Kirjoittaja Aihe: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 7/7  (Luettu 4620 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Nimi: Kevät -18 (me selvitään)
Kirjoittaja: Isfet eli minä, myös omistan koko tekstin
Ikäraja: K11
Genre: vaihtelee osan mukaan
Hahmot: Veera ja Malla
Yhteenveto: Kaksoistutkintoa opiskelevien tyttöjen kevään loppurutistus. Kämppiksinäkään ei ole aina helppoa.

A/N: Minulla on iso kokonaisuus suunnitteilla näiden tyttöjen varalle, mutta ei kuitenkaan vielä tässä sarjassa. Tämä osallistuu niin Arkifestiin, Vuodenaikahaasteeseen (kevät), Parituksettomuushaasteeseen ja Genretasohaasteeseen. Lisäksi ensimmäinen osa menee vielä Inspiraatiota musiikista-haasteeseen. Kuulostaa hirveältä hamstraukselta, myönnetään, mutta jokainen näistä on vaikuttanut tämän pikku sarjan muotoutumiseen, kiitos siis niistä. Nyt päästän tänne saakka höpinöitäni kahlanneet urheat finiläiset tutustumaan Mallaan ja Veeraan.


1.

Päägenre: hurt/comfot

Radio soitti jälleen samaa listahittiä. Veera ei oikeastaan kuunnellut, vaan yritti keskittyä pänttäämään kirjoituksia varten. Englannin pitkä oppimäärä oli jo aivan liian lähellä, mutta onneksi se sentään sujui kohtuullisen hyvin.

”Minä vihaan tätä ohjelmistoa! Älä kaadu taas, senkin kurja ROMU!”

Veera nosti katseensa pöydän ääressä raivoavaan kämppikseensä. Viha Mallan kasvoilla alkoi valua pois, muodostaen syvän epätoivon lammikon. Veera tunsi merkit, eikä aikaakaan, kun Malla jo puristi läppärinsä näyttöä kauhuissaan.

”Voi ei, älä tee sitä… Kiltti kone, jaksa vielä vähän…” Malla aneli, jokseenkin hyödyttömästi. Ei se ennenkään ollut auttanut.

”Malla, anna sille tauko. Sinähän tallennat muutaman minuutin välein, sitten vain avaat sen ohjelmiston uudelleen”, Veera sanoi varovaisesti.

”Minä en saa tätä tehdyksi! Minä en valmistu keväällä, reputan varmasti ylppäritkin ja olen epäkelpo yksilö!” Malla valitti valuen pöydän alle.

Pahinta oli, että Veera oikeasti tiesi Malla olevan kauhuissaan. Tämä ei uskonut itseensä tarpeeksi, ja oli sangen suoristuskeskeinen sille päälle sattuessaan. Veera nousi sohvalta, jätti kirjansa siihen ja konttasi pöydän alle. Malla oli kietonut kätensä ympärilleen, hengitti tavallista syvempään ja räpytteli silmiään. Veera tunsi hellyyden ja surun läikkyvän sisällään.

”Hei. Minä en olisi ehdottanut, että tekisit yhdessä kanssani kaksoistutkinnon, jos en uskoisi sinun pystyvän siihen. Eikö?”

”Ehkä sinä yliarvioit minut”, Malla sanoi hiljaa.

”Enhän. Sinä olet minun paras kaverini!” Veera sanoi.

”Mutta nääthän sinä! Minulta hajoaa pää! En saa tätä viimeistä projektia loppuun, en ehdi lukea kokeisiin ja kaikki kaatuu niskaan!” Malla huudahti kyyneleet silmistä herahtaen.

”Minä autan sinua, kaikki järjestyy. Pitää vain priorisoida…”

”Priorisoi priorisoi! Helppo sinun on sanoa, sinä teit viimeisen näyttösi kaksi viikkoa sitten ja minä -  m- minä yhä vain…”

Mallan ääni sortui ja hän painoi pään polviinsa. Radion ääni kuului äkkiä piinallisen selvänä, vaimennettujen nyyhkäysten lomasta.

”Eikä! Sinäkö kokkasit veljesi vaimolle?”

”Joo joo, ei se nyt noin hauskaa ole!”

Voi Miro, kyllä se on! Nämä työpaikkalounaatkin kun on nähty… Oli miten oli, laittakaa viestiä studioon, nyt kuunnellaan Elastiselta vähemmän soitettua biisiä 'Tuulettaa'

Veera kietoi varovasti kätensä Mallan ympärille. Parhaan ystävän stressi ja äkillinen sortuminen olivat kamalaa katseltavaa.

”Malla –”

”Hys!”

Tää päivä pimeni jo aikaisin, taas tuntuu et mua koitellaan
Aina kun vähiten just kaipaisin, pois takaa hartoilt en saa

En anna maailman lannistaa mua kuitenkaa vaan taistelen ja nousen aina uudestaan, ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaaaaaaa
Nyt saa tuleettaa
Nyt saa tuleettaa
Nyt saa tuleettaa
Nyt saa tuleettaa


Malla nosti päänsä ja tuijotti pöydän alapintaa. Veeralle kappale oli hyvinkin tuttu omalta spotifyn tsemppilistalta, joten hän alkoi hiljaa laulamaan mukana toista säkeistöä.

Vaikeet ajat väistyy kuitenkin, solmut aukee ajallaan
Tahon tai en se vanno niin että, elämä on aina aaltoliikettä
Hyväs pahas menee ylös alas, pohjalla käy ja baunssaa takas
Se maanpintaan ja-lat palauttaa, vois valittaa mut se ei tuu auttaa
Ei muutaku hommiin taas nyt ku ponnistaa, pian tuuletan onnesta


”Luuletko?” Malla hymähti rauhoittuneena.

”Minä tiedän”, Veera vakuutti halaten ystäväänsä lujempaa. He jäivät kuuntelemaan eteenpäin ennättänyttä kappaletta hymynkareet suupielissään.

Nousin oikeella jalalla punkasta, ja tuuletan niinku ois tunkkasta
Tulin ottaa ilon irti en murjottaa, tuu tuuleta mun kanssa
Se tekee ilmasta puhdasta, ku tuuletat niinku ois tunkkasta
Vedä tuplahaukat elä kultakautta, tuu tuu tuuleta mun kanssa

En anna maailman lannistaa mua kuitenkaa vaan taistelen ja nousen aina uudestaan, ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaaaaaaa

Nyt saa tuleettaa
Nyt saa tuulettaa
Nyt saa tuleettaa
Nyt saa tuleettaa


”Okei, uskotaan sitten”, Malla naurahti vaimeasti.

”Mahtavaa. Noustaisiinko ylös? Polviani särkee”, Veera sanoi, kuitenkin helpottuneena Mallan voinnin kohenemisesta. Ehkä vielä suihku ja iso mukillinen vihreää teetä, joka parantavaan voimaan Veera uskoi vakaasti.

”Diiva. Noustaan sitten, mutta lupaa tehdä minulle joku tylsä opintosuunnitelma.”
« Viimeksi muokattu: 21.08.2018 21:24:27 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla
« Vastaus #1 : 12.03.2018 23:05:22 »
Oooo. Ihania tytyjä ja uus jatkis sulta! Jee <3 ja mä rupesin heti parittamaan näitä tyttöjä. Kai näistä voi myöhemmin tulla pari vaikka oot osallistunut tällä parituksettomuushaasteeseen? Ehkä se koskee vain tätä ekaa lukua tai jotain? xD Jään kuitenkin seurailemaan! Huvittavaa sinäänsä et mullakin on originaalihahmo nimeltä Veera :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla
« Vastaus #2 : 13.03.2018 14:16:39 »
Ooo, tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta! Arkeen keskittyvät tarinat vetoavat minuun aina, ja opiskeluarjesta on kivaa lukea. Tytöillä ei taida olla mikään helppo kevät eessä, kun pitää tahkota kaksoistutkintoa ja kaikki kaatuu niskaan ainakin Mallalla, mutta tekstin nimi lupailee kuitenkin jonkinlaista valoa tunnelin päässä. Pääasia on, ettei tyttöjen tarvitse hajoilla yksin, vaan heillä on toisensa tukena. Minusta on jotenkin ihana ajatus, että parhaat kaverukset asuvat kämppiksinä ja vieläpä näin nuorina, jos siis oletetaan että Veera ja Malla ovat tavallista lukion ja ammattikoulun nuorta ikäluokkaa. Useinhan sitä muutetaan omilleen vasta sitten kolmannella asteella tai työelämässä.

Tunnistan Mallasta itseni, oi voi. Minäkin hajoan välillä kaikkien paineiden ja kasaantuvien koulutöiden alla, ja se ei ole kaunista kateltavaa! :D Onneksi Mallalla on Veera, joka tsemppaa ja uskoo Mallaan varauksetta. Se on oikeasti tosi tärkeää, että on joku, joka uskoo ja luottaa silloinkin, kun ite ei siihen pysty. Ihanaa että Malla lopulta vähän piristyy. Minulle ainakin usein käy niin, että tuollainen romahdus jotenkin puhdistaa ilmaa ja sitten on taas helpompi jatkaa uudella energialla. Iso mukillinen vihreää teetä on kyllä mainio suunnitelma, Veera on varmastikin oikeilla jäljillä sen parantavuudessa!

Minulla on vähän sama ongelma kuin Lunalotalla, että heti rupesin parittamaan näitä tyttöjä, ääh. Miksi minun pitää nähdä potentiaalisia romansseja kaikkialla! Oikeasti ystävyyssuhteet on ihan yhtä ihania ja ihanampiakin. :-* Olen ihan tyytyväinen ilman paritustakin, heh. Kaikesta huomaa, että tytöt ovat toisilleen tärkeitä ja rakkaita, ja eihän siihen mitään romanssia tarvita.

Kiitos tästä, jään seurailemaan! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 2/x
« Vastaus #3 : 18.03.2018 20:59:26 »
Iih, kommentteja <3

Lunalotta, kyllä tuo paritoksettomuus koskee koko tätä jatkista, isommasta kuviosta en lupaa mitään ;> Kiitos <3

Waulish, kiva kuulla, että alkoi kiinnostaa! Arki on ihanaa kaikessa kamaluudessaan, ja opiskelut samoin. Eiköhän tämä tästä, kun he vain jaksavat uskoa toisiinsa. Oi voi, tulin tosi iloiseksi sinunkin kommentistasi, kiitos!

A/N: Seuraava osa! Toivottavasti uppoaa :3



2.

Päägenre: drama
”Malla?”

”Niin?” Malla vastasi suihkun kohinan läpi.

”Minä luulin, että me sovittiin, että sinä käyt kaupassa”, Veera sanoi.

Hän käveli suoraan kylpyhuoneeseen, missä Malla jo kurkisteli vihreän suihkuverhon takaa irvistys kasvoillaan. Tuo ilme vahvisti Veeran muodostaman tapahtumakaaren täysin todeksi, ja hän olisi tahtonut nostaa kätensä kohti kattoa raskaan huokaisun säestämänä. Koko maailma oli tänään häntä vastaan!

”Tajuatko että jääkaappi on tyhjä? Ei edes vajaata purkkia maitoa!”

”Sori! Unohdin!” Malla suutahti ja käänsi veden takaisin juoksemaan.

” ’Ei, minä hoidan sen kun tulen lenkiltä, sinä voit tulla suoraan kirjastosta kämpille’, niinkö?” Veera matki.

”Ei tarvitse olla ilkeä! Oli liukasta, ja vetinen lumisade oli kastellut minut läpikotaisin!”

”No mistä minun pitäisi nyhjäistä meille ruokaa?” Veera ärähti ja paukautti kylpyhuoneen oven kiinni.

Veera marssi suoraan lääkekaapille ja otti päivän kolmannen särkylääkkeen. Vatsaan koski julmetusti, ja hän oli ollut ärtyisä koko päivän. Oli kurjaa olla nainen.

Noh, jääkaappi oli tosiaan antanut kaikkensa jo eilen, joten sieltä oli turha anoa pelastusta. Kuivakaapissakaan ei ollut edes tonnikalapurkkia, vihanneskorissa komeili vain kaksi punasipulia. Revi siitä sitten.

”Hei, olen pahoillani, mutta ei tarvitse ärjyä”, Malla sanoi vaaleanruskeat hiukset vettä tippuen.

”Sori”, Veera huokaisi ja istuuntui lattialle kyyryyn.

Malla nappasi puhelimen ja alkoi selata sitä peukalot vilkkuen. Tämä jos mikä oli välinpitämätöntä käytöstä, Veera ajatteli, mutta ehkä hän oli ansainnut sen. Oli ollut turhan tylyä kiukuta Mallalle, joka yritti saada vain pienen tauon opiskelusta iltapäivän juoksulenkillä. Ehkä silloin ei muistanut miettiä ruokahuoltoa.

Silti, oli se kuitenkin vähän väärin. Veeran ajatukset kiersivät kehää, kun hän yritti miettiä ratkaisua (Mallasta ei näyttänyt olevan apua). Kauppaan oli matkaa, eikä se vähimmissäkään määrin houkutellut nyt, kun ulkona alkoi pimetä ja märkä keväinen lumisade vain jatkui.

