Kirjoittaja Aihe: Poika, joka eli sisälläni (K-11, Drarry, kehonvaihdosseikkailu, romance) 3/12. luku 31.12.  (Luettu 6233 kertaa)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Poika, joka eli sisälläni

Ikäraja: K-11
Genre: drama, AU, romance, humor, adventure… 
Paritukset: Drarry, sivussa Ronmione
 
Summary:  19-vuotias Harry Potter on juuri aloittamassa auroriakatemiassa. Draco Malfoy on menossa naimisiin kuuluisan laulajan kanssa. Sitten, eräänä yönä, eräässä unessa, he vaihtavat kehoja. Tästä alkaa matka, joka muuttaa heitä molempia.
Disclaimer: J.K. Rowling. Idea lähti elokuvasta Your name

Varoitukset: Seksuaalista jännitettä, hieman kiroilua
Muuta: Joskus inhoan inspiraatiota, koska minulla ei olisi sille aikaa. Toisaalta, yli kymmenen vuotta kestäneen ficcausurani aikana, tämä on vasta kolmas Drarryni.

Prologi + 12 lukua + Epilogi


PROLOGI


"On maa,
johonka unten jäljet katoaa."

- Saima Harmaja


DRACO MALFOY


”Millainen on todellinen Draco Malfoy?” Nuorehko toimittajanoita kysyi liian kiinnostuneen kuuloisena.

Hänen haastateltavansa risti jalkansa ja nojasi vaalean tuolin selkänojaan. Hän näytti hieman hermostuneelta.

 ”Öh… Minä – minä pidän huispauksesta, koulussa pelasin itsekin, ja olen melko kunnianhimoinen.”

Toimittaja nyökkäsi innokkaasti ja kysyi nopeasti:
”Pelasit Harry Potteria vastaan Tylypahkassa, eikö niin?”

Draco Malfoy huokaisi ja katseli jalkojaan. Aivan kuin kysymys olisi ollut hänelle tuttu ja tylsä.

 ”Niin.”

”Tunnetko sinä Harry Potterin?”

Draco kohautti olkiaan.  Hänen leukapielensä näyttivät kiristyneen.

 ”En ole tavannut häntä yli vuoteen. Toki olen lukenut hänestä uutisia, mutta niinhän me kaikki. Emme varsinaisesti olleet koskaan hyviä ystäviä.”

Toimittaja hymyili.

 ”Unohdetaan siis Harry Potter”, nainen naurahti kepeästi ja huitaisi ilmaa kädellään. ”Millaista on olla kihloissa Iso-Britannian kuuluisimman noitalaulajan kanssa?”

Draco ei hymyillyt vieläkään.

 Hän näyttää liian kyllästyneeltä… Katsojat eivät tykkää, toimittaja ajatteli huolissaan, harmi, hän on hyvännäköinen.

 ”En ole tottunut olemaan valokeilassa”, Draco tunnusti, ”vie vähän aikaa tottua siihen, että minut tunnistetaan kadulla.”

Draco katseli studion lattiaa. Suosittuna oleminen ei ollutkaan niin hauskaa, kuin hän oli joskus teinivuosinaan sen kuvitellut olevan. Tällaistako oli olla Harry Potter – tai siis, Astoria Greengrass?


HARRY POTTER


Puurokattila porisi iloisesti pienellä liedellä. Visiokuvain näytti ajankohtaisohjelmaa, jossa tekopirteä noita haastatteli parhaillaan sen hetken tunnetuinta taikapiirien laulajaa.

Harry Potter kaivoi astiakaapista lautasen ja kiiruhti hämmentämään aamiaistaan. Päivästä tulisi kiireinen, joten hän panosti hyvään ruokaan. Molly Weasley oli opettanut, että loistavia päätöksiä tehtiin täydellä vatsalla.

Harry oli asunut tässä pienessä lontoolaisyksiössä vasta kolme päivää. Hän aloittaisi auroriakatemiassa seuraavana päivänä, joten hänen piti hoitaa muutto ennen sitä. Tänään hän kävisi hankkimassa itselleen koulukirjat Viistokujalta – toimenpide, jota hän oli odottanut innolla jo monta päivää. Aivan kuin hän olisi menossa taas Tylypahkaan, mutta tällä kertaa hänen ei tarvinnut ostaa tylsiä kirjoja, vaan pelkkiä hohdokkaita teoksia pimeyden voimilta suojautumisesta (Harry ei vielä tiennyt, että akatemian kirjalistassa oli mukana sellaisia teoksia kuten Logiikkaa tietosuojausta varten tai Auroriakatemian suuri historiikki).

Harry nojasi työtasoon ja lusikoi kaurapuuroa suuhunsa. Hänellä ei ollut vielä pöytää pienessä keittiössään, mutta ehkä hän ehtisi tänään hankkia sen. Ehkä hän soittaisi Ronin kantoavuksi, koska he voisivat saada pöydän halvemmalla jästikaupasta…

Yleisö taputti keskusteluohjelman vieraalle.

 ”Ja nyt, hyvä yleisö, seuraava vieraamme! Erikoishaastattelussa Astorian kihlattu, Draco Malfoy!”

Kaurapuuro liukui väärään kurkkuun. Harry yski ja köhi. Hän kompuroi lavuaarille ja joi vettä suoraan hanasta.

 ”Draco Malfoy”, haastattelija aloitti tyytyväisenä, ”tervetuloa Ajankohtaisen kattilan vieraaksi.”

He istuivat suurilla nojatuoleilla. Malfoy ei ollut juuri muuttunut. Hänellä oli hyvin istuva tummanvihreä kaapu ja sliipatut hiukset.

