Poveglia || outo Luna, ihastunut Pansy, S

[Arte]

Nimi: Poveglia
Ikäraja: S
Tyyli ja idea: Luna on outo ja siten tekstin kulmakivi, Pansy taas ihastunut ja ihastuneet tekevät hassuja juttuja ja selittävät ne itselleen vielä hassummin.

Osallistuu: 12+ virkettä, OTS20 #2, Se oikea ja sen haaremi

A/N Virkehaaste. Tarviiko sanoa muuta?

Tarvii. Lupasin Lauchuolle noin miljoona vuotta sitten, että kirjoitan hänelle palkinnoksi Pansy/Lunaa, koska hän sai Raapalehtiset kirjoitettua. Pidän lupaukseni! Tämä nyt ei ollut ehkä mitään hardcore-Pansy/Lunaa, mutta katsotaan poikiiko tästä muutakin.

Kiitos esiluvusta, Odo! <3

POVEGLIA

Meri huusi. Kolkko sade piiskasi viittaa, ja Pansyn mielessä häivähti ajatus, oliko mukaan lähteminen sittenkään kannattanut. Lunan syli oli täynnä ties mitä krumeluureja, kun nainen johdatti hänet rannasta kohti Poveglian ruttosaaren ydintä koko ajan ympärilleen tähyillen.

”Näetkö!” Luna huudahti innoissaan heidän ohittaessaan jälleen yhden raunion, ”tuolla vilahti oranssi häntä!”

Pansy yritti tihrustaa umpeen kasvaneeseen rakennukseen ryntäävän naisen perään, mutta navakka tuuli sai silmät vuotamaan. Kun hän viimein sai raivauduttua ränsistyneen sairaalan oviaukosta sisään, Luna oli jo huitomassa ympäriinsä kotisian kylkiluu kädessään.

”Ameebakarkar! Vailla epäilystä se oli se, näitkö!”

Pansy näki vain vanhan naisen hengen, joka tarkkaili heitä romahtaneen sängyn takaa kummastuneena. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin taikoi sulkakynän keräämään muistiinpanoja.

Usea tuokio ehti vierähtää Lunan tanssahdellessa ympäri vanhaa sairaalaa kylkiluun vaihtuessa havunoksaan ja sitten rapisevaan purkkiin. Pansyn niskakarvat nousivat hänen silmäillessä naarmuisia seiniä ja reikäistä kattoa. Oli vaikea kuvitella, että lattiat olivat joskus olleet tasaisia tai että käytäville hajotetut huonekalut olivat joskus toimittaneet jotain oikeaa virkaa. Nyt tilan tuntua hallitsi pihalla piileskelevä krematorio.

Luna oli jäänyt tutkimaan kellariin johtavaa portaikkoa. Tutkimus lienee tuottanut tulosta, sillä nainen asetti portaiden juureen kulhollisen banaaniviipaleita. ”Ne ovat ameebakarkarin herkkua, toimivat hyvin syöttinä”, oli nainen toimittanut venematkalla.

Ajan madellessa madellessa madellessa Pansy sormeili lohikäärmeen kulmahammasta, jonka Luna oli antanut hänelle suoja-amuletiksi.

Lopulta Luna tuntui saavan jonkun koodin, sillä tämä keräsi krumeluurinsa, ja he tunkeutuivat ulos rakennuksesta. Pansyn suupieltä nyki, kun kumpikin veti yhtä aikaa hanakasti raikasta sadeilmaa keuhkoihinsa.

”Ei onnea tällä kertaa”, Luna totesi asiallisesti hitaasti kirkastuvaan horisonttiin tähyten. Pansy oli helpottunut, kun nainen alkoi suunnata takaisin veneelle: iltahämärä sai paikan tuntumaan vielä karmivammalta. Hän sutaisi pergamentille vielä viimeiset muistiinpanot ennen kuin tunki sen laukkuunsa turvaan ilmankosteuden kupruilta.

”Ehkä olisi pitänyt rakentaa kaaritukiansa”, Luna pohdiskeli napauttaessaan sauvallaan veneen liikkeelle. ”Tai ehkä Rolf oli sittenkin oikeassa, ja meidän olisi pitänyt saapua paikalle superkuun aikaan.”

Pilviverho raottui, ja laskevassa auringonvalossa Lunan likaisenkeltaiset hiukset näyttivät kauniilta. Hetkeksi Pansy antautui toimittajan roolistaan ja tarttui Lunaa kädestä.



