Kirjoittaja Aihe: Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16  (Luettu 276 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 305
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16
« : 16.09.2018 16:29:22 »
Title: Viimeinen taival
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: taustalla Bilbo/Thorin
Proofreader: Saappaaton
Genre: angst? hurt/comfort?
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Challenges: LW16
A/N: Kiittäkää ja kumartakaa kaikki supermahtavaa Saapasta, joka auttoi potkaisemaan tämän käyntiin! Sain siis bonuskierrokselle erittäin vaikeat lyriikat ja taistelin niiden kanssa pitkään yksin, kunnes oli pakko pyytää toisetkin aivot mukaan taistoon. :D Lopulta sieltä sitten tuli tällainen pieni idea, kiitoksia lyriikoiden lähettäjälle!



Viimeinen taival

Bilbo istuu männyn kannolla kolottavaa selkäänsä hieroen. Vanhan hobitin luita ja ytimiä jäytää syvään juurtunut pakkanen, jota ei pysty lämmittämään. Sen taidon omasi vain yksi, joka on mennyt jo kauan sitten. Vain yksi, joka olisi voinut lämmittää Bilbon vanhaa sielua.

Tuuli tuivertaa ylhäällä oksistoissa, ja Bilbo kiertää kirjavan liivinsä tiukemmin ympärilleen, vaikka se ei lämmitäkään hänen sisintään. Sormensa hän työntää pieniin taskuihin ristien kätensä ympärilleen. Taskujen tyhjyys kaikuu hänen sielunsa tyhjyyttä.

Puinen kävelykeppi kolahtaa kantoa vasten, kun se lipsahtaa sormien hennosta otteesta. Bilbo tietää, että hänen pitäisi nostaa se ennen kuin hänen pitää itse nousta kannolta, mutta vanhaa hobittia väsyttää liikaa. Alas kumartuminen voisi viedä hänen voimistaan senkin vähän, mitä hän on istuessaan kerännyt, ja hänellä on vielä pitkä matka edessään.

Hobitti puhkuu hieman, kumartuu sitten noukkimaan keppinsä ja puristaa sen jalkojensa väliin. Sydän hakkaa rinnassa voimain ponnistuksesta, ja Bilbo sulkee väsyneenä silmänsä hetkeksi. Jos hän vain voisi jäädä tähän lepäämään pidemmäksi, mutta ei auta, perille on päästävä.

Bilbo nousee heikkojen jalkojensa varaan hitaasti ja nivelet natisten. Oikea käsi tarttuu tottunein sormin keppiin, ja hobitti lähtee astelemaan hitaasti pientä ja mutkittelevaa polkua eteenpäin.

Matka käy hitaasti, kun hobitin väsyneet jäsenet töpsyttelevät hietapolkua pitkin. Seuraavan kannon kohdalla Bilbon on kuitenkin taas pakko istahtaa, sillä rintaa alkaa puristaa. Vanha seikkailija kaivaa taskustaan tutun nimikoidun nenäliinansa ja pyyhkii sillä otsaansa.

”Vielä viimeinen taival”, Bilbo tuumaa itselleen noustessaan kannolta. Askel toisen jälkeen määränpää lähestyy ja valoisuus lisääntyy. Bilbo ei edes tiedä, mikä häntä polun päässä odottaa. Hän tietää vain, että hänen on päästävä sinne, tuli mitä tuli.

Selkää särkee ja jalkapohjia jomottaa, mutta matka on kesken, joten Bilbo jatkaa askellustaan, kunnes hän pääsee viimein perille.

*

Frodo istuu vanhan hobitin vieressä ja pitää tämän kylmää kättä omiensa välissä, kunnes Bilbon rintakehä lakkaa nousemasta. Vanhan sedän kasvoille kohonnut hymy on ainoa, mikä tuo Frodolle lohtua. Hän tietää, kenet Bilbo on tavannut jossain toisessa todellisuudessa.



Auri - Night 13

I walk to the echo of stars
All around me, under me
A bed made of curious cloth
A pillow from a crib

The skies are dark, all of them
Still comforting starlight
Pouring all over this new home
High above

Younger than yesterday
I feel no pain, no memory lost
Alone yet with everything
What is this space?

Goodnight to an old soul
Goodbye to life once lived
This is my island now
To live it once more
Not long now

This time, this weightless fall
The calming mothers call
Back in time; I'm cleansed and bare
And I see the light
Now I know

They left me with a softest bed
A whitest cloth for a waiting dead
A light to pride and the frequent night
An apple for a thirsty bite

A clean slate, a newborn mind
Brightest blue, purple moon
Life once lived now understood
High above

Tonight I will make the leap
Deep down to the night unknown
That's why they put me here
They, they...

Goodnight to an old soul
Goodbye to life once lived
This is my island now
To live it once more
Not long now

This time, this weightless fall
The calming mothers call
Back in time; I'm cleansed and bare
And I see the light
Now I know

Goodnight to an old soul
Goodbye to life once lived
This is my island now
And live it once more
Not long now

This time, this weightless fall
The calming mothers call
Back in time; I'm cleansed and bare
And I see the light
Now I know

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 089
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16
« Vastaus #1 : 10.10.2018 21:51:17 »
Tervehdys kommenttivaihdokas-haasteesta! :)

Laitoin tuon kappaleen soimaan taustalle lukiessani, ja kieltämättä siinä on jotakin, joka istuu hyvin tsh-fandomiin. Se myös teki hyvin tunnelmaa Bilbon raskaalle viime taivallukselle.

