Kirjoittaja Aihe: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |  (Luettu 3411 kertaa)

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Ficin nimi - Palanen Tylypahkaa
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - S
Genre - PerheFluffy
Henkilöt - Charlie & muu Weasleyn perhe
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Summary - Ystävänpäivä Weasleyn perheessä Charlien näkökulmasta!
Haasteet :

Salainen ystävä III



A/N - Salainen ystävä-haasteesta sain LunaLotan, joka toivoi muutamien femmeparitusten lisäksi parituksetonta tai Weasleyn perheestä jotain. Päätin kirjoittaa Weasleyn perheestä, kun lapset olivat vähän nuorempia. Otan tällä varaslähdön ystävänpäivään myös. Ihanaa ystävänpäivää ihana LunaLotta!<3




Palanen Tylypahkaa


Charlie odotti innokkaana äidin kutsua pöytään. Tämä olisi viimeinen vuosi pitkään aikaan, kun hän olisi kotona ystävänpäivänä. Ensi vuonna hän olisi jo Billin kanssa Tylypahkassa. Charlie odotti Tylypahkaan pääsyä innoissaan. Bill oli joululomalla kertonut mahtavia tarinoita oppitunneista, etenkin lentotunneista. Koulun kurpitsajuhla oli kuulostanut Charliesta satumaiselta. Paljon kaiverrettuja kurpitsoja ja ruokaa mielin määrin, Charlie oli ollut kateellisuudesta lähes vihreä. Mutta hän pääsisi sinne jo tänä vuonna! Viisivuotiaat kaksoset olivat kiukutelleet Billin saapumispäivänä lattialla huutaen tahtovansa jo kouluun, siihen Charlie ei ollut sentään alentunut. Hän oli sentään jo yksitoistavuotias!

Charlie nosti Ronaldin syliinsä, tämän pyrkiessä olohuoneesta keittiöön. Äidillä oli liiaksi tekemistä jo kaksosten kanssakin.

”Leiki Ginnyn kanssa”, Charlie sanoi veljelleen laskiessaan tämän siskonsa viereen.

Ginny esitteli ylpeänä Ronille rakentamaansa palikkatornia hihkuen iloisesti. Charlie hymyili, kaksoset osasivat jo juonia ja aiheuttaa kaaosta, mutta Ron ja Ginny olivat vielä suloisen viattomia. Charlie tiesi tulevansa ikävöimään perhettään Tylypahkassa, etenkin sisaruksiaan. Hän oli toki iloinen saadessaan taas viettää aikaa isoveljensä kanssa, josta erossa oleminen tuntui oudolta. Vuosia he olivat leikkineet yhdessä ja Bill oli ollut koko Charlien iän hänen paras kaverinsa, oli vieläkin. Charlie sai joka viikko Billiltä kirjeen, jossa tämä kertoi elämästä Tylypahkassa, niin kommelluksista käytävillä kuin uusista ystävästäkin. Charlie ei voinut väittää, ettei olisi tuntenut hiukan mustasukkaisuutta veljensä uusista ystävistä, joita hän ei tuntenut.

”Charlie! Tulisitteko keittiöön?” äiti huhuili. Seuraavaksi tämä kuului komentavan kaksosia, ennen kuin jatkoi Charlielle puhumista. ”Pyydätkö Arthurinkin?”

Charlie hoputti pikkusisaruksensa keittiöön, hän katseli kuinka Ron otti Ginnyä kädestä ja he lähtivät taapertamaan kohti keittiötä.

”Muittatto mitä Fled keltoi? Me taalaan tuklaata!” Ron kuiskutti ei niin hiljaisesti siskolleen. Ginny hihkui jälleen. Hymyillen Charlie suuntasi portaiden alapäähän.

”Isä!” Charlie huikkasi ja kuuli vaimeasti isän vastaavan. ”Ruoka on valmista!” Hän kuuli ylemmistä kerroksista liikettä isän lähtiessä alaspäin.