Harry laittoi puurolautasen työpöydälle ja katseli, kun kamera zoomasi Malfoyn kasvoihin.

 ”Onneksi olkoon kihloista”, toimittaja onnitteli.

”Kiitos”, Malfoy vastasi rauhallisesti.

Mitä hemmettiä, he olivat tuskin kaksikymppisiä!
Harry ihmetteli, mikä kiire Malfoylla oli päästä naimisiin. Toisaalta, tämä Astoria-niminen julkkis oli varmasti rikas. Ehkä Draco halusi puhdistaa Malfoyn suvun maineen.

Sitten Harry punastui. Hänen teki mieli lyödä itseään, koska hän ajatteli niin lapsellisesti Malfoyn motiiveista kihlautua. Ehkä Malfoy todella rakasti tätä edellä mainittua Astoriaa.

Harry säpsähti, kun hän kuuli oman nimensä toimittajan suusta. Malfoy näytti kiusaantuneelta.

 ”Tunnetko sinä Harry Potterin?” noita kysyi.

Olipa typerää työntää Harry taas mukaan juttuun. Kuten Hermione sanoi, media yritti mahdollisimman pitkään nyhtää kaikki kaljuunat ja katsojat irti Harryn avulla. Mutta Harry ei voinut olla kuuntelematta Malfoyn vastausta. Hän oli utelias.

”En ole tavannut häntä yli vuoteen. Toki olen lukenut hänestä uutisia, mutta niinhän me kaikki. Emme varsinaisesti olleet koskaan hyviä ystäviä.”

Jostain syystä Harryn ajatukset palasivat tuliseen tarvehuoneeseen, jossa hän pelasti Malfoyn kirotulta tulelta. Oliko Malfoy kertonut tulevalle vaimolleen, että Harryn vuoksi Draco ylipäätään oli yhä mahdollinen aviomies?

Harry pudisti päätään ja sulki visiokuvaimen. Hän ja Draco Malfoy eivät olleet tavanneet yli vuoteen. He eivät koskaan olleet hyviä ystäviä, eivätkä he olleet enää edes verivihollisia.
« Viimeksi muokattu: 31.12.2017 12:38:22 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Kuten jo tiedätkin, sä oot yksi mun lemppari ficcareista. En siis voinut olla avaamatta tätä. Drarry on jotenkin mulle haastava paritus, vaikka siitä siis tykkäänkin. Jotenkin niitä on vain niin paljon. Uskon tosissaan, että sun käsissä tästä tulee jotain tosi mielenkiintoista. Aloitus oli lupaava ja toi summary tempaisi mukaansa. Kehonvaihtojutut ei oo mitään uutta, mutta en oo lukenu sitä näillä pojilla.

Hänen teki mieli lyödä itseään, koska hän ajatteli niin lapsellisesti Malfoyn motiiveista kihlautua. Ehkä Malfoy todella rakasti tätä edellä mainittua Astoriaa.
Tämä oli niin perus jaloa Harrya. Toisaalta Harry ei noin vain voi päästää irti ajatuksesta, että Dracolla on taka-ajatuksia.

Draco oli jotenkin vaatimattomampi kuin kaanonissa. Toisaalta ei se niissä vikoissa kirjoissa enää ollut niin nokkava.
Jatkoa! :)

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 366
  • Banneri @ Crysted
Hihii onpas tässä hauska idea! (Ja nimi tuo mieleen jotain muita kuin K-11-juttuja. ;D) Voi Draco, hankalaan tilanteeseen joutunut! Harryn osio on kepeämpi, hauska erityisesti nuo oppikirjat! Eipä tiedä Harry mikä koulussa odottaa!

Tästä on hyvä jatkaa ^_^

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 516
Heipä hei kommenttikampanjasta! Jokin sai mut nappaamaan tämän tekstin, vaikka tämä paritus on mulle aina ollut vähän hankala. Tykkään kirjoissa tosi paljon Harryn ja Dracon dynamiikasta ja onhan se nyt ihan järjettömän vihjailevaa, mutta silti ficeissä en ole koskaan ihan kauheasti lämmennyt näille. Onneksi poikkeuksiakin on, ja siksipä on hyvä välillä lukea näistä kahdesta.

Tämän tarinan alkutiedot herättivät mielenkiinnon ja prologi sai odottamaan lisää. Unimaailman sotkut ja varsinkin tuo Harmajan runonpätkä saivat mut odottamaan sellaista unenomaista fiilistä, jolloin Draco istumassa kameroiden edessä toimittajan tentattavana tuli vähän yllärinä. :D Draco otti kyllä varsin kypsästi kysymyksen Harrystä, ehkäpä hän on aikuistunut sitten kouluvuosien, ehkä sodan ansiosta. Nämä koulun ja sodan jälkeiset ajat ovat muutenkin aina aika herkullista maaperää.

Pidin kovasti kohdasta, jossa Harry miettii tarvehuonetta ja tulta, tapauksella on selvästi ollut Harryyn vaikutuksensa. Varmasti myös Dracoon? Joko pian päästään puimaan menneitä? :)

Yksi pieni kielierhe toistui muutamaan otteeseen, kysymysmerkin ja lainausmerkin jälkeen johtolause alkaa pienellä. Eli esimerkiksi tässä noita pienellä alkukirjaimella:
”Tunnetko sinä Harry Potterin?” Noita kysyi.

It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
A/N: Iso kiitos kommenteista ja lukemisesta ylipäätään!

