Kirjoittaja Aihe: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot  (Luettu 4001 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Author: Dulz
Ikäraja: S
Disclaimer: en omista. Jo:n on kunnia, ja maassa rauha.
Paritus: Harry/Ron
Genre: fluffyhassudraama. joulu
Haasteisiin: Genretasohaaste, Otsikoinnin iloja

A/N: Hyvää joulua, Fredu! Toivottavasti kelpuutat. Joulunalus oli kiireinen ja oon laittoman väsynyt, että toivottavasti tähän ei eksynyt mitään tarkoituksettomia outouksia. Joulua kaunista jokaiselle <3






Tuntuuko sinustakin kevyeltä?



”Hermione”, Harry aloitti ja puristi tuoppiaan turhan kovaa. ”Miten sinulla ja Ronilla… Tiedäthän? Oletteko te… Palaamassa yhteen?”

Hermione katsoi häntä niin, että Harry tunsi itsensä jotenkin tyhmäksi.

”Harry, me ollaan oltu jo puoli vuotta erossa. Meillä menee hyvin. Kavereina.”

Harry silitti tuoppiaan. ”No. Hyvä. Hyvä.”

”Ja sitä paitsi, olen tavannut… erään”, Hermione sanoi ja punastui. Harryn tuopista läikähti kaljaa pyöreälle pöydälle.

”Ethän kerro Ronille? Meidän ero oli sille vaikeampi, enkä haluaisi kertoa tästä ennen kuin tämä on mitään.”

”En tietenkään”, Harry vakuutti, mutta raskas pala oli palannut takaisin kurkkuun. Se oli poistunut vain hetkeksi, kun Hermione oli vakuuttanut, etteivät he olleet aikeissa palata takaisin yhteen. ”Tuota, kuka se eräs on?”

Hermione hymyili salaperäisesti.

”Miten te tapasitte?” Harry yritti. ”Törmäsitte toisiinne, kuin oikeassa romanssissa?”

Hermione tirskahti. ”Tapasimme Säilä & Imupaperissa, höntti. Emmekä törmänneet!”

Harry virnisti, vaikka miettikin jo kuumeisesti mitä hittoa tekisi. Ei hän ikuisuutta voisi olla tällainen pelkuri, mutta ajoitus tuntui aina olevan huono. Ehkä hänen olisi pitänyt jo tähän mennessä oppia, ettei ollut olemassakaan hyviä ajoituksia.

Ron palasi vessasta ja juttu siirtyi vanhojen muisteluun. Ron kertasi kahdesti tutun tarinan peikosta tyttöjen vessassa. Paikka oli myöhäisestä ajankohdasta ja koittavasta joulusta humalaisen iloinen, ja porukkaa lappoi sisään kylmien tuulahdusten saattelemina. He tarjosivat vuorotellen toisilleen kierroksia, kunnes Ron alkoi tivata olivatko kierrokset nyt tasan vai oliko hän maksanut vähemmän kuin toiset, ja Hermione nousi silmiään pyöritellen vessaan.

”En ymmärrä miksi te kuvittelette, että minulla ei ole varaa tarjota”, Ron nurisi. Harry nyökytti päätään, jotta Ron tajuaisi hänen ymmärtävän.

”Menit vain sekaisin laskuissa, kaveri. Hermione ei tee virheitä.”

Ron tuijotti pöytää ja sanoi yhtäkkiä: ”Hermione on niin hyvä.”

Harry yritti olla huokaisematta. Hänen rintaansa kuristi, ja hän yritti parhaansa mukaan välittää sitä tunnetta tuopilleen.

”Hermione on niin hyvä, ja minä mokasin. Tekisin mitä tahansa, että me palattaisiin yhteen.”

Ron näytti niin masentuneelta, että Harry tunsi olevansa huono ihminen toivoessaan, että voisi unhoituttaa Ronin, jotta Ron unohtaisi Hermionen kokonaan. Ei ehkä täysin unhoituttaisi, sen verran vain, että Ron unohtaisi jälleen, että Hermione oli tyttö. Tarkemmin ajatellen, se ei ratkaisisi tilannetta.

