Kirjoittaja Aihe: Pysy olemassa | K-11 | slash, angst | Aapo/Iiro | one-shot  (Luettu 1771 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 389
Nimi: Pysy olemassa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, slash
Paritus: Aapo/Iiro
Haaste: Angst10 II sanalla jo.
Varoitukset: itsetuhoisuus ja kielenkäyttö
Muuta: Sijoittuu ajallisesti Älä kuseta, K-15 jälkeen, kun jätkät alkavat "virallisesti" säätää keskenään. Ei ole tarpeen lukea ensin.

A/N: Pitkästä aikaa näitä miehiä! Oiva pari angst10:iä täyttämään.


PYSY OLEMASSA

Joko se on ohi?

Iiro päästää hänestä irti ja nousee kuin pakollinen duuni olisi nyt tehty eikä enempää tarvita. Aapo ähkäisee ja toivoo ajan pysähtyvän, vaikka edes minuutiksi, mutta vittuakos aika hänen toiveistaan. Himo tukahtuu, ja Aapo puree huultaan. Hänellä pitäisi olla tyydytetty olo, mutta ruumis pettää miehen. Sisällä on jotain ihan muuta kuin hyvää oloa.

Aapo putsaa spermanrippeet vatsaltaan, kerää lattialta mukaan muutakin paskaa ja heittää ne keittiön roskikseen. Iiro istuu parvekkeella vain farkut päällään. Vittu sehän jäätyy sinne. Aapo avaa parvekkeen oven, mutta ei mene alastomana kekkuloimaan ohikulkijoiden iloksi.

”Jumalauta, sisälle sieltä, senkin kyrpänaama.”

Iiro nostaa laiskasti keskisormeaan häneen katsomatta. Ei jätkä edes polta. Se vaan istuu, tuijottaa ja jäädyttää itsensä joulukuisessa illassa. Aapo haroo epätietoisena tukkaansa. Mitä miehelle oikein pitäisi tehdä? Vittuilu ei selvästikään toiminut, mutta Aapo ei osaa maanitella tai vakuuttaa.

”Iiro, sä jäädyt sinne”, Aapo yrittää vielä, vähän ystävällisemmin.

”Entäs sitten?” Iiro vastaa niin kyllästyneenä ja itseinhoavana, että Aapoa alkaa ahdistaa. Hän pyörii hermostunutta ympyrää, mutta ei ole ketään, jolta pyytää apua tai neuvoa.

”Vittu, vittu, vittu”, Aapo suhisee itsekseen miettien, saako hän turpaansa, jos yrittäisi pakottaa Iiron sisälle. Todennäköisesti. Kun Iiro on tuollainen, siihen ei yllä mikään, paitsi Liina ja Ville eikä nekään aina. Jos Aapo olisi tiennyt Iiron mielialan laskusta, hän ei olisi ehdottanutkaan naimista, mutta ei Iirosta tiennyt. Se ei sano mitään eikä Aapo osaa lukea ihmisiä.

Aapo pukee päälleen verkkarit ja hupparin. Hän menee parvekkeelle ja kyykistyy Iiron eteen. Iiro ei katso häneen. Vihreät silmät katsovat mustaan tyhjyyteen. Miehen iho on kauttaaltaan kananlihalla, ja tämä tärisee. Ulkona ei tarvitse olla kauaa, kun tuntee olevansa jo aivan kohmeessa. Iiroa varmasti paleltaa jo niin, että se tekee kipeää, mutta jätkä ei silti nouse.

”Tuu sisälle”, Aapo pyytää, tällä kertaa aidosti, lähes anoen. Iiro sulkee silmänsä. Ei liikahda eikä puhu. Hampaat vain kalisevat.

”Anna mun olla”, Iiro kuiskaa ja vetää polvensa tiukasti keskivartaloaan vasten.

