Kun vettä sataa | S, raapale

[Uhkarohkea]

Nimi: Kun vettä sataa
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Ikäraja: S
Genre: draama
Haasteet: Kasvata puu

Kun vettä sataa

Malla sipsutti pitkin autiota olohuonetta. Talo oli tyhjä ja sähköt poikki. Vettä satoi kaatamalla. Syksyn lehdet kastuivat ulkona, oveen koputettiin.

Malla sipsutti ulko-ovelle, villasukat valahtivat taas polvien alapuolelle. Turvaketju kolahti auki, kun Malla avasi oven.

Vaaleanpunainen sadetakki ja lyhyet, vaaleat hiukset. Pyry oli kaikkea sitä, mitä Malla ei. He olivat silti ystäviä, kenties kaiken sen yhdessä koetun vuoksi.

"Moi", Pyry sanoi ja hymyili korvasta korvaan. Hurmaavaa, joku muu kuin Malla olisi laittanut merkille tässä kohtaa, mutta Malla tunsi Pyryn.

"Moi", Malla irvisti ja päästi Pyryn sisälle tyhjään taloon. Nyt heitä oli kaksi jakamassa hiljaisuus.

Pyry riisui sadetakkinsa ja ripusti sen naulakkoon. Malla vilkuili varpaitaan eikä tiennyt miten päin olisi. Hän ei ollut osannut odottaa Pyryä tänään.

"Nii. Mihis me jäätiin?" Pyry virnisti ja heitti Mallalle taskustaan kaivetun lankakerän.

Malla koppasi sen helposti käsiinsä ja vastasi hymyillen: "Varmaan tähän."

Ovet sulkeutuivat, uudet ovet aukesivat ja toiset ovet katosivat. Aivan kuten ihmissuhteet.

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista tervehdys!

Hmm. Tämähän oli mystinen. Hahmot ovat tuttuja Elokuu -tekstistäsi, mutta tuttuus ei oikein auta avaamaan tätä tekstiä. Tässä ikään kuin viitataan menneisiin asioihin niitä kuitenkaan millään lailla avaamatta, kuten vaikka tuo, että mitä Malla ja Pyry ovat yhdessä kokeneet? Ja mikä on tämä lankakerä ja miksi se on niin tärkeä? Paljon kysymyksiä, joihin epäilen saavani vastauksia. Noh!

Jotenkin kauhean herttaista tuo, ettei Malla ajattele Pyryä hurmaavana sen vuoksi, että he ovat jo tunteneet sen verran kauan. Uutuudenviehätys on ehtinyt karista jo moneen kertaan! Inhimillistä ja uskottavaa. Miljöö näyttäytyi kovin viehättävänä ja salaperäisenä syksyn, sateen ja poikki menneiden sähköjen vuoksi. Tykkäsin tosi paljon siitä fiiliksestä, minkä nämä elementit antoivat tekstille. Mietin myös sitä, että mikä sai Pyryn hakeutumaan Mallan seuraan edes ilmoittamatta. Tuskin on ollut ulkoa päin kauhean kutsuva näky pimeä talo sateen keskellä. Mutta ehkä kaipuu toisen ihmisen luokse voittaa ulkoiset ilmiötkin.

Ovet sulkeutuivat, uudet ovet aukesivat ja toiset ovet katosivat. Aivan kuten ihmissuhteet.

Ihanasti ja kauniisti muotoiltu elämänviisaus. Tottahan tuo on.

Kiitos tästä mystisestä hetkestä kahden ystävän välillä