Kirjoittaja Aihe: Rakastuneena sitä tekee typeriä | K-11 | fluff | Henri/Kaapo | one shot  (Luettu 3048 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kaapo on sotkenut paidankauluksensa kermakakulla.

Nimi: Rakastuneena sitä tekee typeriä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Tyylilaji: fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Henri/Kaapo

A/N: Lisää vanhoja tarinoita \o/ Tämän kirjoitin joskus Ronenille, joka pyysi pussailua (ja pussailua myös sai).




R A K A S T U N E E N A
S I T Ä   T E K E E   T Y P E R I Ä


Auringon viimeiset säteet lankesivat keittiön ikkunasta sisään ja lämmittivät Henrin poskia. Ripeä bassonsyke kutitti rinnassa ja sormenpäissä. Huulilla maistuivat vielä sokeriset donitsit, joita Benjamin oli heille aikaisemmin tarjonnut. Kello oli vasta yksitoista, mutta Kaapo riiputti jo päätään hänen olkaansa vasten ja säpsähti joka kerta, kun kappale vaihtui tai joku huusi tasaisen metelin yli olohuoneessa. Henri oli kietonut kätensä Kaapon ympärille ja piti huolen, ettei tämä päässyt vahingossakaan kaatumaan. Kaapo oli sotkenut paitansa kauluksen synttärikakun kermakuorrutteella, ja Henri yritti parhaansa mukaan siivota tahran liilalla servietillä. Oikeasti paita oli hänen, mutta kuka enää piti edes kirjaa näistä asioista.

”Henri”, Kaapo haukotteli hänen kasvoilleen ja hieroi silmiään, ”lähetäänköhän me kohta sinne baariin?”

”Me ei kyllä lähetä minnekään muualle kuin himaan”, Henri sanoi ja ruttasi servietin taskuunsa, ”sä näytät siltä, että nukahdat ihan kohta pystyyn.”

Kaapo haukotteli uudemman kerran ja hieroi nenäänsä Henrin kaulaa vasten. ”Kanna mut”, hän hymisi.

”Saat kyllä kävellä ihan itse”, Henri sanoi silmiään muljauttaen ja otti Kaapon kädestä kiinni. ”Tuus. Käydään siivoomassa toi, ennen kuin mennään sanoon Benkulle heipat.” Hän veti Kaapon perässään käytävälle.

”Se suuttuu”, Kaapo mutristi huuliaan, ”mä pilaan aina kaiken.”

”No et pilaa”, Henri sanoi ja tuuppi tämän vessaan, ”jos nukuttaa niin nukuttaa.”

”Ei olisi pitänyt nousta niin aikaisin”, Kaapo huokaisi.

Henri kohautti olkiaan ja sulki vessanoven heidän perässään kiinni. ”No seuraavalla kerralla sit tiedät.”

”Niin...”

Henri työnsi Kaapon helläkätisesti allaskaappia vasten, kostutti servietin hanan alla ja ryhtyi putsaamaan tämän sottaista kaulusta.

”Ootko sä alottanut jo?” Kaapo kysyi hiljaa. Hän pyöritti Henrin paidanhelmasta karannutta lankaa sormensa ympärille ja katsoi hänen ohitseen ehkä vessanpöntön kantta, ehkä lattiaa.

”Ai minkä?”

”Lukemisen.”

Henri kohotti kulmiaan. ”Ai ylppäreihin? Ei, en mä vielä.”

”Aijaa”, Kaapo sanoi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. ”Mä oon.”

”Tiedän”, Henri hymyili. Hän otti napakamman otteen Kaapon kauluksesta. ”Älä liiku.”

”Jääthän sä mun luo yöksi sitten?” Kaapo kysyi ja hymyili itsekin. Hän ujutti sormensa Henrin paidanhelman ali ja pyöritti peukaloitaan tämän lämpimällä iholla. Henri värisi.

”Jos oot kiltisti.”

Kaapo sulki silmänsä ja painoi huulensa Henrin huulille. Suudelma oli lyhyt ja koruton, mutta silti Henrin silmät värisivät kiinni ja vatsanpohjalle hiipi turvallinen lämpö. Kaapon huulet painuivat pehmeästi, hieman huolimattomasti, hänen omiaan vasten ja viipyivät niillä aavistuksen ajan. Henri tunsi niiden lämmön ja hengittäessään hän saattoi haistaa makean tuoksun, jota Kaapo oli suihkuttanut kaulalleen, ennen kuin he olivat lähteneet tämän luota.

Kaapo vetäytyi kauemmas. Henri seurasi kuin transsissa tämän kasvojen lämpöä ja painoi nenänpäätään Kaapon nenänvartta vasten silmiään aukaisematta. Kaapon ylähuuli hipoi hänen omaansa vasten ja hän tunsi, miten se kaartui ehkä hymyyn, ehkä mutrulle. Hän ei osannut sanoa tarkasti.

”Henri.”

