Kirjoittaja Aihe: Verkossa • K11 • cyberpunk (one-shot)  (Luettu 1771 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 543
  • 707
Verkossa • K11 • cyberpunk (one-shot)
« : 06.10.2018 14:03:00 »
Nimi: Verkossa
Genre: draama, cyberpunk
Hahmo(t): Nix
Ikäraja: K11
Varoitukset: maininta (lapsen) raiskauksesta ja itsemurhasta, kielenkäyttö
Vastuunvapaus: Kaikki on omaa käsialaani.
A/N: Tämä on samaa verseä tekstin Ette ole tervetulleita, pakolaiset (S) kanssa. Nixin ja Nixin vittuuntunut luonne tulee tässäkin esille sekä pakolaisvastaisuus, jota en itse allekirjoita. En tiedä, toimiiko tämä yksinään, mutta tämä on enemmän taas itselleni vähän makustelua hahmosta ja sellaista. Cyberpunk-maailma vaatisi shottia (tai kahta shottia) enemmän tilaa kypsyä, mutta ehkä sitten nanossa. Inspaannuin sanasta inho, jolla tämä osallistuu Teelusikan tunneskaala-haasteeseen. :)

Verkossa

Nix inhosi monessakin mielessä netin keskustelupalstoja, joita luki tunteeseensa nähden tolkuttomia määriä. Hän eksyi jatkuvasti virtuaalimaailmaan ja sen syövereihin, joissa esiin nousivat ihmisten ristiriitaiset tunteet milloin mistäkin. Pahimpia olivat ne kirjoittajat, jotka luulivat tietävänsä jotain hänen elämästään.

“Kyllähän töitä on, jokaiselle, joka viitsii niitä tehdä. Mielestäni on järkyttävää, miten moni ei välitä paskaakaan siitä, että toiset raatavat niskalimassa töitä ja syyttävät ties mitä, etteivät pääse töihin. Minäkin olen tehnyt työtä jo 30 vuotta, eikä kertaakaan ole tarvinnut valtion rahoihin koskea. Syrjäytyminen on yksi helvetin kirosana, jolla perustellaan ties mitä…”

Syrjäytyminen. Siitä tuo mies, tai ainakin Nix oletti sen olevan mies, ei tiennyt yhtään mitään. Ei Nix ollut valinnut syrjäytyä tai jäädä ulkopuolelle kaikesta, josta nuo läskit nyt nauttivat. Läskeinä rahasta, Nix kirosi inhoten ja häntä etoivat kaikki, jotka kehtasivat väittää, että parempi elämä oli ihmisestä itsestään vain kiinni.

“Maahanmuuttajat tuovat väriä meidän kulttuuriimme! Median tapa puhua vähemmistöistä on kamalaa ja minusta —”

Median tapa, Nix mietti. Media oli kerrankin oikeassa jostakin puhuessaan, miten pakolaiset olivat tulleet heidän maahansa, heidän kaupunkiinsa ja mitä se oikeasti tarkoitti. Sanat tulva, elintasopakolainen, rikollisuus, ne kaikki liittyivät noihin maahanmuuttajiin. Vaikka oli mediassakin roskaa, kuten seuraavassa artikkelissa, joka osui Nixin silmiin.

“Maahanmuuttajat päässeet hyvin mukaan yhteiskuntaan ja kielten opetukseen. Orid kertoo kokemuksestaan kielikurssilta, jossa kertoo päässeensä hyvin kärryille ja tunteneensa yhteisöllisyyttä, jota hänen omassa kotimaassaan arvostetaan todella paljon.”

Nix oli tipahtanut koko helvetin elämän kärryistä aikaa sitten, eikä löytänyt enää edes tietä, jolle ne kärryt olivat kadonneet. Typerä vertauskuva, Nix soimasi  itseään, mutta ehkä se oli tarttunut joiltain nettipalstalta, eikä hän mahtanut mitään sille, että inhosi vähän itseäänkin.

Hän vietti liikaa aikaa netissä ja sinivalo valvotti häntä öisin. Vai oliko nyt päivä? Verhot olivat olleet kiinni toista viikkoa asunnossa, joka oli pieni luukku syrjässä kaupungin sykkeestä ja poissa silmistä, poissa mielestä. Kaduilla käytiin jengisotia, päihdyttiin huumeista ja alkoholista, sekä vähäisille lapsille tehtiin asioita, joita mediakaan ei voinut kaunistella.

“10-vuotias raiskattu törkeästi. Tekijää ei vielä saatu kiinni, poliisi tiedottaa.”

Kuvottavaa oli paras sana, joka Nixin mieleen nousi ja hänen teki mieli sulkea tietokoneensa lopullisesti, ettei tarvitsisi lukea roskaa tai siitä, miten kurjasti monella meni, etenkin hänen lähiseudullaan. Inho velloi hänen mielessään ja vatsanpohjassaan.

