Kirjoittaja Aihe: Riverdale: Galápagossaarista ja selviytymisestä | S, Cheryl/Toni  (Luettu 1774 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Nimi: Galápagossaarista ja selviytymisestä
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Fandom: Riverdale
Hahmot: Cheryl/Toni
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Fluffy10 #3 sanalla "kotona", Ficlet300 sanalla 92. Ulkopuolinen

A/N: Kiitokset Nevillalle Galápagossaarista ja Kiirsulle angstista - näistä inspiraatiomurusista muodostui tämmöinen vähän outo teksti, joka ei oikein osaa päättää, mitä olisi. :D Omistan tämän vaikkapa nyt Melodielle, joka on Riverdalesta kanssani ohimennen höpissyt vuoden varrella. <3




Cherylin huone on muuten lähes tyhjä, mutta yhdelle seinälle on ripustettu jättimäinen maailmankartta. Cheryl arvelee, että se on varmaankin puolitoista tai ehkä kaksi metriä leveä. Ja hän tietää, että se on siinä tarkoituksella. Ainahan kaikki tapahtuu tarkoituksella. Hiljaisen armon sisaret varsinkaan eivät jätä mitään sattumalta johonkin tilaan, vaan tämäkin on jokin mielen ansa.

Cheryl yrittää olla välittämättä kartasta, mutta tuntien ja päivien kuluessa se vetää häntä puoleensa. Lopulta hän tarkastelee sitä läheltä, opettelee maailman valtioita ja pääkaupunkeja ja tietää, että Angolan pääkaupunki on Luanda ja että maailma on suuri ja jossain tuolla ja että hän on pieni eikä pääse pois ennen kuin myöntää, ettei rakasta Antoinette Topazia.

Ja siihen hän ei koskaan myönny.


Päivät kuluvat ja Cherylin mieli irrottautuu harmaista betoniseinistä hänen ympäriltään, lentää vapaana, tervehtii Galápagossaarten laavaleguaaneja ja Filippiinien rengashäntämakeja. Tonin vaaleanpunaiset hiukset liukuvat Cherylin sormien väleissä rantavedessä, ja aurinko sokaisee heidät niin, että suudelmat valuvat vääriin paikkoihin.

Valuvika. Sellaisen ne sanovat Cherylissäkin olevan, mutta ei hän näe siinä mitään väärää. Miten hänen rakkautensa muka eroaa Jasonin tai Bettyn tai ihan kenen tahansa hänen tuttunsa rakkaudesta? Mutta Hiljaisen armon sisaret sanovat, että hän ei saa rakastaa Antoinette Topazia. Cheryl Marjorie Blossom ei ole oikeutettu siihen. Leima paperin yläkulmaan.

Tai sitten Cheryl polttaa leimasimen niin kuin hän poltti menneisyytensä.


Viimein koittaa vapaus. Kun se tunkee ovista ja ikkunoista sisään, pysäyttää projektorit ja aiheuttaa hälytykset, Cheryl elää. Hän on aina ollut luonnonvoima, ja nyt, Kevinin, Tonin ja Veronican avulla, hän pääsee taas valtaan. Juostessaan metsän läpi Cheryl näkee mielessään, kuinka maailmankartta revitään seinältä alas ja sisaret kiroavat hänet alimpaan helvettiin.

Eikä se häntä haittaa, sillä yöt Tonin vieressä ovat kauneinta ikinä. Tonin huulet maistuvat marketista ostetuilta kirsikoilta, ja toista kertaa elämässään Cheryl tietää löytäneensä onnen. Unissa Galápagossaaret kutsuvat. Kun Fernandina purkautuu, Cherylin unen värit saturoituvat ja hän kuulee David Attenborough’n pehmeän, tumman äänen:

”Maailmassa on nelisen miljoonaa erilaista eläintä ja kasvia. Nelisen miljoonaa erilaista ratkaisua hengissä pysymiseen.”


Ja kun Cheryl hengittää Antoinette Topazin makeaa tuoksua keuhkonsa täyteen, hän tietää, että näin hän haluaa elää.

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
MINULLE

Minulle oma ficci! Oi!

Cheryl-parka. :( Vaikuttaa menevän aika sekavaksi siellä! Mutta hyvä että riittää sivistävää tekemistä. Veikeännäköisiä otuksia nuo makit ja leguaanit, kyllä niitä kelpaakin mietiskellä. Ja paloja! Sillä kyllähän Cheryl polttaa maailman. Vapaudenkoitto on hieno ja runollinen!

Jännä miettiä, milloin Tonista käytetään koko nimeä. Ainakin virallisissa yhteyksissä! Mutta sitten lopussa myös! Ehkä se liittyy jotenkin tapaan elää.

Mainio yksityiskohta nuo markettikirsikat! Tonin ei tosiaan voi kuvitella juuri käyskentelevän millään maalaistoreilla. Ja ihana tuo Attenboroughin siteeraaminen ja sitten sen yhdistyminen omaan elämään! Hyvä että Cherylillä on hyvä olla.

Kiitos <3

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 009
    • Mieleni on maalaus
Ai maailma miten ihana teksti! Cherylin joutuminen Hiljaisten armon sisarten armoille särki mun sydämen, mutta sitten kun tapaus vapautus ja Cherylin ja Tonin jällleennäkemissuudelma pelasti mun uskoni ihmiskuntaan. :D Tämä oli ihanan unelias ja kuvasi hyvin sellaista fiilistä, mikä niin kamalassa paikassa varmasti tulee. Erityisen ihanaa oli, kun käytit Tonin koko nimeä. Tätä lisää! <3
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Vitsit, olipa tämä kiva! En ole aiemmin Cheryl/Tonia lukenut, tiedä sitten miksi, mutta tykkäsin tästä kovasti. Siitäkin huolimatta, että Cheryl oli alussa jumissa ja ansassa, tästä välittyi läpi tekstin sellainen vapauden ja rajattomuuden tunnelma, josta tykkäsin. Pidin tuosta maailmankartasta henkisen paon välineenä ja siitä, miten olit poiminut sieltä pieniä juttuja. Ylipäätään Cherylin kuvitelmien tajunnanvirtaisuus ja kummallisuus sopi minusta hahmoon, jonka ajatuksenjuoksu ja selviytymismekanismit eivät aina ole niitä kaikkein tavallisimpia. :P

Pidin myös siitä, miten päättäväinen Cheryl tässä oli, ja miten hän ei edes harkinnut valehtelevansa tunteistaan. Rakkaus on mitä on, eikä siinä nöyrtymällä voita mitään - ainakaan sellaisessa dramaattisessa äärimmäisyyksien maailmassa, jossa Cheryl tuntuu olevan. Myös David Attenborough yksityiskohtana oli ihana, koskapa tykkään ihan hirveästi hänen selostamistaan luonto-ohjelmista. ♥

Tämä oli kaunis ja sulokas teksti, kiitos!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.