ikäraja: S
Maailman käytetyin valuutta ei suinkaan ole yen, euro, frangi tai dollari. Ei, se on muita paljon arvokkaampaa: jotain, jonka kulutusta seurataan jatkuvasti. Me ihan tavalliset pulliaisetkin siis. Tätä valuuttaa kutsutaan yleisesti ajaksi.
Aikaa vaihdetaan jatkuvasti erilaisiin toimintoihin ja tapahtumiin, joita voi myös varata etukäteen omien varojensa mukaan. Kaikkea ei saa, sillä kuten mitä tahansa muutakin varallisuuden mittaria, aikaa on rajallisesti. Kaikkea ei voi ostaa. Mutta sitä mihin aikasi käytät, voidaan kuitenkin yhtälailla arvostella kuin uutta rannekelloasi, joka syöttää sinulle jatkuvasti tietoa omista varoistasi ja niiden ylielämisestä.
Myöhästymiset, kertyneet työt ja unelmat, joita ei vain koskaan saa toteutetuksi. "Ei ollut aikaa", tulee melkein ensimmäisenä tekosyynä. Sellainen se usein onkin: tekosyy. Useimmiten aikaa on, mutta se tulee kulutettua johonkin muuhun. Omien varojensa mukaan eläminen osaa olla hankalaa. Aina tulee joko pihisteltyä tai odotettua liikaa siitä, mihin omalla ajalla pystyy venymään.
Ajan arvo on niin suunnaton, että ihmiset ovat valmiita käyttämään sitä keksiäkseen, miten sitä saataisiin lisää. Lääketieteen keinotkaan eivät pysty takaamaan meille ikuista varallisuutta. Tai ainakaan kauhean hyödyllistä sellaista, jos olisimme vain tajuttomia vihanneksia pakkasessa. Ehkä joskus, mutta sekään ei olisi kaikkien ulottuvilla. Saati sitten hyvästä, että jäädään roikkumaan omaan kukkaroon kuin viimeistä päivää (vaikkakin aika sananmukaisesti tällä kertaa), vaikka tilaa tulisi antaa uusille sukupolville ja siirtyä pois maallisuuden kierteestä.
Nykyisin aikaa pystytään säästämäänkin jo monella tapaa. Yhteiskunnassamme monet asiat on saatu kuluttajaa säästäviksi: matkat sujuvat nopeammin ja kauemmas kuin koskaan hevoskärryillä, ja esimerkiksi mikroaaltouunit tuovat ruoankin pöytään kädenkäänteessä. Erilaisia palveluita ja koulutuksia tarjotaan pikakursseina. Töitäkin saa ilman sen kummempaa sitoutumispakkoa, jos täytyykin yllättäen vaihtaa maisemaa tai vaikka muuttaa maalle pois kaupungin hektisyydestä. Siellä sitten voi käyttää aikansa siihen omasta mielestä tärkeimpään: oli se sitten romaanin kirjoittaminen tai kanalauman paimentaminen. Kukin tavallaan, ja itsenäisenä aikuisena sitten viimeistään tulee olla oma valta varojensa käytöstä.
Ja niinhän joku joskus totesi, "aika on rahaa".
