Kirjoittaja Aihe: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]  (Luettu 2718 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 337
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« : 22.01.2018 03:47:19 »
Nimi: Sydämiä sinitaivaalla
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Fluff, romantiikka, slice of life
Paritus: Padma/Luna
Ikäsuositus: S
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. 
Haasteet: Osallistuu Salainen ystävä III –haasteeseen.
Ja luonnonilmiöitä –haasteeseen aiheenaan pilvet.
Lukijalle: Tämä ficci on kirjoitettu Wingalle, jonka haastetoiveena oli HP-fandomista Harryn ikäluokan tytöt, kevyttä femmeä, tapahtumapaikkana luonto-ympäristö ja lisäksi käytin ficissä jossakin muodossa kaikki annetut ideasanat: kuihtua, lämpö, kuuro, valo, tee, sydän, veri. Ällösöpöstely-lempinimiin asti tässä ei nyt ihan taivuttu, mutta toivottavasti ficci ilahduttaa!



Sydämiä sinitaivaalla


Tylypahkan ruokasali tyhjeni kuin taikaiskusta pöytien antimien huvettua tyhjilleen. Elettiin miltei kesäloman alkua, kevään viimeisten kokeiden jälkeinen teeaika oli ohi, oppilaat olivat hajaantuneet koulun tiluksille ja viihtyivät kukin lempipuuhiensa parissa. Hyvällä ruokahalulla täyteen ahmitut vatsat kaipasivat lepohetkeä, ja useimmat etsivätkin nyt mieleistä paikkaa, jossa sulattaa rauhassa kotitonttujen pöytiin loihtimia herkullisia kakkuja ja piiraita. Utuisesti hymyilevä Luna Lovekiva näki vain muutaman nousseen ilmaan luudilleen, ehkäpä heillä oli paineita seuraavan päivän ottelua varten. Moni nuorista maleksi hiljalleen kohti metsikön varjoa, mutta hän seurasi tyytyväisin mielin Padmaa, joka johdatti heitä rantaa kohti pitkä palmikko iloisesti heilahdellen.

Lahti oli tyyni, edes jättiläiskalmari ei malttanut liikahdella, joten vain pienten kalojen hypähtely loi tasaiseen järvenselkään väreitä. Ilmassa oli kesän tuntua, huomioi Luna ilahtuneena, kun Padma kääntyi ja tarttui häntä kädestä ennen kuin hän ehti seisahtua.
”Tule nyt jo!”

Padman hymykuopat loihtivat hänen poskilleen kujeilevan ilmeen. Luna hymyili takaisin ja antoi vetää itsensä aina rantaan viettävälle niitylle saakka. Se säteili valkoisen kirjavana pienten kukkasten merenä. Tuulenvire keinutteli lempeästi matalaa kasvustoa, puhalsi auringon säteistä polttavimman terän kun he löysivät mieleisen paikan ja asettuivat makaamaan ruohoon vieretysten.

Luna henkäisi niin onnellisena, kuin saattoi olla vain oppilas, jonka koulunkäynnin velvollisuudet olivat loppumaisillaan koko lukukauden puurtamisen jälkeen. Tuntui ihanalta vain rentoutua korkealta loistavan auringon lämmössä. Kevyet pilvenhattarat pilkuttivat sinitaivasta. Niiden pulleat piirteet tuntuivat muotoutuvan hahmoiksi, jotka muuntuivat pikkuhiljaa siirtyessään hitaasti taivaankannen yli. Koulupuvun helmat laskostuivat reisiä pitkin nurmelle paljastaen polvet auringolle. Lunan olisi tehnyt mieli riisua pitkät sukatkin pois ja antaa lämmön hivellä sääriäkin, muttei hän jaksanut liikkua. Kylläinen olo teki hänet raukeaksi ja ystävän seura onnelliseksi. Padman käsi puristi edelleen rennosti hänen sormiaan.

Padma höpötteli huolettomampana kuin aikoihin, mutta Luna liukui pehmeästi ajatuksiinsa, kuuroutuen toisen sanoille. Ne soljuivat merkityksettöminä hänen tietoisuutensa ohi aina siihen asti, kunnes Padma töytäisi häntä kylkeen saaden hänet havahtumaan ja kääntämään päänsä ystäväänsä kohti.

