Kirjoittaja Aihe: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)  (Luettu 2112 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 577
Nimi: Möröt karkotetaan nauramalla
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Rowena
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot ovat Rowlingin.
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Draamaromanssi
Tiivistelmä: ”Möröt viihtyvät pimeissä, suljetuissa tiloissa. Vaatekaapeissa, sänkyjen alla, tiskialtaiden aluskaapeissa – kerran tapasin yhden, joka oli asettunut kaappikelloon.” – Remus Azkabanin vangissa.
A/N: Tämä on kirjoitettu Immuniteettia etsimässä –ketjusta saadun haasteen pohjalta. Tässä Pinjamin antama haaste:
1. Ikäraja: K-11
2. Tyylilaji: Drama
3. Pakolliset sanat: hyveellinen, lakastunut, sorja
4. Yhden lauseen tarinaidea: Kukaan ei halua vanhana ajatella, ettei olisi koskaan elänytkään.
5. Fandom: HP
6. Paritus/Hahmotoive: kelmien sukupolvi




MÖRÖT KARKOTETAAN NAURAMALLA

Lily Evansin Viistokujan yksiö oli täynnä kirkkaita värejä. Oli keltainen nojatuoli, oranssit keittiönkaapit, punasävyinen räsymatto, violetti kaappikello ja turkoosi keittiönpöytä. Tuon pyöreän pöydän äärellä istui Severus Kalkaros ja hörppi sinistä teetä vaaleanpunaisesta mukista. Hänestä tuntui, että päänsärky oli tulossa.

”… Ja tiedänhän minä, että sinusta on varmasti outoa tavata Remus näin, tiedän, ettette ole kovin hyvissä väleissä, mutta Remus ei koskaan ole sanonut sinusta mitään pahaa, päinvastoin. Antaisit hänelle mahdollisuuden, niin huomaisit, että hän on oikein mukava ja ystävällinen. Otatko lisää munuaispiirakkaa, Severus?”

”Ei kiitos.”

”Sitä paitsi Remus tietää, miten mörköä pitää käsitellä. Viime vuonna hän oli mukana, kun hänen isänsä karkotti mörön tätinsä tiskialtaan aluskaapista. Ja totta kai minä olisin pyytänyt Jamesia kolmanneksi, mutta hän on Siriuksen kanssa katsomassa huispausta Walesissa ja palaa vasta maanantaina. Ja minä en totta vie kestä tuota rämisevää kaappikelloa siihen saakka.”

Violetti kaappikello alkoi rämistä kuin Lilyn sanojen tehosteeksi. Lily huokasi ja tunki ison palan munuaispiirasta suuhunsa. Severus oli tyytyväinen, kun noita oli hetken hiljaa, hän ei kestänyt Lilyn hermostunutta lörpöttelyä. Severus ei voinut ymmärtää, miksi Merlinin tähden hän oli lupautunut häätämään kaappikellossa asuvan mörön yhdessä Lilyn ja Remuksen kanssa. Hän ei ollut nähnyt Lilyä melkein kahteen kuukauteen, ei Tylypahkasta valmistumisen jälkeen, koska Lily oli ollut sitä mieltä, että heidän ystävyytensä ei tekisi hyvää Jamesin ja Lilyn suhteelle. Ja silti Severus oli tullut heti, kun Lily oli pyytänyt. Oli tullut ja hörppi nyt liian makeaa teetä vaaleanpunaisesta mukista. Pohjat.

”Minä olen oikeasti todella onnellinen, että sinä tulit”, Lily sanoi kuin arvaten Severuksen ajatukset.

”Ei tässä ole mitään järkeä”, Severus sanoi suoraan. Lily nyökkäsi ja puraisi huultaan.

”Tiedän.”

”Olisit pyytänyt Selestinaa tai Marlenea.”

”Halusin nähdä sinut.”

Kuin iskulleen kaappikello lopetti räminän ja hiljaisuus laskeutui pieneen asuntoon. Lily oli yllättäen varsin kiinnostunut teekuppinsa pienestä säröstä ja Severus joi teen vaivalla loppuun.

”Mitä Potter sanoo, jos kuulee minun olleen täällä?”

”En aio kertoa.”

”En kysynyt sitä.”

”Kuule, minä en haluaisi keskustella kanssasi Jamesista, mutta jos sinun on välttämätöntä tietää, niin meillä ei mene kovin hyvin. James ei varsin ilahtunut, kun vuokrasin tämän yksiön enkä muuttanut oitis hänen luokseen. Lisää teetä?”

”Ei kiitos”, Severus sanoi ja käänsi nopeasti katseensa pois Lilystä. Hän ei halunnut noidan näkevän, miten tolaltaan tämän sanat hänet saivat. Kaikki nämä pitkät kuukaudet hän oli kuvitellut, että Lily oli onnensa kukkuloilla, että hän…

”Minä sain kaappikellon tupaantuliaislahjaksi Jamesin vanhemmilta. Mörkö ei tietenkään tullut sen mukana, vaan muutti sinne pari päivää sitten. Voit uskoa, että sain sätkyn, kun se alkoi rämistellä keskellä yötä. Onneksi sain sen lukittua kelloon”, Lily sanoi. Hänen äänessään oli jälleen lörpöttelevä sävy, ikään kuin häntä olisi hermostuttanut se, miten paljon hän oli Severukselle suhteestaan kertonut.

Severus tyytyi vain nyökkäämään ja kääntyi katsomaan ikkunasta. Viistokuja näytti täältä kuudennesta kerroksesta käsin varsin mukavalta. Se oli täynnä hälinää, vaikka oli arkipäivä. Ehkä ensi kuussa Tylypahkassa aloittavat uudet oppilaat olivat tulleet ostamaan tarvittavat kirjat ja välineet kouluun.

”Oletko viihtynyt Qaino Vahvahqolla?” Severus kysyi ja nyökkäsi kohti kadun toisella puolella näkyvää jäätelöbaaria, jossa Lily oli kesätöissä. Lily nyökkäsi.

”Olen kyllä. Eihän se mitään taikajuomien keittelyä ole, mutta ihan mukavaa silti.”

Severus oli kysymässä, mitä Lily aikoi kesän jälkeen, mutta samassa oveen koputettiin. Lily pomppasi kevyesti ylös huteralta tuoliltaan ja liihotti avaamaan ulko-oven. Miten sorja, Severus ajatteli ja katui heti. Hän oli luvannut itselleen, ettei enää haikailisi Lilyn perään.

”Severus”, sisään pieneen asuntoon astunut Remus Lupin sanoi ja yritti hymyillä. Severus nyökkäsi jonnekin hänen suuntaansa ja kääntyi sitten taas tuijottamaan ulos ikkunasta. Olkoonkin, että Remus tuntui suhteellisen tervejärkiseltä, Severus ei kokenut tarvetta keskustella hänen kanssaan yhtään sen enempää kuin mörön karkottaminen vaati.

”Onpa pitkästä aikaa kaunis sää. Oli pakko poiketa suklaajäätelöllä Qaino Vahvahqolla”, Remus sanoi ripustaessaan viittansa naulakkoon, jonka nupit olivat sieppejä (Severus luuli tietävänsä, kuka naulakon oli hankkinut ja häntä kuvotti).

”Miten sinä syöt aina yhtä ja samaa makua! Olisit kokeillut meidän uutuutta, puhpalluraputousta! Tai sitten hyveellistä hevoskotkaa! Se on tosi suosittu ja aivan törkeän hyvä, siinä on…”

Severus sulki korvansa Lilyn lörpöttelyltä ja lukitsi katseensa keittiön työtasolla olevaan maljakkoon. Siinä oli viisi valkoista liljaa, kaikki jo aika lakastuneita. Severus irvisti tahtomattaan. Kaikki tässä kirotussa asunnossa muistuttivat häntä Potterista ja sen sietäminen oli yllättävän tuskallista.

”Nuo ovat äidiltä, jos sitä mietit”, Lily kuiskasi. Severus säpsähti. Lily oli tullut aivan hänen viereensä ja tuijotti häntä kiinteästi. Kauempana kylpyhuoneen ovi loksahti lukkoon Remuksen jäljessä.

”En minä sitä”, Severus sanoi nopeasti.

”Etpä niin”, Lily hymähti, nosti varoittamatta kätensä Severuksen niskan taakse ja... suuteli häntä. Suudelma ei ollut varovainen eikä edes lempeä, vaan pikemminkin omistava ja röyhkeä. Mutta se ei Severusta haitannut. Toivuttuaan pahimmasta shokista hän nosti kätensä Lilyn lanteille ja veti noidan lähemmäs.

Aivan liian pian kylpyhuoneessa pantiin vesihana päälle, ja kun lukko loksahti auki, Lily istui omalla tuolillaan, hämmensi taikasauvallaan jäähtynyttä teetä ja hyräili Selestina Taigorin uusinta radiohittiä. Vastapäätä häntä Severus tuijotti ulos ikkunasta niska oudon jäykässä asennossa. Remus jäi toviksi tuijottamaan heitä kylpyhuoneen oven edestä.

”Näytätte siltä, että mörön päivät ovat luetut”, Remus naurahti lopulta ja istahti kolmannelle tuolille. Severuksen oli vihdoin pakko kääntyä kohtaamaan hänen katseensa. Se oli lämmin, vähän jännittynyt, mutta myös innokas.

”Kuulin, että olet karkottanut mörköjä aikaisemminkin”, Severus sanoi ja Remus silminnähden ilahtui siitä, että Severus puhui hänelle.

”Olen ollut isän mukana. Hän karkottaa niitä työkseen ministeriössä.”

”No niin, kerro kaikki, mitä meidän tulee tietää! Tai siis, totta kai tiedämme perusasiat, loitsun ja sen sellaiset, mutta kerro jotakin uutta!” Lily sanoi ja työnsi Remuksen eteen teekupin.