”Sä voit ihan hyvin velloa masennuspaskassasi tuolla sisälläkin. En mä sitä aio estää”, Aapo sanoo ja koskettaa Iiron kuivaa, liiallisesta värjäyksestä kärsinyttä tukkaa. ”Älä nyt vittu pakota mua soittamaan poliisille.”

”Et sä sitä tekis.”

”Tekisin, jos olis pakko. Jos sä pakotat mut siihen.”

Iiro avaa silmänsä ja katsoo häntä polviensa takaa näyttäen niin surkealta ja surulliselta, että Aapo joutuu nieleskelemään. Vittu, hänen tekee niin pahaa.

”Mä tuun kohta”, Iiro lupaa.

”Vittu tuutkin”, Aapo murahtaa ja tukistaa miehen harmahtavan vaaleaa tukkaa. Hetken mielijohteesta Aapo pussaa Iiroa otsalle ja nousee. Hän valmistautuu henkisesti siihen, että joutuukin soittamaan poliisille.

Hän on juuri soittamassa, kun parvekkeen ohi kolahtaa ja Iiro raahustaa sisälle kalpeana ja hytisevänä. Aapo lähes ihmettelee sitä, miksei jätkä ole jo läpikuultava.

”Jo oli aikakin”, Aapo puuskahtaa ja taluttaa Iiron sohvalle. Hän istuttaa miehen siihen, kietoo tämän peittoon ja vilttiin. Jääkylmiin jalkoihin Aapo etsii Liinan neulomat villasukat, kaksi paria päällekkäin. Koska ne ovat hänen, Iiron jaloissa ne varmaan kiristävät, mutta hyvä vaan. Jos vaikka veri lähtisi taas kiertämään. ”Mä teen sulle glögiä.”

Iiro ei sano mitään. Se vain hytisee, ja Aapo pakenee mielihyvin keittiöön.

Glögimuki ei tahdo pysyä Iiron kylmänjäykissä sormissa, joten Aapo laskee mukin lattialle ja kömpii peittojen alle. Iiron iho on epämiellyttävän kylmä, mutta Aapo painaa itsensä tiukasti miestä vasten.

”Mitä sä teet?” Iiro kähisee.

”Lämmitän sua”, Aapo vastaa. ”Saat kumminki jonkin kuolemantaudin muuten.”

”Mua ahdistaa, kun sä oot siinä”, Iiro sanoo, mutta hyvin voimattomasti. Aapo on lämmin ja lämpöä on vaikea vastustaa. Kädet kietoutuvat Aapon ympärille, ja Aapo pujahtaa tiukemmin Iiron syliin.

”Ei voi mitään. Mä pidän sut hengissä, vittu piste.”

”Sopii yrittää”, Iiro hymähtää. Aapo ei sano siihen mitään. Hänen kurkkunsa tuntuu ahtaalta ja vatsassa raastaa. Aapo aikoo yrittää, hän aikoo tehdä kaikkensa. Iiro ei ole yhdentekevä. Iiron täytyy pysyä olemassa.

Se ei ole vielä ohi.
« Viimeksi muokattu: 27.06.2018 13:38:48 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Hilla

  • ***
  • Viestejä: 853
Vs: Pysy olemassa, K-11 | slash, angst | Aapo/Iiro | one-shot
« Vastaus #1 : 20.11.2016 22:22:14 »
Molempien epätoivo tulee iholle. Voimia pojille.

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Pysy olemassa, K-11 | slash, angst | Aapo/Iiro | one-shot
« Vastaus #2 : 20.11.2016 23:13:01 »
Oi, ihanaa että näistäkin kuullaan pitkästä aikaa! Hallitsemattomia on ollut ikävä ja mikäs sen parempaa palata niiden pariin kuin Aapon ja Iiron kompleksin säädön/"suhteen" parissa, hoho.