”Minä laitan ruokaa”, Malla sanoi luottavaisesti, ja meni ilmeisesti vaihtamaan vaatteet ylleen. Pelkkä pyyhe näyttikin jo aika vilpoiselta asusteelta, Veera oli usein ajatellut että olohuoneen vasemman ikkunan reunakarmista veti hiukan.

Veera huokasi, ja raahautui sohvalle Liikkuvan linnan pariin. Jos Malla uskoi voivansa laittaa ruokaa ei mistään, hän voisi ihan yhtä hyvin lukea hyvää kirjaa. Opiskelu saisi jäädä, kunnes hän voisi hieman paremmin. Pian Malla kävelikin hänen ohitseen keittiönurkkaukseen, ja alkoi penkoa laatikoita. Tämä vaikutti kumman itsevarmalta kostealle sotkunutturalle kasattuine hiuksineen ja violetti huppari päällään.

Veera seurasi sivusilmällä, miten toinen lykkäsi kattilaan ensin viimeiset kaksi puoliksi hajonnutta kiekkoa nauhapastaa, ja sitten spagettipussin jämät. Seuraavaksi Malla alkoi pilkkoa sipuleja kiekoiksi. Veera keskitti huomionsa takaisin kirjaan, ja havahtui vasta kun hänen eteensä työnnetiin höyryävä annos herkulliselta tuoksuvaa pastaa, jonka päällä oli karamellisoitua sipulia. Malla hymyili sangen tyytyväisenä.

”Löysin ohjeen eräästä blogista, ja sovelsin hieman. Käyn heti aamulla kaupassa”, Malla sanoi taputtaen Veeran jalkaa, ennen paluutaan keittiöön ruoan ja muistiinpanojen ääreen.

Veera laski kirjan käsistään ja maistoi.

Ei hassumpaa ruokaa ’ei mistään’.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 2/x
« Vastaus #4 : 19.03.2018 01:25:23 »
Haa, Veerakin hajoilee! Ei mikään ihme kyllä, jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja toinen on lupauksesta huolimatta unohtanut käydä kaupassa. Etenkin nälkäisenä sitä usein tulee tiuskittua, joten samaistun Veeraan. Plus tämä:
Vatsaan koski julmetusti, ja hän oli ollut ärtyisä koko päivän. Oli kurjaa olla nainen.
Oi kyllä, joskus on todellakin kurjaa olla nainen.

Malla on kyllä varsinainen kokkikolmonen, kun onnistuu vähäisistä aineksista taikomaan herkullista ruokaa! Pasta karamellisoidulla sipulilla kuulostaa superhyperhyvältä, apuaaa. Olen juuri menossa nukkumaan ja valitettavan nälkäisenä, mutta ehkä näen unia tuollaisesta herkkupastasta, nams.

Edelleen minua viehättää tässä tarinassa arjenmakuisuus ja myös se, että tytöt ovat kaikesta päätellen hyviä ystäviä, vaikka välillä vähän kinailevatkin. Minulla on ainakin näin ulkopuolisena vahva luotto siihen, että he kyllä selviävät rankasta keväästä toisiaan tukemalla ja tsemppaamalla. Ihanaa saada seurailla tätä matkaa!

Kiitokset kivasta iltalukemisesta! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 2/x
« Vastaus #5 : 20.03.2018 14:09:33 »
Waulishin kommenttia voisin kompata kaikessa kokonaisuudessaan :D Naiseus on välillä oikeasti niin tuskaa! Jostain syystä näistä kahdesta Veerasta on tullut mun suosikki ;> (ja nyt alan matkia sun hymiöitäkin ;D). Mutta onneksi Malla oli ihana ja onnistuikin taikomaan ruokaa ja käy seuraavana aamuna kaupassa <3 Pienet riidat puhdistaa välejä, se on totta. Ja kun on 24/7 toisen ihmisen kanssa pitkiä aikoja, niin väkisinkin löytyy joskus jotain mistä räyhätä :D Ja mä tietysti rupesin miettimään kunnon tirkistelykohtausta tohon suihkutilanteeseen... x)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 3/x
« Vastaus #6 : 20.03.2018 17:50:05 »
Waulish, kyllä kaikki joskus hajoilee, minä ilkeästi pakotan hahmoni rämpimään tämän kevään läpi. Pasta pelastaa, siihen kun voi tunkea vähän kaikkea tai melkein ei mitään ;> Kiva kuulla että tykkäilet yhä :3

Lunalotta, kinaamisen aiheita löytyy joka nurkan takaa, jos on vain tarpeeksi ärtynyt ;> Ihanaa että pidät näistä tytöistä, pakotan sut sitten lukemaan kaiken mitä joskus saan julkaistua : D

A/N: Tajusin, että valitsemalla parituksettoman originaalin sain kyllä karsittuja Genretasohaasteen valikoimaakin rutkasti :'D. Tämä on jokun mielestä varmaankin aivan liian kevyttä ollakseen angstia, mutta kyllä tämä nyt perusdraamaa synkähkömpää on.



3.
Päägenre: angst


Nyt se oli vihdoin siis saavuttanut hänetkin.

Ahdistus.

Veera oli jo tuntitolkulla selaillut kasvavassa paniikissa oppikirjoja ja tuntimuistiinpanoja, sekä tehnyt edelleen keskentekoisia ja korkeintaan keskikertaisia ajatuskarttoja. Eikä hän tuntunut todella sisäistävän mitään. Kaikki termit kaikuivat sanahelinänä hänen korviensa välissä, tutkimukset takkusivat raskaslukuisessa käsittämättömyydessään.
 
Veera hautasi pään käsiensä väliin ja veti syvään henkeä. Minkä ihmeen takia hän oli valinnut kirjoitettavakseen psykologian?

Tyhmä kysymys sinänsä, tiesihän hän miksi. Veera melkein kuuli selittävänsä Mallalle perusteita typeryydelleen, jota toisenkin oli ollut vaikea käsittää.

”Me aiomme tehdä tulevaisuudessa mainoksia. Silloin on hyvä ymmärtää ihmisten ajatuksia ja käyttäytymistä, ja kun luen kirjoituksiin minun täytyy kerrata sitä kaikkea. Samalla oppii.”

Hah hah. Just joo. Ongelma oli vain se, että hänen olisi pitänyt istua enemmän kursseja jos hän tahtoisi oikeasti pärjätä kokeessa. Mutta koska hän teki samaan aikaan kuva-artesaanin opintojaan, hän ei ollut ehtinyt. Eikä hänen tarvinnut hankkiutua niin monelle kurssille, koska hän ei ollut täysipäiväinen lukiolainen, vaan opinnot rakentuivat mittaansa vähän kummaltakin puolelta nipistäen.

”Mikä massiivinen erehdys. Virhe. Kuuleeko maailmankaikkeus, Veera Savolainen myöntää erehtyneensä! Voiko joku nyt auttaa?” Veera sanoi epätoivoisesti ja nauroi päälle.