The Mind: Imartelevaa, imartelevaa! Oikein punastelen täällä. Ihanaa, tervetuloa seurailemaan!
Melodie: Kyllä, nimeä vähän mietin, mutta kaksimielisyys on mulla aina plussaa, heh. Kiitos!
Ricolette: Kiitos rakentavasta kommentista! Paritus on myös mulle hankala, koska tuntuu, että kliseitä on tosi vaikea välttää. Dynamiikkaa haluaisin siirtää kaanonista tähänkin. Haluaisin kertoa tarinan nimenomaan astetta kaanonia kypsemmistä pojista.

Nyt sitten tarina kunnolla käyntiin:


– Ensimmäinen luku –
Harryn helppo elämä


Aivan kuten silloin 11-vuotiaana, Harryn oli vaikeaa saada unta ennen ensimmäistä päivää uudessa velhokoulussa. Hän pyöri hiljattain hankitussa sängyssään levottomasti.

Mitä jos olenkin surkea aurori?

Harry ei ollut käynyt Tylypahkaa loppuun. Hän ei ollut suorittanut S.U.P.E.R –kokeita.

Akatemiassa kaikilla muilla oli varmasti takanaan useampi Upea arvosana loppukokeista. Harrylla oli taustallaan vain kasa kokemuksia pimeyden voimilta suojautumisesta. Kuten Hermione jaksoi muistuttaa, kokemukset olivat teoriaa tärkeämpiä ("mutta toisaalta hyvä teoria auttaa ymmärtämään kokemuksia"). Ron oli lyönyt häntä aiemmin päivällä kannustavasti selkään ja todennut, että todennäköisesti Harry pääsisi kenttähommiin jo ensimmäisen kouluviikon jälkeen.

Helppohan Harryn parhaiden ystävien oli puhua. Ron oli ollut yli vuoden töissä Weasleyn welhowitseissä. Hänkin oli jättänyt Tylypahkan seitsemännen vuoden väliin. Pilailupuoti oli Ronille erittäin osuva työpaikka: siellä hänen ei tarvinnut lukea kirjoja tai varoa suoria sanojaan liikaa. Ron sai nauraa. Lisäksi Ronin läsnäolo pilailupuodissa takasi, ettei Georgen tarvinnut olla siellä yksin.

Hermione oli ennakoitavasti palannut Tylypahkaan ja läpäissyt S.U.P.E.R –kokeet seitsemällä Upealla arvosanalla. Hän sai Taikaministeriön stipendin ja aloitti taikahallinnon opinnot kesällä.

Harry kadehti ystäviensä huoletonta elämää: he olivat löytäneet paitsi ammattinsa, myös toisensa. Myös he olivat muuttaneet Lontooseen, yhteiseen asuntoon, pari kuukautta sitten. Noiden kahden yhteiselo oli toistaiseksi sujunut yllättävän hyvin. He riitelivät vähemmän kuin kouluaikoina.

Harry käänsi kylkeä ja haroi hiuksiaan. Hän oli eronnut Ginnystä viime talvena, hieman uuden vuoden jälkeen. Eroon ei liittynyt dramatiikkaa, päinvastoin: kun vaara ja jännitys haihtuivat Harryn elämästä, hän ei enää nähnyt Ginnyä yhtä romanttisesti kuin nuorena. He pysyivät ystävinä.

Voldemortin kuolemasta tuntui kuluneen elinikä. Aivan kuin Harryn elämä olisi jakautunut kahtia: aikaan ennen Voldemortia ja aikaan Tom Valedron jälkeen. Hän ei ollut varma, kumpi elämä loppujen lopuksi oli helpompaa. Syvällä sisimmässään hän tiesi kaipaavansa seikkailuja ja nuoruuden huumaa. Oli varmaan ihan vinksahtanutta kaivata myös vastustajaa? Harry ei ollut pelannut edes huispausta aikoihin.

Helppo elämä ei välttämättä ole minua varten.

Lopulta Harry nukahti levottomaan uneen, jossa hän lensi luudalla Tylypahkan yllä.

Kun Harry heräsi, hänellä oli hikikarpaloita otsallaan. Huoneessa oli tukalan lämmin. Hän heitti peiton päältään ja käännähti. Hänen käsivartensa osui johonkin kovaan. Hän räpytteli silmiään pimeässä ja hapuili silmälaseja yöpöydältä, turhaan. 

Minä jätin ne illalla pöydälle aivan varmasti… En muistanut, että tämä uusi sänky on näin iso… ja pehmeä?

Harry nousi istumaan ja huomasi sängyn jalkopäässä mustat pylväät. Harry rypisti otsaansa. Unenpöppörössään hän muisteli, oliko hän tosiaan raaskinut ostaa pylvässängyn. Ajatus teki hänet hetkeksi nostalgiseksi: Tylypahkassa hän oli nukkunut pylvässängyssä, tosin pienemmässä kuin tämä.

Yöpöydällä oli vieras antiikkinen kello, jonka viisarit osoittivat puoli viittä. Ehkä joku oli lahjoittanut sen Harrylle tupaantuliaislahjaksi, mutta hän ei muistanut, kuka. Olipa töykeää häneltä. 

Harry katsoi oikealle puolelleen ja hätkähti rajusti. Hänen vieressään makasi selällään nukkuva nainen, jonka pitkät ruskeat hiukset valuivat tyynyltä patjalle kuin viuhka. Peitto oli sen verran alhaalla, että Harry näki pitsisen yöpaidan reunan.

Harry liukui alas sängyltä ja seisoi pimeydessä sydän pamppaillen. Totta, hän oli velho ja tottunut kaiken maailman päättömyyksiin, mutta tämä oli uutta. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin herännyt vieraasta sängystä, vierellään vieras nainen. Harry haroi hiuksiaan ja pohti, tällaistako oli olla täysi-ikäinen. Hän rypisti otsaansa ja muisteli, oliko hän juonut illalla alkoholia. Oliko tämä Ronin käsitys typerästä sinkkuvitsistä? Juottaa Harry humalaan ja parittaa jollekin tuntemattomalle noidalle? Harry varmisti, että hänellä oli housut jalassa. Kyllä, mutta housut tuntuivat vierailta: ne olivat silkkiä.