Tapa, jolla Kaapo kuiskasi hänen nimensä, sai Henrin vatsan läikehtimään. Se oli kuin pelkkä henkäys, hiljainen ja matala. Hän hengitti syvään ja nosti kätensä Kaapon kaulalle. Kun hän avasi taas silmänsä, Kaapo katsoi häntä takaisin – ja sitten tämä oli taas hänen huulillaan. Kaapo suuteli häntä hitaasti ja eteni toiselta suupieleltä toiselle, eikä lopettanut, vaikka Henri työnsi tämän lantiollaan vaativammin allaskaappia vasten ja kokeili tämän huulia kielellään. Makea, melkein ällöttävä sellainen, yllätti Henrin ja sai hänet hymyilemään.

”Mm.” Hän vetäytyi. ”Sokeria.”

”Joo sullakin”, Kaapo nauroi hiljaa. Hän katseli Henriä ripsiensä alta ja näytti taas siltä kuin nukahtaisi siihen paikkaan. ”Mennäänkö?”

”Venaa”, Henri kuiskasi. Hän ripotteli kevyitä suudelmia Kaapon poskelle ja leualle, alas kaulalle ja korvanjuurelle. Makea tuoksu oli miltei huumaava ja täytti sieraimet ja suun, ja silti Kaapon iho maistui suolaiselta. Kaapo taivutti kaulaansa, antoi hänelle tilaa pitää itseään hyvänä, ja hengitti katkonaisesti, kun hän imi kovempaa.

Henri.

”Jätkät hei!”

Henri tönäisi sen enempää ajattelematta Kaapon kauemmas itsestään. Allaskaapin reuna painui Kaapon selkää vasten ja hän kiroili ruotsiksi. Benjamin katsoi heitä hetken kulmat koholla ja käsi ovenkahvalla, ennen kuin astui itsekin ahtaaseen vessaan.

”Vittu Benjamin!” Henri ärähti.

”Sori sori”, Benjamin mutisi. Alkoholi sitoi hänen vokaalinsa ja konsonanttinsa yhteen. ”Antaisin teidän muuten vaikka panna täällä, mutta mun on ihan pakko päästä kuselle.”

Kaapo karisti kurkkuaan. ”Henri putsas vaan mun kauluksen.” Hän puhui tavallista nopeammin ja korkeammalta.

”Just just”, Benjamin sanoi ja mittaili häntä katseellaan, ”sun pikku-Kaapo on eri mieltä.”

Kaapon hartiat jännittyivät. ”Mä meen odottamaan jo eteiseen”, hän mutisi Henrille katse lattianrajassa ja korvat punaisina, ja livisti sitten vessasta, ennen kuin Henri ehti sanoa mitään.

”Ai ootteko te jo menossa?” Benjamin kysyi ja mutristi huuliaan. ”Iltahan on vasta nuori.”

”Joo”, Henri mutisi ja raapi poskeaan. ”Öh, Kaapo on väsyny.”

”Ai väsyny”, Benjamin virnisti ja pukkasi löysästi häntä olkavarteen, ”okei okei. Jees, hieno homma, jätkä. Oon ilonen sun puolesta.”

Benjamin oli juonut liikaa, Henri totesi. Aivan liikaa. Silti Henri hymyili ja taputti tätä olalle. Kerranhan sitä jätkä kahdeksantoista täytti.

”Mä meen nyt kuselle”, Benjamin sanoi.

”Okei”, Henri vastasi ja pyöritti silmiään, ”pidä hei hauska ilta. Mä pistän viestii huomenna.”

”Pidä säkin”, Benjamin huusi hänen peräänsä, ”ja Kaapo. Kaapo kans! Sano sille että pitää kans kivan illan! Jooko hei? Te ootte niin kivoja kavereita. Pitäkää kivaa!”



Kaapo odotti häntä ulkona kuistin rappusilla. Aurinko oli laskenut, eikä Henri nähnyt hämärässä Kaapon kasvoja kunnolla, mutta hän tiesi tämän vielä punastelevan: Kaapon poski oli kuuma hänen huultensa alla.

”Kiva ilma kävellä”, Henri sanoi ja auttoi tämän ylös.

”Mä en jaksa”, Kaapo valitti ja lomitti heidän sormensa, ”tilataan taksi, okej?”

Lämpö Henrin vatsassa oli levinnyt rintaan ja poskille. Hän huokaisi ja auttoi Kaapon istumaan kuistin kaiteelle. Ehkä syy oli boolissa, ehkä liian makeassa kakussa, ehkä siinä, että oli kesä ja lämmin ja Kaapo oli paras asia, jonka Henri osasi nimetä elämästään. Että hän oli onnellinen ja korviaan myöten rakastunut.

Ja rakastuneena sitä teki typeriä asioita, kuten esimerkiksi kantoi poikaystävänsä reppuselässä kotiin.