Tuo oli huolestuttava merkki. Veera nosti kasvonsa pöydän pinnasta, ja huomasi sitten unohtaneensa teekupin papereiden taakse. Juoma oli tietenkin haalistunut ikäväksi litkuksi posliinikupissa kylmettyään, mutta Veera joi kaiken kuin ravistellakseen itseään.  Sitten hän nousi seisomaan, hengitti syvempään ja yritti kytkeä ajatuksensa päälle. Hän oli hyvä tässä, ajattelussa, opiskelussa ja sen sellaisessa. Hän oli vasta neuvonut Mallaa, uskomatta joutuvansa viimeisillä metreillä samaan tilanteeseen. Hyvänen aika, tämä oli hänelle toiseksi viimeinen koe!

Asunnossa oli tunkkaista ja hämärää, kirkas keväinen auringonpaiste oli vaihtunut huomaamatta pilviseen synkkyyteen. Veera tunsi tarvitsevansa ilmaa, joten hän avasi ikkunan. Sitten toisen, ja meni lopulta ovesta ulos. Villasukat kastuivat pehmenneestä lumesta, mutta hän vain hengitti ilmaa pitkinä vetoina sisään ja ulos. Sitten hän käveli vähän, käyttäen tekosyynään postin noutoa laatikosta, ja meni takaisin sisälle.

Kun mikään ei sujunut, piti pitää tauko. Se oli yksi tärkeimmistä ohjenuorista. Veera napautti vedenkeittimen päälle, ja tuijotti sitä uhmakkaasti koko ajan, vastustaen halua katsoa muistiinpanoja.

Kuusi esseetä, kuusi tuntia. Muista selittää termit auki, pohjaa selitystäsi tutkimuksiin, lähesty luovasti, älä pingota, älä ole liian faktakeskeinen, älä -!

Veera hätkähti keittimen napsahdusta, ja tarttui kahvaan tärisevin käsin ja kaatoi veden teelipun päälle. Täytyi rauhoittua, ajatukset kiersivät kehää.

Ei hänen ollut tarkoitus ottaa tätä niin vakavasti. Ei kaikkien tulosten tarvinnut olla älliä, ei edes E:n tasoisia. Piti vain tehdä se, mihin pystyi. Psykologia ei ollut hänelle mikään pääaine.

Mutta täytyihän hänen tehdä parhaansa! Eikä hän pystynyt yrittämään täysiä nyt, hän oli tuhlannut melkein koko aamun papasta huolehtimiseen. Tämä oli kuulemma taas huonompana, haettu sairaalaan jo toissapäivänä. Ja Veera oli jumissa asunnossaan, yksin.
Veera otti esiin puhelimensa, ja näpytteli WhatsAppiin pikaisen viestin.

Tarvitsisin halin

Veera lähetti surkeana viestin, ja jäi tuijottamaan näyttöä. Vasta kolme minuuttia myöhemmin hän muisti äidin olevan luultavasti juuri nyt kuskaamassa hänen pikkuveljeään lentopallotreeneihin, eikä tämä katsoisi puhelinta kuin vasta kotiin palattuaan. Sitä paitsi Veera oli täysi-ikäinen, hänen ei olisi pitänyt enää lähettää säälittäviä viestejä ja aiheuttaa äidille huolta. Se sai hänen olonsa entistä kurjemmaksi.

Onko teillä kivaa siellä?, hän kirjoitti sen sijaan Mallalle.

Vastaus tuli melkein heti. Ihan jees, iskä lähti just lämmittämään saunaa. Miten sulla, hyvinkö kertaaminen sujuu? :)

Veera empi hetken, ja kirjoitti sitten: Vähän takkuaa.

Kyllä sä osaat. Huomenna voit puida sitä mun kanssa, kun tuun takasin.

Joo

Veera tunki puhelimen taskuunsa, ja heittäytyi pitkäkseen matolle. Silmät tahtoivat kastua, vaikka hän miten hoki itselleen tuttua mantraa.

Sinä osaat, sinä pystyt, olet vahva, sinä olet vahva, vahvat EI ITKE!

Kyyneleet valahtivat poskille. Hän ei ollut tarpeeksi vahva, vesi valui silmistä nyt verkkaisen tasaisesti. Ehkä sadekuuro puhdistaa, Veera ajatteli, niin että suupieli nytkähti ironisesta huvittuneisuudesta.

Ei ole hätää, ei hätää.

Veera painoi silmänsä kiinni, ja päätti kerrata myöhemmin, kun maailma olisi vähemmän musta.


A/N2: Taustatietona tunnustettakoon, etten ole ikänäni selaillut kuin yhtä psykologian kirjaa. Kaikki tiedot poimittu tästä blogipostauksesta, jonka löysin tehdessäni tautatutkimusta. Toivottavasti kaikilla jotka kertaavat huomista koetta varten ei ole yhtä synkät tunnelmat kuin Veeralla.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 3/x
« Vastaus #7 : 21.03.2018 17:43:15 »
Voit muuten mussukkainen hyödyntää mua sun taustatutkimuksissasi, koska mä sekä kävin lukion, opiskelin kaikki psykologian 6 kurssia ja kirjotin psykologian :3 ja oon hyvä siinä muutenkin! +mulla on kaikki mun kurssikirjat koneella tallessa :D

Voi Veera-parka! Jokainen tarvitsee joskus halia, minäkin haluaisin halata sua ja monia muitakin nyt <3 Vahvat itkee todellakin myös, itku ei ole heikkouden merkki. Itku on osa tunneilmaisua, ja siks just ihan normaalia. Mä en oikeesti ymmärrä niitä ihmisiä keiden mielestä itku tekee ihmisen jotenkin heikommaksi, musta se päin vastoin tekee ihmisestä juurikin vahvan kun osaa ja pystyy tuntemaan niin vahvasti. Toivottavasti Veeralla alkaa pian menemään vähän paremmin kun koe on ohi ja Malla tulee takasin! Ja sun ei tarvi pakottaa mua lukemaan kaikkea koska luen sen ihan mielelläni :-*
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 4/x
« Vastaus #8 : 24.03.2018 17:53:17 »
Lunalotta, ihana sinä <3 Kyllä se Veerankin maailma jo kirkastuu.

A/N: Parisuhteetonta söpöilyä, kuka muka väitti ettei sitä ole?



4.
Päägenre: fluff

Koe meni ihan tarpeeksi hyvin. Sitä mieltä Veera loppujen lopuksi oli, ja Malla samoin. Malla sanoi sen todella vakuuttavasti, ihan kuin olisi ollut paikalla näkemässä Veeran tuherrukset. Vaikka oikeasti Malla oli ollut vain matkalla takaisin isänsä mökiltä, kun Veera oli tuskaillut koesalissa liian vähäisiksi osoittautuneiden eväidensä kanssa.