Okei, tuliviski ei sopinut Harrylle alkuunkaan, hänen oli pakko myöntää. Sen kerran kun hän oli tullut viskistä humalaan, Harry oli tanssinut pöydällä ja julistanut rakastavansa Oliver Woodin ulkonäköä. Muisto sai Harryn punastumaan. Mutta muistoon liittyi myös seuraavan päivän paha olo ja oksentaminen. Tällä hetkellä Harryn vointi oli moitteeton. Hän ei ollut ottanut illalla mitään.

Toisaalta, Harryn jalkapohjissa tuntui omituiselta. Lattia oli pehmeä. Harry katsoi alas ja huomasi tuijottavansa kokolattiamattoa. Hänen asunnossaan ei ollut sellaista: vuokraemäntä oli huolellisesti toistanut, ettei hänen yksiönsä tammilattiaa saanut pestä kostealla rätillä tai puu menisi piloille. Oliko Harryn yksiö jokin maaginen talo, joka muuttui yöllä?

Harryn katse kiersi isossa huoneessa, jota hän ei tunnistanut. Pylvässängyn ja nukkuvan noidan lisäksi huoneessa oli iso maisemataulu ja tumma nahkatuoli. Harry näki kaiken sen liian selvästi. Hänellä ei ollut silmälaseja, mutta hän näki silti hämärässä vaivatta.

Harry puristi poskeaan. Tämä ei ollut unta.

Taikuutta.

Jos kyseessä oli pila, Harry ei halunnut herättää naista ja suoda Ronille sitä iloa, että Harry joutuisi noloon tilanteeseen.

Harry peruutti ulos huoneesta ja löysi itsensä korkeasta käytävästä. Hän käveli eteenpäin ja avasi muutaman oven. Pian hän löysi ylellisen vessan, jossa oli suuret valkoiset kaakelit ja pieni kristallikattokruunu. Tämä ei todellakaan ollut Harrylle tuttu asunto.

Harry napsautti valot päälle ja käveli ison peilin luokse. Hän henkäisi äänekkäästi.

Peilistä tuijotti takaisin paidaton Draco Malfoy, joka näytti hämmentyneeltä. Oliko peili jonkinlainen viestintäesine? Oliko koko sotku Malfoyn syytä?

”Mi –mitä sinä –?”

Harryn ääni ei ollut hänen. Malfoyn suu liikkui hänen sanojensa tahdissa.

Harry nojasi käsillään lavuaariin. Peilin Malfoy teki samoin.

 ”Kuka se nainen on?”

Harry läpsäisi kätensä suulleen. Kuvajainen matki taas hänen liikkeittään. 

 ”Miksi minä kuulostan sinulta?”

Harry haroi taas hiuksiaan, mutta sitten hän tajusi, että ne olivat lyhentyneet yöllä. Peilikuvan Malfoy näytti säikähtäneeltä nyppiessään platinanvaaleita hiussuortuviaan. Harryn hengitys tihentyi. Hän voi pahoin.

Harry katsoi käsiään. Ne olivat muuttuneet yöllä: sormet näyttivät pidemmiltä kuin ennen.

Sitten Harry ihmetteli taas housujaan, jotka olivat kyllä mukavat päällä, mutta eivät todellakaan hänen. Housut olivat jaloissa, jotka eivät olleet hänen. Oliko se nainen lainannut hänelle poikaystävänsä housuja? Harryn vatsassa muljahti. Hän ei halunnut olla mukana pettämisessä.

Harry katsoi uudestaan peiliin. Hän painoi uudet sormensa poskilleen ja läimäytti itseään.

 ”Okei. Okei”, hän hoki hitaasti, ”minä näytän Draco Malfoylta.”

Hän puri hampaansa yhteen. Yhtäkkiä hän ymmärsi, mistä tässä oli kyse.

Se helvetin Ron oli juottanut hänelle eilen monijuomalientä, jossa oli Malfoyn hius! Tämän täytyi olla jokin typerä testi, jolla Ron kokeili uuden tuotteen toimivuutta.

Helvetti! Minulla on tänään eka päivä akatemiassa! Weasley, minä vannon, minä kerron tästä sinun äidillesi… Koska oma mielikuvitukseni ei riitä keksimään sinulle tarpeeksi kamalaa kostoa!

Harry marssi vihaisesti ulos vessasta ja etsi alakertaan vievät prameat rappuset. Ensitöikseen hänen pitäisi löytää entinen paras ystävänsä ja pyytää tätä palauttamaan hänet entiselleen. Onneksi hän oli herännyt aikaisin, sillä akatemian aloitusseremonia alkaisi vasta yhdeksältä.

Mutta missä hitossa minä olen? Ehkä tämä on tosiaan Malfoyn ja sen naisen asunto. Siinä tapauksessa se nukkuva noita oli Astoria Greengrass, se laulaja. Luoja.

Eteisaula oli yhtä upea kuin muu asunto. Tämä oli todellakin hyvin Malfoyta. Paikka ei ollut yhtä iso ja kolkko kuin Malfoyn kartano, mutta jotain samaa tässä sisustuksessa oli. Miten hitossa Ron oli saanut Harryn kiikutettua tänne? Toivottavasti Malfoy ei ollut juonessa mukana.

”Tämä on laitonta, Weasley”, Harry mutisi hämärässä ja etsi vaatekomerosta takkia, jota voisi lainata. Hän palauttaisi sen kyllä Malfoylle (ajatuskin koko tarinan kertomisesta hänelle sai Harryn voihkaisemaan ääneen).