”Kyllä se siitä”, Harry sanoi lopulta. Hän epäröi, mutta jätti taputtamatta Ronia olkapäälle. Se olisi tuntunut hyvin kiusalliselta. Hänestä tuntui jo nyt hyvin kiusalliselta. Hän ei tiennyt enää paikkaansa, ja se kiusasi ihan helvetisti. ”Kyllä se siitä.”

”Entä sinä ja Ginny?” Ron kysyi ja yllätti siten Harryn uudelleen.

”Mekö? No...” Harry ei keksinyt sanottavaa.

”Etsiikö se vieläkin muka itseään? Ihan hevoskotkansontaa”, Ron hörähti vaisusti.

”Miten vain”, Harry kohautti olkapäitään. Ei hän Ginnysta halunnut puhua, vaan Ronista, mutta hän ei osannut nykyään puhua mistään.

”Tiedätkö mitä?” Ron töksäytti. ”Jonkun pitää saada olla onnellinen. On joulu, helkkari. Puhutaan Ginnylle järkeä.”

”Ei”, Harry älähti.

”Hä?”

”Ei puhuta Ginnylle.”

Ron ei näyttänyt ymmärtävän enempää kuin fletkumato, ja Harry jatkoi: ”Kuule. Minä olen tavallaan…”

”Ei hemmetti, oletko sinä lätkässä johonkin uuteen? Etkä kertonut minulle?”

”Joo. Joo, tykkään ehkä jostakin”, Harry päätyi kaartelemaan. Hänen mielessään jokin pieni tonttua muistuttava potki hänen takaraivoaan ja karjui mikä idiootti hän oli, kun ei osannut koskaan puhua, ja että hänen pitäisi puhua nyt, kun vielä voisi, koska jos hän ei nyt kertoisi, kaikki olisi myöhemmin vielä paljon tätäkin kiusallisempaa. Ja hänen oli jo nyt vaikea kuvitella mitään, mikä olisi yhtään kiusallisempaa.

Ron tuijotti häntä silmät selällään. ”Ei ehkä kerrota Ginnylle.”

Harry rypisti otsaansa. ”Miksi ei? Tykkääkö se vielä muka minusta?”

”Tykkääkö kuka sinusta?” Hermione kysyi liukuessaan takaisin paikalleen.

”Ginny. En minä tiedä”, Ron sanoi.

”Sitä teidän kuuluu kysyä Ginnyltä itseltään”, Hermione pudisteli päätään. ”Kuka haluaa vielä kierroksen?”

He joivat ja nauroivat ja kaikki oli melkein kuin ennen vanhaan. Jotenkin he onnistuivat ilmiintymään Kotikoloon yhtenä kappaleena. Vielä aamun sarastaessa Harry makasi Ronin huoneessa, kuunteli Ronin kuorsausta ja yritti karkottaa tunnetta siitä, että oli jo oikeastaan hyväksynyt olevansa täysi luuseri. Ei tästä muutenkaan olisi koskaan tullut mitään. Ei parhaaseen kaveriin kuulunut olla pihkassa.



Jouluvalmistelut sujuivat nihkeästi. Harry liimasi paperinauhojen sijasta sormensa yhteen, Ron kastoi nuokkuessaan nenänsä luumukiisselipataan ja Hermione sekoitti kuuraannuksen ja paiskaoksen toisiinsa. Ikkunat rikkoutuivat valtaisassa räjähdyksessä, ihmiset huusivat paniikissa ja luulivat kuolonsyöjien hyökkäävän. Hermione pyyteli anteeksi koko iltapäivän, mutta Bill nauroi ja sanoi, että se oli tuonut jouluun mukavasti virikettä. Myöhään yöllä, kun kalkkunat, laatikot, piparit, hyytelöt ja kakut oli syöty, lahjoja ihasteltu, laulettu ja naurettu, ja lopulta maisteltu vähän tonttuviiniä, Harry rojahti sohvalle Ronin viereen. Sohva upotti liikaa, ja hänen täytyi korjata asentoaan. Kiemurreltuaan hetken Harry pakotti itsensä väkipakolla aloilleen.

Hiljaisuus venyi, kunnes se kasvoi sietämättömäksi.

”Ginny-”

”Hermione-”

”Öh, sinä ensin”, Harry tarjosi tuijottaen joulukuusta.

”Minä vain sitä, että Ginny ei varmasti nuku vielä. Minä huomasin, miten te… Tuijotitte. Toisianne”, Ron takelteli.

”Hermione on tavannut jonkun”, Harry kertoi.

”Mitä?” Ron ihmetteli.

”Se ei kertonut kenet. Se käski olla kertomatta sinulle, mutta minusta tuntui, että sinun kuuluu tietää”, Harry selitti joulukuuselle. Hän ei ollutkaan tajunnut miten nättejä sen tuikkivat tähdet olivat, vaikka kuusi olikin aika tylsä, kun Fred ja George eivät olleet taikoneet siihen omiaan.

”Ja ehkä se tekee yli pääsemisestä helpompaa, tiedäthän”, Harry lopetti.

”Se on varmaan se yksi korpinkynsi, joka oli meitä vuoden vanhempi. Se, joka on töissä Ministeriössä.”

”Sori.”

”Vitut minun ylitsepääsemisestäni. Mene puhumaan Ginnylle.”

Harry kääntyi ensimmäistä kertaa katsomaan Ronia. Ronin silmät heijastivat kuusen valoja olohuoneen hämärässä, ja siinä juuri sillä hetkellä, Kotikolon autiossa olohuoneessa jouluyönä, tapahtui jotain. Ronin kasvoja piirtävä määrätietoinen ilme teki jotain kummaa Harryn sisälmyksille. Harry päästi ulos keuhkollisen ilmaa, jota ei ollut tajunnut pidättelevänsä, ja suoristi selkänsä.

”Vitut Ginnysta myös. Minähän sanoin eilen, että olen lätkässä johonkuhun toiseen.”

”Minä en uskonut”, Ron kohautti olkapäitään.

”No, usko pois vaan. Haluatko tietää kehen? Sinuun. Olen lätkässä sinuun”, Harry antoi tulvia tarkkaillen koko ajan Ronin silmiä. ”Ja minä ymmärrän, että pidät vieläkin Hermionesta. Pidä vaan, ei se minua haittaa. Tai haittaa se ehkä vähän. Anteeksi, jos tämä tekee kaikesta vaikeata.”

Ronin silmissä ei näkynyt vieläkään kauhua. Kun Ron remahti nauruun, Harry alkoi ajatella, että tämä oli ihan hänen tapaistaan, edes hänen paras ystävänsä ei ottanut häntä tosissaan juuri silloin kuin se olisi ollut helkkarin hienoa ja tärkeää.

”Älä viitsi nauraa.”

”Sori – ihan totta, minä – mietin ikuisuuden että et sinä ikinä voisi –” Ron sai itsensä rauhoittumaan. ”Että et sinä voisi minusta tykätä. Niin kuin tykätä tykätä.”

Harry ei uskaltanut yrittää ymmärtää.

”Tykkäätkö sinä? Ettei tämä ole joku vitsi?” Ron tökkäsi Harrya jumpperiin.

Harry nappasi kiinni Ronin ranteesta. ”Ei tämä ole mikään vitsi.”

”Hyvä”, Ron huokaisi autuas hymy huulillaan ja siirtyi nojaamaan Harryyn. ”Hitot Ginnystä sitten.”

”Hitot Ginnystä”, toisti Harry Ronin lämmön harhauttamana. Ron ujutti heidän kämmenensä vastakkain. Harryn silmät olisivat levinneet, elleivät ne olisi olleet lupsumassa raukeina kiinni. ”Hitto, puhutaanko me tästä?”

”Puhutaan huomenna, jooko?” Ron pyysi. ”Minua väsyttää liikaa. Äiti laittoi minut vahtimaan sitä soppaakin.”

”Tuntuuko sinustakin kevyeltä?”

”Joo. Jännää.”

”Luulin, etten enää ikinä voisi koskea sinuun ilman että tuntuisi väärältä. Ja olen ihan luuseri”, Harry tunnusti.

Ron hieroi teatraalisesti päätään Harryn niskaan ja kiskoi hänet syvemmälle sohvaan.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2018 23:07:43 kirjoittanut DulzGram »
pannu by wolferain ♥

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Paskat siitä että tää on Fredulle (anteeksi Freduseni tuitui <3), mä kyllä kommaan nyt ja heti!

