Kirjoittaja Aihe: Lopulta ne aina ilmaantuvat [ S, Tonks, Luna, angst, drama ]  (Luettu 1571 kertaa)

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 184
  • porngoddess since 2005
Otsikko: Lopulta ne aina ilmaantuvat
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Chuuko <3
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, drama
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
Haasteet: FF100 – 35. Kuudes aisti, Kovanonnenpyörä IV bonuskierrokselle Lunalotalle, haaste löytyy lopusta.

Lopulta ne aina ilmaantuvat

Luna kulki hyräillen pitkin linnan hiljaisia käytäviä. Kaikki olivat juhlimassa lukuvuoden päättymistä Suuressa salissa, eikä ketään ollut tullut vastaan aikoihin. Hän oli viettänyt hyvän osan päivästään kiinnittämässä katoamisilmoituksia tavaroistaan, joita muut olivat piilotelleet jälleen pitkin vuotta. Jo kolmen vuoden kokemuksella hän ei ollut huolissaan, vaan luotti niiden löytyvän kyllä aamuun mennessä. Ja olisihan aina seuraava lukuvuosi aikaa etsiä niitä lisää. Vasta toissa viikolla hän oli löytänyt aivan ensimmäisellä kouluviikollaan kadottamansa aamutossut, jotka olivat kylläkin jo ehtineet jäädä pieniksi.

Hänen etsimisensä oli laiskanpuoleista, lähinnä hän haahuili pitkin poikin ja kurkisteli satunnaisesti haarniskoiden sisään tai muotokuvien taakse. Saaliiksi oli päätynyt pariton kenkä, joka oli löytynyt Murjottavan Myrtin vessan lavuaarin alta, kaulahuivi, joka oli kiedottu liikkuvan portaikon kaiteeseen sekä ennustustornin luukusta roikkunut retiisikorvakoru, joka nyt heilui hänen korvanlehdessään askelten tahdissa. Vielä oli kadoksissa vaikka mitä, mutta onnekseen hän oli valjastanut avukseen muotokuvasta toiseen kulkevan Sir Cadoganin, joka teki ritarillisen parhaansa auttaakseen neitoa hädässä.

Luna seurasi Sir Cadogania toisen kerroksen käytävän kulman ympäri kohti rehtorin kansliaan johtavaa portaikkoa ja pysähtyi huomatessaan syvennyksessä kyhjöttävän mytyn. Mytyn hupparin peittämät hartiat vavahtelivat nyyhkytyksen tahdissa. Luna asteli kevein askelin tämän vierelle, kumartui ja hipaisi hupun alta karanneita haalistuneen vaaleanpunaisia hiuksia.