”Oletko ikinä katsellut pilviä, Luna? Niissä on joskus ihan selviä kuvia. Niin kuin tänään, katso.”
Padma osoitti taivaalle, jolla pehmoiset pilvenpallerot leijailivat verkkaisesti.
”Tuo näyttää aivan McGarmiwalta, eikö? Ihan kuin hänen nenänsä profiili, ja noidanhattukin vielä sen yllä.”
Luna myönsi, että se tosiaan piti paikkansa. Tytöt tirskahtelivat ja tarkensivat katsettaan tutkivasti seuraavaan pilvenhattaraan.

”Entä tuo? Siinä on selvä hevoskotka.”
”Jolla on kuusi jalkaa”, totesi Luna arvioiden.
”No, ainakin selästä ja siivistä”, kikatti Padma. Eihän se nyt niin tarkkaa ollut. ”Tuolla on ihan neliapilan muotoinen!”

”Onkohan täällä oikeita neliapiloita”, pohti Luna ja nyhtäisi tukon ruohoa vapaalla kädellään tutkittavakseen. Yksi kerrallaan hän ripotteli katkenneet korret takaisin maahan. Vain vaalea paahteen kuihduttama kukkanen jäi hänen sormiinsa. Se näytti lohduttoman nääntyneeltä, vaikka kokonaisuutena niitty tuntui kukkamereltä. Luna vaipui jälleen ajatuksiinsa. Ei myöskään yksittäinen oppilas erottunut Tylypahkan joukosta juuri mitenkään, ellei joku kiinnittänyt huomiota tarkoituksella, aivan erikseen. Tuntui ihanalta, että oli ystävä joka huomasi juuri hänet. Ennen Padmaa hänkin oli ollut kuin tuo hiljakseen olemattomiin hiipuva hento kukkanen, jota kukaan ei nähnyt, josta juuri kukaan ei piitannut.

Pilvet leijailivat omia kulkujaan, Luna käänsi katseensa pois kädestään taivaalle. Sen sinisyys huikaisi ja sai melkein siristämään silmiä.
”Tuossa on virtahepo!” hän huomasi. Padma nyökytti ja osoitti siitä vähän vasempaan.
”Ja tuo on ihan kuin vampyyri, katso noita hampaita. ”

Luna näki helposti saman kuin Padmakin. Toisin kuin muiden, hänen seurassaan oli aina yhtä vaivatonta olla. ”Niin, ja on kuin veripisarat ympäröisivät sitä!”
”Onkohan vampyyrilla oikeastikin tuollaiset kynnet?”
”Enpä välittäisi nähdä liian läheltä.”

He kikattivat ja painoivat otsansa vastakkain, kuin kaksi leikkivää pikkutyttöä. Tummanruskeat ja kuulaan siniset silmät katsoivat toisiinsa niin läheltä, että katsetta oli mahdoton tarkentaa. Padman nauru tuntui lämpimänä Lunan posken iholla, ja sitten he vakavoituivat yhtä yllättäen kuin olivat alkaneet tirskumaankin. Hetken aikaa Lunasta tuntui siltä, kuin Padma olisi miltei sanomaisillaan jotain, mutta samassa hän käänsikin päätään ja huudahti nähdessään äskeisen pilven muuttaneen muotoaan.

”Nyt se näyttääkin haiskulta, joka yrittää haalia kaljuunoita pussiinsa!”
”Minä tahtoisin oman haiskun”, huokaisi Luna haaveksuen. Padma puristi hänen kättään innostuen.
”Matoisa-Lankulla kuulemma on sellainen. Parvati kertoi siitä minulle.”
”Voi, mieti miten ihanaa! ”
”Joo, se olisi niin söpöä.”

He käänsivät taas katseensa toisiinsa päin, mutta nyt siihen oli tullut vierasta ujoutta. Jokin oli muuttunut kuin hiipien, aivan kuten pilvien saumaton, vaivaton muodonmuutos taivaalla. Hetken aikaa kumpikin oli ihan hiljaa, tunnusteli tilannetta.

