Nimi: Viimeinen aamu metsässä
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: draamaisa slash
Ikäraja: S
Paritus: Aurinko/Kuu
A/N: Hyvää syntymäpäivää, liljankukka!
Viimeinen aamu metsässä
200 sanaa
Aamu oli hämärä ja metsä vielä kostea yön jäljiltä, kun konttasin teltasta ulos avojaloin. Syys hallitsi jo. Matkalla nähdyssä koivussa ei ollut enää ollut lehtiä. Nuotion vieressä maassa makasi aikaa sitten nokeentunut kahvipannu, sen vieressä illalla käytetty violetti kuppi.
Aloin palella katsellessani metsää. Pitikin olla kelteisilläni. Mun oli pakko kömpiä takaisin telttaan. Olo oli ihmeen kevyt ja iloa päästessäni takaisin Auringon viereen. Harmi ettei sen siniseen makuupussiin oikein saanut mahtumaan kahta, olisin tahtonut lähemmäksi. Teki silti mieli nauraa, mutten uskaltanut enkä tahtonut herättää Aurinkoa.
Katselin sen kasvoja kaikessa rauhassa, hämmennyin vähän kun se viimein heräsi. Ilme Auringon kasvoilla oli ihmeen tumma sen katsoessa mua kuin suoraan sieluun. Laiha poika näytti siltä että voisi vaikka murtua. Onneksi tämä oli viimeinen aamu metsässä.
Se raotti suutaan haukotukseen. Sitten Aurinko avasi oloaan: ”Hajottaa niin… ei, herätä tällaiseen aamuun.”
”Mikäs tässä?”
”Ethän sä edes ole tarpeeksi lähellä”, se tuhahti äreästi. Mä vaikenin hetkeksi, avasin oman makuupussini puoliksi.
”No tuu viereen sit.”
Aurinko kiemurteli ulos makuupussistaan. Huokaisin syvään, kun tajusin sen olevan alasti (niin liikaa). Tulisi todennäköisesti melko tukala olo. Laiha poika ahtautui silti mun viereen. Pörrötin sen vaaleita, aavistuksen lainehtivia pitkiä hiuksia ihan kiusallani. Otin Auringon tiukkaan halaukseen välittämättä siitä, kuinka se vikisi hieman.