Lancen silmät olivat hämmästyksestä apposen avoimina ja pää tyhjää täynnä. Hän oli juuri puraissut Shiroa pakarasta!
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Nimi: Otollinen aika
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Lance/Shiro
Lajityyppi: kotoisa tuhmailu (slice of life)
Sanamäärä: < 1000
Ikäraja: K-11Irkissä rimps puhui jotain peppuhaukkailusta ja samaan aikaan mietin, mitä kehittelisin Random10-haasteeseen. Nämä kaksi ideaa yhdistyivät oivasti samaksi pyöryläksi!
Kiitos sieerralle nyt ja aina <3
Hox! En omista Voltron-maailmaa enkä sen hahmoja. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa kenellekään enkä tienaa tällä mitään!
Otollinen aika
Ilta oli viilennyt jo siinä määrin, että Lance oli onnistunut nukahtamaan hetkeksi peitto jalkoihinsa solmiutuneena. Hän havahtui kuitenkin, kun sänky keinahti Shiron kurottaessa kirjansa yöpöydälle. Sitten Shiro nojautui vieläkin pidemmälle yltääkseen sammuttamaan lampun. Nojautui niin, että hänen ohuiden boksereiden peittämä pakaransa kohosi tuuman jos toisenkin sängyltä ja koreili nyt juuri Lancen unenpöpperöisten silmien edessä.
Ajattelematta asiaa sen kummemmin Lance hivuttautui vaadittavat senttimetrit ja haukkasi.
"Aaah!" Shiro älähti juuri ennen kuin onnistui yltämään katkaisijaan. Hän kääntyi puoliksi ympäri. "Mitä se oli?"
Lancen silmät olivat hämmästyksestä apposen avoimina ja pää tyhjää täynnä.
Hän oli juuri puraissut Shiroa pakarasta!"Äääääääääk!" Lance huusi ja hautasi kasvonsa tyynyn alle.
"Äääääääääk!" Mutta tällä kertaa huuto tukahtui puoliksi tyynyyn.
"Lance?" Shiro kysyi ja nyki tyynyä pois Lancen kasvoilta. "Puritko sinä minua pakarasta?"
"No en!" Lance parkaisi menetettyään höyhensuojansa. "Tai no joo, mutta en silleen kunnolla! Näykkäisin ihan pikkuisen vaan!"
Shiro naurahti ja tuijotettuaan hetken Lancen punehtuneita kasvoja hän naurahti uudestaan. Pian hän nauroi vatsansa pohjasta niin pitkään, että joutui pyyhkimään silmiään kuiviksi.
"Ei se sattunut, ei hätää", hän sai sanottua tovin kuluttua. "Mutta miksi... purit minua pakarasta?"
"Mistä mä sen tietäisin!" Lance huusi edelleenkin hätääntyneenä. "Se vaan oli siinä, ja mä näin just unta haista ja köydenvedosta ja mereen tiputetusta kylkineljänneksestä... ja sitten mä vain puraisin!"
Shiro hytkyi edelleen naurusta, ja Lancekin hymähti tajuttuaan, miltä hänen selityksensä kuulosti. Shiro kierähti lähemmäs ja kietoi kätensä Lancen ympärille. Hän painoi suukon tämän nenänvarrelle.
"Pure vain. Tai näyki mieluummin. Se tuntui oikeastaan melko... hmm..."
Shiron ääni hiljeni loppua kohden, ja hän hautasi kasvonsa Lancen kaulaan. Lancen ei tarvinnut nähdä tietääkseen, kuinka punaisena tämän kasvot parhaillaan helottivat.
"Ai niinkö?" Lancen ääni muuttui hetkessä vihjailevaksi ja hän kurotti kätensä Shiron pakaralle. "Vai että tuntui se niiiiiin hyvältä", hän muikeili ja puristi pakaraa sormillaan.
Shiro hihitti Lancen kaulaan miltei hermostuneesti. Hän kuitenkin sujautti polvensa tämän jalkojen väliin ja työntyi entistä lähemmäs.
"Joo, en
panisi pahakseni vaikka tekisit sen joskus toistekin."
"Voi jösses noita sun vitsejä!" Lance puuskahti Shiron valkoiseen otsatupsuun ja puristi sanojensa vakuudeksi tämän pakaraa uudemman kerran. "Tää tarkoittaa nyt sitä että meidän pitää adoptoida lapsi, koska sitten sä voit olla virallisesti isä ja laukoa kaikessa rauhassa noita pappavitsejäs."
Lance ei tarkoittanut sanojaan mitenkään vakavasti, ne vain valahtivat hänen huuliltaan, mutta puolittain hänen päällään makaava Shiro sävähti. Sitten tämän käsi kipusi Lancen käsivartta aina olkapäälle asti, ja lopulta koko Shiro käänsi kasvonsa Lancen puoleen kupertaen kämmenensä tämän poskelle.
"Olitko tosissaan?"
"No heitin sen kyllä vitsinä, mutta..." Lance tuuppasi nenällään Shiron nenää, "nyt kun mä sanoin sen ääneen, niin kyllä se hyvältä kuulostaa. Mä olen aina halunnut lapsia."
Shiron silmät kiiltelivät yölampun pehmeässä valossa, ja Lance joutui nielaisemaan.
"Ja mä tiedän, että susta tulee maailman paras isä", hän jatkoi karhealla äänellä.
Shiro hautasi jälleen kasvonsa Lancen kaulaan, ja Lance tunsi korvalehdellään jotain kosteaa. Hän päästi vihdoin irti Shiron pakarasta ja soljutti sormensa tämän pitkiksi venähtäneisiin hiuksiin, jotka oli kiinnitetty päälaelle löysälle nutturalle.
"Joo, se on kyllä ihan varma nakki se."
"Varma nakki on housussasi", Shiro mutisi ja naurahti Lancen kaulaan.
Lance hihitti Shiron hiuksiin ja hytkyi niin rajusti, että Shiro joutui kietomaan kätensä entistä tiukemmin tämän ympärille. Pikkuhiljaa Lancen nauru kuitenkin vaimeni tyrskähdyksiksi, sitten pieniksi hinkaisuiksi.
"Ohhoi, en voi uskoa, että jätkä päästi tuon suustaan!"
"Olen täynnä yllätyksiä", Shiro veisteli myhäillen ja suukotti Lancen solisluuta. "Ja niistä lisää aamulla."
"Joo, hyvää yötä, Takashi."
"Hyvää yötä, Lance."