Harry veti komerosta esiin mustan kaavun.

 ”Onko isäntä lähdössä ulos?”

Nariseva ääni sai Harryn hätkähtämään. Hän vilkuili ympärilleen ja näki vieressään vihertävän värisen kotitontun, jolla oli päällään siisti valkoinen kauluspaita ja musta kravatti kaulassa. 

Olisi pitänyt arvata… Kultapoju on kasvanut kotitontun palveltavana, joten toki hän hankkii sellaisen omaan asuntoonsa… Mikä pettymys.

 ”Öh, muistin, että minun pitää käydä asioilla”, Harry totesi ja heitti kaavun ylleen.

Kotitonttu katsoi häntä epäluuloisesti.

 ”Isäntä sanoi eilen emännälle, että nukkuu siihen asti, että hääsuunnittelija tulee.”

Harry räpytteli silmiään hämmentyneenä.

 ”Hää–? Öh, niin, en saanut unta… Öhöm – minun ei tarvitse avautua siitä kotitontulle!”

Hän katseli ympärilleen ja veti komerosta lähimmät talvikengät (olkoon syyskuu!) paljaisiin jalkoihinsa.

 ”Eikö?” kotitonttu kähisi ja näytti loukkaantuneelta. ”Yleensä isäntä juttelee Benedictille murheistaan.”

Harryn suu loksahti auki.

 ”Jutteleeko?”

Tämä Benedict näytti yhä epäilevämmältä.

 ”Vaikka Benedict on täällä töissä, ei se ole tottunut heräämään viideltä kuuntelemaan isännän hourailua. Häät taitavat jännittää yhä?”

 ”Töissä?” Harry toisti. ”Oletko sinä saanut palkkaa?”

Kotitonttu risti kätensä.

”Isäntä menee takaisin nukkumaan. Ei ole hyvä puhua raha-asioista tähän aikaan vuorokaudesta.”

Harry suoristi itsensä ja muisti tilanteensa. Hän yskähti ja sanoi:

 ”Ei, minulla on tosiaan asioita kesken. Palaan pian!”

Harry kiiruhti ulko-ovelle. Hän avasi sen, empi hetken ja kääntyi sitten katsomaan Malfoyn kotitonttua:

 ”Hienoa, että olet täällä vapaaehtoisesti!”

”Isäntä lupasi olla juomatta viinaa aamuisin”, Benedict vastasi äreästi.


Harry kaikkoontui ulkona, pienessä puutarhassa, kun hän oli rauhoittanut mieltään tarpeeksi. Hän päätti käydä ensin asunnollaan vaihtamassa kunnon vaatteet päälleen ja ottaa sitten yhteyttä Roniin hormipulverin avulla. Ron saisi itse palauttaa Malfoyn kaavun ja pyytää anteeksi.

Harry ilmiintyi vahingossa oman asuntonsa oven taakse, rappukäytävään. Hän hymähti itsekseen. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi tehnyt tällaisen virheen. Ehkä se johtui kellonajasta, jännityksestä ja tästä muodonmuutossotkusta.

Harry kaivoi kaapunsa taskua, mutta samassa hän tajusi, ettei hänellä tietenkään ollut kotiavainta Malfoyn omistaman vaatteen taskussa. Taikasauvakin oli tietenkin sisällä asunnossa.

Harry huokaisi. Hän yritti selkiyttää ajatuksiaan ja valmistautui ilmiintymään seinän taakse. Mutta juuri kun hän oli saanut hermonsa kasaan, asunnon ovi avautui.

Harry tuijotti silmiin itseään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän näki itsensä tällaisesta näkökulmasta, mutta se oli silti outoa.

 ”Potter?” hänen suunsa kysyi kynnyksen toiselta puolelta.

Harry oli niin väsynyt, että hän hymyili typerästi ja kohautti olkiaan.

”Minä taidan olla… Ja sinä olet… Malfoy?”

Vastapäätä seisova poika risti kätensä ja nyökkäsi vihaisen näköisenä.

”Anteeksi. Tämä taitaa olla minun syytäni. Uskon, että Ron teki jotain hölmöä”, Harry mutisi nolostuneena.

Harry yritti kuumeisesti pohtia, oliko hän joskus valittanut ääneen, että hänen elämänsä oli nykyään liian helppoa.


« Viimeksi muokattu: 09.12.2017 16:53:55 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Luvun otsikko oli kerrassaan nautittavan hauska. "Harryn helppo elämä" - siinäpä loistava AU-tarina ihan koko ficin aiheeksi!  ;D

Asiaan: tarina lähti rullaamaan kivasti eteenpäin. Pääsin Harryn pään sisään helposti. Onhan näitä tämän tyyppisiä kohtauksia tullut luettua/nähtyä leffoissa, mutta Potter-universumissa on totuttu taikuuteen. Otit sen tässä hyvin huomioon: Harry ei saa mitään järkkyä kohtausta, vaan alkaa pohtia, mistä vaihdos johtuu. Ihan loogista, että hän syyttää monijuomalientä ja pilailupuodissa työskentelevää Ronia.

Osuvia yksityiskohtia vilahteli siellä täällä, mutta paras oli varmaan tuo kotitonttu.

Jatkoa!

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 460
Kiinnostuin tämän ficin nimestä, joka vaikuttaa todella lupaavalta, kuten nämä ensimmäiset pätkätkin. Sinällään kehonvaihdosseikkailu ei varmaan ole uusi juttu, mutta erittäin, erittäin herkullinen mahdollisuus vaikka mihin ;) Itse en ole tainnut muistaakseni lukea yhtään vastaavaa aikaisemmin. Toivonkin, että tähän tulisi pian jatkoa.