Voi jestas, Duzku, mitä sä kirjoitatkaan! Rarrya! Ja millaista Rarrya? Mitä, olitko muka jotenkin kirjoitusongelmissa tai blokissa tai jotain? (jestas kun on ihana käyttää taas o-kirjainta, älä kysy) Koska ei sitä huomaa tästä tekstistä ainakaan.

Mä niin rakastuin änkyrä!Roniin, joka vain hoki ja hoki, kuinka hän kyllä tarjoaa ja Hermione oli parasta, mutta sitten tosiasiat naamalle paiskattuna paljasti todelliset karvansa (punaisia nekin on!) ja tuosta noin vain kallistui kohti Harrya <3 koska Harryhan se on aina. Ja Ron on se, mitä Harry aina kaipaa. Ei muuta todellisuutta liene olemassakaan \o/


Kaunis, kaunis ficci! Tässä tykkäsin tästä pikkuangstista ficin aikana, kun se lopulta tosiaankin ajoi Harryn puhumaan suunsa puhtaaksi (vihdoin ja viimein). Ihanata ajatella, etteivät nämä kaksi sentään odottelisi kymmeniä vuosia tehdäkseen väleilleen jotain. Ja jäi pikkasen sellainen hytinä, että kenetköhän se Hermione nyt on löytänyt...? Ettei vain ollut kyseessä parien uudelleen shuffelointi (mikä on aina oma henkilökohtainen suosikkiverseni) ;D


Jeeee, kiitos Rarrysta, Rarry on aina hyvä, tui tui :-*


Edit: Typo pois.


« Viimeksi muokattu: 24.02.2018 09:51:29 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 009
    • Mieleni on maalaus
Tietysti kelpuutan, kun oot jaksanut kirjoittaa kiireenkin keskellä mun OTP:ta! <3

Voin oikeasti nähdä sieluni silmillä, kuinka Hermione katsoo Harrya niin kuin jotain mielipuolta. Olin erityisen onnellinen siitä, että Hermione oli löytänyt jonkun! Usein Hermionesta tehdään sellainenkin viiltävä uranainen, ettei sen elämään vaikuta mahtuvan muuta kuin työ, ja en itse näe Hermionea lainkaan sellaisena. Plus toi oli jotenkin söpöä, että ne oli tavanneet Säilä & Imupaperissa. Niin sopivaa. Samoin tuo Harryn luuserointi, se oli jotenkin niin IC. :D

Mun sydän nytkähti vaarallisesti tossa kohtaa, kun Ron kehui Hermionea hyväksi. Fiilasin sitä ääääääää eieieiei -tunnetta, joka Harrylla varmasti oli. Sitten kun Ron vielä alkoi parittaa Harrya Ginnylle, niin halusin läpsäistä sitä. Vähän myös ehkä Harrya, kun ei saanut sanottua kunnolla vastaan.

Harryn takaraivossa potkiva tonttu on myös hyvin tuttu, on tainnut omassakin pääkopassa käydä potkimassa. :D Toi nopea puhetulva totuuksia oli jotenkin niin harrymaista, että en ehkä kestä. Loppu oli tosi ihana ja söpö. <3

Tykkäsin tästä tosi paljon, iso kiitos<3

ps.
Bbuttis:
haist huilu ;).
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #3 : 10.03.2018 23:20:52 »
<33333 kiitos kummallekin, lämmitti jouluna ja lämmittää edelleen.

Buttis, ai ei huomaa? Kun musta tuntuu että ei muuta teekään kun huomaa, että on väännetty tekstiä väkisin, mut hyvä jos on hyvä silti  ;D. Nää kaks on ihan änkyröitä <3 Mä oon aina tykänny laittaa hahmot angstaamaan suunsa kerralla puhtaaksi. Lol tuntuu siltä että niin käy kaikissa mun ficeissä  ;D (Ja ehkä Hermionellakin on yläkerrassa oma jouluheilansa, kuka tietää ;>) Oot ihqu aina <3