”Hei, ootko nähnyt sitä vihreää hupparia?”

Veera nosti päätään. Malla seisoskeli huoneensa ovensuussa peukalonkynsi suussa ja kulmat kurtussa. Tällä oli jalassaan mustat trikoot, sekä yläosana limenvärinen täyspitkä urheilutoppi. Verran piti kelata sisäistä kalenteriaan hiukan, ennen kuin hän muisti missä mentiin. 

”En, tennistäkö tänään?”

”Niin. Mutta se huppari! Muistan että se oli päälläni viimeksi mökillä…”, Malla vaikersi naama irveessä.

”Hyvin mahdollista, että se jäi sinne. Ota joku muu”, Veera sanoi kääntäen katseensa takaisin kirjaan.

Hän kuuli kuinka Malla huokaisi raskaasti, ja harppoi takaisin kaapilleen.

”Se on lempparini…”

Veera hymähti ystävänsä tuskaiselle vaikerrukselle, ja havahtui seuraavan kerran vasta kun Malla syöksyi puolijuoksua hänen ohitseen. Tämä oli penkonut kaapistaan pinkinvärisen vastineen, ja sitoi nyt hiuksiaan kiireellä poninhännälle.

”Missä himskutissa ne lenkkarit nyt on!”

”Kenkätelineessä, kultapieni”, Veera vastasi.

”Ilmankos en löytänyt”, Malla naurahti nopeasti.

Veera tiesi vallan hyvin, ettei Malla koskaan vaivautunut katsomaan minne kenkänsä potki. Uskomattominta oli, miten huolella ne onnistuivat katoamaan niinkin pieneen eteiseen, kuin heidän vuokrakämpässään oli.

”Voi hemmetti, olisipa bussi myöhässä…” Malla mutisi rynnätessään ulos.

Laskevan auringon punerrus valaisi hetken eteistä, ennen kuin ovi vetäytyi omia aikojaan kiinni. Kauan ei Veera ehtinyt nauttia hiljaisuudesta, vaan Malla palasi muutaman minuutin sisällä.

”Se siitä. Se pahuksen vuoro on aina myöhässä, paitsi tänään”, Malla valitti potkien kengät matolle.

”Ootko kamalan pahoillasi?”

”No kun en edes ole”, Malla huokaisi ja lysähti hänen viereensä, ”Ei jaksa innostaa tänään kuten tavallisesti.”

Veera ei vastannut mitään. Malla istui aloillaan hetken, ja nojautui sitten häntä vasten. He löhösivät hiljaa hetken, kuunnellen ainoastaan ilmanvaihdon huminaa.

”Veera?”

”Hmm?”

”Voitaisko me vain katsoa joku Disney -leffa ja syödä suklaata? Jos ei, minun täytyy varmaan yrittää tehdä jotain hyödyllistä.”

Veera naurahti ja laski kirjan kädestään. Mallan jalat roikkuivat sohvan käsinojan yli, ja tämä väänteli niskojaan nähdäkseen hänen ilmeensä.

”Jos tarjoat suklaan, niin kiinni veti.”


Myöhemmin tytöt lepäsivät sohvalla Leijonakuningasta katsoen, Malla puolittain Veeran sylissä maaten. Tämä oli vaihtanut treenivaatteensa kotoiluun sopivimpiin kollareihin ja Veeralta lainattuun ylisuureen neuleeseen. Fazerin sinisen levy oli huvennut jo alle puoleen elokuvan aikana. Olo tuntui lämpimältä ja raukealta, ja Veera oli jo kerran vähällä nukahtaa.

”Hei, nyt et kyllä sammu, kohta tullee Can You Feel the Love Tonight!” Malla protestoi ja tuuppasi häntä kylkeen.

”Se on suomennettu tässä, tiedäthän?” Veera sanoi.

”Niin niin, mutta se on hirveän suloinen! Vähänkö olisi ihana katsoa tätä poikaystävän kanssa”, Malla sanoi melkein haikeasti.

”Niin kai. Tarkoittaako tuo etten enää riitä sinulle?” Veera kysyi muka loukkaantuneena.

”Äh, tietysti riität. Parasta ystävää ei korvata, ja sun kainalossa on aika kiva olla.”

Veeralle tuli höttöinen olo, mikä saattoi kyllä osittain johtua myös suklaasta.

”Pehmo”, hän tokaisi lämpimästi.

”Parantumaton.”

He katsoivat elokuvan loppuun hiljaisuudessa, mutta Veera ei halunnut nousta ylös. Lopulta hän päätti kuitenkin yrittää ja alkoi suoristautua. Malla ei kuitenkaan liikahtanutkaan.

”Voidaanko jäädä tähän?” Malla pyysi unisesti.

Eihän Veeralla ollut mitään vastaan sanottavaa.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 4/x
« Vastaus #9 : 24.03.2018 18:55:25 »
Oivoi, tulispa näistä pari! :D Disneyleffat ja suklaa on ihana yhdistelmä <3 (ja meidän Potterkännit vielä parempi :D)
Ystävätkin voi söpöillä, tietenkin! Ja sokerinnälkä kyllä laantui tätä lukiessa :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 4/x
« Vastaus #10 : 26.03.2018 19:47:02 »
Voi Veeraa kolmannessa osassa. ♥ Tällaiset hajoamiset on kamalia, kun tuntuu, ettei mikään onnistu ja että koko maailma kaatuu päälle. Vielä jos pitää murehtia sukulaisen vointia ja joutuu olemaan yksin, niin ei kyllä ole helppoa. Minusta on kuitenkin ihanaa, miten Veera kaikesta ikävästä huolimatta yrittää. Hän yrittää vakuuttaa itselleen, että osaa kyllä, ja hän erittäin järkevästi pitää tauon silloin kun tuntuu, että tulvii yli äyräiden. Itselleen järjen puhuminen ei aina onnistu, mutta on tärkeää kuitenkin yrittää, ja aikalisä on oikein hyvä vaihtoehto!

Kuusi esseetä, kuusi tuntia. Muista selittää termit auki, pohjaa selitystäsi tutkimuksiin, lähesty luovasti, älä pingota, älä ole liian faktakeskeinen, älä -!
Tästä tulee vähän kauhistunut olo! Tällaiset ohjelitaniat saavat kaiken kuulostamaan kovin yksioikoiselta, vaikka tosiasiassa ohjeiden mukaan toimiminen voi olla tosi haastavaa. Eikä sekään välttämättä aina toimi, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. En ite ole kirjoittanut psykaa, mutta voisin kuvitella, että siinä kyllä haastetta piisaa!