Kuvasit niin aidon tuntuisesti sitä, miten iso ponnistus Bilbolle tämä retki oli, ja miten päättäväisesti hän sen halusi tehdä. Mietin aluksi, oliko Bilbon määränpäänä Thorinin hauta tai jotakin, mutta tämän voisi ajatella myös nimenomaan sisäisenä matkana, etenkin kun uskollinen Frodo oli siinä rinnalla näkymättömänä tukena. Tuntui koskettavalta ajatella, miten Bilbo kulki kohti valoa, ja että ehkä siellä päässä oli tosiaan joku vastassa. <3

Tässä oli paljon pieniä kohtia, jotka muistuttivat elävästi Bilbon menneisyydestä ja hahmosta itsestään. Tyhjä tasku toi edelleen mieleen sen, miten vahva ote sormuksella Bilbosta oikein oli. Se kontrolloi häntä vielä niinkin kauas tulevaisuuteen, ollen mahdoton jäämään unohduksiin. Kepin tuttuus käteen sai ajattelemaan montaa iäkästä läheistä, edesmenneitäkin. Iäkäs isotätini sanoi tässä muutama viikko sitten, että on se outoa, kun alkaa ajatella, miten kepistä on tullut jo luonnollinen osa kulkemista, miten se tuntuu kuin oman kehon jatkeelta. Ilman sitä on epävarma ja epävakaa olo, ja kävelykeppi antaa turvallisen tunteen liikkumiseen. Ja "ei kauaakaan sitten" kun vielä tuntui, että vanhoillahan sitä vaan on keppi. ;)

Bilbon viimeinen hymy tuntui kauniilta ja puhuttelevalta. Tässä tapauksessa valo antoi myös vapauden, irrotti kaikesta epäoleellisesta. Luulen, että sormuksen orjuuden jälkeen, jos näin voi sanoa, Bilbolle kuolema todella toi rauhan ja vapauden. Ja aina parasta, jos valossa odotti vastassa myös rakkaus ja ystävyys. :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 305
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16
« Vastaus #2 : 11.10.2018 16:10:41 »
Fiorella: Siis apua! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ihan oikeasti sanaton kommentin edessä. Yleensä osaan jorista tänne vaikka ja mitä, mutta nyt olen aloittanut tämän jo kolmesti ja pyyhkinyt kaikki pois, kun mikään ei tunnu riittävältä. Kiitoksia oikeasti aivan valtavasti kommentistasi, ja anteeksi etten nyt osaa reagoida siihen tämän enempää! Sulla oli paljon upeita ajatuksia tästä tekstistä, ja minä ihan todella kiitän, että jaoit ne kanssani! (((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 306
Vs: Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16
« Vastaus #3 : 12.10.2018 14:28:49 »
Terkkuja kommenttikampanjasta ja kiitokset siis myös Fiorellalle, joka tämän sinne linkkasi! Ja kiitokset siis nimenomaan minun puolestani, tämä oli meinaan tosi hieno teksti!

Olit merkannut tähän fandomiksi Hobitin, ja alkutiedoissahan mainittiin tuo Thorin, mutta minä luin tämän kyllä parin ekan kappaleen jälkeen nimenomaan TSH-ficcinä. Biisiä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta kuunnella taustalla, mutta vaikuttava tämä oli näinkin.

Minustakin oli tosi koskettavaa, kuinka Bilbo halusi niin päättäväisesti päästä eteenpäin ja perille. Kaikki nuo pienet jutut, hienosti kirjoitettu teksti, vanhuus, kaikki, olivat vain ihania, ja sitten tuli vielä tämä, joka kruunasi kaiken:

Lainaus
”Vielä viimeinen taival”, Bilbo tuumaa itselleen noustessaan kannolta.

Tuo oli niin hobittimaista, bilbomaista, ja niin älyttömän koskettavaa! Bilbo tietää, että tämä on se viimeinen taival, ja minusta oli niin ihanaa, että se oli hänestä vain hyvä juttu. Se sopii Bilboon.

Kuten sanoin, luin tämän ennen kaikkea TSH-ficcinä. Minulle tässä oli siis Bilbo kulkemassa kohti satamia ja kaiken päättymistä. Nyyyyh niin surullista :'( Siis minulle, ei Bilbolle! Sitten tuossa ihan lopussa ajattelin, että Bilbo on vanhuuttaan kuolemassa, vaikka ilmeisesti siellä ei pitänyt kuolla, ehkä, mutta minusta koko ajatus moisesta on ihan kamala, ja ninipä ajattelin, että Bilbo kuolee rauhallisesti rakas Frodonsa vierellään, ja kuolemassa odottaa vielä joku toinen tärkeä.

Oioioi tämä oli kyllä niin hieno ja koskettava, kiitos paljon tästä <3
Never regret something that once made you smile.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 305
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Vs: Hobitti | Viimeinen taival, S, LW16
« Vastaus #4 : 12.10.2018 14:59:00 »
nominal: Joo, minunkin puolestani suuret kiitokset Fiorellalle, joka tämän kamppikseen linkkasi! <3 Tämän voi varmaan lukea sekä Hobitti- että TSH-ficcinä, merkkasin tuon Hobitin tuonne lähinnä, koska Bilbo on enemmän läsnä Hobitissa kuin TSH:ssa, mutta molempi parempi. (: En mä osaa sullekaan nyt kovin paljoa tämän kummallisemmin vastata, sanonpahan vain, että tämän voi lukea juuri niin kuin itse haluaa, enkä halua aivalla tätä tämän enempää. Kiitoksia paljon kommentista! <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ansa