”Katso”, kuiskasi Padma huulet pehmeästi kaartuen, ”tuo pilvi tuossa on ihan sydämen muotoinen! ”

Luna hymyili, tiputti sormeilemansa kukkasen maahan selkänsä taakse ja kurottui suukottamaan Padmaa poskelle.
”Niin minustakin.”
« Viimeksi muokattu: 22.01.2018 03:56:47 kirjoittanut Fiorella »
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 016
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #1 : 24.01.2018 17:18:50 »
Oii, ystävyyshömppää <3 mä en löytänyt tästä tekstistä romantiikkaa, tai sitten se johtuu mun järkkymättömästä ajatusmaailmasta Lunasta ja Ginnysta parina, mutta kuitenkin. Söpöä tämä silti oli! Ja itellekin tuli kesää ikävä. Sä osaat niin taidokkaasti kuvailla asioita, osaispa itsekin. Mutta harjoitus tekee mestarin ;) Padma on jäänyt mulle vähän etäiseksi hahmoksi (ehkä siitä syystä, että hänestä ei kirjoissa kauheammin puhuta :D) mutta ihanaa, että hän on Lunan uskollinen ystävä.
Kiitos tästä ihanan kesäisestä ja suloisesta tekstistä!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 337
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #2 : 24.01.2018 22:18:17 »
Kiitos kommentistasi, Lunalotta. :) Tämä on ehkä vähän sidoksissa toiseen Padma/Luna -ficciini (Ennalta määrättyä, S) ja mahdollinen romantiikka tulee sitä kautta. Lisäsin myös pikkaraisen viittauksen Parvati-ficciini. :)

Kai sitä näin talven pakkasissa tuntuu ihanalta päästä hiukkasen kesätunnelmiin. :) Kiva että se ilahdutti sinuakin!
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 405
  • home is where you hang your enemy's head
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #3 : 02.02.2018 15:43:41 »
Wingulle kirjoitetaan kyllä parhaat ficit (no ehkä parhaat heti minulle kirjoitettujen jälkeen  8)), ei oo tämä eka jota luen&kommaan ;D

Voi jösses kun on elävä ficci! Tiäkkö, ikään kuin puskee näytön läpi iholle! Johtunee noista sun ihanista ilmaisuista kuten "Tuulenvire keinutteli lempeästi matalaa kasvustoa, puhalsi auringon säteistä polttavimman terän" tai "Kevyet pilvenhattarat pilkuttivat sinitaivasta." Mahtavuutta!

Hahaa! Bongattu viittaus siihen keskeneräiseen Parvati/Wilhelmina-ficciisi (K-15)  :)  - ja olenkohan tuota Ennalta määrättyä ees lukenut? Hmm, pitää tsekata!

Olipa herttainen ficci. Sellaista ajatusvirtaa, jota voi odottaakin, kun pääsee vihdoin ja viimein kesälaitumelle, on vain joutilaita päiviä ja pitkästä aikaa aurinkoa ja lämpöä. Tykästyin kovasti myös tuolle Lunan ajatuspolulle yksittäisestä kukasta kukkameressä ja Padmasta, joka oli huomannut juuri hänet ja joka halusi viettää aikaa juuri hänen kanssaan <3 myöskin kohtaus, jossa selkeästi tyttöjen ajatukset kävivät yksiin ja mieleen tuli jotain muutakin, syvällisempää, oli oikein aidosti kuvailtu. Hämmennys ja pysähtyminen, hetken miettiminen. Ihanaa, kuinka Padma ovelasti vei ajatukset jälleen kesken jääneeseen asiaan. Ja Luna sitten (melkein rohkelikkona) otti sen ensimmäisen askeleen <3

Kädestä pitäminen on ihanaa! Missäköhän iässä siitä tulee sellaista, ettei voi enää ihan vain kaverin kanssa harrastaa? Vai olenko jotenkin sulkeutunut? Harrastaako sitä tavalliset kaverit keskenään aikuisinakin? O.o Voi kunpa harrastaisi <3


Tämä oli varsinainen hyväntuulen ja -mielen ficci, juuri sopiva lämpimine auringonpaisteineen tällaiseen tuuliseen, hyiseen pakkaspäivään \o/


Kiitos <3


// Ähä, nyt loksahti otsikko paikoilleen, källiä! ;D


« Viimeksi muokattu: 03.02.2018 01:13:24 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari

Jos haluat kommentoida tekstejäni, jätäthän vain positiivista palautetta. Jos ei ole positiivista sanottavaa tekstistäni, ethän kommentoi lainkaan! Jos haluan rakentavaa palautetta, haen sitä hyviltä ystäviltäni joiden kirjoitustaitoihin luotan.

Quibbler

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 164
  • Potterhead? Always.
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #4 : 02.02.2018 21:38:22 »
Suloinen ficci! Luna on lempihahmoni ja Padmasta haluaisin tietää enemmän ja tämä ficci vain oli sopiva tähän hetkeen. Kaunis, lämmin ja mukava.  :)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 337
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #5 : 05.02.2018 22:10:55 »
Kiitokset, Beelsebutt ja Quibbler! <3 Ihanaa että kesäinen ficci lämmitti mieltänne talvipäivänä! :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 353
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #6 : 10.02.2018 12:41:59 »
Oioioi. Nyt tuli niin lämmin ja kesäinen tunnelma, että voi että. Ulkona pakkastaa ja on lunta, mutta tässä oli aurinkoa ja sinistä taivasta. Oikein makoisen palan nappasin itselleni talvipäivän ratoksi. Tässä oli ihania ilmauksia ja kuvasti alkvaa kesää juuri sellaisella ihanalla tyylillä, että tässä alkoi aivan itsekin kaivata lämpöä ja auringon säteitä iholla.
Lainaus
Lahti oli tyyni, edes jättiläiskalmari ei malttanut liikahdella, joten vain pienten kalojen hypähtely loi tasaiseen järvenselkään väreitä
Vaikka puhuttiinkin jättisläiskamarista, tuli aivan mieleen, meidän mökkimme järven rannalla ja se kun järvi on aivan tyyni<3 Nämä tämmöiset lauseesi ovat aivan ihania ja osaat rakentaa kesätunnelmaa pienistä sanoista alkaen.
Lainaus
Sen sinisyys huikaisi ja sai melkein siristämään silmiä
Minä tässä kohtaa aloin elkein epäillä, ettet sinä olekaan täällä kylmässä ja talvisessa suomessa, vaan olet karannut etelän lämpöön, niin elävältä tämä ficci tuntuu kesänsä kanssa.

Tottakai Luna oli oma ihana itsensä ja Padma jotenkin tasapainotti kaksikkoa. Pilvien bongailu oli aivan ihana idea ja tekisi nyt mieli itsekin kaatua vihreällä nurmikolle taivasta katselemaan. Vuoropuhelu kaksikon välillä oli niin vaivatonta ja kevyttä, että oikein hymyilytti. Kuusijalkainen hevoskotka oli myös aika suloinen ilmestys varmasti.

Ja sieltähän ne sydämet löytyi kans, vaikka aloinkin jo ihan tekstin alussa aavistelemaan sinne suuntaan. Ihanat pilvisydämet sinisellä taivaalla <3
Lainaus
mutta nyt siihen oli tullut vierasta ujoutta
voi ei kun pieni ihastuminen sotkee ihan kevyttä jutustelua, onneksi se näkyi vain pienenä ujoutena ja silti Luna uskalsi suukottaa Padmaa poskelle. Poski oli ihan hyvä, se teki tästä jotenkin vielä söpömmän <3

Kiitos! mie meen ikävöimään kesää tuonne jonnekin

Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu. 

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 337
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #7 : 17.05.2018 19:29:22 »
Jälleen myöhäinen kiitos, kun en heti lukiessani kerinnyt kommentoimaan! Kiitokset sinulle, Lyra, ihanasta kommentistasi! :) Tulin oikein hyvälle mielelle siitä jo silloin ja nyt uudestaan kun luin sen jälleen.

Nytpä jo on oikeakin kesä ihan kohdalla, saamme siitä nauttia. :) 
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

sugared

  • kunoichi
  • ***
  • Viestejä: 1 112
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #8 : 30.08.2018 20:18:39 »
Voi että, tämäpä oli suloinen kuin kesäpäivä konsanaan! Mukavaa lukea jonkun muun tekstiä ja tulkintaa Padmasta, josta tuli mulle läheinen hahmo tuossa taannoin, kun hänestä kirjoittelin. Mun "fanonissa" Padma ja Luna on hyviä ystäviä, mutta miksei jotain enemmänkin!