Sanalista:
1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua

 

[Nyyhti]

Rynnistin lukemaan tämän ihan vain koska Luna! Ihan älyttömän hyvä teksti, onneksi rynnistin! Tämä oli vain pieni tilannepalanen, jossa kerrottiin periaatteessa vain tapahtumia, mutta tuntuu että niiden taustalla tapahtui hirmu paljon kaikkea. Tätä oli tosi miellyttävä lukea, tarina piti otteessaan ja Lunan outoudet olivat ihania!

[Arte]

nomsku, kiitos <3 Minulla oli mielessä vaikka mitä, mutta koska virkehaaste niin pituus on toki varsin sidottu. Näistä voisi löytyä lisääkin kirjoitettavaa!

[I. F. Catamaran]

Olipa mielenkiintoinen teksti täynnä ihastuttavia sanoja. Osa annettuja, osa ihan omiasi. Aikamuotoja jäin ihmettelemään, niiden pompsahteluja imperfektistä preesensiin jossakin kohtaa, mutta on jo niin myöhä, että saatoin kuvitella ihan tavanomaista asiaa kummalliseksi. Tämä oli tosiaankin niin täynnä nippelitietoa aina ruttosaarista Lunan ja Rolfin epätietoisuuteen jäävästä suhteen tilasta, että mielellään lukisi näistä lähtökohdista lisääkin. (:

Kiitos.

[Arte]

I. F. Catamaran, piti ihan lukea teksti uudelleen läpi ja katsoa, että mitä oon tehnyt aikamuodoilla! Ei siellä kyllä preesenssejä ole, joten ehkä ajankohta on tehnyt sinulle tepposen. (: Minun on ehkä pakko kirjoittaa näistä jotain lisää, koska tässä pääsi vain pintaraapaisemaan mahdollista taustalla piilevää tilannetta! Virkesanalista oli sellainen, ettei Lunan outoudet antaneet oikein sijaa millekään yhtään järkevämmälle ja konkreettisemmalle kerronnalle. Kiitos kommentista <3

[I. F. Catamaran]

Totta tosiaan, nyt kun itsekin katsoin uudemman kerran, niin ei se ollut preesens. Se olikin vain tuo yksinäinen perfekti, joka imperfektien (ja mahdollisten pluskvamperfektien) seassa pisti silmääni.

Tutkimus lienee tuottanut tulosta

Mahtavaa, jos aiot tästä tilanteesta tai sen ympäriltä kirjoittaa vielä lisääkin. Lukisin mielelläni. (:

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! 12+ virkettä -haaste, jänskä paritus ja mielenkiintoinen nimi saivat minut tarttumaan tähän tekstiin, ja voi, olen niin iloinen että tartuin!

Tämä on ihastuttava! Ensinnäkin miljöö on aivan huikea, kieltämättä hieman selkäpiitä karmiva. Saari, kuohuva meri lähellä, hylätty ja ränsistynyt sairaalarakennus aavemaisine varjoineen... Imeydyin lukiessani ympäristöön, ja se oli ihanaa. Lisäksi idea on minusta mainio ja etenkin Lunan hahmolle uskollinen: Luna etsii ties mitä ameebakarkareita ja on ottanut syötiksi banaaniviipaleita ja Pansyn mukaan toimittajaksi. Näen tämän retken mielessäni niin selvästi. Olet onnistunut luomaan haastavista sanoista toimivan kokonaisuuden, joka kutkuttelee lukijan mielikuvitusta ja kertoo jännittävän tarinan.

Pidän hirmuisesti siitä, millaisia ratkaisuja olet kehitellyt tämänkertaisille sanoille. Ilmankosteuden kuprut saavat minut hykertelemään, koska kosteudesta kupruileva paperi, no, se on varmaan jokaiselle tuttu ilmiö. Ja krematoriot ja banaanit ja kaikki. Todella kekseliästä.

Kiitos tästä ihastuttavasta tarinasta, nautin tämän lukemisesta todella! Olisi hauskaa lukea näistä hahmoista lisääkin. -Walle

[Arte]

Walle, aww, ihana kuulla, että pidit <3 Ja kiitos, kiva kuulla, että sain sanat toimimaan! Tämä sanalista oli ihan tajuttoman vaikea enkä todellakaan olisi selvinnyt tästä ilman Lunan hullutuksia. Aloin jo kirjoittaa näistä lisää...