Neljännessä osassa samaistun Mallaan niin täysillä! Siis minä olen juuri tuollainen suunnilleen joka ikinen arkiaamu, kun olen kiiruhtamassa töihin tai luennolle tai mihin milloinkin. Aina on jokin vaatekappale kadoksissa! Yleensä vieläpä valitan asiasta kovaan ääneen kumppanilleni, joka yrittää vielä nukkua. ;D Apua, olen hirveä. Malla on onneksi paljon kivempi, kun se ei kaada ainakaan ihan kaikkea kämppiksensä niskaan.

”Ilmankos en löytänyt”, Malla naurahti nopeasti.
No niinpä, mitä kummaa ne kengät nyt kenkätelineessä tekisivät! :o

Leijonakuninkaan katselu ja suklaan herkuttelu kaikessa rauhassa parhaan ystävän kanssa kuulostaa ihanalta. Ei minuakaan tuossa tilanteessa kaduttaisi tennistreenien väliin jääminen! Ihania nämä tytöt ja ihana tämä sarja kokonaisuudessaan. Niin kovin keväänmakuista arkea ja arjenmakuista kevättä! Kiitoksia luettavasta! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 5/x
« Vastaus #11 : 06.04.2018 20:14:43 »
Lunalotta, hyvä että fluffy maistui :3 Katsotaan sitä toista asiaa sitten joskus... Kiitos <3

Waulish, onneksi Veera on jokseenkin järkevä, vaikka elämä vähän hajottaa. Naurahdin kun olit nostanut kenkätelineen esille! Hyvä että ilmiöt ovat tunnistettavissa ;> Ja ihana että sarja vielä maistuu! <3

A/N: Höm, astetta synkempi osa taas. Tämä on nyt viimeinen osa joka osallistuu Genretasohaasteeseen - harkitsin jo sarjan jättämistä viisiosaiseksi mutten osannut. Eihän kevätkään ole vielä tässä. Sen lisäksi tämä osa ei poikkeuksellisesti osallistu varsinaisesti Arkifestiin (=lue: inspiraatiota ei käytetty). Toivottavasti viihdytte vielä matkassa <3




5.
Päägenre: deathfic

Hanki antoi kahahtaen periksi kumisaappaan alla. Märkä tihkusade alkoi tulla jo Veeran kevättakista läpi, kauppakassin rivat pureutuivat kohmeisiin sormiin. Olisipa hän muistanut ottaa repun! Onneksi hän oli jo käytännössä kämpän ovella.

”Malla?” Veera huhuili tultuaan sisään.

”Hys!”

Veera kohotti kulmiaan, laski kassin kynnysmatolle ja riisui takkinsa. Miten keväästä olikin niin helppo unohtaa kaikki ikävät asiat vuoden aikana? Hän oli joutunut kahlaamaan monen liejunruskean lammikon lävitse jo kauppamatkalla, ilman kumikenkiä hänen jalkansa olisivat kuin jääkalikat. Hän pelkäsi mitä seuraisi, kun tavallista korkeammat kinokset oikeasti sulaisivat.

Malla kyyhötti keskittyneenä tietokoneen näyttöä kohti kumartuneena, kun Veera alkoi purkaa ostoksia. Hän oli ostanut mahdollisimman niukasti, sillä he jättäisivät asunnon aivan piakkoin. Sekalaiset tavarat olivat jo etsiytyneet vähintään yhtä sekalaisiin laatikoihin ja kestokasseihin, toivottavasti kummankin tytön tavarat erilleen.

Oli outo ajatus, että he jättäisivät tämän asunnon. Heillä oli oikein mukava vuokra-emäntä, ja Veera piti todella asumisesta parhaan ystävänsä kanssa – vaikka siinä oli haasteensakin.

”Vau. Veera, minä sain lähetettyä sen. Uskotko? Minä lähetin sen!” Malla hihkaisi.

”Ja katso nyt, valmistumisesi ei olekaan enää vaakalaudalla”, Veera sanoi hymyillen.

”En tiedä pidänkö siitä miten tyytyväiseltä näytät. Kyllä, olit oikeassa”, Malla sanoi.

Veera päätti jättää kyseisen asian sikseen, ja kysyi sen sijaan diplomaattisesti: ”Milloin menet esittelemään sen?”

”En tiedä vielä, kysyin Mattiselta ihan äsken samalla kun lähetin työn. Luulisin, että ensiviikolla on näyttö edessä”, Malla irvisti, muttei näyttänyt erityisen huolestuneelta.

”Hyvin se menee”, Veera vakuutti varmuudeksi.

”Toivotaan, uskon kyllä tuntevani sekä ohjelmiston, että varsinaisen työni ihan hyvin.”

Veera tyytyi hymyilemään. Malla pisti tietokoneensa syrjään, käveli katsomaan ostoksia ja nappasi tertusta yhden banaanin.

”Ostit parsaa?”

”Joo, en voinut vastustaa. Kevät tulee”, Malla sanoi.

Hän oli juuri laittamassa maitopurkkia jääkaappiin, kun hänen puhelimensa soi. Malla kaivoi sen toisella kädellä taskustaan, samalla kun sulki oven toisella.

”Hei äiti.”

”Hei rakas, mitä olet tehnyt tänään?”

”Tulin juuri kaupasta, voimme raahata kamani pois vaikka ylihuomenna. Mitä nyt?” Veera kysyi varautuneesti. Äiti ei kuulostanut normaalilta.

”Ai sinä huomasit jo, pudotetaan pommi sitten heti”, linjan toisesta päästä kuului niiskaisu, ja Veeraa kylmäsi.

”Kyse on papastasi. Hän ja Liisa, tai siis mummusi, olivat pankissa kun pappa sai aivoinfarktin. Ja… ja Kimmo ei selvinnyt. Olen niin pahoillani kulta, mutta minun piti soittaa sinulle. Että tiedät.”

Veera räpytteli silmiään ja veti syvään henkeä. Hän otti tukea keittiönpöydästä ja laskeutui istumaan. Malla katsoi häneen silmät suurina ja huultaan puren.

”Okei”, Veera kuiskasi, ” Mutta… Hänethän kotiutettiin alle viikko sitten sairaalasta. Mi- minä luulin…”

”Tiedän, hän näytti voivan… Niin paljon paremmin. Mummu on nyt täällä. Isäsi on ihan romuna, hän ei pystynyt… kertomaan. Haluatko tulla heti kotiin?”

”Miten… Onni ja Jari?” Veera takelteli kyynelten sotkiessa näkökenttää.

”Onni tulee tänä iltana, onneksi on sentään perjantai. Jarihan on täällä. Hän yrittää esittää kovaa, mutta hän taisi olla teistä lapsista läheisin Kimmon kanssa.