Fredu, iiiih jes kun tykkäsit <3 totta kai kirjotin sun otp:tä, vaikka Harry/Ron ei ihan otp mulle ookaan! Hermionehan touhottaa niin monesti canonissa miten ystävyys on tärkeämpää kuin menestys, että ei sen tapaista ois yhtään kehittyä tosi viiltäväksi uranaiseksi jolla ei oo aikaa kavereille ja rakkaudelle. Mulle tulee sellaisesta ura!Hermionesta sellainen fiilis ettei sillä oo ihan kaikki hyvin ja että siinä on enemmän selviytymismekanismeja kuin hyvinvointia.
Ron oli pienenä mun lempihahmo ja Harry nyt on Harry, luuseri ja kaikkea <3 Suuresti tunteita näitä hahmoja kohtaan vaan aina. Mutta hei kiitos itselles <3
pannu by wolferain ♥

liljankukka

  • Vieras
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #4 : 14.09.2018 21:07:49 »
v o i h a n  h e l v e t t i.

Rarry ei oo mun juttu, en tykkää Ronista kauheesti, mutta damn tää oli hyvä!! <333 Tykkäsin kamalasti tän tekstin tyylistä, vähän surullinen alussa, mutta sitten awwww :33 Kävi pikkuisen sääliksi Harryä, kun Ron kertoi haluavansa Hermionen takaisin :(

En tykkää Hermionesta tässä yhtään, hyvin kirjoitettu hänet sellaiseksi entiiiä :D Ron on jopa suloinen ja Harry hieman säälittävä pallero ;; <3 Tässä kyllä tykkään siitä, että heti ei tunnustettu ikuista rakkautta, harrastettu seksiä tai edes pussailtu!

Lainaus
”Hyvä”, Ron huokaisi autuas hymy huulillaan ja siirtyi nojaamaan Harryyn. ”Hitot Ginnystä sitten.”

”Hitot Ginnystä”, toisti Harry Ronin lämmön harhauttamana.
Ehdoton lempparikohta!! <33

Kiitos tästä, lisää pls!! ;; <333 :D

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #5 : 16.09.2018 23:37:06 »
Aww, tämä on niin söpö kaikessa hellyttävässä kömpelyydessään. Harry ja Ron kumpikin hölmöinä ja vaikeina. Ihan täydellistä <3 Tässä oli sellaista lämpöä ja tuskastumista, joka päättyi juuri oikealla tavalla: sylikkäin sohvalle <3 Dialogi oli kultaa ja niin IC kaikin puolin, etten voi muuta kuin ihailla! Onneksi Harry sai viimein (tonttuviinin rohkaisemana) kakaistua ulos, kenestä hän todella tykkää. Ja "yllätys", Ron tykkää takaisin! Naureskelin joulukuuselle juttelevalle Harrylle. Kiitos tästä ihanasta jouluhötöstä!

lotus

  • pufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 168
  • stronger than seems
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #6 : 28.06.2019 17:40:12 »
Awws, tämä oli kyllä kerrassaan ihanaa jouluhöttöä kesän keskellä <3
Ron ja Harry oli molemmat niin ihanan IC. Voin hyvin kuvitella Ronin tarjoamassa ja vakuuttelemassa, että kyllä ne rahat riittää :> Ja Harry ja sen tunteet. Oih. Hihittelin kyllä erityisesti sille, miten Harry Ronin katsetta vältellessään huomaa, kuinka nätti joulukuusi on. Tää kyllä loppui niin oikealla tavalla; sohvalle sylitysten <3

Kiitos tästä ihanasta tekstistä! :>


Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,
että niiden jälkeen saataisiin
auringonnousu.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 202
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #7 : 01.11.2021 10:12:27 »
Marraskuun ensimmäinen on juuri oikea päivä sukeltaa jouluficcien pariin :D Niin, ja toki onnittelut myös kommenttiarpajaisten voitosta!

