Kirjoittaja Aihe: Haikyuu!! The Day of the Harvest Moon [K-11, Tsukki/OC, romance, tsukkiangsti] 2/4. luku 21.7.  (Luettu 759 kertaa)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 171
  • Oot kuuma.
Nimi: The Day of the Harvest Moon
Fandom: Haikyuu!!
Disclaimer: Haruichi Furudate
Pairing: Tsukki/OC, YamaYachi, lievästi KageHina
Ikäraja: K-11
Genre: romance, Tsukkiangst, sports, comedy
Summary: ”Uselessly hot-blooded people irritate me...”
Kei ”Tsukki” Tsukishima on aina ollut muiden mielestä cool – tai viisastelija – mutta hän ei luule itsestään liikoja. Hän ei pidä ihmisistä, jotka luulevat eivätkä tiedä.
Toisen lukiovuoden alussa Tsukki on etääntynyt parhaasta ystävästään Yamaguchista, koska tämä seurustelee Karasunon lentopallojoukkueen managerin, Hitoka Yachin, kanssa. 
Millaista on olla cool silloinkin, kun on murrosikäinen teinipoika, jota muut yrittävät saada riehaantumaan?
Muuta: Tsukkin PoV. Olen keksinyt ykkösvuoden loppuratkaisun (mm. kansallisten tuloksen)
4 lukua


The Day of the Harvest Moon



– Ensimmäinen luku –
Lentopallon ylpeys ja ennakkoluulo


Koulun kello pirahti viimeisen tunnin päättymisen merkiksi. Tsukishima pakkasi englanninkirjan ja muistiinpanot rauhallisesti laukkuunsa.

 ”Hei Tsukishima-kun, oletko tulossa tutustumisiltaan tänään?” kysyi hänen vieressään istuva kalpea poika, joka ei ollut viime lukuvuonna samassa ryhmässä Tsukishiman kanssa. Pojan sukunimi taisi olla Sato.

”En, on lentopalloharjoitukset”, Tsukishima vastasi tasaisesti ja käveli ulos ryhmän 2–5 luokkahuoneesta. Kauempana käytävällä hän näki Yamaguchin, joka oli Yachin kanssa ryhmässä 2–4.

Hän ja Yamaguchi olivat nykyään eri ryhmissä vain, koska Tsukishima oli saanut englannin loppukokeesta viisitoista pistettä enemmän kuin Yamaguchi. Ne pisteet tekivät hänestä erittäin edistyneen, kun taas hänen paras ystävänsä oli vain edistynyt – kuten tämän tuore tyttöystävä.

Jälleen kerran Yamaguchi piteli Yachia kädestä, ja molemmat punastelivat jälleen kerran. Tsukishima huokaisi. Ihan kuin tässä oltaisiin jossain alakoulussa.

Oli kuitenkin pakko ihailla Yamaguchin rohkeutta. Tämä oli yllättänyt kaikki lukioiden kansallisen pronssiottelun jälkeen, kun Karasuno oli voittanut, ja suudellut Yachia.  Siitä asti nuo kaksi olivat seurustelleet. Tsukishima oli aavistanut jo ajat sitten, että hänen paras ystävänsä oli ihastunut manageriin.

  ”Tsukki!” Yamaguchi tervehti iloisesti, kun hän saavutti heidät. ”Ennoshita ilmoitti, etteivät tämän illan harkat ole pakolliset kakkosluokkalaisille, koska tosi monella on tänään uuden luokan tutustumisilta. Ajattelitko skipata?”

Tsukishima laittoi kädet syvälle taskuun.

 ”Inter High alkaa kuukauden päästä, joten yritän ennen sitä pysyä edes jonkinlaisessa kunnossa.”

Yamaguchi näytti hieman pettyneeltä.
 ”Em, okei… No… Minäkin sitten tulen harjoituksiin.”
”Ei sinun ole pakko, jos et halua.”
  ”En tahdo jäädä jälkeen. Vaikka taidan olla jo –”
”Tsk. Mitä tapahtui sille ´mitä muuta meillä on ylpeyden lisäksi´ puheelle?” Tsukishima kysyi kuivakasti naurahtaen.