Charlie jatkoi keittiöön, jossa tuoksui hyvälle. Ronin himoitsema suklaa tuoksui makeana vielä sivupöydällä odottavasta kakusta.

”Kiitos kultaseni", äiti sanoi Charlien saapuessa ja painoi pusun poikansa poskelle. Charlie hymyili ja istui Ronin viereen.

”Tuklaata, tuklaata, tuklaata!” Ron hoki hakaten kämmenillä pöytään, Ginny pöydän päässä syöttötuolissa matki veljeään ja läiskytti pikkuisia kämmeniä pöydän pintaan. Kaksoset nauroivat, Charlie huomasi suklaatahran Fredin poskessa ja uskoi tietävänsä mitä kaksoset olivat puuhanneet aina, kun äidin silmä oli välttänyt.

”Täällä tuoksuu herkulliselta Molly", isä veti syvään henkeä saapuessaan ja painoi suudelman vaimonsa hymyilevään suupieleen.

Lapset hiljenivät, isän nostaessa rapisevan kassin työtason alle. Heillä oli perinteenä jokaisena ystävänpäivänä saada pienet lahjat. Äiti oli jokainen vuosi tehnyt jotain, samoin lapset ikätasonsa mukaan, jokainen sai kaksi lahjaa. Charlie rakasti sitä perinnettä, hänellä oli tallessa kaikki saamansa lahjat.

Äiti nosti lihapadan pöytään perunakattilan viereen ja istui isän viereen. Charlie pilkkoi Ronille perunan lihapadan seuraksi ja pelasti tämän vesilasin, pojan innostuttua heiluttelemaan haarukkaansa ilmassa ilman syytä.

”Syö kiltisti, sitten saadaan jälkiruokaa", Charlie supatti pojalle.

”Jee, tuklaata, tuklaata!” Ron hihkui taas, mutta aloitti kuitenkin ruokansa syömisen.

Charlie katseli keskenään supisevia kaksosia, ruokaansa innokkaasti lusikoivaa Ginnyä ja vanhempiaan jotka hymyilivät toisilleen lämpimästi. Hän yritti tallentaa tämän hetken mieleensä, jotta voisi muistella sitä ensi vuonna suuressa salissa uusien ystävien ja veljensä seurassa.

Isän taikoessa päivällisastiat tiskautumaan äiti leijutti suuren suklaakakun keskelle pöytää. Charlie huomasi yhdellä reunalla sormen mentäviä viiruja, eikä hänellä ollut epäilystäkään keiden aiheuttamia ne olivat. George virnisti Charlielle, Charlien ihmetellessä ääneen asiaa. Äiti torui kaksosia asiasta jälleen, saaden kaksosten kasvoille identtiset viattomuuden ilmeet, mutta leikkasi jokaiselle ison palasen. Isä nouti kassin työtason alta.
Jokaiselle arvottiin kaksi lahjaa, Charlien paketeista paljastui äidin kutoma uusi rohkelikonpunainen pipo, sekä pergamentille painettu Ginnyn kädenjälki. Charlie hymyili onnellisena, hän voisi ottaa molemmat syksyllä mukaansa Tylypahkaan.

”Kultaseni?” äiti sanoi hiljaa istuutuessaan hänen viereensä. ”Tämä saapui tänään." Äiti ojensi Charlielle epäsiististi paketoidun ruskean paketin muiden keskittyessä lahjoihinsa ja jälkiruokaan.

Paketin sisältö oli kova ja rosoinen. Charlie avasi sen varovasti, siellä oli harmaa kiven palanen ja kirje. Kummastuneena Charlie aloitti kirjeen lukemisen.


Charlie,

Tällä viikolla opin vihdoinkin välttämään sitä neljännen kerroksen kompaporrasta, josta sinulle kerroin. Vielä viime viikolla Sean nosti minut kahdesti siitä. Olen varma, että se vaihtaa kuitenkin paikkaa!
Oppitunnit ovat edelleen yhtä mielenkiintoisia, vaikka minusta tuntuu, etten ikinä opi muodonmuutoksia, ne ovat käsittämättömän vaikeita!