Totta kai miehet ovat olleet panopuuhissa, koska sitähän tämä näiden kahden "suhde" lähinnä on. Toki ne välillä saattavat kännissä halailla ja pussailla, kuten siinä yhdessä shotissa todistettiin (kun Villekin oli kolmantena halimassa näitä kahta! :3), mutta aika pitkälti nämä tuntuvat vain säätävän sängyssä. Toki alku ja Aapon ärsytys siitä, että Iiro vain lähtee kun "pakolliset" hommat on tehty sekä Aapon toive, että aika pysähtyisi, antoivat sellaista osviittaa, että ehkä nämä herrat kuitenkin seksin jälkeen jäävät sänkyyn lähekkäin kenties halimaan. Tai ehkä vain ihokontaktiin ilman sen kummempia haleja tai pusuja. Lojumaan kuitenkin yhdessä.

Aapo on niin ihana omana itsenään :'D Okei, eihän se sinällään ihana ole, mutta musta on jotenkin hauska ja huvittava aina lukea hahmoista, jotka on jokseenkin rääväsuisia ja ärisevät ja rähisevät niin kuin Aapo. Siltä lähtee suusta aina niin "kivoja" kutsumanimiä ja nimityksiä sun muita. Ja tosiaan, Aapolla ei ole ehkä kykyjä maanitteluun ja vakuutteluun, joten vittuilu on oiva keino sille! Ikävä kyllä Iiroon se nyt ei toimi, ei oikein mikään tunnu toimivan :<

Musta oli ihana nähdä tässä, kuinka Aapo ihan oikeasti välittää Iirosta. Mulle on jäänyt Aaposta juuri sellainen räyhäävä, rääväsuinen kuva, johon ei ole tuota välittävyyttä kauheasti uponnut, mutta nythän sitä tässä tuli siihen kuvaan lisää! Aapo ei selvästikään osaa ilmaista sanoin välittämistään, mutta mies kuitenkin näytti sen tässä teoin, hienoa! Paikoitellen Aapon ja Iiron välinen suhde on tuntunut hyvin rosoiselta Aapon puolelta, että se justiinsa ärjyy ja kieltää tykkäävänsä siitä, että he kaksi panevat (koska eihän Aapo mikään homo tai bi ole, ei!), mutta tässä tuli oikein mainiosti toinen puoli esiin Aaposta Iiron suhteen. Aapo selvästi välittää eikä halua menettää Iiroa! Noh, tietenkin Aapon on nähty olevan mustasukkainenkin Iirosta, mutta tämä on jo eri asia.

Ja Iiro. Sillä nyt selkeästi välillä iskee päälle tuo pahimmista pahin olo. Pohdin tässä, että sitä varmaan toisinaan ahdistaa ehkä tuo sen ja Aapon säätäminen. Kun kuitenkin se sanoo tuossa lopussa, että Aapon läheisyys ahdistaa sitä. Kyllä se varmasti kuitenkin tykkää kun Aapo on siinä lähellä ja tuntuu hyvältä ja lämmittää (niin siinä kyllä viitattiin, kun Iiro ei voinut vastustaa sitä lämpöä), mutta sitten taas Iiro ehkä tietää, että olisi parempi vain potkia Aapo läheltä pois. Nghh. Hankalaa. Ja nämä ovat taas vain miun pohdintoja ja spekulaatioita, jotka ehkä menevät oikeaan suuntaan :3

Noh, saipa Aapo lopulta sitä ehkä kenties alussa haluamaansa/kaipaamaansa hellyyttä. Ainakin tuo alun ja lopun kursiivien yhtenäisyys vaikutti siltä, että sitä Aapo tuntui halunneen. Tai ehkä Aapo halusi vain jonkinlaista aikaa vielä yhdessä Iiron kanssa ennen kuin toinen lähtisi. Wää. Pitää vielä sanoa että pidin noista Liinan neulomista villasukista yksityiskohtana :'D Voin vaan kuvitella kuinka se kutoo niitä kotona hihi.

Huhhuh, tulipas taas pohdiskeltua ja näin. Tykkäsin tästä ja musta tässä oli tosi kiva tyyli. Tai siis sellainen hmm koruttomampi kuin yleensä ehkä? Sellainen simppeli, mutta silti niin sinä ja tähän tekstiin sopiva :3 Kiitos paljon tästä, nyt juoksentelen spekuloimasta ennen kuin sun pää halkeaa niistä :''D

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 389
Vs: Pysy olemassa, K-11 | slash, angst | Aapo/Iiro | one-shot
« Vastaus #3 : 01.06.2018 11:54:18 »
Hilla: Mainiota, että tulee! Olen onnistunut. Kiitos kommentista!

Tuhisija: Kun ollaan kavereita ja jotain enemmän, niin on just vaikea määritellä ne rajat. Onko se vain akti ja ulos vai voidaanko halailla ja pussaillakin? Varsinkin Aapo on niin sisäänpäinkääntynyt omista fiiliksistään, ettei se tahdo puhua. Se vain ikään kuin antaa asioiden tapahtua ja sit se on itse sillain oho, nyt kävi näin. Aapo on kyllä ihana hahmo kaikessa kiukkuisuudessaan! Ja kyllä se välittää Iirosta hyvin paljon. Oli kivaa tuoda se kerrankin esille, kun se muuten on vähän tommonen tyly törkyturpa. Iiroa joo ahdistaa hänen ja Aapon säätäminen. Iiro tahtoisi enemmän tai just jonkun muun, jonka kanssa se olisi mahdollista, mutta se on jumissa Aapon kanssa. Kiitos kommentista!


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 953
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vaihdokkaista iltoja! :)

Hahmot ovat minulle vieraita, mutta se ei häirinnyt lukemista. Oli oikeastaan kivaa ja virkistävää sukeltaa verseen, jossa on enemmänkin sisältöä, mutta keskittyä vain yhteen hetkeen, jossa ei hirveästi avata hahmojen välistä suhdetta tai historiaa. Koin pääseväni tähän tilanteeseen ihan hyvin sisälle, vaikka paljon kysymyksiä jäikin ilmaan leijumaan. Miesten suhteen vaikeus ja monimutkaisuus välittyy tällaisesta shottimittaisestakin tekstistä mainiosti. Sain sellaisen kuvan, etteivät he tiedä, mitä he tarkalleen ottaen toisilleen ovat, ja se mutkistaa asioita ja toisen käytökseen suhtautumista. Molempien ahdistuskin välittyy hienosti. Iirolla on selvästikin hyvin paha olla, kun hän tuolla tavalla itseään jäädyttää, ja Aapo on ymmärrettävästi huolissaan, vaikkei oikein tunnu tietävän, miten pitäisi toimia. Suhteen ja tilanteen mutkikkuudesta huolimatta tarinasta huokuu myös välittämistä, ehkä jotain syvempääkin kuin seksiä.

Pidän tosi paljon siitä, miten alku ja loppu tuntuvat ikään kuin kietoutuvan yhteen. Alun kysymyksen linkitin ensin tuohon epätyydyttävään seksiin ja siihen, miten Aapo kokee Iiron vain suorittavan pakollista velvollisuutta, mutta lopun toteamus sai minut miettimään, että ehkä osa Aaposta pelkää kaiken olevan jo loppu (muunkin kuin seksin, vaikkei muuta olisi nimellisesti koskaan ollutkaan), muttei haluaisi niin olevan. Ehkä Iirokin osaltaan koettelee suhteen rajoja ja Aapon välittämistä. Tulee sellainen kutina, että tällaisista tapahtumista ja yhteisistä kokemuksista miehet ehkä hiljalleen voisivat päästä kartalle tunteistaan ja toiveistaan ja toisistaan. Tämä shotti on sävyiltään synkkä, mutta onnellisten loppujen ystävänä toivon, että miehillä on edessä vielä parempia aikoja! ♥

Kiitos tunteita herättäneestä lukukokemuksesta! :-* -Walle