He saapuivat kenkälokeroille. Yamaguchin vastaus peittyi kovaäänisen ilohuudahduksen alle. Nishinoya ja Tanaka ilmestyivät jostain heidän taakseen.

 ”Juniorit, kuulitteko jo ilouutiset?”

”Olette kakkosten lokeroilla”, Tsukishima huomautti, ”jäittekö te luokalle? En tiedä, onko se meille ilouutinen…”

Tanaka tuhahti ja läimäytti häntä selkään.

  ”Aina niin hauska, oh, hoh. Ei, me kuultiin juuri kapteeni Ennoshitalta, että se Karasunon uusi cheerleaderjoukkue –”
Hän katsoi merkitsevästi Nishinoyaa, joka jatkoi virnuillen:
 ”tulee kannustamaan meitä Inter High´n peleihin! Ja arvatkaa mitä?”
Tanaka vastasi heti:
  ”Ne tulevat tänään esittäytymään meidän harkkoihin!”
Nishinoya nyökytteli vieressä ja sanoi:
  ”Miettikää kaikkia niitä tyttöjä… Lyhyitä hameita… Pientä helpotusta Kiyoko-senpain jättämään aukkoon sydämessäni…”

Tsukishima naksautti kieltään ja pamautti lokeronsa kiinni.
Cheerleaderien esiintyminen veisi vain aikaa varsinaisilta harjoituksilta, jotka tuppasivat muutenkin venymään.

”Öm, cheerleaderien kapteeni Akemi Bondo oli viime vuonna samassa ryhmässä kuin minä”, Yachi kertoi, kun he kävelivät yhdessä kohti lentopallohallia, ”mutta hän taitaa tänä vuonna olla ryhmässä 2–3. Kuulin, kun hän puhui keväällä, että hän on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen. Hän perusti koulun joukkueen vasta nyt, koska ilmeisesti aiemmin ei ollut tarpeeksi osallistujia.”

”Hän uhrasi opiskelun cheerleaderjoukkueen vuoksi? Kuulostaa Hinatalta”, Tsukishima pohti.

”Huippua, että Karasunolla on cheerleadereita viimeinkin”, Nishinoya hihkaisi ja marssi pukuhuoneelle muut pojat vanavedessään, ”nyt voin kuolla onnellisena. Tai valmistua lukiosta hymyssä suin.”

Saatuaan treenivaatteet päälleen, he liittyivät muiden mukaan halliin. Kuten tavallista, friikkikaksikko oli jo harjoittelemassa. Kageyama passasi pallon Hinatalle, joka iski sen naurettavan nopeasti suoraan alas.
Pian uusi kapteeni, Ennoshita, komensi heidät riviin. Valmentaja Ukai ei ollut tänään paikalla.

 ”Okei, kuten osa jo kuulikin, meillä on tänään vieraita”, Ennoshita ilmoitti hieman epäröiden. ”He ovat tulossa auttamaan meidät voittoon Inter High´ssa!”

Sitten sisään asteli joukko leveästi hymyileviä tyttöjä, joilla oli mustaoranssit mekot. Hekin asettuivat riviin ja kumarsivat.

 ”Karasuno High, fly!” huudahti oikealla seisova pitkä, ruskeatukkainen tyttö, joka oli ilmeisesti joukkueen kapteeni. Muut huusivat saman perässä ja hypähtivät voltit taaksepäin. 

 ”Karasunon cheerleaderjoukkue esittäytyy”, pitkä tyttö sanoi kovaa ja kiristi paksua poninhäntäänsä, ”minä olen kapteeni Akemi Bondo. Haluan olla varmistamassa, että Karasunon kannustus on tänä vuonna kunnossa, ja voitte voittaa koko Inter High´n!”

Sitten seurasi muutama tanssikuvio, ihmispyramidi, voltti ja huudahdus. Muut pojat paitsi Tsukishima taputtivat ja huudahtelivat innokkaasti. Okei, olihan esitys ihan taitava, mutta tytöillä oli älyttömästi meikkiä. Tsukishima ei ymmärtänyt, miksi heidän piti nyt katsella kannustusjoukkoa. He eivät pelanneet ketään vastaan tänään.