”No… Ensinnäkin on hyvä, että meitä on kolme. Kaksi on liian vähän mörön karkottamiseen, ellei kyse ole todella edistyneistä velhoista. Koskaan ei voi tietää, miten vahvan mörön edestään löytää. On myös hyvä muistaa, että…”

Severus ei keskittynyt kuuntelemaan (voi Merlin, miksi Lily oli suudellut häntä!), eikä keskittynyt Lilykään. Pöytäliinan suojissa noita työnsi jalkansa vasten Severuksen säärtä ja alkoi piirtää varpaillaan pieniä ympyröitä. Severuksen oli pakko purra huultaan. Lily sen sijaan oli lukinnut katseensa Remukseen ja nyökytteli ikään kuin keskittyisi vain kuuntelemiseen. Severus säpsähti, kun Lilyn varpaat alkoivat nousta tuskallisen hitaasti ylöspäin, nyt ne olivat jo polven päällä, nyt sisäreidellä, nyt…

”Anteeksi, sanotko uudelleen?” Lily sanoi yllättäen ja laski jalkansa maahan. Severus ei tiennyt, tunsiko helpotusta vai pettymystä.

”Niin, minusta on viisainta, että kerromme etukäteen toisillemme pahimmat pelkomme, jotta mörkö ei pääse yllättämään”, Remus sanoi. Lily käänsi katseensa Severukseen kuin ei olisi tehnyt äsken mitään sopimatonta ja sanoi:

”Se kuulostaa minusta järkevältä. Entä sinusta?”

”Tietysti.”

”Hyvä sitten”, Remus sanoi ja näytti helpottuneelta. Sitten hänen ilmeensä kuitenkin kiristyi ja hän sanoi kuin häveten: ”No, te molemmat tiedätte, mikä minua pelottaa eniten.”

”Täysikuu?” Lily kysyi kysymyksen, joka Severuksen mielestä oli täydellisen turha. Remus nyökkäsi ja vilkaisi Severusta kuin peläten hänen sanovan jotakin ala-arvoista. Mutta juuri nyt Severus oli sellaisen yläpuolella ja tyytyi vain nyökkäämään lähes huomaamattomasti. Iltapäivätee ihmissuden kanssa ei kuulunut hänen suosikkiharrastuksiinsa, mutta tässä hetkessä hän ei jaksanut välittää, hänen ajatuksensa olivat jossakin aivan muualla.

”Niin tietysti. Tuota… minun pitää hetken miettiä pahinta pelkoani”, Lily sanoi ja rypisti otsaansa keskittyneen näköisenä. Remus kääntyi katsomaan Severusta. Severus nosti katseensa kattoon ja yritti näyttää mietteliäältä. Kyllähän hän tiesi, mikä hänen pahin pelkonsa oli, mutta tuntui oudolta sanoa se ääneen sellaisen ihmisen edessä, josta hän ei juurikaan pitänyt. Onneksi Lily katkaisi hiljaisuuden:

”Okei… nyt minä uskon tietäväni, miksi mörkö minun edessäni muuttuu. Vaihtoehtoja on hurjasti, mutta luulen, että mörkö ottaa lihansyöjäetanan muodon.

”Lihansyöjäetanan?” Remus toisti hivenen yllättyneenä.

”Niin. Etkö muista, miten toisena kouluvuonna lihansyöjäetana hyökkäsi kimppuuni? Olimme vaihtamassa alruunoille isompia ruukkuja yrttitiedon tunnilla, kun mullan seasta hyökkäsi iso etana kimppuuni.”

”Ai niin, totta kai. Sinähän oli sairaalasiivessä pitkään.”

”Lähes viikon. Ja voi Merlin, miten kipeitä haavat kasvoissani olivat! Onneksi niistä ei jäänyt arpia. Tai siis, eihän arvissa mitään vikaa ole, mutta…” Lily takelteli sanoissaan ja Remus, jonka poskea halkoi ohut, hailakka arpi, hymähti.

”Ymmärrän.”

”No, Severus, mikä on sinun pahin pelkosi?” Lily käänsi puheen Severukseen. Severus oli tovin hiljaa ja tuijotti Lilyä, ennen kuin vastasi:

”Päätön ruumis.”

”Niinkö? Et ole koskaan kertonut, että pelkäät sellaista”, Lily sanoi ja kohotti kulmiaan.

Niin, ei Severus tosiaan ollut kertonut. Se johtui suurimmaksi osaksi siitä, että pelko juontui painajaisesta, joka toistui säännöllisen epäsäännöllisesti. Unessa hän käveli hämäriä portaita yläkertaan, jossakin itki lapsi ja sade hakkasi kattoon. Kun Severus ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua pääsi yläkertaan, hän löysi päättömän Lilyn makaamasta lattialta.

”Et ole koskaan kysynyt”, Severus sanoi ja yritti peittää puistatuksen. Hän totisesti toivoi, että jos mörkö muuttuisi päättömäksi ruumiiksi, se ei olisi tunnistettavissa Lilyksi.

”No niin, eiköhän ruveta hommiin”, Remus sanoi korostetun reippaasti.

”Hetkinen, eikö meidän pitäisi myös suunnitella, millaiseksi mörön pakotamme muuttumaan?” Lily kysyi, mutta tarttui kuitenkin pöydällä olevaan sauvaansa.

”Minusta on fiksumpaa, että jokainen miettii sen itsekseen. Nauru on lopulta se, joka mörön karkottaa, ja yllätys huvittaa yleensä kaikkein eniten”, Remus sanoi ja nousi huteralta tuoliltaan, luultavasti hakeakseen taikasauvan kaapunsa taskusta.