« Viimeksi muokattu: 03.08.2018 09:57:52 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
AWWW <3333

Nää on niiiiiiiiiiiin ihania! Eikä nyt ollu oikeestaan (paljon) mitään angstipangstia :D mitä nyt Kaapo vähän friikkasi, mut hei, Henri hoiti homman kotiin! Henri hoiti myös Kaapon kotiin <3 mut mitäpä sitä ei rakastuneena tekisi, AWWWWW <3 Oikeesti kuolen ja sulan <3

Oli myös supersuloista, että Henri huolehti Kaapon paidan puhtaudesta, tai siis Henrin paidan, koska kuka laskee? <3

Ja sit siellä on kuitenkin se sarjan läpi kulkeva pohjavire niistä ylppäreistä ja tässähän tietysti, kun katsotaan silleen oikeesti, niin alkaa jo ensimerkit näkyä, joita sitten puidaankin seuraavassa osassa tarkemmin. Kivasti vihjailtu! Tai siis sanottu suoraan x) mut tykkään tästä jatkumosta \o/


Jeee, nää on kivoja! Hyvä Ronen eiku kukaseoli, jolle ekan kirjoitit! ;D Ja superhyvä Piraatti, kiitos taas <3

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Niinpä; AAAAWWWWS!!! <333

Ihanaa, että postasit tämän sokeripalan taas! Olkoon mikä pohjavire vaan, tämä tyydyttää ihanasti fluffynnälkäistä kuten minä. Ja jatkumo on tosiaan kiva!

Pussailu on kivaa, ja nämä poitsut on vaan ihania! *halailee tyynyä ja piilottaa hymyn teekuppiin*
Kaapo on tosi luttana väsähtäneenä ja Henri on niin huolehtivainen. Millään paitojen omistussuhteilla ei tosiaankaan ole väliä (enää ikinä). Benkku on niiiin humalassa ja aika hauska sillä tavoin :'>  Tosi ystävä antaa kaveriensa vehdata vessassaan. Ne kun on niin kivojakin. ;>

Kiitos :3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos Bbuttis <3 ^.^ Aina se pieni pohjavire on pakko olla mukana, mutta kyllä tämä onneksi aika fluffinen on. Kiva että bongasit sen! Taisi ensimmäinen (Vaahteranlehtipojat) teksti olla Sokerisiivelle synttärilahja, mutta aika pitkälti olen näitä kirjoitellut Ronenin innostamana :3 Hän on vähän sellanen vakipotkija, mitä tulee Henri/Kaapoon ;D Kiitos paljon kommentistasi <3



Kjeh, hyvä että fluffinnälkä tyydyttyy ;-) Ja jej sinullekin ja jatkumon bongaamiselle \o/ Okei, en voi sanoa, että olisin hirveästi käyttänyt aikaa jonkinnäköisen jatkumon ylläpitämiseen eri teksteissä, mutta näiden kaikkien Henri/Kaapo tarinoiden (ja samaan universumiin sijoittuvien, jos koskaan niitä kirjoitan) yhteneväisyys on itselle tärkeää! Benkku on niin humalassa ja ihan paras kaveri <3 ;D Kiitos paljon sinullekin Isfet kommentista ^.^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

liljankukka

  • Vieras
Voi apua, en kestä! <333333

Ihanaa pussailua, pussailu on aina ihanaa <3 Ihana Kaapo vähän huppelissa ja ihana Henri huolehtimassa poikaystävästään <3 Tämä teksti oli ihanan suloinen ja mun mielestä oli kiva, että Benjamin ei reagoinut pahasti löytäessään pojat pussailemasta. Ja voihan, aivan ihana Henri kantamassa Kaapon reppuselässä kotiin! <333 Mitäpä sitä tosiaan ei rakkauden eteen tekisi :D

Kiitos <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos tästäkin kommentista, liljankukka! On hauska lukea sun matkaasi näiden poikien parissa ;D

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Aww, tykkäsin tästä ihan hirmusti! Tää on niin söpö, kutkuttava ja lämmin. Oi pojat ♥︎ Olen vähän kateellinen siitä, miten hyvin osaat kuvata kaikkia fiiliksiä, eleitä ja yksityiskohtia. Tai niinku osaat tosi hyvin herättää tekstin eloon kaikilla sellaisilla pikkujutuilla. Oot ihan huippu virittää tunnelmia. Ihana uninen Kaapo ja huolehtiva Henri, ja sitten vähän kuumottelevaa pussailua, oijoi :33 Nauratti ja hellytti tuo härnäävä, iloinen Benjamin. Vaikuttaa mahtavalta kaverilta! Dialogi oli luontevaa, kuten aina sun teksteissä. Henri on rakastuneena niin söpö! Kiitos!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Ihana kuulla, että pidit tästä Sokru! Lämpöisiä fiiliksiä tämän pitkin antaa ;D Ja voi kauhea, kun itse annoit minulle lämpöisiä fiiliksiä kehuillasi! ;--; Kiitos kovasti ja kiitos tietenkin kommentista <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"