Kirjoittaja Aihe: Paljaat puut lumen peitossa | S | Harry/Draco | raapale  (Luettu 1603 kertaa)

liljankukka

  • Vieras
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S

A/N: Tämä on sen verran AU, että Remus ei kuollut sodassa vaan myöhemmin :3 Ja on myös EWE :) Enkä omista tekstissä esiintyvän joululaulun pätkää myöskään!


Paljaat puut lumen peitossa

Harry istuu ikkunalaudalla ja katsoo ulos. Valkoinen lumi on peittänyt maan, paljaat puut ovat lumen peitossa ja niin ovat talojen katotkin. Suuret lumihiutaleet laskeutuvat maahan ja Harry toivoo, että voisi olla ulkona. Kuuma, höyryävä kuppi teetä kädessään hän parantaa asentoa ja huokaisee syvään.

”Ja kuinka hassusti se sattuikaan, joulupukin partaan valkeaan. Voi mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää…”

Joululaulut soivat radiossa ja Harryn silmiin kihoaa kyyneleet. On kulunut tasan vuosi Remuksen kuolemasta ja siitä, kun kahdeksanvuotias Teddy muutti heille asumaan. Harryn epävirallinen kummisetä oli rakastanut joulua ja kaikenlaisia joululauluja koko sydämestään ja siksi ne soivatkin radiosta.

”Hei rakas”, Draco sanoo hiljaa, suudellen Harryn kyynelistä märkää poskea.

”Hei”, Harry kuiskaa. ”Nukkuuko Teddy?”

Draco istuu punaruskealle kangassohvalle ja taputtaa paikkaa vieressään. Harry huokaisee syvään, mutta siirtyy kuitenkin toisen viereen. Hän nojaa vasten Dracon rintaa ja antaa kyynelten jälleen virrata vapaasti.

”Kyllä se vielä helpottaa, minä lupaan”, Draco kuiskaa, suutelee Harryn huulia hennosti ja silittää tämän poskea.

”Ei tunnu siltä”, Harry mumisee niin, että Dracon sydämeen sattuu toisen murtunut äänensävy.

”Olen tässä rakas, tulen aina olemaan”, Draco sanoo, ääni on vakava ja Harry tietää tämän puhuvan totta.

Ikkunasta Harry näkee, kuinka lumisade on loppumaisillaan, katsoo Dracoa virnistäen pienesti ja naurahtaa toisen ilmeelle.

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Paljaat puut lumen peitossa | S | Harry/Draco | raapale
« Vastaus #1 : 04.11.2018 22:40:51 »
Kommenttikampanjasta moro vaan! Tämä oli lyhyydestään huolimatta oikein kiva pieni talvifiilistely, vaikka olikin aluksi aikamoinen angstipläjäys. Heti ekan kappaleen myötä saat luotua lukijalle kivan mielikuvan hetken miljööstä, ja jostain kumman syystä ainakin muhun vetoaa ihan hurjan paljon noi lumiset katot ja höyryävä teekupillinen. Niiden sekä kivan joululaulukatkelman myötä tietää kyllä, että ollaan ihan joulufiiliksen ytimessä! Vaikka onkin kauhean surullista ajatella, että Teddy parka on ehtinyt kasvaa jo kahdeksanvuotiaaksi ennen isänsä kuolemaa, ajatus Harrysta (ja toki Dracostakin) rakastavana sijaiskotina on oikein lämmittävä. Tässä tekstissä myös Draco tyynnyttelemässä Harryn surullisia muistoja, ja eritoten tämän konseptin sisällä fyysisten eleiden kuvailu, on toimiva ratkaisu.

Kaikkiaan siis mukava pieni hurt/comfort-pätkä, joka välitti tunteensa mainiosti! Kiitos <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Paljaat puut lumen peitossa | S | Harry/Draco | raapale
« Vastaus #2 : 20.11.2018 11:22:34 »
Kommenttikampanjasta moikka! Minä valitsin tämän tekstin kommentoitavakseni, koska hurt/comfort on ihana genre ja drarry on tietenkin aina kauhean kiva paritus.

Minäkin pidän noista Ronenin mainitsemista lumisista katoista ja kupista kuumaa teetä. Jotenkin kauhean englantilaista! Pidän myös siitä, miten rauhallinen tunnelma tässä pätkässä on. Useinhan tuollaiset ikävät ajatukset tulevatkin silloin kun hetki on hiljainen ja on aikaa uppoutua omiin ajatuksiin. Onneksi Draco on pitämässä Harrysta huolta ja vetämässä pois noista ajatuksista, kun alkaa tuntua liian pahalta. Harry varmaan myös samaistuu Teddyyn jollain tasolla ja ehkä stressaa sitä, ettei hän itse vain olisi samanlainen sijaisvanhempi kuin Dursleyt hälle oli. Minä ainakin stressaisin D:

Kiitos tästä pätkästä, tämä oli minun makuuni sopivan kepeä (ilmava?), vaikka läsnä olikin ikävä tapahtuma menneisyydestä.

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"