Tällä viikolla tapahtui kuitenkin jotain jännääkin! Meidän tuvan Rosewood kaksintaisteli luihuisen niin ikään seitsemäsluokkalaisen pojan kanssa käytävällä! McGarmiwa suuttui kamalasti, molemmat menettivät VIISIKYMMENTÄ tupapistettä ja saivat hirveästi jälki-istuntoa. Yksi jommankumman loitsuista osui käytävällä olleeseen kivikseen lohikäärmepatsaaseen ja siitä lohkesi palanen. Sujautin sen taskuuni ennen kuin kukaan huomasi. Ajattelin, että pitäisit siitä. Vähän kuin sinulla olisi palanen Tylypahkaa kotona tai onhan sinulla nyt tavallaan.
Voimme ensi vuonna yhdessä laittaa sen paikoilleen (kunhan opin entistus loitsun kunnolla.)

Hyvää ystävänpäivää Charlie!

Voi hyvin,
Bill


Charlie puristi kivenmurikkaa hiukan, hän melkein pystyi tuntemaan sen taianomaisuuden. Hänellä oli palanen Tylypahkaa. Äiti ja isä hymyilivät hänelle pöydän toiselta puolelta. He molemmat tiesivät Charlien olleen välillä yksinäinen Billin lähdettyä, kun kotona oli vain nuorempia sisaruksia. Charlie puristi murikkaa uudelleen ja hymyili. Hän laittoi palasen taskuunsa visusti talteen ja pörrötti Ronin hiuksia, pojan suunympärys oli aivan suklainen. Charlie lohkaisi omasta palastaan lusikallisen. Äidin suklaakakku oli tänäkin vuonna täydellistä.



« Viimeksi muokattu: 10.02.2018 16:32:45 kirjoittanut Dokumentti »
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #1 : 10.02.2018 22:13:04 »
Voi tämähän oli kiva. En yhtään ajatellut mitä tuo palanen Tylypahkaa voisi olla, mutta olipa mukavaa että se osoittautui tuollaiseksi ihan konkreettiseksi ja käsin kosketelvaksi kappaleeksi patsasta. Lapsen ajatteluun tuo varmasti uppoaa hyvin. Ja tuo oli kiva ajatus, että se pala on takoitus pitää hyvässä tallessa ja palauttaa sopivana hetkenä takaisin omalle paikalleen. Silloin se pala on täyttänyt tehtävänsä, eikä sitä enää tarvita siihen tarkoitukseen mikä rooli sillä on nyt. Ainoa mitä jäin vähän ficissä kaipaamaan oli maininta Percystä. En kyllä ihan hahmota minkä ikäinen hän on tässä. Mutta toivottavasti hän on yläkerrassa ja laskeutuu sieltä ihan kohta syömään toisten seuraan.

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #2 : 16.02.2018 13:49:37 »
Awww voi miten ihana! Tämä vastasi kyllä niin täydellisesti minun mielikuvaani Weasleyn perheen tohinoista. Sisarukset ovat aina näyttäytyneet niin rakastavina toisiaan kohtaan kirjoissakin, ja tämä oli niin suloinen. Ylipäätään voisin kuvitella, että tuollaisessa suurperheessä vanhemmat lapset oppivat herkästi sellaisia olennaisia taitoja, kuten tässä kun kohtuullisen nuori Charlie pelastaa Ronin vesilasin sitä sen enempiä ajattelematta. Ihanaa, miten kaikki pitävät huolta toisistaan <3 Minä ihan sulin tätä lukiessa, oioi.
Never regret something that once made you smile.