Pakko nostaa tekstistä pari juttua jotka saivat hyvälle mielelle.

Lainaus
Housut olivat jaloissa, jotka eivät olleet hänen. Oliko se nainen lainannut hänelle poikaystävänsä housuja? Harryn vatsassa muljahti. Hän ei halunnut olla mukana pettämisessä.

No joo, tämän pätkän ajatus oli hupaisa. Ihanaa ajattelua Harrylta <3 Hän ei halua olla mukana pettämiskuvioissa, niin rohkelikkomaista.

Lainaus
”Isäntä lupasi olla juomatta viinaa aamuisin”, Benedict vastasi äreästi.

Nauroin :D Mutta samalla liikuttavaa kuinka Draco kohtelee tonttuaan.

Olet rakentanut tähän todella kivan asetelman. Harrylla on ensimmäinen koulupäivä alkamassa, ja Dracon pitäisi suunnitella häitä rakkaansa (?) kanssa. Joten herkulliset ainekset kasassa, minkälaisen sopan keitätkään, haluan nähdä :)

Sitä jatkoa?

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Orvokki

  • ***
  • Viestejä: 52
Tosi koukuttava alotus!

Mä tykkäsin monesta asiasta! Kuten:

Lainaus
Voldemortin kuolemasta tuntui kuluneen elinikä. Aivan kuin Harryn elämä olisi jakautunut kahtia: aikaan ennen Voldemortia ja aikaan Tom Valedron jälkeen. Hän ei ollut varma, kumpi elämä loppujen lopuksi oli helpompaa.
Liikkistä, miten Harry oikeesti kaipaa tavallaan Voldua!  :P
Ehkä Draco voi tätä kaipuuta vähän helpottaa..  ::)

Ootan tosi kovasti Drarrya ja muutenkin, mitä toi kehonvaihdos voi aiheuttaa pojille. Jatkoaa!!

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
A/N: Olen kerrankin vikkelä ja päivitän tänne jo toisen luvun.

The Mind: Kiitos kommentista! Ei huono idea tuokaan AU, heh. Kiva, että jaksat lukea, vaikkei pääidea uusi olekaan.
Vendela: Komppaan, vanhat ideat pitää kierrättää - etenkin, kun en itse ainakaan Drarry-versioon ole vielä törmännyt. Ihanaa kerrankin laittaa heti samana päivänä kommentin jälkeen jatkoa.
Orvokki: Olihan Voldemort iso osa Harryn elämää ja "läsnä" siinä suurimman osan Harryn tähänastista ikää.



– Toinen luku –
Kahvia ja kasvukipuja


Potterin keho tuntui pienemmältä kuin Dracon. Tämä kroppa ei ollut tottunut juoksemaan joka aamu viittä kilometriä. Tässä kehossa oli pienemmät lihakset kuin hänen omassaan.

Luultavasti Potter harrasti nykyään vähemmän liikuntaa kuin Draco. Ajatus sai Dracon hymyilemään itsekseen.

  ”Mikä huvittaa, Malfoy?” Harry kysyi tympääntyneesti ja sai Dracon hätkähtämään. Oli outoa nähdä omia maneereja.

”Koko tämä tilanne”, Draco vastasi ja kohotti leukaansa. ”Granger, meneekö vielä pitkään? Minun pitäisi olla kahden tunnin päästä valitsemassa häävalssia.”

”Mm”, Granger mutisi vastaukseksi ja selasi paksua kirjaa.

Draco ja Potter istuivat häntä vastapäätä pienen pöydän ääressä, Potterin yksiön keittiössä. Kehojaan yön aikana oudosti vaihtaneet pojat eivät olleet keksineet muuta ratkaisua kuin kutsua Grangerin avukseen.

”Entäs Pyhä Mungo?” Granger oli ehdottanut nenäkkäästi päästyään paikalle.

”Luuletko, että me päästäisiin sieltä tunnissa ulos?” Draco huomautti pisteliäästi. ”En todellakaan jaksa jonottaa, koska se hemmetin Weasley halusi tehdä jonkun typerän pilan.”

  ”Minä en voi missata ekaa koulupäivää”, Potter oli kompannut – kerrankin. ”Hermione, pyydän, auta meidät takaisin omiin kehoihimme!”

Niinpä Granger oli paneutunut isoon muodonmuutoskirjaan viimeiset puolituntia. Sillä aikaa Potter oli pukenut Dracon kehon omilla vaatteillaan, mikä näytti häiritsevältä. Draco ei ollut ikinä omistanut mitään viininpunaista, kuten neuletta, jollaisen Potter oli äsken valinnut päälleen. Se oli sentään hieman liian kireä hartioista, minkä Draco pani tyytyväisenä merkille. 

  ”Eikä Weasley vastaa vieläkään?” Draco kysyi kärsimättömästi Potterilta, joka näytti yhä aivan häneltä. ”Minä aion motata sitä idioottia…”

Potter pudisti harvinaisen vaaleaa päätään, jota hän ei selvästikään ollut kammannut. Omistiko Potter edes kampaa?

  ”Hän on Kotikolossa käymässä”, Granger vastasi nenä kirjassa, ”luultavasti Ron nukkuu vielä, koska hänellä on vapaapäivä.”

”Helvetti”, Draco kirosi ja nojasi päätään taaksepäin niin, että hänen niskansa lepäsi selkänojaa vasten ja mustat hiukset valuivat otsalta taakse. Samalla hän huomasi, että katossa oli iso halkeama. Toivottavasti Potter ei ollut maksanut tästä kämpästä liian montaa kaljuunaa. Olisi luullut, että Valittu sai kunnon palkkion Pimeyden lordin tuhoamisesta.