Hinata ja Nishinoya hypähtelivät ylös ja alas huutosakkilaisten tahdissa. Tanaka näytti ruokaa odottavalta koiralta.

  ”Kiitos!” Ennoshita sanoi ja kumarsi lopuksi Bondolle. ”Tuntuu ihan siltä, että me ollaan iso lentopallokoulu.”

”Mutta Karasunohan on”, Bondo sanoi tarmokkaasti ja hymyili leveästi, ”te olette Japanin kolmanneksi paras lukiojoukkue!”

Vaikka saavutus oli tilastollisesti hyvä, muutaman pojan kasvoilla häivähti varjo. Kolmanneksi parhaan edellä olivat toinen ja ensimmäinen.

”Harmi, ettei me voida katsella teitä kauheasti peleissä”, Nishinoya valitti dramaattisesti, silmät loistaen, ”herpaantuu ajatus pelistä.”

Hän vinkkasi silmää. Osa tytöistä kikatti. Tsukishima tuhahti.

Treenit alkoivat, mutta kaksi cheerleaderia jäi juttelemaan Yachin kanssa hallin reunalle. Toinen heistä oli kapteeni Bondo.

Ylimääräisten tyttöjen läsnäolo sai etenkin Tanakan ja Nishinoyan käyttäytymään naurettavasti. Libero teki monta turhaa pyörähdystä (”Rollin´ Thunderia”) ja Tanaka karjui tavallista enemmän. Harjoitusten lopulla Tanaka myös repi paitansa pois, mistä Ennoshita huomautti silmiään pyöritellen.

Tyttöjen jaarittelu ja kikatus häiritsi Tsukishimaa. Sitä enemmän häntä kuitenkin ärsytti seurata, miten Akemi Bondo vilkuili jatkuvasti Kageyamaa ja huudahti kannustavasti onnistuneiden heittojen jälkeen. Hän kuuli, miten Bondo kertoi ystävälleen:
  ”Tuo numero ysi oli Japanin nuorten maajoukkueleirillä… Hän saattaa pelata MM-kisoissa pian… Hän on nero.”
  ”Hän on ihan hyvännäköinen”, tuumi toinen cheerleader, kun Tsukishima keskittyi hyppysyöttöön.

Tsukishima tuhahti itsekseen. Tuo ”nero” ei osannut kertoa englanniksi edes omaa nimeään.
Ilmeisesti cheerleaderit olivat yhtä pinnallisia kuin miltä näyttivät.

Tsukishima heitti pallon ilmaan, juoksi ja läimäytti pallon onnistuneesti verkon toiselle puolelle.

  ”Ei kannata tuhlata aikaa Kuningas Kageyamaan”, Tsukishima sanoi kuivasti käveltyään cheerleaderien kapteenin eteen ja katsoi alaviistoon, ”häntä ei kiinnosta mikään muu kuin lentopallo. Hänenkö takiaan te perustitte klubin? Ajanhaaskausta.”

Molemmat tytöt punastuivat. Bondo sanoi puolustelevasti:
 ”Minä olen harrastanut cheerleadingia kolme vuotta. Halusin jäädä katsomaan, ketä kannustamme.”
”Ihan sama”, Tsukishima tuhahti ja kääntyi pois, ”minun pitää itseasiassa harjoitella eikä katsella, jotta minusta on jotain hyötyä peleissä.”

Cheerleaderkapteeni mutisi vielä jotain pahaenteistä, mutta Tsukishima ei kuunnellut. Sen sijaan hän alkoi harjoitella torjumista friikkikaksikkoa vastaan.

Tsukishima virnisti omahyväisesti onnistuessaan heti toisella torjunnalla. Kun Kageyama antoi Hinatalle rakentumatonta palautetta yhteen puristettujen hampaiden välistä ja ravisteli tätä, Tsukishima pohti itsekseen, että jollain tapaa Kuningas oli onnekas ollessaan niin putkiaivoinen. Jos Kageyama olisi kiinnostunut huutosakista, hän ei olisi noin läheinen Hinatan kanssa.

Friikkikaksikon toimivuus perustui tyhmänrohkeaan luottamukseen.