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 375
  • ava by raitakarkki
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #3 : 16.03.2018 13:35:43 »
Olipas suloinen! Charlie haluaa jo Tylypahkaan veljensä kanssa, mutta tietää jo ikävöivänsä kotiin jääviä muita perheenjäseniä. Charliella on selvästi lämpimät välit kaikkiin sisaruksiinsa ja oot tuonut hyvin esiin myös muiden perheenjäsenten hyvät välit. Kaikki huolehtivat toisistaan jopa ne pienimmät sisarukset. Heidän ystävänpäivä perinteensä vaikuttaa mukavalta.

Olis muuten hauska lukea siitä kun Bill ja Charlie pääsevät laittamaan kivenmurikan takaisin patsaaseen.


LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #4 : 07.06.2018 14:36:08 »
Vaihdokkaista tervehdyksiä! (:

Nyt sattuu poskiin, kun en voinut olla hymyilemättä koko tekstin ajan. :D Tämä oli kyllä tosi hyvän mielen teksti! Tykkään tosi paljon perhefluffyistä, ja tässä sitä oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Oli tosi söpöä lukea, kuinka Charlie autteli kotona, vaikka olisikin halunnut päästä jo Tylypahkaan. Sinälleen hassu ajatus, että kaksosetkin halusivat jo kouluun, kun muistaa kirjoista sen toisenlaisen asenteen paremmin, mutta varmasti he ovat pieninä halunneet kouluun. :D Jotenkin musta tuntuu, että kaikki nuoremmat sisarukset haluaa aina isompien mukana kouluun "etukäteen", koska muistan itsekin halunneeni isoveljen perässä kouluun. :'D Joten, varsin todentuntuinen teksti siinä mielessä!

Hienosti oli kyllä ottanut tässä vähän jokaista Weasleytä mukaan ilman, että teksti olisi tuntunut pakotetulta tai täyteen ahdetulta. Nyt itse asiassa hävettä, kun vasta Fairy talen kommenttin luettuani tajusin, että tässä ei tosiaan ollut mainintaa Percystä ollenkaan, enkä minä huomannut sitä aikaisemmin... Kenties hän on sitten ollut omassa huoneessaan lukemassa tai jotain? Tai sitten hän on ollut auttamassa Mollya, eikä häntä sen takia tarvitse kutsua erikseen paikalle, mutta hän ei myöskään ole tehnyt mitään, joka vaatisi Charlien huomiota? No, oli niin tai näin, niin nyt tuntuu hassulta, etten tosiaan huomannut, että yksi puuttui. :'D

Kiitoksia tästä, oli todella hauska lukea Weasleyn perheen ystävänpäivästä! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #5 : 08.07.2018 22:14:30 »
Valitsin tämän kommenttikampanjasta. :) Mikäpä voittaisi Weasleyn perhefluffyn? Ja suloinen tämä olikin!

Minusta on niin mukava lukea kotoisasta arjesta, ja erityisen suloinen kohta oli se, miten Charlie odotti innokkaana että pääsee veljensä luo Tylypahkaan. Billin kirjeet (ihana maininta!) olivat varmasti pojalle hyvin tärkeitä.

Lainaus
”Pyydätkö Arthurinkin?”
Tämä ehkä vähän särähti silmään, luontevampaa olisi että Molly puhuisi lapsille Arthurista isänä.

Lainaus
Heillä oli perinteenä jokaisena ystävänpäivänä saada pienet lahjat. Äiti oli jokainen vuosi tehnyt jotain, samoin lapset ikätasonsa mukaan, jokainen sai kaksi lahjaa. Charlie rakasti sitä perinnettä, hänellä oli tallessa kaikki saamansa lahjat.
Ihan järjettömän suloinen tämäkin kohta! <3 Tahtoisin tällaisen perinteen itsellekin.