"Onko kaikki kunnossa?" Hahmo nosti yllättyneenä päänsä. Kyynelten juovittamat kasvot näyttivät hämärästi tutuilta.
"Alituinen valppaus... Olisipa Vauhkomieli ylpeä, kun annoin teinitytön yllättää minut", väsynyt hymyntapainen irvistys karkasi naisen kasvoille tämän pyyhkäistessä kyyneleensä hihansuuhun.
"Taidat olla Tonks, vai kuinka? Törmäsimme taikaministeriössä", Luna kyseli viereen istahtaen, välittämättä jupinasta.
"Joo. Sinä olet muistaakseni Luna. Anteeksi, minun ei kuuluisi olla täällä eikä viivästyttää sinun juhlintaasi."
"Oi ei se mitään, en ollut menossa sinne. Vielä ainakaan. Olen etsiskelemässä kadonneita tavaroitani. Miksi olet niin surullinen?" Luna katsoi suurilla hopeanharmailla silmillään nyyhkyttävää Tonksia katseessaan ikäiselleen harvinaista syvyyttä.
"Ei sinun tarvitse sitä murehtia. Olen iso tyttö, pärjään kyllä." Särkynyt ääni ei kuulostanut lainkaan niin vakuuttavalta kuin se oli tarkoitettu.
"Oletko sinäkin kadottanut jotakin?" Luna kysyi. Tonks päästi niiskaisun ja tyrskähdyksen sekaisen äänen.
"Niinkin voisi sanoa. Häntä ei vain voi enää löytää."
"Tarkoitatko Siriusta? Kuulin, että hän oli Harryn kummisetä. Oliko hän sinunkin ystäväsi?"
"Sukulainen oikeastaan. Eikä hirvittävän läheinen, paitsi viime vuosina", Tonks yritti vähätellä.
"Saat sinä silti häntä surra." Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, mutta Nymphadoran oli käännettävä katseensa nopeasti sivuun, pois intensiivisestä tuijotuksesta, joka näki syvemmälle kuin kukaan olisi halunnut itsestään paljastaa.
"Eikä hän sitä paitsi ole kadonnut. Ei kokonaan siis. Hän on vain näkymättömissä, tilapäisesti saavuttamattomissa, mutta kuitenkin löydettävissä. Ei välttämättä juuri nyt, mutta jossain hän on, seuraamassa sivusta muiden elämää, vahtien ja suojellen ja myötäeläen, vaikkei enää itse eläkään samalla lailla kuin me. Ennemmin tai myöhemmin, toivottavasti paljon myöhemmin, kuitenkin voit löytää hänet ja kaikki muut jo menneet, ja liittyä jälleen osaksi heidän eloaan. Sure nyt ikävää, mutta älä menetystä, koska et sinä ole menettänyt häntä. Joku on vain vienyt hänet piiloon sinulta, ja löydät hänet vielä. Lopulta ne aina ilmaantuvat, kadonneet tavarat ja ihmisetkin." Luna kietoi hennot käsivartensa Tonksin ympärille, rutisti häntä ja nousi ylös.
"Minä taidan jatkaa matkaani. Sir Cadogan näkyy jo odottavan minua", Luna sanoi heilauttaen kättään vastapäiseen tauluun ja jatkoi matkaansa hyräillen jättäen Tonksin tuijottamaan peräänsä häkeltyneenä.



Paritus: Nymphadora Tonks/Luna Lovekiva
Lajityyppi: synkistely (angst) ja/tai söpöily (fluff) ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: S-K-15
Yhteenveto(ehdotus): Luna löytää Tonksin hyvin apeana Tylypahkan käytävältä ja päättää ojentaa auttavan kätensä, ja jutella tämän kanssa. (aika olisi siis vähän Siriuksen kuoleman jälkeen)
« Viimeksi muokattu: 24.01.2018 22:24:34 kirjoittanut rimpsessakerpeera »
Nämä ihmiset kanssasi kulkee
läpi vuosien taivaltaa
Ja sydämees jää hehkumaan

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi, että sait hyvän tekstin aikaseks mun haasteesta! :D Vaikka paritus oli tässä kaverillinen niin se on toisaalta ihan hyväkin. Tota haastetta oli hirveän vaikea miettiä ja jotenkin jäi lähetyksen jälkeen tunne, että toi yhteenveto oli aika tylsähkö/kököhkö (onks toi ees sana xD). Mutta ihana teksti tämä on <3 Luna on niin oma itsensä ja auttamassa muita. Ja taas on Lunan tavarat kadonnu :( No mutta toivottavasti Tonksin mieli ees pikkasen ilahtui juttutuokiosta <3 kiitos tästä yöpalasta :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 184
  • porngoddess since 2005
Lunalotta
Tykkään Lunasta ja Tonksista parituksena, kun molemmat ovat aikuisia, koska heissä on jotain samankaltaista höpsöyttä, vaikka molemmat ovatkin aivan omanlaisiaan persoonia. En mielelläni parita alaikäisiä aikuisten kanssa, joten tähän haasteeseen sopi mielestäni tällainen kaverillinen näkökulma oikein mainiosti. Kiitoksia kommentistasi!<3 (Ja pahoittelet erittäin myöhässä olevasta vastauksesta)
Nämä ihmiset kanssasi kulkee
läpi vuosien taivaltaa
Ja sydämees jää hehkumaan