Veera saattoi uskoa sen. Jari ja pappa olivat käyneet usein pongaamassa lintuja läheisellä suolla, ja pilkkineet talvella järvenselällä. Sitten hän mietti sitä, jos menisi kotiin. Isä olisi varmaan sulkeutuneena johonkin, ehkä mummun kanssa tai yksin. Onni yrittäisi puhua isälle, äiti Jarille. Veera katsoi ylös, ja näki Mallan seisovan lähellään, kulmat huolesta hieman rypyssä ja käsi pöydällä lähellä Veeran sormia. Veera veti syvään henkeä, ja tarttui Mallan käteen.

”Ei tarvitse, huolehdi vain muista. Tulette sitten kun pystytte, ja otetaan tavarat samalla”, Veera sanoi pienellä äänellä, mutta sai vietyä asiansa loppuun äänen sortumatta.

”Voi kulta, oletko varma?”

”Joo.”

”Olet rakas, kyllä tämä tästä. Nähdään.”

Veera sulki puhelun vastaamatta, ja laski sen tärisevästä kädestään pöydälle. Malla puristi tiukemmin kättä, mistä piteli kiinni. Jotenkin se auttoi Veeraa vetämään ilmaa pakottaviin keuhkoihin.

”Pappa on kuollut”, Veera henkäisi.

”Voi ei, Kimmoko?”, Malla sanoi suupielet vääntyen, ”Haluatko halin?”

Veera ei pystynyt kuin nyökyttämään päätään. Naama vääntyi itkuun, kun Malla kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja nyyhkäisi vasten hänen olkaansa.

Joskus yhdessä itkeminen on parasta mitä ystävä voi tehdä.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 5/x
« Vastaus #12 : 09.04.2018 20:41:03 »
Äää ei Veera-parka ;___; läheisen kuolema on aina tosi raskasta, mutta onneksi on hyvä ystävä jonka olkaan itkeä. Toi viimeinen lause on niin totta <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 6/x
« Vastaus #13 : 13.04.2018 15:03:36 »
Lunalotta, niinpä, me kirjoittajat olemme julmia. Onneksi nyt ollaan taas kevyemmissä tunnelmissa.

A/N: Täällä taas! Tämä tulee siis taas Arkifestiin, kun jouduin kaupassa odottamattomaan tilanteeseen. Ehkä te olette itsestäänselvyyksistä perillä paremmin kuin minä : 'D Laitan jatkossankin genren otsikon alle, vaikka seuraavat osat eivät siis olekaan enää Genretasohaasten piirissä.



6.
Päägenre: drama

”Saanks mä nähdä sun henkkarit?”

Veera kohotti katseensa ja räpäytti silmiään. Myyjä katsoi häntä odottavasti.

”Anteeksi?”

”Niin, että onko sulla henkilöllisyystodistus mukana?”

Veera vilkaisi asuaan. Oli aika selvää, ettei ollut. Hän oli oikeastaan lähtenyt kävelylle aurinkoisen ja lämpimän sään houkuttelemana, kaupassa poikkeaminen oli vain päähänpisto. Ei löysien verkkareiden taskussa kuljeteltu ajokorttia tai passia sen paremmin kuin taskuttoman hupparin hihoissakaan.

”Miksi?” Veera sai kysyttyä.

Myyjän ilme asettui jonnekin kyllästyneen ja kärsivän välimaastoon, ja Veera oikeastaan tiesi vastauksen poissulkemalla ennen kuin tämä vastasi.

”No kun sulla on noi tulitikut.”

Veera oli vähällä tyrskähtää, mutta sai pidettyä ilmeensä suhteellisen neutraalina. Ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä kassan takaa kuului huokaisu.

”Hei kuule, mä oon vaan töissä täällä.”

”Ei sattunut nyt mukaan”, Veera sanoi asiallisesti.

Veera katsoi miten myyjä poimi puntin pois hänen ostoslaaristaan, näpytteli hinnan pois kokonaissummasta ja tokaisi:

”Se ois nyt sitten kakstoista kaksviis.”

Veera maksoi, pakkasi jäljelle jääneen saaliinsa ja käveli ulos kaupasta. Hän oli juuri kääntynyt kotikadulleen, kun puhelin soi.

”Moi.”

”No moi, halusin vain varmistaa että kaikki on järjestyksessä.” Mallan ääni sanoi iloisesti.

”Okei. Minulla on ainakin se pastasalaatti jo jääkaapissa, ehditkö sinä saada kaiken valmiiksi kuuteen mennessä?” Veera sanoi kaivaen avainta taskustaan.

”Kyllä, suurin osa on tehtykin, hedelmät pilkottu ja vaahtokarkit valmiina.” Malla vastasi.

”Hyvä. Hei muuten, onko teillä kotona tulitikkuja?”

”Eiköhän, haluatko että otan?”

”Joo, muutoin meidän nuotio jää vähän vaisuksi. En saanut ostettua äsken kun ei ollut henkkareita mukana kaupassa.”

”Oikeasti? Ihan älytöntä, ethän sinä edes polta.”

”Niinpä, en röökiä enkä roskakatoksia. Kynttilöitä joskus”, Veera virnisteli ja laittoi maitopurkin jääkappiin.

”Mutta jos tosissasi tahtoisit, niin ei se, että kassa ei anna tulitikkuja alle kolmikymppisen näköisille, juurikaan estäisi.” Malla sanoi, niin että Veera melkein kuuli silmien pyöräytyksen tämän äänestä.

”Kiva nähdä taas illalla. Olin niin tottunut katselemaan naamaasi joka päivä.”

”Jep, tarvitaan varovaista vieroitusta. Jutellaan enempi illalla.”

”Nähdään sitten”, Veera sanoi ja sulki puhelun.

Veera laittoi rauhassa loput tavarat paikoilleen ja kasteli pöydälle nostetut narsissit. Ne olivat kauniita pienikukkaisia ja kirkkaankeltaisia, Veeran suosikkeja kuitenkin olivat ne suuremmat, jotka nousivat itsekseen maasta mummun luona. Niissä oli valkeat ulkolehdet ja keltainen tötterö.

Veera toivoi että mummu jaksoi hyvin. Onneksi hän ja pappa olivat muuttaneet rivitaloon jo yli kolme vuotta sitten, niin tämän ei tarvinnut huolehtia yksin isosta talosta. Vanha talo oli kyllä ollut ihana, mutta ei sinne ollut tiedossa asukkaita heidän suvustaan. Hyvä että siellä asui nyt joku, joka saattoi pitää maalaistalosta hyvän huolen.

”Eikö ole upea keli!” äiti sanoi astuessaan valoisaan keittiöön.

”Oikein lämmintä, jalkakäytävä on käytännössä kuiva nyt”, Veera myönteli.

”Lunta on vain ihan liikaa, ajattele vähän kaikkia päällystämättömiä teitä! Kun tuo sulaa… Noh, oli miten oli. Alkaa tehdä mieli orvokkeja!” äiti sanoi.