Treenit päättyivät, mutta Yamaguchi jäi vielä halliin flirttailemaan Yachille.

Tsukishima käveli nykyään usein yksin kotiin. Ainakin hän sai kuunnella musiikkia rauhassa kuulokkeistaan.

Lukioelämä oli välillä tylsää, vaikka päivissä ei tuntunut olevan tarpeeksi tunteja.
Tytöt olivat kiinnostuneita Kuningas Kageyamasta.
Tsukishima ei muistanut enkunluokassa vieressään istuvan pojan nimeä.

Laimeaa.
« Viimeksi muokattu: 23.08.2019 21:17:44 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 171
  • Oot kuuma.
– Toinen luku –
Toinen Inter High


Tällä kertaa Karasunoa ei pidetty kaatuneena variksena. Koska Karasuno oli sijoittunut kolmanneksi kevätturnauksessa ja voittanut Miyagin lukiomestaruuden, he olivat ennakkosuosikkeja. Näin oli ollut viimeksi yli viisi vuotta sitten.

Hyvä sijoitus ei ollut ainoa syy suosikin asemaan. Tänä vuonna Inter High´sta puuttuivat Oikawa ja Ushijima. Yllättäen huomiota veti Kageyama, koska tämä oli ainoana koko Miyagin prefektuurista kutsuttu nuorten maajoukkueen intensiivileirille viime talvena. Häntä ei ollut vielä kiinnitetty nuorten maajoukkueeseen, mutta luultavasti tämä turnaus vahvistaisi Kageyaman tulevaisuuden.

Lentopallokentällä on kuitenkin kuusi pelaajaa kerrallaan. Karasunolla oli paineita ylläpitää suosikin mainetta, jotta heidän nousuaan ei pidettäisi vain tuurina.

Ennoshita oli oikea valinta Daichin seuraajaksi kapteenina, mutta kukaan ei vielä yltänyt samanlaisiin torjuntatilastoihin kuin Karasunon edellinen kapteeni. Tsukishima oli perehtynyt kehittämään nimenomaan blokkaustaitojaan, mutta hänellä ei ollut vielä Inter High´n alkaessakaan voimakas olo.

  ”Sinä blokkasit Ushijiman, joka pelaa nuorten maajoukkueessa”, Yamaguchi lohdutti ja taputteli Tsukishimaa olalle, ”sitä paitsi olet suosittu. Uuden luokkani tytöt kyselevät jatkuvasti, tunnenko sinut.”

Tsukishima kohotti kulmiaan ja kiinnitti urheilulasinsa päähän.

 ”Pitäisikö tuon auttaa minua pelaamaan paremmin?”

Yamaguchi kohautti olkiaan ja venytteli jalkojaan.

 ”Jos löydät tyttöystävän, me voidaan käydä tuplatreffeillä.”

Tsukishima pyöräytti silmiään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Yamaguchi vihjaili hänelle tyttöystävän hankkimisesta.

Turnauksen ensimmäinen matsi oli alkamassa. He pelaisivat Kakugawa High´ta vastaan. Hinata oli repiä housunsa, koska yksi Kakugawan hyökkääjistä oli 202 senttimetriä pitkä. Yleisöäkin oli enemmän kuin vuosi sitten.

 ”Älä huoli, Hinata. Hän on ehkä kasvanut vähän, mutta sinäkin hyppäät korkeammalle kuin viime vuonna”, Ennoshita rohkaisi.

 ”Eli Kääpiö ei ole kasvanut yhtään, Ennoshita vain muotoili sen kiltisti”, Tsukishima virnuili matalalla äänellä ja Yamaguchi naurahti.

 ”Fly, Fly, Karasuno High!”
Tyttöjen yhteishuuto alkoi raikua hallissa. Tsukishima vilkasi ärtyneesti katsomoon, missä kuusitoista tyttöä pyörähteli ja heilutteli käsiään. Akemi Bondo oli lähimpänä kenttää, aivan Karasunon kannatusviirin takana.

 ”Go go Kageyama!” tytöt huusivat hymyillen.

Tsukishima vilkaisi passaria, joka oli liian keskittynyt ärjymään Hinatalle (”Dumbass!”) huomioidakseen huutosakkia.

Pian he asettuivat riveihin ja kapteenit heittivät kolikkoa. Karasuno syöttäisi ensin.

Tuomari vihelsi pilliin. Peli alkoi.

*

Karasuno voitti 2-1. Kuten arvattua, pitkä hyökkääjä, Hyakuzawa, oli kehittynyt huimasti. Mutta hän oli vain yksi pelaaja, eikä kukaan muu Kakugawalla vetänyt hänelle vertoja.

 ”Fly, fly, Karasuno High! Me ollaan Crow Girls!” Cheerleaderit huusivat vielä ja yleisö taputti.

Ennoshita komensi joukkueen riviin yleisön eteen. He kiittivät ja kumarsivat, jolloin yleisö taputti vielä kovemmin. Tanaka ja Nishinoya virnuilivat leveästi ja vilkuttivat cheerleadereille.

 ”Sehän toimii”, Tanaka sanoi tyytyväisenä, kun he kävelivät pois pelihallista, ”huutosakin kannustus. Suorastaan tunsin, kuinka heidän energiansa siirtyi minuun.”

”Totta turiset”, Nishinoya myötäili ja läppäsi selkään Kenji Hiratakaa, ekaluokkalaista hyökkääjää, joka oli ansainnut paikkansa vaihtopenkillä, ”vai mitä, Hira-chan?”

Hirataka punastui ja mumisi jotain. 

He voittivat muutaman tunnin päästä vielä toisen matsinsa ja etenivät neljännesvälieriin, jotka olivat seuraavana päivänä. Sunnuntain lopuksi Karasuno oli edennyt semifinaaliin. Illalla he kokoontuivat valmentaja Ukain johdolla tarkastelemaan tulevaa vastustajaa.

 ”Date Tech”, Ukai puhui kohtalokkaasti, ”teille erittäin tuttu vastustaja, jonka vahvuuden me kaikki tiedämme.”
Ukai kohotti etusormensa ylös.
 ”Blokkausten lukeminen. Nopeat hyökkäykset. Täsmälliset aloitussyötöt. Siinä avaintekijöitä Date Techin lyömiseen.”

Tsukishima tuijotti punoittavia sormiaan. Date Techin passari oli pidempi kuin hän ja ärsyttävän poukkoileva.

 ”Tsukishima”, valmentaja puhui suoraan hänelle, ”muista kertoa ideasi ääneen muille, jos keksit jotain kesken pelin.”

Tsukishima nyökkäsi. Valmentaja luotti jostain syystä siihen, että hän oli hyvä keksimään strategioita.

*

Ennen semifinaalin alkua Tsukishima roiski kasvoilleen kylmää vettä vessassa. Hän oli jotenkin onnistunut kehittämään jännityksen tunteen vatsaansa, mikä oli harvinaista. Yleensä hän ei ottanut stressiä mistään.

Naurettavaa, minähän olen kuin Hinata, hän ajatteli ja poistui vessasta. Hän ei sentään oksentanut.

Käytävällä oli paljon väkeä, ja hän törmäsi yhteen vastaantulijaan.

 ”Anteeksi, ai sinä –” Tsukishima katsahti Akemi Bondoa, joka oikoi mekkoaan.

”Ei mitään”, Bondo sanoi nopeasti, ”ei varmaan ole helppoa katsella välillä sivuille.”

”Joko Kageyama on tajunnut, että kannustatte häntä?” Tsukishima kysyi vinosti hymyillen. ”Hinata on kateellinen, koska Kentän Kuningas saa kaiken huomion.”

Cheerleader jatkoi matkaansa nyrpeän näköisenä.

Miksi minä edes kommentoin hänelle mitään? Tsukishima ihmetteli itsekseen ja käveli muiden pelaajien luokse.

Pian peli alkoi.

Karasuno hävisi ensimmäinen erän 25–27.

  ”Seuraava on meidän”, Ennoshita rohkaisi yllättävän itsevarmasti ja taputti käsiään pari kertaa yhteen.

Karasuno johtikin erän alussa, kiitos Yamaguchin leijasyöttöjen, mutta sitten Date Tech tasoitti 16–16.

