Kirjoittaja Aihe: Lohikäärme / S  (Luettu 535 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 451
Lohikäärme / S
« : 05.09.2018 09:28:03 »
Ficin nimi: Lohikäärme
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Haluan omistaa tämän Vilnulle ja Aurille. Vilnulle siksi, koska luettuani sen uusia ihania tekstejä mä pääsin tähän fiilikseen, jossa kaikki on niin taiteellista. Ja Aurille koska se antoi vähän tietämättään mulle sanat tähän tarinaan. Kiitos kovasti molemmille <3


Lohikäärme

Repivä ääni halkaisee taivaan. Sitä seuraavat suomut kuin tumman meren aallot, ne eivät kimalla auringon osuessa niihin, vaan jättävät jälkeensä tummia vanoja ja aaltoja; valkoista utua. Harmaa sumu on jo päiviä peittänyt laaksoa. Pienet mökit tyhjine ikkunoineen, joissa lasi on kiemuraista, seisovat haparoivina vasten laakson seinämiä; yrittäen pysyä pystyssä saapuvaa talvea vasten. Kiehkurat nousevat taivaalle tulisijojen ylle.

Puinen kärry on täynnä multaisia porkkanoita. Varjo lentää sen ylitse. Siivet ovat kuin yö, mutta jättävät jälkeensä silti viivoja, valon ja pimeyden välejä. Hahmo erottuu pimeydestä, ja ylittää usvan, jatkaa matkaansa poikki laakson. Sen siivet kahisevat tyhjien puiden yllä ja nostavat kuivuneet ruskeat lehdet jälleen ilmaan.

Erya katsoo lohikäärmeen lentoa. Se on kolmas sillä viikolla. Ne lentävät kylän yli, sitä todella näkemättä; eivät pysähdy polttamaan pieniä taloja tai jättämään kyteviä polkuja. Ne kaikki ovat pakenemassa pohjoisesta, sillä jossain siellä kaukana, on jotain pelottavampaa ja jotain mistä täytyy kiireellä päästä kauas. Eryan silmät ovat mustaa tuhkaa, sellaiset, joissa on joskus ollut elämän palo; joissa on joskus ollut tahtoa.

Vesi valuu kylmänä ja kirkkaan alas vuorilta. Se solisee mökin ohi äänettä; kuljettaa pieniä laineita mukanaan, väritöntä; kivet pohjassa ovat harmaita ja sileitä. Erya kerää kätensä täyteen polttopuita ja kiristää viitan harteillaan, ennen kuin palaa takaisin sisälle. Porkkana putoaa kärrystä jäätyvän routaiseen maahan. Kivetty polku valuu alas laaksoon ja peittyy harmaaseen sumuun. Mökin vieressä seisoo kuollut runko, joku joka on ennen ollut puu.

Tuuli vaimenee loukussa, ja ääni kaikuu laakson seinistä. Lohikäärmeen karjunta kimpoilee Eryan sisällä. Se herättää siellä palon, pienen kirkkaan liekin, sinisen; joka polttaa ja käskee liikkeelle. Lohikäärmeet eivät lennä. Ne pakenevat. Erya ei pakene, mutta hän ei ole lohikäärme, enää. Erya ei enää lennä.
« Viimeksi muokattu: 11.09.2018 15:05:01 kirjoittanut Lyra »

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 597
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
Vs: Lohikäärme / S
« Vastaus #1 : 11.09.2018 14:18:22 »
Kommenttikampanjasta moro! <3

Tää oli kyllä aivan ihana! :3 Lohikäärme on tosi kiva ja kuvaava otsikko, mitkä saattaa joskus olla vähän tylsiä (varsinkin kun itellä ei paljon muuta ole :D), mutta tässä tapauksessa ei kyllä ollut! Tässä oli ihana tunnelma, haikean surullinen, jopa taiteellinen :> Erya on sellainen hahmo, että siitä olisi kiva kuulla lisää, mutta sopii hyvin tähänkin vain! Sun tekstit ei kyllä koskaan tuota pettymystä, pikemminkin yllättää kuinka hyviä ne onkaan aina! <3

Lainaus
Erya ei  enää lennä.
Voi kuinka surullista :( Ihana loppu kuitenkin, sopii tähän hyvin. (ei:n ja enää:n väliin on eksynyt yksi väli liikaa :>)

Your imperfections make you beautiful

(ava & bannu by minä)

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Lohikäärme / S
« Vastaus #2 : 12.09.2018 13:58:05 »
Kommenttikamppanjasta heips!

Silmäilinkin tätä tekstiä jo ennen kommenttikamppanjasta nappaamista ja olenkin tosi tyytyväinen, että nappasin tämän luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tässä olit käyttänyt kivaa kieltä ja kuvailua, josta tykkäsin paljon. Sinällään simppeliä, mutta silti nättiä. Ainoa asia, mikä häiritsi lukiessa oli runsas puolipisteen käyttö. Itse en ole perehtynyt hirveästi sen käyttöön, joten voi olla että senkin takia se hyppäsi silmilleni, mutta itse olisin osan puolipisteistä korvannut ihan tavallisella pilkulla tai pisteellä. Mutta joissain paikoin se rytmitti tekstiä kuitenkin kivasti!