Oih ja voih kun tämä oli ihana. Kiemurtelin täällä kun Harry kierteli ihastustaan osaamatta tehdä yhtään mitään, niin täydellistä! Muutenkin tässä oli tosi kiva tunnelma ja fiilis. Tuo, että trio istui yhdessä tuoppien äärellä oli jotenkin tosi luontevaa ja olit kirjoittanut näiden välit ihanan mutkattomiksi. Hienoa, että Hermionekin oli löytänyt uuden itselleen ja kivaa, että se jäi vähän mysteeriksi. Vaikka arvaa mitä! Jostain syystä ajattelin, että tuo Hermionen uusi olisi Draco ;D

Jouluvalmistelut ja joulun vietto Kotikolossa oli oikein suloista, ja mietin juuri aamulla että nyt saa ihan virallisesti alkaa fiilistellä joulua kun ollaan marraskuussa ;D Jouluun kuuluukin juuri tuollainen raukea tunnelma. Hetken mietin, että tähän olisi ollut kiva saada suukko loppuun. Mutta toisaalta tuollainen tunnustus itsessään on jo niin iso asia, että ehkä parempi että nämä sulattelvat sitä seuraavaan aamuun :)

Tämä oli hieno, kiitos!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #8 : 17.11.2021 22:55:41 »
Minusta ainakin tuntui kevyeltä tätä lukiessa 😍 Somaa Rarrya ja jouluilua, ja tykkäsin siitäkin että tässä on mukana myös ihan vain semmoista kaverihengailua kolmikon kesken :) Vaikka mukana tommosta parisuhde- ja ihastuspuhetta onkin. Mut se ei oo se ainut juttu.

Lainaus
Harry liimasi paperinauhojen sijasta sormensa yhteen, Ron kastoi nuokkuessaan nenänsä luumukiisselipataan ja Hermione sekoitti kuuraannuksen ja paiskaoksen toisiinsa.
Vaikka tässä kohdassa sanottiinkin et hommat sujuu nihkeästi, mua vaan hymyilytti ;D Tämmönen meno kuulostaa musta vaa jotenki nii symppikseltä ♥ Säheltäminen on somaa, ja varsinkin mielikuva Ronista nenänpää kiisselissä on ihan liian söpö!

Lainaus
”Sori – ihan totta, minä – mietin ikuisuuden että et sinä ikinä voisi –” Ron sai itsensä rauhoittumaan. ”Että et sinä voisi minusta tykätä. Niin kuin tykätä tykätä.”
Friends to lovers on mun heikkous, ja tää on just yks syy siihen. Mutual pining on kans ihan parasta, se jännitys ja epävarmat tunteet siitä, ajatteleeko toinen samoin 🥺🥺 Ja tietty tilanteelle pitää saada ratkaisu, niin kuin tässä onneksi kävi. Ei tartte enää jännätä niiden omien tunteiden kanssa :3

Lainaus
”Minua väsyttää liikaa. Äiti laittoi minut vahtimaan sitä soppaakin.”
Awwws :D ♥ En kyl tiiä, onko Ron paras henkilö vahtimaan mitään ruokaa ;D

Tää oli (on) kyl niin söpö ♥ Kevyt ja pehmonen olo itellä näin lopuksikin :3
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #9 : 09.12.2021 15:04:00 »
liljis: kiitos ihastuttavasta kommentista! <3
Sokerisiipi: Eikö jokainen oo joskus jutellut joulukuuselle? Mahtavaa että pidät tän dialogista. Kiitos itsellesi <3
lotus: Jos joululaulut kesällä on merkki rakastumisesta, mistä jouluhöttö kesän keskellä kertoo? :D Suurkiitos kommentista!
Vendela:
Lainaus
Jostain syystä ajattelin, että tuo Hermionen uusi olisi Draco
En ota kantaa enkä edes välipalaa  ;D Se pysyköön mysteerinä.
Uskon, että näiden kahden torven täytyy sulatella asiaa ainakin seuraavaan aamuun ennen suukkoa. Tässä kun on ensin luultu, että toista ei kiinnosta yhtään, ja kipuiltu epämukavuutta kaikenlaisen kosketuskontaktin kanssa. Kuvittelen, että tämän jälkeen kaksikko kipuaa ehkä Ronin huoneeseen nukkumaan, ei ehkä samaan sänkyyn mutta edelleen pitämään toisiaan kömpelösti kädestä (ja Ronin käsi puutuu yön aikana, roikkuessa sängyn laidan yli). Seuraavana päivänä vähän kierrellään ja kaarrellaan ja mietitään mitä muulle perheelle sanotaan ja että kaikki varmasti huomaa naamasta katsomalla. Sitten ehkä lumisodassa ulkona Harry virnistää Ronille pahaenteisesti, mutta ennen kuin Harry ehtii heittää, Ron antaa Harrylle lumipesua, josta Harry sitten kimpoaa suukottamaan naurun Ronin kasvoilta. Mutta sitä en varmaan ikinä aio kirjoittaa  ;D
Kiitos kommentista!
Larjus: otan kunnian sun kevyestä ja pehmoisesta olosta <3 Mua huvitti tätä sähläystä (sekä krapulaisen että tunteellisen) kirjoittaessa, ja on mahtava kuulla, että se on huvittanut myös lukijaa. En itsekään ehkä valitsisi Ronia vahtimaan soppaa, mutta ehkä se on ollut kaikista pienin paha. Kiitos kommentista <3