”Kuukausi vielä, äiti. Amppelit ovat sitä paitsi vajassa, ja vaja lumen saartama”, Veera sanoi.

”Älähän nyt. Ihan pian se on”, äiti sanoi ja suukotti Veeran poskea, ”pitää mennä sijaamaan vierashuoneen peti, Onni ja Riitta tulevat jo huomenna.”

Veera kohotti kulmiaan, mutta äiti ei jatkanut, vaan meni jo menojaan. Veera kuuli kilahduksen, joka ilmoitti uudesta saapuneesta WhatsApp -viestistä.

Tulitikkurasia pakattu, saadaan sitten vaahtokarkit paistettua! ;)
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 6/x
« Vastaus #14 : 14.04.2018 17:34:47 »
Sä osaat niin kirjoittaa hyvin <333 Malla pelastaa! Onneksi saivat tulitikut kaikesta huolimatta. Mä en ole koskaan vielä tulitikkuja kaupasta ostanut, joten oli toi mullekin uutta että pitää olla henkkarit sitä varten :o Hävetään yhdessä, jos tää on joku itsestäänselvyys jota me ei vaan tiedetty! :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 7/7
« Vastaus #15 : 21.08.2018 21:24:02 »
Lunalotta: Ihana sinä <3 Hävetään vaan, me sivistymättömät ;>

A/N: Konerikosta johtuen en saanut tätä päätökseensä keväällä, kuten piti. Viimeinen osa, olkaa hyvät! Dialogipainotteista, mutta onpahan nopealukuinen, eikö? Uskallan luvata, että tytöt tavataan jatkossakin. Siihen asti, kiitos kaikille lukeneille <3

7.
Päägenre: drama

“Lähdet Saksaan taas?” 

“Ei se ole mikään taas, viime kerrasta on reilusti yli puoli vuotta”, Malla vastasi. 

Veera kohotti kulmiaan toisen ärtyisälle äänensävylle. Malla istui sängyllä avonaisen matkalaukun vieressä, päällään löysä t-paita ja todella elähtäneet kollarit. Tarkemmin katsottuna Veera huomasi tosien tavallista tummemmat silmänaluset.

“Sori, en tarkoittanut sitä sillä tavalla”, Veera sanoi varovammin. 

“Äh, tiedän. Tämä reissu vain stressaa tavallista enemmän”, Malla sanoi hieroen kasvojaan.
 
“Noh?” Veera sanoi ja istahti Mallan viereen. 

Malla huokaisi syvään ja nojasi päänsä Veeran olkaan. Mallan hiukset oli pesty jollain uudella shampoolla, ne haisivat erilaisilta kuin ennen.

“En tiedä. Äiti ei tullut Suomeen viime jouluna, ja en edes tiedä missä Alina nykyään opiskelee siellä, vai onko se töissä, ja näänkö edes sitä kun menen sinne. Me ei olla enää niin läheisiä kun lapsena, kun äiti ja isä olivat yhdessä”, Malla selitti. 

“Aika monta juttua”, Veera sanoi. 

“Niin on.”

He olivat hetken hiljaa. Veera ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän ei itsekään ollut nähdyt Mallan vanhempaa siskoa moneen vuoteen. Alina lähti äitinsä kanssa Saksaan melkein heti eron jälkeen, mutta Malla jäi Suomeen. Malla ja Veera olivat olleet ehkä kahdeksan silloin. Sellaista oli vaikea kuvitella, vaikka Veeralla ei ollutkaan kokemusta siskosta. Vaikka Malla voitiin ehkä melkein laskea sellaiseksi.
 
“Minä olen tässä”, Veera sanoi ja puristi Mallan kättä.

“Sentään. Me ollaankin läheisempiä kuin minä ja Alina melkein koskaan”, Malla huokaisi.

“Kyllä se silti välittää sinusta. He yrittävät varmasti järjestää kaikille teille ainakin jonkun yhteisen hetken”, Veera sanoi. 

“Se se onkin kamalaa. Mitä minä sanon? Entä jos meillä ei ole mitään puhuttavaa?”

“Kyllä on”, Veera sanoi mahdollisimman varmasti, “mutta nyt autan sinua pakkaamaan. Siellä on varmaan vähintään niin lämmintä kuin täällä. Otatko laukun vain matkustamoon, vai myös ruumaan?”

“Ajattelin selvitä käsimatkatavaralla. Mitä sinä teet sillä välin kun minä reissaan Keski-Euroopassa?”

Veera nuolaisi huuliaan ja tunsi sykkeensä nousevan. Hän ei ollut kertonut vielä Mallalle...

“Käyn pääsykokeessa”, hän sanoi mahdollisimman arkisesti. 

Malla nosti pään hänen olaltaan hämmästyneenä. 

“Nyt jo?” 

“Niin.”

“Ja jos pääset sisään, niin muutat?” Malla jatkoi.

“Niin kai. Hain oikeastaan pariin amkiin, riippuu siitä sitten...”

Malla tuijotti häntä yhä. 

“Sinusta tulee sitten oikeasti medianomi. Ja meidän ystävyydestä tulee etä-suhde.”

Veera naurahti ja kohotti kulmiaan: “Etä-suhde?”

“Niin, sitten menet johonkin opiskelubileisiin ja pokaat jonkun kuuman henkilön. Sitten te seukkaatte onnellisina ja minä teen hanttihommia koska en löydä oman alani töitä”, Malla selitti nopeasti. 

Veera nauroi pitkään ja kaatui sängylle selälleen. Hän veti Mallan viereensä puristaen ystävänsä halaukseen.
 
“Sinulla on varsinainen tappiomieliala tänään. Otetaanko päikkärit ennen pakkaamista? Me ollaan aina parhaita ystäviä, okei?”

“Okei”, Malla hymähti. 

He makasivat hetken hiljaa paikoillaan, kunnes Malla käänsi kasvonsa hänen suuntaansa. 

“Olitko tosissasi niistä päikkäreistä? Minulla on torkkupeitto kaapissa.”
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 7/7
« Vastaus #16 : 22.08.2018 15:06:54 »
Paritus-minäni ei kestä, sun on pakko saattaa nää tytöt yhteen jossain toisessa tekstissä! Nää on niin ihania ja luttania. ;__; Ei mulla muuta tällä kertaa, kiitos kaunis <33
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kevät -18 (me selvitään) // K11, Veera ja Malla, 7/7
« Vastaus #17 : 24.08.2018 10:11:30 »
Luttis, oleppa hyvä <3 Olen jo aloittanut jatkosarjan työstämisen, mutta en julkaise ihan vielä, ennen kuin olen valmiimpi. Kiva kuulla että pidät tytöistä!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii