Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Syksystä ja sykkeestä, S, Johnlock  (Luettu 792 kertaa)

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Kirjoittaja: Hallahäive
Ikäraja: S
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Johnlock
Disclaimer: En omista ketään, lainaan ja leikin.
Tyylilaji: Syksyinen fiilistely draama
A/N: Kappas. Halusin kirjoittaa jotakin pientä blokkiani rikkomaan ja jostakin ilmasta sitten ilmestyi tämä. En ole kirjoittanut Sherlockia aikoihin ja se saattaa näkyä, mutta oli mukavaa pitkästä aikaa kirjoitella raapaleita ja fiilistellä alkanutta syksyä. Nimi oli ihan hirveen vaikea keksiä, mutta leikitään ettei sitä huomaa.Toivottavasti joku muukin nauttii tästä tunnelmoinnista.

Summary: Syksy on täynnä uusia mahdollisuuksia



Syksystä ja sykkeestä


Rastaat laulavat puutarhassa. Ne syövät pensaat tyhjäksi viimeisistä, kylmettyneistä viinimarjoista ja pyrähtelevät sitten pois syystuulien kyydittäminä.

Sherlock katselee lintujen touhuja puutarhakeinussa, joka on ollut samalla paikalla niin kauan kuin hän muistaa. Niin kauan kuin Mycroft muistaa. Hänen sormiaan palelee, eikä hän ole vielä kaivanut hanskojaan esiin edellistalven jäljiltä. Hän pumppaa kätensä nyrkkiin, auki, nyrkkiin, auki. Yrittää herättää ääreisverenkiertoaan. Se on myös hyvä sijaistoiminto, sillä se estää tarttumisen taskussa kuumottelevaan kännykkään.

“Oletko kuullut vielä hänestä?” isän ääni kuuluu hänen selkänsä takaa.

“Kenestä?” Sherlock kysyy.

Isä kiipeää hänen viereensä, sysää keinun hellään keinuntaan.

“Kun kuulet, kerro terveisiä.”

kun

Ja myöhemmin hän kertoo.


*

Rosien kumisaappaat näyttävät koomisen pieniltä verrattuina Sherlockin kenkiin eteisaulassa. Niiden keltainen on melkein samaa sävyä kuin tapettiin spreijatun hymynaaman ja ne on vasta hankittu vielä vaappuvia askeleita suojaamaan.

“Ta-ta-taa”, Rosie haastaa ja heittää vasta puetun rukkasensa päin Sherlockin naamaa hänen yrittäessään saada toisen saappaista heiluvaan jalkaan.

“Olisi helpompaa jos et yrittäisi samaan aikaan simuloida painovoimaa ja dynamiikan peruslakia”, hän sanoo. “John tulee kohta hakemaan sinua ja hän on hyvin pettynyt jos et ole pukeutunut sitä ennen.”

“Ty-ty-tyh.”

“Niin juuri. Ole ystävällinen ja yhteistyökykyinen tai isäsi poistaa tapaamisemme kalenterista. Kuka sitten lukee sinulle loppuun Paljastavan sydämen? Rouva Hudson? Niin minä ajattelinkin.”


*

Pimeä särkyy sinisen valon hohteeseen. Sherlock tuntee värinän tyynynsä vieressä. Hän katsoo kuinka ruudulla välkkyy neljä kirjainta. Puhelin on äänettömällä, mutta veri kohisee korvissa kakofoniana hänen ennakoidessaan soiton syytä.

“John.”

Anteeksi. On myöhä. Nukuitko jo? Minun ei varmaan olisi pitänyt-”

“John. Olen hereillä.”

Hän painaa poskensa tiukasti ruutuun kiinni, tuijottaa kattoa samein silmin. Ulkona sade ropisee vasten ikkunaa.

Tämä kuulostaa vähän tyhmältä.”

“Olen sellaiseen tottunut.”

John naurahtaa, pitää sitten empivän tauon. “Rosie nukkuu ja täällä on aika hiljaista. Halusin vain kuulla että olet siellä. Tiedätkö mitä tarkoitan?

Sherlock nielaisee. Sano se uudestaan, hän haluaa pyytää.

“Täällä minä olen.”

Hyvä. Hienoa.”


*

Keltaiset saappaat eteisen lattialla ovat mudan peitossa. Sherlock voisi tutkia mistä se on tarttunut mukaan. Voisi, mutta hänen ei tarvitse.

“Teepusseja on enää kaksi”, John huikkaa keittiöstä. “Sopiiko jos pistän meille samasta? Jää sitten illallekin.”

“Tiedäthän että lähin Tesco on kulman takana?”

“En ajatellut enää lähteä ulos tänään”, John sanoo ja jatkaa kolisteluaan.

Tuntuu hassulta miten niin pieni toteamus voi saada sykkeen kohoamaan niin äkisti.

Sherlock ojentaa uuden sinisen palikan Rosien kokoamaan torniin ja hengittää. Palikat kopsahtelevat ympäri olohuonetta pienen käden heilahtaessa ja koko huone täyttyy kiherryksestä.

John nojaa vasten ovenkarmia, pudistaa päätään hymyillen ja kohottaa kuppiaan.

Siihen voisi tottua.
« Viimeksi muokattu: 04.10.2022 21:49:16 kirjoittanut Hallahäive »
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Vs: BBC!Sherlock: Syksystä ja sykkeestä, S, Johnlock
« Vastaus #1 : 04.10.2022 22:23:25 »
Ei tarvitse kuule leikkiä yhtään, mun mielestä tän fikin nimi on hirmu hieno ja kuvaava ja houkuttelevakin vielä! Hah, niin kuin mä olisin muka muuta houkutusta tarvinnut kuin tiedon että Halla on julkaissut uutta Johnlockia!!!!!1

Voih että mun suupieleni olivat ratketa riemusta kun klikkasin tämän auki! Haluan että tiedät. Ja että tiedät senkin, että heti ensilauseiden jälkeen suuni meni melkoiseen kurttumyttyyn kun en meinannut kestää tämän tekstin tunnelmaa! Ah miten syvän haikeaa, miten vahvasti tunne tässä tekstissä vellookaan, sillä lailla päällepäin tyynehkön pinnan alla, että kun pintaa menee vähänkin hipaisemaan, niin se tunne oikein vyöryy sieltä!

Eritelläänkö seuraavaksi nämä tekstipätkät puhki ja rakastetaan ruttuun? Okei, kiva, sitten mennään!

Ensimmäisessä pätkässä tuntuu syksyn viileys ja kirpeys! Voi, miten ihanan terävä ja no, ihan vaan yksinkertaisesti ihana kuva tässä piirtyykään, hellästi heiluva pihakeinu ja Sherlockin hanskattomat, palelevat kädet sekä taskussa kuumotteleva kännykkä. Tekisi mieli lainata koko pätkä. Mutta erityisesti tämä:
Lainaus
“Kenestä?” Sherlock kysyy.

Isä kiipeää hänen viereensä, sysää keinun hellään keinuntaan.

“Kun kuulet, kerro terveisiä.”

kun

Ja myöhemmin hän kertoo.
Mun sydän suorastaan kipristyi tuon yksittäisen, kursivoidun kun-sanan kohdalla! Aah. Ja ihan hirvittävän riipaisevaa, että Sherlock viitsii kysyä ketä hänen isänsä tarkoittaa, niin kuin vastaus ei olisi ilmiselvä. <3 Ihanaa myös että Sherlock myöhemmin sitten kertoo!

Ah ja toista pätkää lukiessa sydämeni vasta kipristelikin! Vähän tunnustelin jo tuossa ekassa, että mitähän aikaa nyt eletään, ja kakkosessa aikajana hahmottui enemmän - ja vähän kipeästi, aih oih. Hei, onkos tää muuten peräti eka kerta kun kirjoitat Johnin tyttärestä! Ihana jokeltelija, ei kun siis haastaja!

Lainaus
“Niin juuri. Ole ystävällinen ja yhteistyökykyinen tai isäsi poistaa tapaamisemme kalenterista. Kuka sitten lukee sinulle loppuun Paljastavan sydämen? Rouva Hudson? Niin minä ajattelinkin.”
Nyyh, miten voi repliikki olla samaan aikaan sekä hauska että sydäntä särkevä! Yhyy tuolle isäsi poistaa tapaamisemme kalenterista, koska tapaaminen kuulostaa kauhean etäiseltä ja kalenteri vielä etäisemmältä. En kestä. En halua. Muuta kuin rouva Hudsonin lukemaan mulle Paljastavaa sydäntä, kuulostaa eri mukavalta! Jouduin btw googlaamaan että mikäs se sellainen teos on, ja ah, vaikuttipa lupaavalta ja erittäin sopivalta.

Siis en suostu uskomaan, että tässä on vain neljä lyhyttä tekstipätkää, tää tarina tuntuu paljon pidemmältä ja hirmuisen monisyiseltä. Kolmannen pätkän replat olivat tosi hahmojen kuuloiset, apuah, kuulin tuon jähmeän tunteikkaan keskustelun niin hyvin päässäni ja teki mieli itkeskellä ihan.

Lainaus
Halusin vain kuulla että olet siellä. Tiedätkö mitä tarkoitan?”

Sherlock nielaisee. Sano se uudestaan, hän haluaa pyytää.

“Täällä minä olen.”

“Hyvä. Hienoa.”
Sano se uudestaan, aaahhhhhhhhh, apua ja voi hyvä luoja. Rakastan näitä tyyppejä niiiin! <3<3<3

Neljäs pätkä loi ihanasti uskoa siihen, että ehkäpä vielä kaikki tulee olemaan ihan hyvin. Ehkä kaikki on jo ihan melkein hyvin. Voih, pidin Johnin kotoisan kuuloisesta kolistelusta aivan kauheasti, miten tuollainen ihan pikku yksityiskohta voi näin liikuttaa. Mutta sitä ennen olinkin jo suurin silmin ja aukinaisin sydämin kuollut onnessani tälle Johnin replalle:
Lainaus
“Teepusseja on enää kaksi”, John huikkaa keittiöstä. “Sopiiko jos pistän meille samasta? Jää sitten illallekin.”

Tää oli mun ehdoton suosikkireplani koko fikissä!! Pistä vain samasta, John, pistä ihmeessä ja tuikkaa romantiikannälkäinen sydämeni tuleen samalla! <3<3<3 Niin kovin herkkää ja silti kovin arkista ja hirmu luonnollista ja tosi tosi ihanaa. Ihana oli myös Sherlockin viksu vastaus että kauppa on kulman takana. Heha!

Lainaus
“En ajatellut enää lähteä ulos tänään”, John sanoo ja jatkaa kolisteluaan.

Tuntuu hassulta miten niin pieni toteamus voi saada sykkeen kohoamaan niin äkisti.
Tiiän fiiliksen! Musta tuntuu tän fikin kanssa ylipäätään ihan samalta! Ja OIH, John ei ole lähdössä minnekään.

Lainaus
John nojaa vasten ovenkarmia, pudistaa päätään hymyillen ja kohottaa kuppiaan.

Siihen voisi tottua.
En kestä miten ihana mielikuva fikin päätteeksi. Todellakin voisi tottua. Tahtoisin mielelläni tottua myös siihen, että kirjoitat taas (paljon paljon lisäää!) Johnlockia! Pidän toivon liekkini kirkkaana ja kiitän sua ihan hirmuisesti tästä fikistä, tämä oli aivan ihana yllätys tähän arki-iltaan! Miten saan enää untakaan kun vaan kierin onnesta! :-*
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: BBC!Sherlock: Syksystä ja sykkeestä, S, Johnlock
« Vastaus #2 : 05.10.2022 12:15:37 »
Syksyinen Johnlock on just täydellistä tähän lokakuiseen sadepäivään ♥

Siis ai hitto mikä vuoristorata tämä oli! Ensin tuli haikea fiilis, sitten surku, sitten pieni toivonpilkahdus ja lopulta aaaaah <3 Voisin kopioida Sisiljan kommentin melkeinpä kokonaisuudessaan :'D

Pidin kovasti ensimmäisessä pätkässä tuosta vanhasta pihakeinusta ja siitä, ettei Sherlockin isä ollut huomaavinaankaan Sherlockin hölmöä kysymystä. Toisen pätkän jälkeen tuli vähän kurja fiilis, vaikka samaan aikaan oli hirmu söpöä, että Sherlock ja Rosie viettivät aikaa yhdessä :'3

Lainaus
“Rosie nukkuu ja täällä on aika hiljaista. Halusin vain kuulla että olet siellä. Tiedätkö mitä tarkoitan?”

Aaaaaaaaaah <3 Voi että! Kyllähän Sherlock tietää ja minäkin tiedän ja kaikki tietää! Tässä kohtaa tuli sellanen olo, että ehkä kuitenkin kaikki kääntyy vielä parempaan suuntaan. Ja no, loppu olikin sitten aivan ihana ♥

Tuli nyt ihan hölmöä huutoa tästä kommentista, mutta tykkäsin kovasti!


ava & bannu © Inkku

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Vs: BBC!Sherlock: Syksystä ja sykkeestä, S, Johnlock
« Vastaus #3 : 05.10.2022 17:37:43 »
Ne on kyllä nyt mun suupielet jotka ratkeaa riemusta, Sisi. Muistelet oikein, enkä ole aiemmin julkaissut mitään missä olisin käyttänyt Rosieta (itseasiassa mulla on yksi ficin luonnos jossa vauva esiintyy, mutta se on pöytälaatikossa). Tähän hän kuitenkin sujahti luontevasti. Paljastava sydän, eli The Tell-Tale Heart on kyllä ihan lukemisen arvoinen ja vähän creepy, juuri siis sellaista ainesta mitä kukaan muu kuin Sherlock ei taaperoille lukisi :D Ja kyllä, luulen että kaikki alkaa olla hyvin. Ihanaa, että jaksat uskoa johnlock-putkeen. Tarkoitus olisi kyllä yrittää herätellä keskeneräisyyksiä henkiin, että ehkäpä se jatkuu. Kiitos paljon huippuihanasta kommentistasi, olen yhtä hymyä! <3

Angelina, nautin hurjasti huutelustasi :D Uskon että Sherlockin isä on siinä perheessä todennäköisesti paras lukemaan tunteita ja ottamaan ne huomioon, niin siis tässäkin. Kiva että koit tunteiden vuoristorataa ja ihana kuulla, että tykkäsit! Kiitos kun kommentoit.

Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: BBC!Sherlock: Syksystä ja sykkeestä, S, Johnlock
« Vastaus #4 : 24.10.2022 00:55:43 »
Voi että, olipa tämä vähän haikealla tavalla ihana! <3 Tämä liikkuu kivalla tavalla eteenpäin ja jokaisen osan välissä on ehtinyt tapahtua jotain, mitä lukijalle ei kerrota, mutta jonka lukija kuitenkin lukee rivien välistä ja aistii tunnelmassa. Kaikissa on omalla tavallaan haikea tunnelma, mutta varsinkin tuo, jossa John soittaa keskellä yötä puristi mun sydänjuuria juuri oikealla tavalla. Voi John <3 Varmasti kaiken elämän myllerryksen jälkeen on pakko välillä tarkistaa, että joku itselle tärkeä on tosiaan edelleen olemassa, että mieli rauhoittuu, kun kuulee äänen. Ja sitten tuleekin vika osa, jossa ollaan jo melkein asettumassa taas yhdeksi taloudeksi, ja kaikki on taas vähän lähempänä sitä, mitä se on ennenkin ollut, vähän lähempänä jotain, mitä voi kutsua kodiksi.

Kiitos tästä kauniista ficistä! <3
Hyppää lehtikasaan!