  ”Älä puhu noin”, Potter torui, ”sinä edustat nyt minua.”

Draco hymyili, katse yhä katossa.

  ”Mutta sinä kuulostat ihan minulta, Potter... Vaikka vaatemakusi on huonompi kuin minun.”

Potter nousi seisomaan ja huokaisi. Sitten hän käveli keittokomeroon ja kaivoi kaapista kahvipaketin.

  ”Otatko?”

Draco käänsi päätään ja nyökkäsi laiskasti. Tietysti Potterilla oli ainoastaan valmiiksi jauhettua kahvia eikä mitään tuoretta tavaraa.

”Kai... En kehtaa lähteä tämän näköisenä uloskaan etsimään kahvilaa. Maitovaahdolla, kiitos.”

Potter tuhahti ja mutisi jotain epäselvää itsekseen.

Oli outoa katsella itseään (valmistamassa kahvia). Tämä oli erilaista kuin peiliin katsominen. Lisäksi Draco oli varma, että Potter liikutti hänen kehoaan eri tavalla kuin Draco itse. Hänen kehonsa näytti jäykältä. Luultavasti se johtui siitä, että samoin kuin Draco, myös Potter tunsi lihaksissaan pientä särkyä parhaillaan.

Kasvukipuja?

Tämä oli kuin toinen murrosikä. Uuteen kehoon tottuminen ei tapahtunut hetkessä. Onneksi Dracon ei tarvinnutkaan tottua tähän.

 ”Kauanko olet asunut täällä?” Draco kysyi, kun Potter oli saanut halvan kahvin valumaan.

”Neljä päivää.”

 ”Oho. Ajattelinkin, että täällä on vähän askeettista.”

Hänen omat kasvonsa näyttivät halveksuvilta. Ilme oli harvinaisen ruma, nyt kun sen näki itse. Otsarypyt eivät sopineet hänelle.

 ”Varmasti täällä tuntuu kolkolta, etenkin verrattuna sinun asuntoosi”, Potter totesi, ”kiva sänky, Malfoy.”

Draco puristi tuolin selkämystä. Aivan, Potter oli herännyt hänen talossaan, hänen makuuhuoneessaan…

 ”Astoria!” Draco parahti samassa. ”Et kai sanonut hänelle mitään?”

Potter pudisti ”päätään”.

 ”Hän ei herännyt.”

Draco huokaisi helpottuneena ja ojensi liian siron ja hoitamattoman kätensä kohti Potterin ojentamaa punaista kahvikuppia, jossa oli kultaisen leijonan kuva. Draco irvisti inhosta.
Sitten heidän sormensa hipaisivat toisiaan. Draco sävähti.
Mitä hemmettiä, tosiaan? Hän istui Potterin natisevassa tuolissa ja joi Potterin pikakahvia.

Tämä oli todella omituista. Kaikista ihmisistä juuri Harry Potterin piti vaihtaa hänen kanssaan kehoja. Suuri kysymys kuului: miksi? He eivät olleet tavanneet toisiaan vuoteen.

 ”Milloin te menette naimisiin?” Potter uteli ja nojasi keittiötasoon.

”Marraskuun kuudestoista päivä”, Draco vastasi ja siemaisi kahvia.

Miksi Potterin kanssa keskusteleminen tuntui niin paljon helpommalta kuin koskaan aikaisemmin? Mukavaa se ei tosin ollut edelleenkään.
Johtuiko helppous siitä, että hän oli kirjaimellisesti Potterin nahoissa? Tai sitten he molemmat olivat vain toistaiseksi painaneet taakse ne seikat, jotka kiristivät heidän välejään Tylypahkan aikoina.

Draco sipaisi ajatuksissaan pimeänpiirtoa, mutta tajusi sitten, ettei hänen käsivarressaan enää ollut tatuointia. Piirto oli parin metrin päässä hänestä. Draco tajusi äkkiä jotain. Hän kohotti toisen kätensä otsalleen ja tunsi arven selvästi.

 ”Auroriakatemia alkaa siis reilun tunnin päästä?” Draco varmisti hetken päästä.

Potter nyökkäsi vakavan näköisenä.

”Aika ennalta-arvattavaa, että päätit ryhtyä auroriksi”, Draco huomautti nuivasti. Samassa hän katui sanojaan. Hän ei todellakaan halunnut puhua Potterin kanssa mistään, mikä liittyi menneisyyteen tai pimeyden voimiin.

  ”Miten sinä sitten kulutat päiväsi?” Potter kysyi turhan tuttavallisesti. 

Draco venytteli kivistäviä uusia käsiään ja vastasi:
”Autan morsiameni manageria ja nautin elämästä.”

Potter ei hymyillyt tai pilkannut häntä, vaikka Draco oli odottanut hänen kommentoivan jotain nasevaa. 

Silloin Granger päästi raskaan voihkaisun ja hieroi päätään.

 ”En ymmärrä!”

Tuo ei todellakaan tiennyt hyvää. Jos Granger, lukutoukkien päätoukka, ei ymmärtänyt heidän tilannettaan, he olivat kusessa.

”Mutta – mutta”, Draco haroi oudon paksuja hiuksiaan. Hänestä tuntui petetyltä. Hän oli palannut Tylypahkaan sodan jälkeen, keskittynyt ainoastaan opiskeluun ja nähnyt, kuinka Granger silti peittosi hänet kaikessa ja loisti johtajaoppilaana. Draco oli jopa lakannut kutsumasta häntä kuraveriseksi ja osallistunut ryhmätöihin Grangerin kanssa (pakosta, mutta silti).