”Hyvä on, mutta minun täytyy miettiä hetken”, Lily sanoi ja kaappikello alkoi taas rämistä. Se jatkoi räminää monta minuuttia ja hiljeni vasta, kun kolmikko kokoontui sen eteen taikasauvat käsissään.

”Okei… Minä voin olla ensimmäinen. Jos te menisitte odottamaan vuoroanne selkäni taakse? Onko vielä kysyttävää?” Remus kysyi ja kääri kauluspaitansa hihat kyynärpäihin. Lily ja Severus pudistivat päätään ja asettuivat Remuksen selän taakse sauvat valmiina.

”Hyvä on… alohomora!” Remus huudahti ja kaappikellon ovi lennähti auki. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten kellosta lipui ulos hopeanhohtoinen täysikuu. Remus antoi sen leijua keskemmäs huonetta, ennen kuin sanoi lujalla äänellä:

”Naurretavus!”

Kräk!

Täysikuu muuttui hopeiseksi torakaksi, kieppui hetken ilmassa ja laskeutui sitten selälleen lattialle. Sen pienet jalat sotkivat ilmaa vimmatusti, ennen kuin sen onnistui pyörähtää ympäri. Se kiersi muutaman ympyrän lattialla ja alkoi sitten määrätietoisesti vipeltää kohti Severusta.

Severus tiukensi otettaan taikasauvasta ja valmistautui näkemään tutun päättömän ruumiin, mutta… mutta mörkö muuttuikin päättömäksi lihansyöjäetanaksi, joka törmäsi tuolinjalkaan ja peruutti sitten hädissään päin seinää. Lily remahti nauruun, Remus tähtäsi taikasauvansa kohti päätöntä etanaa ja —

Kräk!

Mörkö haihtui ilmaan ja jätti muutaman harmaan savuhaivenen leijailemaan jälkeensä. Lily hihitti yhä:

”Mitä ihmettä… päätön etana… hurjan pelottavaa!”

”Tämä oli helpompaa kuin osasin odottaa”, Remus hymähti ja kurkisti kaappikellon sisään. Sitten hän läimäytti oven kiinni, kello tuskin kätkisi sisäänsä enempiä kiusanhenkiä.

”Mörkö ilmeisesti yritti säikäyttää meidät molemmat samalla kerralla”, Severus sanoi Lilylle, joka oli vihdoin rauhoittunut, mutta virnisteli yhä.

”Minä luulen, että se jotenkin kuvitteli teidät samaksi ihmiseksi. Niin käy jos…” Remus aloitti, mutta lopetti sitten. Syntyi kiusaantunut hiljaisuus.

”Jos kaksi ihmistä ovat todella läheisiä keskenään”, Lily jatkoi lauseen lopulta loppuun ja punastui hivenen.

”Niin. No, tuota… minun pitää varmaan lähteä. Koska tämä sujui nopeammin kuin ajattelin, voisin vielä poiketa Peterin luona. Hän on ollut alamaissa, hänen äitinsä on sairastellut ja hän ei tiedä, mitä haluaisi tehdä syksyllä ja… no, hyvästi sitten. Hyvää työtä!” Remus sanoi, nyökkäsi Lilylle ja Severukselle puolihuolimattomasti ja nappasi viittansa naulakosta. Hän ei pukenut sitä päälleen, vaan kaikkoontui nopeasti pois eteisestä.

Lily ja Severus jäivät katsomaan toisiaan.

”Tuota… minunkin olisi varmaan viisainta lähteä”, Severus sanoi. Lily puraisi alahuultaan.

”Niin… se olisi varmasti viisainta. Mutta… minusta ei pääsekään eroon niin helposti kuin möröstä”, Lily sanoi ja otti askeleen lähemmäs Severusta. Severus ei vastustellut, kun Lily kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi huulensa hänen huulilleen.

Nostaessaan Lilyn istumaan pöydälle ja suudellessaan hänen kaulaansa, Severus tunsi olevansa enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Lily hihitti hänen sylissään niin onnellisena, että Severus uskoi noidan kuplivan naurun pystyvän karkottamaan kaikki maailman möröt.





A/N2: ”On aina viisainta hankkia seuraa, kun käsittelee mörköä. Se hämääntyy. Minkä hahmon se ottaisi, päättömän ruumiin vai lihansyöjäetanan? Minä näin kerran, kun muuan mörkö teki juuri mainitun virheen – se yritti säikäyttää kaksi ihmistä yhdellä iskulla ja muuttui päättömäksi etanaksi. Eihän sellainen pelota ketään.” – Remus Azkabanin vangissa.
« Viimeksi muokattu: 14.01.2018 22:21:20 kirjoittanut Rowena »

Turn to page 394.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 920
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #1 : 14.01.2018 22:30:02 »
Hihii, tämä oli ihana!  ;D Tykkään kun annat Severukselle vähän ilon hetkiä jälkikäteen muisteltaviksi. :) Ja tykkään melkein vielä enemmän siitä, kun poimit mielenkiintoisia sivulauseita kirjoista ja elävöität niitä näin hyvin. Ihanaa luettavaa. Ja loistavasti ympätty yhteen kaikki tuohon Remuksen viittaamaan tapaukseen nähden. ;)

Alkoi melkein mietityttää, mistähän se Lily oli mörön kaappiinsa manannut saadakseen Severuksen jekutettua kylään. ;)

Lainaus
”Onpa pitkästä aikaa kaunis sää. Oli pakko poiketa suklaajäätelöllä Qaino Vahvahqolla”, Remus sanoi ripustaessaan viittansa naulakkoon, jonka nupit olivat sieppejä (Severus luuli tietävänsä, kuka naulakon oli hankkinut ja häntä kuvotti).
Remus oli ihanan tyypillinen itsensä ja Severuksen James-ällötykset huvittivat, koska hän oli näkevinään kaikkialla viittauksia kilpakosijaansa, vaikka Lily vihjaili kaikin keinoin siitä, miten huonolla tolalla heidän suhteensa oli... Lily oli kieltämättä aika tuhma tyttö, tuntui tosiaan että mörkö oli pelkkä tekosyy saada vieraita.

Lainaus
”Kuulin, että olet karkottanut mörköjä aikaisemminkin”, Severus sanoi ja Remus silminnähden ilahtui siitä, että Severus puhui hänelle.
Jotenkin tosi hellyttävää, että Remus ilahtui tällaisesta. :) Remus on niin suloinen. Ja minulle jäi hyvä mieli, kun Severustakin lykästi vähän. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

flawless

  • Deathbat
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 640
  • Folie à deux
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #2 : 15.01.2018 09:12:01 »
Olipas söpö teksti! Mä olen henkeen ja vereen Lily/James-shippaaja jonka mielestä Lilyn ja Severuksen välillä oli vain ystävyyttä ja yksipuolista rakkautta, joten ajattelin astua pois turvalliselta alueeltani ja lukea jotain vähän poikkeavaa ja erilaisesta vinkkelistä asioita tarkastelevaa. Ja tämä oli tosi kiva lukukokemus!

Kirjoitat tosi helppolukuista ja mukaansatempaavaa tekstiä ja tykkään sun tavasta kuvailla. Se on jotenkin samaan aikaan kevyt mutta silti painokas. Teksti kulki mukavan mutkattomasti eteenpäin. Vähän jäin ihmettelemään tuota Lilyn äkkinäistä päällehyökkäystä, kun hän oli tekstin alussa niin pitkään niin pidättäytyvä, joten se tuntui vähän pohjustamattomalta juonenkäänteeltä, mutta muuten teksti kulki eteenpäin johdonmukaisesti ja ikään kuin omalla painollaan. Se oli tosin musta vähän hassua kuinka Lily niin rohkeasti lähenteli Severusta vaikka Jamesin ystävä oli paikalla, mutta toisaalta taas se musta kuvasti sitä että ehkä se että se oli ikään kuin kiellettyä jotenkin teki siitä jännittävää ja luokseen vetävää. Ja loppujen lopuksi kun sitä alkoi miettimään, ehkä Lily oli koko ajan vihjaillut Severukselle hänen ja Jamesin ongelmista juuri se mielessä, että Severus tajuaisi tehdä aloitteen. Severuksen pidättyvyys oli jotenkin tosi IC:n oloista. Ja toisaalta niin oli sekin, että lopulta Lily sitten vaan ryhtyi tuumasta toimeen itse :D

Mörönkarkotuskohta oli mun lemppari, musta se oli hauska käänne että mörkö yritti säikyttää Lilyn ja Severuksen samalla kertaa. Hyvin keksitty. Tykkäsin myös ihan superpaljon sun tiivistelmästä, musta oli ihanaa kuinka sä sidoit tän tekstin kirjoihin. Se antoi tälle todentuntua ja uskottavuutta ja mä tykkään hirveästi todentuntuisista teksteistä.

Kaikenkaikkiaan tosi kiva teksti. Tämä oli jotenkin ihanan kevyt ja pirteä aloitus aamulle. Kiitos tästä! :)
« Viimeksi muokattu: 15.01.2018 09:13:50 kirjoittanut flawless »

by Sokerisiipi

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 898
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #3 : 15.01.2018 10:23:19 »
Luin tämän tänä aamuna herätelläkseni itseäni uuteen viikkoon. Tällä oli lupsakka nimi ja siihen nähden jännä paritus, joten piti katsoa, mitä täältä löytyy.

Pidin tästä tajuttoman paljon! Mulla on nyt justiinsa kuuntelussa Azkabanin vanki -äänikirja (ja Vesa Vierikolla oli huvittavia vaikeuksia lausua Qaino Vahvahqon nimi :D - niin kuin moni muukin nimi, muun muassa Kalkaros on Kalkkaros, mutta muuten ne äänikirjat on maanmainioita!), ja tää ficci, vaikka sijoittuukin ihan eri aikaan, tuntui jotenkin hyvin tutulta. Pidin kovasti Lilyn sisustusmausta ja itsenäisyydestä. On parempi muuttaa omilleen kuin suoraan jonkun luo - varsinkin, jos suhde ei ole kauhean vakaalla pohjalla. Mutta että sitä on saanut kämpän Viistokujalta, vau! Mitähän suhteita sillä Lilyllä on? Vai vain pelkän nestemäisen onnen ansiota?

Hei mutta Severus oli tosi liikuttava tässä! Ja samaistuttava. Sitä yrittää olla järkevä ja pyristellä irti ihmisestä, jota ei todellakaan voi saada omakseen, mutta juoksee kuitenkin tämän luokse kuin koiranpentu siinä samassa, kun kutsu käy. Lily taas... mun mielestä se on tässä aika kauhea. Tai kenties vain tosi inhimillinen. Sillä on selkeästi päällä yhä suhde Jamesin kanssa, mutta samaan aikaan se roikottaa Severusta löysässä hirressä. Severuksen sydän tulee vielä särkymään ja kovasti. Mutta ihmiset ei ole puhtaasti kilttejä tai ilkeitä ja mun mielestä on oikeastaan kiinnostavaa nähdä Lilystä tällainenkin puoli - kirjoissa se on kovin puhtoinen ilman mitään virheitä.

Remus oli kaikesta huolimatta mun suosikki. Ilahtuu siitä, kun Severus puhuttelee ja syö aina vain suklaajäätelöä - niin ja käy tapaamassa Peteriä, joka on onneton ja pahaenteisen toimeton (tosi siisti yksityiskohta muuten!).

Mörönkarkotus oli parasta tässä ja koko jutun ydin, ja se toimi sulavasti. Ihanan yksityiskohtaista ja kirjoihin saumattomasti solahtavaa! Jee, miten oletkin osannut!   

Pitääkin tutustua kirjoituksiisi tarkemmin, sen verran viihdyttävä ja terävä tämä teksti oli! :)
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #4 : 22.01.2018 19:52:37 »
Apua, miten ihania kommentteja <3!

Fiorella, hihitin ääneen sille ajatukselle, että Lily olisi hankkinut mörön, jotta saisi Severuksen kylään :D. Mielessäni ei käynyt tuollainen vaihtoehto, mutta nyt kun sanoit, niin sehän on täysin ilmeistä XD. Ai kamala... Ja joo, musta ficcailussa on melkeinpä parasta bongata jokin sivulause, jonka ympärille saa sitten kehitellä tarinan :). Ja sama toimii mulla myös lukijana, on aina kivaa löytää ficci, joka on kirjoitettu jostakin kirjan sivulauseesta inspirtoituneena.

Flawless, hauskaa, että tartuit tähän, vaikka et parituksesta perustakaan! Ja mukava kuulla, että pidit mörönkarkotuskohdasta! Se oli tämän tekstin hankalin kirjoitettava, en oikein tiennyt, kuinka paljon kuvailla ilman, että teksti alkaisi liiaksi muistuttaa Azkabanin vangissa kuvattua mörönkarkottamista. Pohdin myös kirjoittaessani, että onko suuteleva Lily täysin perustelematon käänne, mutta sitten tulin siihen lopputulokseen, että jos on oikeasti halunnut pitkän aikaa jonkun luokseen, niin mitä luultavimmin ottaa kontaktia heti, kun on saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta. Tässä tapauksessa silloin, kun Remus on paikalla ja on tavallaan vähän turvallisempaa, jos Severus sattuukin antamaan pakit. ... onneks aattelen näin hankalia ajatuskulkuja vain kirjoittaessani, en suinkaan elämässäni ::).
Voi että, kiva, kun tykkäsit tästä :)!

Sisilja, Vierikon lukemat äänikirjat on aivan parhaita! Itse asiassa mä kuuntelin Azkabanin vankia Vierikon lukemana viime keväänä ja keksin mörönkarkotuskohtauksesta idean tähän ficciin :D (toteutus vain odotutti itseään puoli vuotta).
Hehehe, on kyllä erittäin hyvä kysymys, millä suhteilla Lily on saanut kämpän Viistokujalta :D. Ehkä Jamesin rikkaiden vanhempien avulla X)?
Kiva, että otit esille Lilyn käytöksen! Mä oon kirjoittanut tällä parituksella tosi paljon ficcejä ja vain ihan muutamassa Lily kuvataan yksiselitteisen mukavana ja lämpimänä – tuo sun "kauhea, mutta inhimillinen" –määritelmä on varmasti tosi lähellä sitä Lilyä, josta minä kirjoitan. Ja ai että, ihanaa, kun poimit Peterinkin tuolta sivulauseesta.

Tulipa hyvä mieli! Kiitos teille!

Turn to page 394.

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 995
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #5 : 09.02.2018 20:01:55 »
Miten suloista. <3_3

Voi että. Jotenkin ajattelin, että Severus ensin vain kuvitteli, että Lily suuteli häntä, mutta sitten se ei ollutkaan niin! Tykkäsin ihan kauheasti viekkaasta ja määrätietoisesta Lilysta, joka ei ollut sellainen ällöttävän puhtoinen putiainen kuin miksi hänet ehkä kirjoissa maalataan (Lily-nimestä lähtien). Ihanaa, että tyypissä on särmää ja sellaista kelmeilyä, että ryhtyy tuollaiseen, vaikka sinänsä pettäminen ei mitenkään hyvä juttu olekaan. On kuitenkin tosi kiva lukea tällaisia ficcejä, koska ne tuntuvat niin elämänmakuisilta ja aidoilta ja mutkikkailta. Ei ihmiset aina tee oikeita valintoja, vaan tekevät niin kuin sillä hetkellä haluavat, vaikka se olisi jotakuta toista kohtaan väärin. Ihanaa, ettei aina vaan marista siitä, että "yhyy mitä minä nyt teen, tykkään tuosta mutta oon tämän kanssa", koska vaikka sellainenkin hetki varmaan tässäkin tulee, on kiva lukea myös siitä, kun vain määrätietoisesti ollaan ajattelematta sitä toista tyyppiä ja ollaan sen kolmannen tyypin kanssa.

Tämä oli tosi kiva. Tykkäsin. Ihana pieni-suuri ust-kohtauskin oli niin kiva! Voi että. Näistä olisi niin kiva lukea enemmän.



“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #6 : 12.02.2018 17:53:19 »
Arte, voi että, miten iloiseksi tulin, kun moni tekstini oli yllättäen saanut kommentin! Kiitos <3! Mulla on tosi kiireinen ja stressaava kuukausi meneillään, niin oli superkivaa lukea näitä sun kommentteja! Ne on aina niin ihanan pohdiskeleviakin.

Meen nyt jatkamaan muita kirjoitushommia, niin ne tulee nopeemmin valmiiksi ja pääsen taas ficcien pariin :D. Puss!
« Viimeksi muokattu: 12.02.2018 17:58:21 kirjoittanut Rowena »

Turn to page 394.

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 898
  • Ava Fractalta <3
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #7 : 13.07.2019 08:52:58 »
Etsin jotain piristävää luettavaa tähän aamuun, ja otsikko kiinnitti heti huomion. Ja ai että! Luettuani alkutiedot ja viittauksen Azkabanin vangissa esiintyneeseen kohtaukseen, jonka oon ihan hiljattain lukenut, pidin tästä tekstistä jo ennen kuin se ehti edes alkaa.

Eikä lukeminen ainakaan sitä fiilistä laskenut. Pidin kuvailusta. Pidin siitä, miten Lily lörpötteli jännittyneenä ja Severus näki Potterin mihin tahansa katsoikin. Jopa silloin, kun asialla ei ollut mitään tekemistä Jamesin kanssa. Pidin siitä, miten Remus oli niin... Remus<3 Ja että hänen isänsä oli mörköjen karkottaja taikaministeriössä!

Ehkä vähän hämmennyin, miten Lily alkoi saman tien kiusoitella niin rajusti Severusta, kun Remus oli tullut paikalle. Ihan kuin hän olisi halunnut jäädä kiinni. Se tuntuu vähän hassulle, mutta toisaalta, niinkuin joku oli kommentoinutkin, ehkä se toi jotain jännitystä elämään. Ehkä Jamesin kanssa vastaava jännitys puuttui, koska James oli tehnyt jo alusta asti selväksi, että Lily on hänen elämänsä nainen, ja jopa suuttunut, kun Lily halusi asua hetken ensin yksin. Ehkä tällä tavoin Lily sitten protestoi ja toivoi ja samalla pelkäsi jäävänsä kiinni?

Mä pidin kans erityisesti mörön karkottamisesta tässä ficissä. Se oli linkitetty hyvin alkuperäisteokseen ja Remuksen läsnäolo tekee lähtökohtaisesti kaikesta vähän kivempaa. Tää oli muutenkin täynnä kivoja viittauksia canoniin, mistä erityisesti pidän. Lisäksi olit tuonut kivoja yksityiskohtia Potter-maailmasta, esim. jätksimaut olivat hauskoja! Ja sekin, miten Remus oli niiden kaikkien taianomaisesti nimettyjen jäätelöiden seasta valinnut taas suklaan, haha.

Kiitos tästä, tää oli todellinen hyvän mielen teksti!


Kuiskaan nimesi tuulen aalloille.
Annan sen lipua kohti korkeuksia pitkin yötaivasta kiitäen korviisi.
Toivottavasti huomaat hymyn, jonka laitoin sen mukana.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 366
  • ava by Ingrid
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #8 : 04.08.2019 18:31:07 »
Kommenttikamppanjasta hei!

Tulin lukemaan tämän Fiorellan suosituksesta.

Oi, miten ihania yksityiskohtia. Puhpalluraputousjäätelö, Lilyn kesätyö jätskibaarissa, sen jätskibaarin (ja varmaan myös sen omistajan nimi)...
Olit myös kuvaillut osuvasti sitä hieman vaivaantunutta tunnelmaa, joka näiden kolmen olessa yhdessä varmasti on päällänsä. Kiva, että tämä sijoittui Tylypahkan jälkeiseen aikaan ja Lily ja Severus olivat vielä ystäviä.
Kauheaa, mitä enneunia Severus on nähnyt tulevista tapahtumista. Onneksi hän ei tiennyt, että ne tulevat toteutumaan joskus.
Remuksen taustaa oli avattu sopivilla yksityiskohdilla ja hänen isälleen kyllä sopisi mörönkarkottajan työ ainakin minun ajatuksissani. Hauska oli myöskin viittaus Reemuksen suklaarakkauteen jo näin varhaisessa vaiheessa - mitä sitä hyvää jäätelömakua vaihtamaan ;D
Minusta oli hirveän huvittava ajatus möröstä tiskialtaan alakaapissa. Mörkö-parka ei ihme, että äksyili ja oli hankala karkotettava.