Tsukishima vaihtoi tasoituksen jälkeen penkille ja Nishinoya hölkkäsi kentälle.

Huutosakki, ”Crow Girls”, innosti yleisöä. Tsukishima vilkaisi heitä ja yritti samalla miettiä päässään jotain, jota he voisivat käyttää rautamuuria vastaan.

  ”Go, go, Kageyama, go, go!”

Hitto, täällä pelasi muitakin kuin Kageyama. Nyt olisi hyvä hetki käyttää toista passaria, mutta Sugawara oli valmistunut ja poissa… Mutta ehkä he voisivat ottaa riskin, mikä olisi ihan tyypillistä Karasunoa.

Tsukishima vilkaisi valmentajaa, mutta ilmeisesti tämä ei halunnut laittaa ekaluokkalaista passari Fudoa vielä tositoimiin. Kageyama ei näyttänyt väsyneeltä.

Tsukishima vaihtoi pian takaisin kentälle. He olivat häviöllä.

Kun Date Techilla oli eräpallo, Tsukishima ei voinut olla välittämättä jomottavista sormistaan. Häntä ärsytti, ettei hän keksinyt mitään, millä ratkaista jättipassarin tekniikka.

Pallo osui hänen sormiinsa, muttei pysähtynyt.
 ”Osuma!” hän huusi.

Mutta Nishinoya ei ollut kentällä, eikä kukaan ehtinyt pelastaa tilannetta.

Vittu.

Muutaman sekunnin oli hiljaista. Sitten Date Techin joukkue huusi riemusta ja pakkautui yhteen. Yleisö taputti.

Tsukishiman yläruumis valui alas ja hän nojasi käsillään polvisuojuksia vasten. Hiki valui otsalta lattialle. Hän puri huuliaan.

Syyllisyys… He eivät päässeet edes finaaliin…

Pian hän pakotti itsensä riviin, kumarsi vastustajalle näkemättä mitään ja meni sitten muiden mukana kiittämään yleisöä. Hän katsoi koko ajan lattiaan.

Hinata itki valtoimenaan. Kageyama tärisi kauttaaltaan.
Heidän draamansa oli turhaa. Friikkikaksikko oli toiminut paremmin kuin koskaan ennen, mutta Daichin, Akashin ja Sugawaran jättämä aukko oli liian suuri.

Tsukishima kuunteli vain paloja Ennoshitan, Ukain ja Takedan puheesta.

Yachi halasi Yamaguchia ja sopersi:
  ”Sinä pelasit tosi hyvin.”

Tsukishima vaelsi pukuhuoneeseen ja vaihtoi nopeasti verryttelyasuun. Sitten hän meni hallin pihalle venyttelemään väsyneitä raajojaan.

Pian Karasunon huutosakki purkautui ulos hallista. Osa näytti vaisuilta, osa höpötti taukoamatta.

Tsukishima kääntyi katsomaan muualle. Jos hän saisi päättää, yleisöä ei päästettäisi peleihin ollenkaan. Nämä olivat hitto lukiolaisten matseja, eivät mitään liigapelejä.

  ”Sinä luet blokkeja tosi hyvin”, kuului hänen takaansa tuttu ääni.

Tsukishima käännähti ja näki taas Bondon, jolla oli samanlainen musta verryttelytakki kuin hänellä.

  ”Anna olla”, Tsukishima ärähti, ”en jaksa ivailua juuri nyt.”

”En minä –”

 ”Sinä kannustat tosi hyvin, etenkin Kageyamaa”, Tsukishima puhui päälle kovaa, ”joten mitäs jos lähtisit kannustamaan jotain muuta nyt, kun Kageyama tippui? Vai oliko kyseessä tosiaan Kageyama-klubi? Kannatti tippua pois edistyneiden ryhmästä hänen vuokseen.”

Bondon ilme synkkeni hetkessä.

  ”Minä treenaan kuusi kertaa viikossa, jotta voin kannustaa Karasunon parhaita urheilujoukkueita”, hän vastasi kylmästi, ”Sinä tosiaan haluat pysyä hyvissä arvosanoissa ja tippua mieluummin lentopallossa.”

Hän kääntyi kannoillaan ja marssi kauempana odottavaan bussiin.
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15