Tää oli ehdottomasti söpösöpösöpö ja ihanan viaton, kuvittelin kaksikon vielä aika nuoriksi. Kesäpäivän tunnelma todellakin huokui tekstistä. Tykkäsin erityisesti sellaisista yksityiskohdista kuin paahtunut nurmikko ja se dilemma, kun on niin lämmin, että tekisi mieli riisua vaate x, mutta ei vaan jaksa, kun on löytänyt niin mukavan asennon. :'D
Lainaus
Tuntui ihanalta, että oli ystävä joka huomasi juuri hänet. Ennen Padmaa hänkin oli ollut kuin tuo hiljakseen olemattomiin hiipuva hento kukkanen, jota kukaan ei nähnyt, josta juuri kukaan ei piitannut.
Tämä oli ihana, ja kehittelin sellaisen headcanonin tästä, että ehkä ystävyys/suhde Padman kanssa selittää, miksi lukija ei tiedä Luna Lovekivasta miten ennen Feeniksin Kiltaa! Ehkä Harrykaan ei huomannut Lunaa, ennen kuin Padma ystävyydellään nosti hänet esiin. :D (Vaikkakin okei, luultavasti tytöt on olleet paita ja peppu from the day one.)

Kiinnitin huomiota muutamassa kohdassa siihen, että yhdessä virkkeessä tapahtui vähän liikaa, ja piste olisi sopinut väliin.
Lainaus
Tuulenvire keinutteli lempeästi matalaa kasvustoa, puhalsi auringon säteistä polttavimman terän kun he löysivät mieleisen paikan ja asettuivat makaamaan ruohoon vieretysten.
Tässä esim. tuo ihana kuvailu kadotti mielestäni vähän tehoaan. Kieli oli kuitenkin sujuvaa ja kaunista, ja tässä oli monta kohtaa, jotka voisi nostaa siinä suhteessa esiin (tuon ylläolevan pätkän halusin nostaa siis myös kauniin kielen vuoksi)! Melkein tekisi mieli copypasteta koko tuo ihana loppu! Sekin sopii mun luentaan, että tässä ollaan vielä aika nuoria ja vasta alussa, ujosti nupullaan. <3

Kiitos ihanasta, kesän tunnelmiin palauttavasta ficistä! Onneksi sain tarpeekseni helteistä, niin just nyt vielä ei ole kovin kaihoisaa lukea tällaista. :D

Ps. Padma ja vampyyrit! Omg!



her shaking shaking
glittering bones

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #9 : 24.10.2018 08:27:09 »
Terkkuja kommenttikampanjasta!

Minä selvästi toistelen muita, mutta minkäs teet, kun tässä oli tosiaan tavoitettu aivan uskomattoman elävästi tuo alkukesän lämmittävä aurinko, rento tunnelma ja vapaus. Teksti oli tosi kaunista, ja joka lauseen myötä uppouduin vain syvemmälle siihen tunnelmaan, oi että. Olisinpa tuolla!! (Paleleee ja täällä on pimeää :D Helteitä ei kyllä mullakaan ole ikävä!)

Mulle välittyi tästä nimenomaan sellainen kutkuttava romantiikka, ihastuksen alku. Ensin kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista hyvän ystävän kanssa, ja sitten maataankin niin lähekkäin ja siinä on jotain enemmän, ja miettii itsekin hämmentyneenä että mitä tämä nyt on ja ajatteleeko toinen samoin, ja sitten Padma antoi vihjeen sillä sydänpilvellä. Iiks! Voisin niin kuvitella, kuinka tuon jälkeen ystävykset palaavat linnaan ihan hämillisinä, että mitä juuri tapahtui, mutta samalla hirmu onnellisina ;D Ja sen jälkeen sitten alkaisi tuskallinen "ajatteleeko tuo niin kuin minä ja uskallanko tehdä jotain" -vaihe! ;D
Never regret something that once made you smile.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 337
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Sydämiä sinitaivaalla [S, Padma/Luna]
« Vastaus #10 : 13.01.2019 17:39:47 »
Myöhäiset kiitokset ihanista kommenteistanne, sugared ja nominal! <3

Lainaus
Mun "fanonissa" Padma ja Luna on hyviä ystäviä, mutta miksei jotain enemmänkin!
Ystävyys sopii tähän tarinaan ihan yhtä hyvin! :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~