Oli tullut ja hörppi nyt liian makeaa teetä vaaleanpunaisesta mukista. Pohjat.
Hymyilin tälle. Pohjanoteeraus Seven mielestä. Toi tähän realistisuutta.

Kiitos kivasta lukuhetkestä, tämä oli hauska!
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                
               

maw

  • Kirjanörtti
  • ***
  • Viestejä: 29
  • Suurin aarre on ymmärrys rajaton
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #9 : 07.08.2019 17:48:18 »
Olen tämän jo useaan otteeseen lukenut, mutta vasta nyt päädyin kommentoimaan. Itseäni fikissä viehättää ehkäpä eniten viittaukset Remuksen sanomisiin ja niiden tarinaan punomisen nerokkuus. Pienet söpöt yksityiskohdat puhpalluraputousjäätelöstä sieppinaulakkoon tekevät lukemisesta oikein vaivatonta ja viihdyttävää.
 Itse olen henkeen ja vereen Lily/Severus parituksen kannalla ja Remus lukeutuu lempihahmokastiin, joten miten voisinkaan olla pitämättä tästä. Kiitos siis erittäin viihdyttävästä lukukokemuksesta!  ;D
Korpinkynsi ja ylpeä siitä

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #10 : 08.08.2019 10:32:23 »
Tämä paritus on noussut yhdeksi ehdottomista lemppareistani (jopa siinä määrin, että omakin sanainen arkkuni on vihdoin päässyt aukeamaan ja näistä kahdesta on itsellänikin ficci tekeillä, siksi pitikin taas uudelleen rekisteröityä tänne, kun vanha tunnus oli joskus tullut poistettua) ja tämähän olikin niin ihana teksti, että piti tulla myös kommentoimaan heti, kun tämän huomasin. Pidin kovasti siitä, miten tarina kietoutui kirjassa mainittuihin faktoihin möröistä ja etenkin tuo ajatus oli ihana, että mörkö yritti säikäyttää Lilyn ja Severuksen samalla kertaa, koska nämä ovat niin läheisiä <3<3. Oikeastaan ainoa asia, mikä vähän tökki, oli juuri tuo aiemmin mainittu Lilyn nopea toiminta (joka tosin unohtui äkkiä, koska oli niin hauska lukea, miten Lily pelaa Severuksen kanssa jalkapeliä ja kumpikin unohtaa kuunnella, mitä Remus siinä vieressä selittää) sekä haasteen johdosta tekstiin upotettu sana "sorja" - se ei mielestäni ollut ihan luonteva valinta tuohon kohtaan ja sen jotenkin huomasi tekstistä, toisin kuin muut haastesanat. Pidin kovasti siitä, että nimenomaan Remus oli mukana tarinassa, sillä olen jotenkin aina ajatellut, että hän ja Lily olivat varmasti olleet kavereita tai ystäviä koulussa ja ettei hän oikeastaan koskaan ole halunnut ajatella Severuksesta ilkeästi tai osallistua tämän kiusaamiseen, jos nyt ei ole varsinaisesti halunnut olla tämän ystäväkään (viittaan siihen kohtaan Kalkaroksen kaameimmassa muistossa, jossa Lupin vain istuu edelleen puun alla "lukemassa" (mielestäni hieman ahdistuneen ja varautuneen oloisena), eikä tee mitään, kun Sirius ja James kiusaavat Severusta). Oli myös hauskaa, miten Remus laski nopeasti yhteen yksi plus yksi ja keksi äkkiä tekosyyn lähteä. Summa summarum, pidin kovasti, lempihahmoista on aina ihana lukea ja tarinassa oli monta onnistunutta kivaa yksityiskohtaa <3

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Möröt karkotetaan nauramalla (K-11, Lily/Severus)
« Vastaus #11 : 28.09.2019 13:05:59 »
Oi, mikä kommenttivyöry <3! Kiitos kaikille!

Tikkis, ihanaa, että tämä onnistui piristämään sinua! Vahvasti canoniin linkittyvät tekstit ovat minunkin suosikkejani :).

Kelsier, hauska kuulla, että tämä on päätynyt kommenttikampanjaan ja sieltä tämän poimit :). (Mä luulen, että mun tiskialtaan alakaapissa on mörkö, sen verran vähäisesti aina kiinnostaa ruveta tiskaamaan...)

Maw, kiva, että olet palannut tähän monesti! Ja kyllä, Lily/Severus on ihana <3.

Thelina, voi että, Lily/Severus -ficcejä ei Finissä liiaksi näe, mahtavaa, että sinulla on ficci tekeillä. Täytyykin käydä kurkkaamassa, joko olet sen julkaissut.


Kiitos vielä kaikille ja lämmintä syksyä! Pitäkää möröt loitolla!
« Viimeksi muokattu: 28.09.2019 13:07:50 kirjoittanut Rowena »

Turn to page 394.