Lainaus
Charlie katseli keskenään supisevia kaksosia, ruokaansa innokkaasti lusikoivaa Ginnyä ja vanhempiaan jotka hymyilivät toisilleen lämpimästi. Hän yritti tallentaa tämän hetken mieleensä, jotta voisi muistella sitä ensi vuonna suuressa salissa uusien ystävien ja veljensä seurassa.
Ficissä oli ihanasti läsnä se, miten kouluunlähtö muuttaisi koko Charlien elämän ja perhedynamiikankin uudenlaiseksi. Perheen lämpö, läheisyys ja välittäminen nousivat tässä ficissä päärooliin, ja se lämmitti minunkin sydäntäni niin kovasti.

Oli vielä niin herttainen lopetus tuo Billin kirje yllätyksineen, ja se, kuinka hän ehdottaa pikkuveljelleen, että he korjaavat patsaan yhdessä kun ovat kumpikin koulussa. <3 Aivan ihana ajatus!

Tämä oli kyllä niin yletön hyväntuulen ficci, että hymyilen vieläkin. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta! Weasleyn perhe on minulle rakas. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Palanen Tylypahkaa | S | Weasley perhefluffy |
« Vastaus #6 : 15.04.2020 13:32:40 »
Terveisiä vaihdokkaista. Ensinnäkin. Tämä oli aivan ihanan suloisen ihana. Weasley perhefluffysta pitäisi tehdä virallinen genre. Oli aivan ihanaa lukea Charliesta pienenä, kun yleensä se on jo ainakin Tylypahkaikäinen. Ja tykkäsin miten tässä tekstissä käsiteltiin nimen omaan Charlien ikävää vanhempaan veljeensä, kun Bill ja Charlie jäävät kirjoissa vähän sivuun.

Pienten lasten eloisuus ja vähän lapsenmielinen kerronta teki tästä oikein mukavaa luettavaa.
Lainaus
Ginny esitteli ylpeänä Ronille rakentamaansa palikkatornia hihkuen iloisesti. Charlie hymyili, kaksoset osasivat jo juonia ja aiheuttaa kaaosta, mutta Ron ja Ginny olivat vielä suloisen viattomia.
Tämä kohta oli ihana <3 Tarpeeksi pienet lapset on tietenkin mukavia ja ihania seurattavia, mutta sitten kun ne vähän kasvaa, saattaa ääni muuttua kellossa, köh kaksoset, (Charlie varmaan ihan tyytyväinen kun pääsi Tylypahkaan seuraavana vuonna, karkuun tulevasta hullunmyllystä)

Lainaus
Charlie ei voinut väittää, ettei olisi tuntenut hiukan mustasukkaisuutta veljensä uusista ystävistä, joita hän ei tuntenut
nyt :( onhan se rankkaa ja varsinkin jos velhot ei juuri lähde kotoa ennen kuin menevät kouluun, kun Bill on kuitenkin ollut Charlie paras (ja ainoita) oman ikäinen ystävä. Onneksi Charlie pääsee kuitenkin syksyllä myös kouluun.

Välillä ärsyttää, kun lasten puhe on kirjoitettu niin lapsellisesti, mutta tässä tekstissä sitä ei ollut ollenkaan liikaa ja oli kiva lukea kun Ron puhui innoissaan tuklaasta.
Lainaus
Charlie pilkkoi Ronille perunan lihapadan seuraksi ja pelasti tämän vesilasin, pojan innostuttua heiluttelemaan haarukkaansa ilmassa ilman syytä.
Charlie on kyllä aivan ihana isoveli <3 (ihmeellisesti sillä kärsivällisyys kestää tällaiseen:D)

Billin kirje oli oikein ihana. (tykkään siitä miten hän kirjoitti koulusta Charlielle kuitenkin joka viikko, koska helposti isommalta sisarukselta tuollainen unohtuisi. Bill selkeästi välittää <3) Palanen tylypahkaa <3  Bill tuntee veljensä ja tietää miten tärkeä tuollainen pienikin juttu on, vaikka se voisi olla merkityksetön monelle muulle.

Kiitos kovasti tästä <3 oli ihanaa saada tällainen teksti vaihdokkaista, tykkäsin <3