Kirjoittaja Aihe: Hetalia: Vapaus - ja sen hinta | S | FrUk | One-shot |  (Luettu 776 kertaa)

Grazioso

  • Tsadam, Korppari ~
  • ***
  • Viestejä: 150
Nimi: Vapaus - ja sen hinta
Kirjoittaja: Grazioso
Fandom: Hetalia
Ikäraja: S
Genre: Angst
Paritus: FrUk

Yhteenveto: Sen täytyi olla hirvein tunne maailmassa. Tietää, että oli osasyy rakastamansa ihmisen murheeseen.



Vapaus - ja sen hinta

"19. lokakuuta 1781 britit antautuivat Yorktownin piirityksessä
"Vapaussota päättyi amerikkalais-ranskalais armeijan voittoon ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen"



Ranska nosti höyryävän teekupin työtasanteelta. Ulkoa kuului ukkosen pauke, ja sade ropisi kattoon. Hän asteli raskain askelin takaisin olohuoneeseen, jossa Englanti makasi.

“Cheri?”

Ei vastausta. Ranska huokaisi. Hän kyykistyi aivan Englannin eteen, niin että tunsi tämän kiihkeän hengityksen kasvojaan vasten. Englannilla oli vielä yllään mutainen univormu, joka oli likaantunut samana iltana.

Ranska tunsi pistoksen rinnassaan, kun hän huomasi Englannin poskilla märkiä kyynelvanoja. Nuorempi valtio ei vastannut mitään, kun hän toisti tämän nimeä. Höyryävä teekuppi poltteli hänen kämmentään.

“Pardon, mon cheri…” Ranska huokaisi, koskettaen Englannin poskea.

Välittömästi vihreät silmät aukenivat. Niiden katse oli syvä ja murheellinen. Ranska tunsi olevansa eksyksissä. Hän ei tiennyt mitä sanoa.

“You should be”, toinen kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä. “America hates me.”

“Non…” Ranska sanoi, tuntien ahdistuksen kytevän takaraivossaan. “Eikä vihaa…”

Hiljaisuus täytti huoneen. Ranska silitti Englannin hiuksia, koska ei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. Amerikka oli lähtenyt. Hän oli saanut vapautensa, eikä se ollut vähiten Ranskan ansiota. Se sai kuitenkin syyllisyyden pistämään häntä, koska hän oli satuttanut Englantia. Satuttanut häntä pahimmalla mahdollisella tavalla.

“Miksi…” Englanti nyyhkäisi, mikä sai Ranskan painamaan Englannin pään vasten omaa rintaansa.

Hän kuunteli, miten Englanti vuodatti hiljaisia kyyneleitä. Hän tunsi, miten toisen keho tärisi hänen omaansa vasten. Sen täytyi olla hirvein tunne maailmassa. Tietää, että oli osasyy rakastamansa ihmisen murheeseen.

“Why…” Englanti melkein huusi, mutta loppulause rikkoutui vain pelkäksi vaikerrukseksi. “My baby brother…”

“Shh… Itke vain”, Ranska rauhoitteli, vaikka tunsi jonkin asian särkyvän sisällään. Hän vain piteli Englannista kiinni, katsoen ulkona riehuvaa myrskyä.

Lopulta Englanti lopetti itkemisen. Ranska piti silti toisesta kiinni. Hän ei päästäisi irti, ei nyt… Hän ei ollut ikinä halunnut satuttaa Englantia. Amerikka oli ansainnut vapautensa, mutta silti Ranskaa kalvoi syyllisyys. Hän ei halunnut Englannin itkevän.

“France?” kuului hento kuiskaus hänen rintaansa vasten.

“Mmm?” Ranska vastasi. Hän silitti Englannin selkää.

“Thank you.”

Ranska suukotti toisen päälakea. Hän antoi Englannin jäädä siihen.
« Viimeksi muokattu: 07.05.2018 21:51:14 kirjoittanut Grazioso »
Sometimes only paper will listen to you

Ava ja bannu by Auro

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Vs: Hetalia: Vapaus - ja sen hinta | S | FrUk | One-shot |
« Vastaus #1 : 05.05.2018 23:29:22 »
Uutta hetaliatekstiä, miten mahtavaa! Vielä tällä parituksella, joka on ainakin mun yks ehdoton lemppari.
Tää niinkuin muutkin sun tekstit oli tosi kivasti kirjoitettu, ja tykkäsin tästä myös super paljon. Tilanne ja aihe ovat kyllä surullisia ja tosi koskettavia, mutta onneksi Englannilla on Ranska, ettei tarvitse yksin olla surun kanssa. Ranskan ajatukset ja tuntemukset oli myös erityisen realistisen tuntuisia. Varmasti hirveä tilanne, kun tietää, että on itse tehnyt jotain sellaista, joka saa toiselle pahan olon aikaan. Englannin suruun pystyi myös eläytymään hyvin, mutta onneksi tietää, ettei Englanninkaan tarvitse olla yksin.
Kiitos taas ooikein paljon uudesta hetaliatarinasta. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin