Kirjoittaja Aihe: Kesä Godrickin notkossa, S, Sirius/Remus, James/Lily  (Luettu 397 kertaa)

Melodie

  • Hana
  • ***
  • Viestejä: 811
  • väsynyt
Nimi: Kesä Godrickin notkossa
Kirjoittanut: Melodie
Ikäraja: S
Paritus: James/Lily, Sirius/Remus

Tiedonhakuni perusteella vaikuttaa siltä, ettei tämä teksti perustu tositapahtumiin; ilmeisesti vuoden 1980 kesä oli poikkeuksellisen harmaa. ;D Yrittäkää selviytyä!
Tämä osallistuu neliottelu-haasteeseen, sanoja 1000.

--

Kesä Godrickin notkossa


Potterien talo Godrickin notkossa oli herttainen. Sen vaaleanpunainen maali oli tuore ja katonrajassa piparkakunmallisia koristeleikkauksia. Ensikohtaamisella Sirius nyrpisti sille nenäänsä, mutta myöhemmin hänet saattoi nähdä jopa kitkemässä kasvimaalla.

Kesä 1980 oli kuuma. Jokainen loihti vuorollaan viilennysloitsuja, joka huoneessa oli erilainen. Kaikeksi onneksi keittiön loitsu oli tehokkain, ja siellä oli ruoanvalmistuksesta aiheutuvasta lisälämmöstä huolimatta siedettävää. Se oli Lilyn loitsima, jatkuva viileä tuuli joka kiersi huonetta. Hän oli leijuttanut sinne myös sohvan, jolla makoili ison vatsansa kanssa. Lapsi potki tiuhaan ja kaikki katselivat vatsan liikkeitä lumoutuneina.

Miehet liikkuivat enimmäkseen ilman paitaa, ja olivat kaikki ruskettuneita. James keksi koko ajan uusia kohennusideoita talolle ja pihapiirille. Uusimpana he olivat loitsineet pihalle lammen. Oli mennyt useampi päivä ennen kuin se oli miellyttävä ja varmasti turvallinen, mutta nyt siellä oli ihanaa polskia. Merihirviö oli palautettu kotiinsa.

Remus luki mielellään omenapuun alla. Ruoho oli kuumuudesta kellastunutta mutta varjossa olo oli sentään siedettävä. Kelmit viettivät talolla niin paljon aikaa, että oli vaikea uskoa etteivät he asuneet siellä. Siriukselle ja Remukselle oli sijattu vuoteet pieneen vierashuoneeseen ja Peter nukkui patjalla tulevassa vauvanhuoneessa. Sirius oli heistä ainut jolla oli oma asunto, kalsea luukku Viistokujan lähellä. Hän ei juuri viettänyt siellä aikaansa. Peter asui virallisesti edelleen äitinsä kanssa, ja Remus ei asunut missään mutta siitä ei juuri puhuttu. Tärkeintähän oli, että hänellä oli katto päänsä päällä.

Killan tehtäviä oli tavallista vähemmän, kenties helle oli hyydyttänyt kuolonsyöjätkin. Kukaan ei napissut siitä enää; alussa Siriuksella oli ollut vaikeuksia tottua joutenoloon, mutta nyt siirtyminen huoneesta toiseen alkoi jo olla riittävä ponnistus.

Iltaisin he usein istuivat olohuoneessa ja joivat ehkä vähän alkoholia. Yleensä joku oli päivystysvuorossa ja siksi selvinpäin, eivätkä muutkaan viitsineet humaltua holtittomasti. Olohuoneessa oli myös televisio, jollaisen Lily oli välttämättä halunnut kotiinsa. Kun James ja Sirius olivat juuri nauramassa jollekin pöhkölle poliisisarjalle, Remus tuli kotiin ja tunki istumaan sohvalle heidän väliinsä. Lily hymyili ja kysyi ottaako joku teetä tai viskiä.

Heinäkuun lopussa vauva viimein syntyi. Lily viipyi Mungossa viikon ja sinä aikana James meni toimissaan aivan hysteeriseksi. Hän koristeli vauvanhuonetta erilaisilla naulakoilla, maalauksilla ja puuleikkauksilla ja kiinnitti talon joka ainoan huonekalun seinään. Muut kelmit katsoivat parhaaksi antaa hänen puuhastella rauhassa. Peter ja Remus pelasivat shakkia ja Sirius leipoi kakkuja.

Vauva oli pieni nykerönenäinen pörröpää, jolla oli kimakka itku. Kaikki ihastuivat häneen ja hoitivat häntä vuorotellen niin innokkaasti, että Lily piti neuvolassa korostettua univajetta vain myyttinä. Nyt vauvakin vietti heidän kanssaan aikaa olohuoneessa, ja kun hän nukahti hänet vietiin kehtoonsa. Peter oli muuttanut olohuoneen sohvalle, mutta vauva nukkui liki aina vanhempiensa huoneessa, tyypillisesti Lilyn kainalossa. Hän oli laatinut vauvan vaatteisiin monimutkaisia loitsuja jotka hälyttäisivät mikäli tämä uhkaisi lakata hengittämästä.

He miettivät yhdessä vauvalle sopivia nimiä.
”Percival”, Peter ehdotti.
”Eikös se ole jonkun Weasleyiden lapsen nimi”, James muisteli.
”Vaihtoehdot käyvät vähiin jos mikään niistä ei kelpaa”, Sirius tuhahti. Lily vilkaisi häntä kipakasti.
”Niitä on kuusi. Eiköhän mielikuvituksemme veny vähän enempään!”
”Miten olisi sitten James, isänsä mukaan”, Sirius sanoi. James päästi yökkäileviä ääniä. ”Tai Sirius, kummisedän nimi sopisi hyvin!”
”Tai James Sirius”, Remus virnuili.
Lily huokaisi. ”Ehkä uudelleenarvioin sen mielikuvituksen.”

Yhtenä iltana Sirius oli menossa nukkumaan ensimmäisenä vaikkei hänellä ollut edes aamuvelvollisuuksia ja kaikki kyllä tiesivät sen.
”Minä menen nyt nukkumaan. Remus, tuletko si- tarkoitan, että jos tulet myöhemmin niin älä kolistele minua hereille!”
Remus haukotteli ja venytteli silmiinpistävästi. ”Kaipa minä voin tulla samaan aikaan.”
Lily pyöräytti silmiään.

Aamulla Lily nukkui pitkään. Peter makoili olohuoneessa vauva vatsansa päällä, ja lapsi vuoroin nukkui, vuoroin nosteli päätään. Puoliltapäivin James ryntäsi sisään.
”Tuli hälytys! Meidän on kaikkien mentävä, missä Lily on, vauvan pitää jäädä hänen kanssaan!”
Lily nousi hämmentyneenä hiukset pystyssä ja nappasi syliinsä hänelle ojennetun käärön.
”Teidän kaikkienko?” hän ihmetteli, mutta he olivat jo menneet.

Kun he palasivat, James otti vauvan syliinsä ja kieltäytyi luovuttamasta tätä tai puhumasta heidän tehtävästään. Kun molemmat olivat jo nukkumassa, Lily yhytti keittiöstä viskiä nauttineen Siriuksen ja painosti tämän kertomaan.
”Siellä oli… kokonainen perhe. Tulipalossa. Eikä kukaan selvinnyt.”
Lily meni nukkumaan miehensä ja lapsensa väliin.

Välillä he laittoivat vauvan uimarenkaan päälle ja uiskentelivat kaikki.
”Meitä on kuitenkin viisi aikuista”, Lily toisteli. ”Emmeköhän me saa pidettyä yhden lapsen pinnalla!”
Kyllä se onnistuikin. Uimarengas pyöri laiskaa tahtia ympäri lampea, ja vauva katseli hämillään heidän ylleen aseteltua aurinkosuojakangasta. Kesäpäivä ei olisi voinut olla ihanampi.

”Miten olisi Edgar?”
James mietti. ”Ehkä ei.”
”Teille ei sitten mikään kelpaa”, Sirius mutisi. James heitti häntä tyynyllä.
”Älä ole tahditon”, Remus paheksui. ”Tämä on aika tärkeä asia.”
”Voimme opettaa sen animaagiksi niin sitä ei kiusata koulussa”, Sirius lohdutti. Korostaakseen hänen sanojaan Peter muuttui rotaksi ja livahti piiloon sohvan alle.

Kun Lily ja James lähtivät viettämään kahdestaan ravintolailtaa, muut kelmit jäivät vahtimaan vauvaa. Jotkin asiat lapsenhoidossa olivat olleet mitä suurimmassa väärin vanhempien vastuulla, joten vauvan kakattua kelmit siirtyivät hätämoodiin. Peter piteli kiemurtelevaa lasta aloillaan, kun Sirius avasi vaipan ja järkyttyneenä leijutti sen tiehensä. Remus käytti näppärää puhdistusloitsua, jonka jälkeen Sirius vikkelästi kietoi vauvan uuteen vaippaan. Sitten he olivat yksissä tuumin ylpeitä suorituksestaan ja taputtelivat toisiaan selkään. James ja Lily eivät olleet palattuaan aivan yhtä vaikuttuneita, mutta muistivat kuitenkin kehua heitä.

Olohuoneessa senkin päällä lojui viikon välein kasa puhtaita lakanoita, ja jokainen vaihtoi omansa. Kerran yhdet jäivät yli.
”Te olette unohtaneet vaihtaa Remuksen sänkyyn lakanat.”
”Niin, öö, Remus oli eilen niin likainen että ajattelimme jättää sen tälle päivälle!” Sirius sopersi.
”Älä nyt viitsi, me kävimme eilen kaikki kylvyssä. Ja kaikki kyllä tietävät, että te nukutte samassa sängyssä. Vetäisitte vuoteet yhteen niin olisi enemmän tilaa”, Lily tokaisi.
Sirius ja Remus räpyttelivät silmiään.
”Ai”, Remus sanoi.
”Tietävätkö”, Sirius ihmetteli.
”Suurin piirtein”, James myönsi.
”Miksi luulette ettei minulle ole tungettu sänkyä samaan huoneeseen”, Peter nauroi.
”Nyt kun meillä on tämä vauva, ja aika tuntuu rajalliselta, on alkanut tuntua siltä ettemme enää jaksa katsella teidän kiemurteluanne”. James sanoi. ”On aika tarttua hetkeen! Kutekaa vaikka sohvalla.”
”Mieluummin älkää”, Peter lisäsi. Lily nauroi, ja sitten vauvakin naurahti. Ensimmäistä kertaa. Kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen ihastelemaan ja hekottamaan, ja vauva katseli heitä ihmeissään ja epävarmana siitä, minkä ihmeellisen tempun oli tehnyt.
”Harry. Minusta se olisi hyvä nimi”, Lily sanoi.
James katseli lasta pohtivasti. ”Se kyllä sopisi.”
”Eiköhän se ole sitten siinä!” muut kelmit myöntelivät pontevasti, ja niinpä vauvalla oli nimi. Harry.
"Ennen taivas oli toinen ääri toinen helvetti, tänään on se väärin että uskoo ihmeisiin."
Kirjalliset tuotokset.