Itse sisältöön. Kuten otsikosta saattoi odottaa, lohikäärmeet olivat tietenkin läsnä. Olit kuvaillut kivasti lohikäärmeen ylilentoa ja ripotellut tekstiin pieniä tiedonjyviä siitä, miksi ne lentävät kylän yli. Tiedonjyvät herättivätkin myös kysymyksiä siitä, mitä pakoon lohikäärmeet lentävät. Oli myös kiva, että tekstissä oli läsnä päähenkilö, Erya. Jäikin kiinnostamaan tuo lopun paljastus Eryasta. Onko Erya kirjaimellisesti ollut lohikäärme, joka on nyt jostain syystä joutunut/muuttunut ihmismuotoon? Ainakin Erya tuntui tuntevan jonkinlaista yhteenkuuluvuutta kylän yli lentäviin lohikäärmeisiin.

Tämä oli tosi kiva pieni fantasiapala. Jos joskus innostut kirjoittamaan tästä lisää, niin lupaan yrittää etsiytyä lukemaan! Kiitos paljon :3

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 753
Vs: Lohikäärme / S
« Vastaus #3 : 12.09.2018 16:21:07 »
Tämä oli minustakin hieno, tykkäsin tosi paljon siitä, miten rakensit tätä kuvailevasti lohikäärmeen lennon kautta, muttet ruvennut selittelemään fantasiaelementtejä tai maailmaa sen kummemmin. Näin pääpaino pysyi juurikin tunnelmassa, joka oli tosi onnistunut ja hyvällä tavalla arvoituksellinen. Viimeisen lauseen luettua tuli olo, että pitääpä lukea kokonaisuus vielä uudelleen läpi, vähän eri tavalla: Eryan silmät ovat mustaa tuhkaa -kohta aukeni esimerkiksi silloin  aivan toisin.

Tykkäsin paljon käyttämästäsi kielestä, mutta puolipisteitä olisin itsekin karsinut. Sen runsas käyttö jotenkin korostui lyhyehkössä tekstissä,  eikä tuntunut aina tarpeelliselta. Kuvailun puolesta tässä oli monia asioita, joista pidin, kuten ensimmäinen kappale kokonaisuudessaan. Multaiset porkkanat oli puolestaan viehättävän arkinen yksityiskohta, toi tähän sopivaa maanläheisyyttä. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :)
sentimentaalista löpinää.

ava © benchable

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 316
  • mä sotken sut suohon
Vs: Lohikäärme / S
« Vastaus #4 : 14.09.2018 22:51:00 »
Mun on pitänyt kommentoida tätä jo hetken, siitä asti kun linkkasit tän mulle mutta en oo kerennyt! Nyt viimein keskityin tähän kunnolla ja yritän kommentoida jotain ihan ajatuksen kanssa. Tykkään todella paljon tämän tunnelmasta, tulee ihan Skyrim mieleen. Rakensit taitavasti fantasiamaailman kuitenkin näin lyhyeen tekstiin. Kuvailu on todella kaunista ja Erya vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hahmolta. Kiva tietää, että jollain tavalla autoin niitä sanoja listaamalla. :---)

Olen samaa mieltä Okaketun kanssa puolipisteistä. Niitä oli aika runsaasti ja ehkä jopa häiritsi lukemista. Ymmärrän niiden käytön painottamaan tärkeitä asioita, mutta tässä oli vähän liikaa ja se tosiaan korostui kun teksti on näin lyhyt. Muuta huomautettavaa ei ollut, mutta
Lainaus
Vesi valuu kylmänä ja kirkkaan alas vuorilta.
kirkkaana kaiketi?

Haluaisin kovasti lukea tästä maailmasta lisää! Tottakai tämä toimii oikein hyvin tälläisenä lyhyenä tekstinä yksinkin, mutta sai silti janoamaan lisää. Todella mielenkiintoinen idea, ja vaikka Eryasta ei kerrota juuri mitään niin hän jää mieleen ja herättää kysymyksiä. Jäin miettimään myös sitä, että miksi lohikäärmeet lentävät pois pohjoisesta - mitä siellä pohjoisessa on? Ja tosiaan nämä lohikäärmemuodonmuuttajat. Ovatko kaikki lohikäärmeet muodonmuuttajia, vai onko Erya muodonmuuttaja ollenkaan? Miten hän on päätynyt ihmishahmoon? Hirvittävästi kysymyksiä. :------D

Lainaus
Lohikäärmeen karjunta kimpoilee Eryan sisällä. Se herättää siellä palon, pienen kirkkaan liekin, sinisen; joka polttaa ja käskee liikkeelle.
Piti ihan lainata, tämä oli todella kaunis kohta ♥ Erityisesti tuo ensimmäinen lause on todella nätti. Muutenkin kaikki oli upeaa ja tuntui siltä, että jokaikinen virke oli huolellisesti rakennettu. Kiitos lukukokemuksesta ja omistuksesta!

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018