Nix ei vain osannut päästää irti, kun ei ollut kiinnittinyt mihinkään. Oli  helpoin tarttua kiinni nettiin, keskustelupalstoihin, uutisiin ja verkkopeleihin joihin saattoi koukuttua. Ja ennen kaikkea tietoon, mitä netistä sai. Viimeisimpänä hän oli tutkinut erilaisia äärijärjestöjä ja seurannut uutisista niiden toimia.

Useimmat niistä vastustivat maahanmuuttoa, mutta oli niitäkin, jotka etsivät oikeutta ihmisille, kun kyborgeja tuli lisää pakolaisten mukana ja ihmiset koneistuivat yhä herkemmin, kun laki salli ruumiin muokkaamisen teknologialla. Nixistä se oli epäluonnollista ja väärin, typerien rikkaiden huveja, jotka kuvittelivat olevansa jumalia.

 Nix oli kirjoitellut nettiin agressiivisia mielipideviestejä, tuonut julkisesti esiin ajatuksiaan ja ottanut kantaa artikkeleihin, joissa puhuttiin pakolaisista ja kyborgeista, eikä siitä huolimatta kukaan ollut huomannut häntä. Paitsi tietysti ne sadat roskasakki-ihmiset, jotka kommentoivat jotain sairasta hänen päivityksiinsä.

“Törkeää käytöstä, inhottaa tuollaiset ihmiset! Ei ihme, jos olet yksi niistä syrjäytyneistä… varmaan olet jonkun huoran penikka!”

Ainut ongelma äärijärjestöissä oli se, että niiden kontaktihenkilöitä ei löytänyt mistään hakupalveluista — ymmärrettävistä syistä. Nixin pitäisi tehdä jotain, että hänet huomattaisiin tai löytää jokin salainen kanava, joka mahdollistaisi hänen liittymisestä vaikkapa äärijärjestöön, joka kutsui itseään Sorretuiksi. Nix koki itsensä nimenomaan sorretuksi. 

Ainut tapa näkyä oli internet, siksi hän käytti siihen aikaansa, vaikka päivästä toiseen häntä inhotti enemmän yhteiskunta ja sen arvot. Nix kuitenkin jatkoi riippuvuuden kaltaista netinkäyttöään ottaakseen kantaa ja tullakseen nähdyksi edes jollain tapaa. Kadulla hän oli vain ihmismassaan hukkuva nuori, joka oli muulle kansalle näkymätön.

Eikä Nix mennyt usein ulos, sillä ystävät olivat käyneet harvinaiseksi siinä vaiheessa, kun Nix oli tipahtanut tahdista muiden mennessä jatkokoulutukseen, mihin Nixillä tai hänen vanhemmillaan ei ollut varaa ja loput olivat ajaneet itsensä kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti junan alle, ettei heistä ollut seuraksi. Kuvainnollisesti tarkoitti päihdekierrettä.

Joskus Nixistäkin tuntui siltä, että hänkin voisi hypätä junan alle. Se olisi ehkä helpompaa kuin kestää inhoa, vihaa ja osakseen saamaansa epäoikeudenmukaisuutta, joka oli suurin syy sille, miksi junan alle hyppääminen lähtökohtaisestikaan oli käynyt hänen mielessään, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

Mutta silloin hän ei näkisi, miten heidän maansa hiljalleen sortuisi, ja sitä päivää hän odotti ennen omaa sortumistaan. Ja ehkä Sorretutkin huomaisivat hänet, jos hän jatkaisi yrittämistä.

“Vittuun hallitus, vittuun pakolaiset. Meillä syrjäytyneillä ja vähemmistöllä on oikeus samaan elämään kuin muillakin! Miksi meitä ei kohdella kuin ihmisiä, kun passataan pakolaisia ja luonnottomia koneihmisiä ja työpaikat täytetään androideilla, kun ihmisillekään ei ole töitä? Minä olen ihminen, minulla pitäisi olla helvetti soikoon oikeuksia perusturvaan ja vittu elämään”, Nix vaahtosi nettiin inhon värittämin sanankääntein ennen kuin sulki koneensa.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Aelina

  • ***
  • Viestejä: 492
Vs: Verkossa • K11 • cyberpunk (one-shot)
« Vastaus #1 : 27.10.2018 23:53:21 »
Hyvä jatko-osa! Inho kuvastuu tekstistä tosi hyvin. En olisi ihmetellyt, mikäli Nix olisi oksentanut inhonsa takia. Samaan aikaan olen itse erittäin paljon eri mieltä Nixin kanssa, mutta myös loppupuolella aloin sääliä häntä. Tämä kuvastaa tosi hyvin maailmaa ja vieläpä Nixin näkökulmasta (vaikka et sitä allekirjoita). Lisäksi se tuo esille ongelmia, mm. juuri tuo syrjäytyminen.

Vieläkin tykkäisin lukea lisää Nixistä! Olisi mielenkiintoista lukea Nixistä äärijärjestössä.