Näitä kommentteja lukiessa nousee hymy huulille aina uudestaan ja uudestaan. Kiitos vielä kaikille, ja iloista joulunodotusta <3 Muistakaa olla nyrjäyttämättä voimavaroja siivotessa, leipoessa tai lahjoja paketoidessa!
pannu by wolferain ♥

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 688
  • d a d d y
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #10 : 12.12.2021 00:06:15 »
No aww, olipas tämä söpö. Avasin tekstin suloisen nimen takia, ja tuo kyseinen lause olikin lempparini niin nimessä kuin tekstissäkin, ihana tapa kuvailla sitä kuinka ihastuksen pauloissa leijuu ihan hattarapilvissä, kun vihdoin saa toisen. Toistan, aww. :D

Oli kiva lukea vaihteeksi Rarrya, erityisen hyvin tässä toimi se kuinka sekä Harry että Ron olivat vähän oblivious ja hönttejä eivätkä saaneet kakaistua tunteitaan ulos. Onneksi lopulta kuitenkin päädyttiin tunnustusten äärelle kaiken vaikeilun jälkeen. "Hitot Ginnysta" oli hyvä repla, oli muutenkin kiva että niin Ginny kuin Hermionekin olivat mukana tässä - erityisesti Ginny/Harry canon usein sivuutetaan täysin, kun paritetaan Harrya jollekin muulle ja erityisesti Ronin kanssa ehkä olisi houkutus tehdä niin välttääkseen kaikki suhdesotku - mutta tässä juuri se suhdesotku makoisaa olikin :P Kiitos kivan erilaisesta lukukokemuksesta!

bannu by Ingrid

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Tuntuuko sinustakin kevyeltä? | S | Harry/Ron | one-shot
« Vastaus #11 : 18.12.2021 20:03:50 »
Ooh, ihan parasta, että täällä kommentoidaan vanhempia ficcejä niin ne nousevat meidän muidenkin nautittavaksi! Olipa ihanaa makustella Rarrya näin lauantai-illalla, tämä oli niin mainio ja söpö, kun sekä Harry että Ron ovat vähän hölmöjä rakkaudessa ja onnistuvat silti löytämään toisensa. Tässä oli kaikin puolin ihana tunnelma ja pidin siitä, miten tässä oli paljon sellaista sekavaa dialogia, kun kukaan ei oikein tiennyt, miten sanoa mitä :D

Tuo alun pubikohtaus oli todella onnistunut ja siinä oli paljon hyvää huumoria. Etenkin tuo Harry silitti tuoppiaan ja Ronin kahdesti kerrottu peikko-tarina sekä Ronin ärsytys muiden käsityksestä hänen rahatilanteensa suhteen huvittivat. Onnistuit vangitsemaan juuri sellaisen tunnelman, jonka voin kuvitella kultaisen trion myöhempään elämään.

Itse joulufiilistely oli ihana ja täynnä hauskoja kommelluksia :D Siinä oli aitoa Weasleyn talon joulumenoa ja meininkiä, vaikka kaikki lopulta päättyikin hyvin. Tuo upottava sohva oli erityisen söpö ja antoi täydelliset puitteet joutua vähän liian lähelle toista. Minua ilahdutti kovasti se, että Harry lakkasi olemasta luuseri ja kertoi Ronille tunteistaan. Lopun dialogi oli vain jotenkin niin sydämellisesti kirjoitettu ja tykkäsin kovasti siitä, mihin tämä ficci päättyi. Ihanaa hattaraa, kiitos tästä!

between the sea
and the dream of the sea