Kirjoittaja Aihe: Voltron: Kuumekiharat (Allura & Coran & paladiinit, angstia, K-11)  (Luettu 2942 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Murhe valui pitkin käytäviä, liimasi koristekasvien lehdet vasten runkoa.


Fandom: Voltron: Legendary Defender
Nimi: Kuumekiharat
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: sieerra & Winga
Päähenkilöt: Allura & Coran & paladiinit
Lajityyppi: angsti
Sanamäärä: < 300
Ikäraja: K-11

Varoitus: spoilaa S1E11



Minun piti mennä nukkumaan, mutta koska yhtä osastoa vaille kaikki muiden fandomien osastot näyttävät Voltronia, niin pitihän tämä tulla vielä postaamaan ;D

Tämä yrittääpi olla angstipangstia. Ikäraja tulee menneisyydessä tapahtuneen väkivallan lievästä kuvailusta.

Spoiler: näytä
Allura ja Coran heräsivät 10 000 vuoden unesta (pakastimesta) ja saivat tietää, että koko heidän yhteiskuntansa, kansansa, planeettansa oli tuhottu. Alluralla on maagisia kykyjä ja erityinen yhteys Linnaan (joka on heidän avaruusaluksensa). Jaksossa S1E11 "Crystal Venom" Allura joutuu syistä tuhoamaan isänsä hologrammin, johon on istutettu hänen (nyt siis jo kauan sitten kuolleen?) isänsä muistot ja ajatukset etc. joten Allura on voinut jutella isänsä kanssa tähän asti. Ei enää.


Blujille kiitos varmistelusta <3 Sieerralle kiitos olemisesta <3 // Ja Wingalle kiitokset oikoluvusta myös! Vaikken tehnytkään mitään mitä sanoit ;D mut kiitokset rohkaisusta ja henkisestä tuesta <3  Virheet ovat edelleen minun (varsinkin kun muokkasin tekstiä juuri ennen julkaisua jonnin verran x))!


Hox! En omista Voltron-maailmaa enkä sen hahmoja. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa kenellekään enkä tienaa tällä mitään!




Kuumekiharat




Allura itki, ja Linna itki hänen kanssaan.

Suru hyökyi seinistä. Keith ja Lance tunsivat sen lojuessaan uima-altaan matalassa päässä. Lance ujutti veden alla kätensä Keithin käteen, eikä Keith edes kääntynyt hämmästyneenä katsomaan, puristi vain takaisin. Lohdutti ja haki lohtua pikaisesti kylmenevässä vedessä.

Murhe valui pitkin käytäviä, liimasi koristekasvien lehdet vasten runkoa, Coranin polvet vasten leukaa, kun hän käytävänmutkaan lyyhistyneenä nyyhkytti ääneen. Pelkäsi unohtavansa kuninkaansa. Prinsessansa.

Pidge vaikersi unissaan Hunkin kylkeen käpertyneenä, tämän käsivarsi peiton virkaa toimittaen. Hunk tiukensi otettaan, ja kerrankin leveillä, ystävällisillä kasvoilla ei näkynyt hymyä. Tuttu Linna tuntui mustalta aukolta, se imi kaiken onnellisuuden ja ilon. Pelko vavisutti Hunkia, ja Pidgen silmäkulmat vettyivät.

Shiro istui sänkynsä laidalla ja eli uudelleen Galran kuulusteluja. Näki Sendakin terävät kulmahampaat ja leveän virnistyksen, kylmän keltaisen silmän välkkeen. Tunsi silmittömän kivun selkärangassaan, kun sähköpiiskan koukut pureutuivat ihon läpi ja repivät irrotessaan palasia mukaansa. Olkavartta kivisti siitä kohtaa, mihin synteettinen käsi oli istutettu, ja Shiro näpersi proteesin liukkaan reunan muotoja. Hän halusi upottaa kyntensä lihaansa ja repiä irti väkisin annetun lahjan. Heittää sen ilmalukosta ulos kylmään avaruuteen. Hypätä itse perästä ja kadota, kuten hänen oli jo pitkään luultu tehneen.

Allura itki. Hän itki monituhatvuotista suruaan kansansa puolesta. Itsensä puolesta. Unelmiensa puolesta. Niiden, joista hän ei voinut puhua enää edes isänsä hologrammin kanssa.

Jossain surunsa syövereissä Allura ymmärsi, että oli tehnyt oikein. Hän oli toiminut kuten piti. Kuten oli pakko. Mutta sitten tuska sai jälleen otteensa hänestä, ja kyyneleet vyöryivät taas silkkistä pukua kastelemaan.

Allura itki, ja Linna itki hänen kanssaan.


« Viimeksi muokattu: 29.12.2017 12:39:44 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Nyyh ;-; Angstia lupailit ja angstia kyllä tarjositkin! Olin iloisesti yllättynyt, koska Allura \o/ Vaikka tämä nyt kertoikin hänestä kovin tuskaisessa tilanteessa. Vaikea kuvitella, kuinka kurjalta ja yksinäiseltä tuntuukaan menettää koko kansansa ja sitten vielä yksi viimeisimmistä asioista, jotka Alluran (ja Coraninkin) sitoo menneeseen. Allurakin on kuitenkin vasta suhteellisen nuori altealaisten iässä. Ei ole varmasti helppoa aivan äkkiseltään joutua noin vastuulliseen rooliin. Oli myös kiva, että olit sisällyttänyt tähän tuon pienen pätkän Coraninkin näkökulmasta. Itse pää-canonitan, että Coran on itse sulkenut itsensä tuonne kaappipoteroon sen jälkeen, kun Alfor on tapettu. Alluralla on paljon ikävää kannettavanaan, mutta niin on varmasti Coranillakin :c

Kiitoksia!

// Ainiin! Mun piti kysellä, mitä tuo otsikko tarkoittaa. Yritin googletellakin tuota sanaa, mutten saanut mitään hakutulosta ;D
« Viimeksi muokattu: 29.12.2017 08:57:32 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 093
  • Kurlun murlun
Voih, angstia. <3

Luin tämän tosiaan aamutuimaan ensimmäisen kerran, mutta tulin fiilistelemään lisää. Voi että, tuo nimenomainen episodi oli mieleenpainuva ja jätti suuren kasan feelsejä. :< Ficci olisi toiminut yksin Allurankin kanssa, mutta muidenkin tuttujen hahmojen sisällyttäminen mukaan pureutuu tilanteeseen vielä entisestään ja syvemmin jokaisen kohdalla ja nyyh. Linna vaikuttaa kaikkiin siellä.

Voi Coran raasua. Ja voi Shiro! ;__; Pidän kyseisestä hahmosta ihan kamalasti ja sydämeni särkyy karkeiksi palasiksi jo canoninkin puolesta saati vielä viihdytän itseäni hienolla angstilla. Shiron kohdalla sopii enemmän kuin nenä päähän, että synteettistä kädestä halutaan eroon tai henkisesti vähintään etäännyttää itsensä siitä. :'(

Otsikkoa jäin vähän pohtimaan, sillä en keksinyt sille merkitystä yrityksistä huolimatta. Pöljää saa valaista sen osalta, mutta oikein hieno ficci oli tämä! ^^

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Piraatti, pää-canonittaminen! Loistava termi! Käytän tässä maltillista matkimista ja pääomitan ko. termin omaan sanavarastooni näin sujuvasti *pääomittaa*

Mä olen vieläkin kauheen epävarma, että onko tämä oikeaa angstia. Oon niin monesti ollut menneisyydessä nimeämässä ficciäni angstiksi, kunnes joku oiko-/esilukija on vähän hymähdellen sanonut, että ei tuo nyt oikein angstia ole x) mut nyt tällä kertaa kukaan ei sanonut mitään, niin ehkä se pitää uskoa!

Allura on mulle useista syistä vähän epämiellyttävä hahmo, mutta oikeastaan ainoa syy, miksi tykkään siitä, on se jakso,
Spoiler: näytä
kun Allura tekeytyy Galra-sotilaaksi.
Paljolti mun tykkäämättömyys johtunee sen ääninäyttelijästä, koska vaikken tajunnut sitä aiemmin, näyttelijä on sama, joka puhuu ME-pelien inhokkihahmoni roolit XD

Coran sitten taas! Gorgeous man! Luin juuri erään pää-canonin (jonka myös pääomitin), jonka mukaan Coranilla on ylähuulen yllä arpi, jonka vuoksi hän pitää niitä viiksiä. Oon kyl sitä mieltä, että viikset pitää Corania, niin massiiviset ja vaikuttavat ne on <3 mut joo, Coran & Alfor (tai jopa Coran/Alfor, koska todnäk Alluran äiti on kuollut jo joskus aiemmin) on vähintään bromancen arvoinen asia!

Otsikko on kuumehörhöilyä ja sanahelinää, tästä taisinkin jo selittää. Eli kiharat koska Allura ja kuume koska kuulosti paremmalta kuin tuska XD (koska tuskan parahdus) eli ei mitään maallista kummempaa syytä otsikolle!

Ayu, mmm, tuosta otsikosta tuossa ^ noin onkin jo, mutta tosiaan mietin sitä niinkin päin, että tavallaan Alluran suru jotenkin resonoi Linnan kanssa ja koska Allura on aika maaginen olento, niin suru ikään kuin lähtee lonkeroimaan ympäri Linnaa ja "tarttuu" kaikkiin muihinkin. Kun Linna suree, ja se on kans vähän maaginen olento, niin kaikki sen sisällä olevat tuntevat myös sen. Ja Kuumekiharat otsikkona on vähän niinku sitäkin, siis niitä surulonkeroita, jotka kiemurtelevat kiharaisina ihmisten päihin XD omg, mitähän mä taas selitän. No jotain tollasia ajatuspolkuja saattoi hyvin olla ;D

Shiron angstaaminen sattuu mulla kovasti sydämeen :( oon valitellut sullekin tässä viime päivinä sitä ongelmaficciäni ja kuinka en saa sitä etenemään, no, luulen että se johtuu siitä, että siinä Shiron pitäis kipuilla ja se on mulle niiiin vaikeaa. Joo, se on smuttia mut se on sellaista angstinsekaista. Ainakin yrittää. No, joo. Mutta niin, Shiro on niin rääkätty parka-weppana että tekisi mieli ottaa se syliin ja paijata ja hukuttaa fluffiin ja pitää huoli siitä, ettei sen tarvi enää koskaan tuntea muuta kuin iloa ja rakkautta ja hyviä asioita, tui <33333



Hei! Kiitokset teille kommenteista ja hienoista kysymyksistä, joihin osasin vain huonosti vastata xD mut mageeta, että edes (otsikolla huijaamalla) jotain ajatuksia heräsi! ;D Ja jos vähäsenkään suupielet kääntyivät alaspäin lukiessa, niin ehkäpä se angstipuolikin oli hieman onnistunut <3

:-* :-*


« Viimeksi muokattu: 31.12.2017 02:45:11 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
// en ny lue sun kommenttivastauksia

Tässä olevat fiilikset resonoi kyl voimakkaasti. Komppaan Ayudaraa siinä, että juuri kaikkien päähahmojen mukaan tuominen tekee tästä paljon vaikuttavamman. Eniten tykkäsin tässä Shiro-kappaleen ilmauksesta "väkisin annettu lahja", sisäisesti ristiriitaisena fraasina oikein kiinnostava ja asettelultaan mun silmiini kovin raikas! Haluaisin sanoa jotain järkevää, mutta sen sijaan voin vaan sanoa, että tykkäsin :D kiitokset <3

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Ronen, älä lue!!11 Hehe, miten se menikään, että yllytyshullua yllytetään xD

Mmm. Taisit nyt bongata Shiro-kappaleesta juurikin sen viimeisimmän lisäyksen, kun tosiaan syystä eräästä piti tälle ficletille saada K-11 ikäraja, niin Shiro-kappaleesta sitä sai helposti väännettyä ylöspäin, ofc.

Jee, kivaa että tykkäsit ja kiitos kun maltoit jättää kommentin <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Oi että ku tykästyin siihen, miten runollinen tää on. Hienoja kielikuvia ja sanavalintoja muutenkin, sopii hyvin aiheen kuvailuun. Mä oon yleensä huono kestämään angstia (koska oon niin herkkis yhyy) mutta tällä tyylillä kirjoitettuna hahmojen tuskaa lukee jopa mielellään ;D

Tätä lukiessa todella tuli se tunne, että Alluran suru leviää Linnaa pitkin muihin siellä oleviin. Se on kuin jokin näkymätön, vapaasti kulkeva olento, joka on päättänyt ottaa kaikki muutkin valtaansa. Osalla heistä on onneksi joku siinä vierellä edes jonkinlaisena tukena ja lohtuna, vaikka suru kaikki saavuttaakin. Eniten jäi varmaan kylmäämään toi Shiron pätkä, kun siellä niitä kamaluuksia eniten kuvattiin (>人<;) Voi Shiro-parkaa... Hitto kyl ku iteki tosin tykkäsin tosta väkisin annetusta lahjasta, siinä kyl täydellinen esimerkki niistä aiemmin kehumistani sanavalinnoista.

Lainaus
Mutta niin, Shiro on niin rääkätty parka-weppana että tekisi mieli ottaa se syliin ja paijata ja hukuttaa fluffiin ja pitää huoli siitä, ettei sen tarvi enää koskaan tuntea muuta kuin iloa ja rakkautta ja hyviä asioita, tui <33333
Tää on kyl niin iso mood 🙈 Mul on toistaseks ollu mielessä vain enemmän tai vähemmän hölmöjä Voltron-fici-ideoita, mutta kyllä mä vielä jonain päivänä haluun kirjoittaa jotain lempeetä höttöö, josa Shirolla on kaikki hyvin ♥ Sen se ansaitsee 😭

Tykkäsin kans vielä siitäkin, että tän ficin alku ja loppu olivat tismalleen sanat. Kaikissa ficeissä ei sellainen toisto toimi, mutta tässä on se on just hyvä valinta. Omalta osaltaan täydentämässä tämän runomaisuutta!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中