 ”Te ette ole juoneet monijuomalientä, koska vaikutus olisi jo lakannut”, Granger päätteli, ”eikä teitä ole loitsittu muodonmuutostaialla.”

Hän kohotti taikasauvaansa ja tähtäsi varoittamatta Dracoon sanattoman taian.

”Hei–!”

”Varmistin vain”, Granger totesi.

Sitten hän käveli Dracon kehon luokse ja tunnusteli tämän kättä. Näky sai Dracon hämmentymään pahemman kerran.

”Onko teillä muistikuvia toistenne menneisyydestä?” Granger kysyi yhtäkkiä.

”Täh?” Draco ei pysynyt kärryillä.

”Osaatko sanoa, mitä Harry teki eilen?” Granger tarkensi.

”En”, Draco vastasi.

 ”Ajattelin, että mitä jos… jos te kerran olette toistenne kehoissa, niin kenties teidän aivonnekin vaihtuivat ja täten pystytte kaivelemaan toistenne muistoja”, Granger selitti mietteliäästi.

”Ei!” Potter parahti.

Draco syöksähti aivan Potterin eteen.

 ”Uskallakin!”

”Turha pelätä”, Potter sanoi ja pudisti päätään, ”minä muistan vain omat tekemiseni. Kun heräsin sängystäsi, minulla ei ollut hajuakaan, missä olin.”

Granger pureskeli kynsiään. Huono merkki.

 ”Olen pahoillani, mutta en keksi vastausta näin nopeasti. Teidän on pakko... mennä sairaalaan.”

Potter nappasi pöydältä rannekellon ja näytti sitä äkäisesti Grangerille.

 ”En ehdi kouluun ajoissa!”

Dracon teki mieli itkeä (mutta ei Merlinin nimeen tekisi niin ikinä noiden kahden edessä). Tämä ei ollut mahdollista!

Yhtäkkiä Potter nappasi valmiiksi pakatun reppunsa maasta ja heilautti sen selkäänsä – tai siis, Dracon selkään.

 ”Minä lähden auroriakatemiaan”, hän sanoi päättäväisesti, kädet typerästi nyrkissä.

”Malf – öh, tai siis, Harry?” Granger kysyi varovaisesti, mutta Potter marssi ovelle.

 ”Mitä sitten, jos en näytä itseltäni? Me ehdimme ratkaista tämän pikku ongelman myöhemminkin”, Potter sanoi itsepäisesti.

”Odota!” Draco huudahti kiukkuisesti ja otti pari askelta lähemmäs Potteria. ”Entäs minä sitten? Astorian isä ei todellakaan päästä minua naimisiin tyttärensä kanssa, jos näytän Harry Potterilta. Hän on erittäin puhdasverinen velho… Eikä minun suurin fanini.”

Potter kääntyi käsi ovenkahvalla.

  ”Kai hän ymmärtää, ettet sinä halunnut tätä?”

Draco pudisti päätään.

  ”Hän ymmärtää vain sen, mitä itse haluaa. Tiedätkö, jollain kierolla tavalla tämä koko paska on Astorian isän mielestä minun syytäni, olen varma siitä.”

Häntä inhotti, että Granger katsoi häntä parhaillaan säälivästi.

 ”Potter”, Draco jatkoi vihaisesti, ”sinun on helppo rynnätä pää edellä ojasta allikkoon, mutta minä en ole sellainen. Minä en selviydy kaikesta pelkän nimen avulla.”

Potter päästi irti kahvasta ja rypisti kulmiaan.

”Turha ruveta koppavaksi, Malfoy.

”Hei, odottakaa, riitely ei nyt auta”, Granger kiiruhti sanomaan väliin, ”sairaala –”

”MINÄ EN VOI MENNÄ SAIRAALAAN, USKO JO!” Draco huusi raivoissaan. ”Astorian isä on Pyhän Mungon hallintojohtaja, okei? Hän hoitaisi minut pitkäaikaisosastolle. Samoin sinut, Potter.”

Draco hengitti raskaasti. Uskomatonta, että hän oli joutunut paljastamaan heikkoutensa noille kahdelle. Hän vihasi tulevaa appiukkoaan, joka vihasi häntä takaisin. 

 ”Okei”, Potter sanoi yllättävän rauhallisesti, ”okei. Malfoy. Minkä häävalssin sinä haluat?”

Draco avasi suunsa hämmästyksestä.

 ”Minä en voi mennä tämän näköisenä auroriakatemiaan”, Harry totesi, ”mutta sinä voit.”

Draco kohotti kulmiaan.

Potter käveli lähemmäs… Niin lähelle, että Draco näki tummat varjot omien silmiensä alla. Hänen pitäisi tosiaan lopettaa juominen.

”Malfoy, minua vituttaa ihan yhtä paljon kuin sinuakin… Luultavasti enemmän”, Potter totesi raskaasti, ”mutta me teemme nyt niin, että sinä esität minua tänään. Ja minä – minä yritän parhaani mukaan miellyttää sinun morsiantasi ja appiukkoasi.”

”Vittu, Potter”, Draco mutisi epäuskoisesti, ”paska idea, mutta minusta kaikki ideasi ovat aina olleet paskoja… ja silti sinä jotenkin aina onnistuit kaikessa. Ja se on Lohikäärmeen tulessa.”

"Täh?" Harry näytti typerältä, mutta hän olikin kasvanut jästien kanssa.

 "Lohikäärmeen tulessa", Draco toisti, "minun häävalssitoiveeni."

« Viimeksi muokattu: 12.12.2017 19:49:01 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 832
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Hitsit, että vaikuttaa mielenkiintoiselta! Olen katsonut Your name-leffan ja sekin oli aika jännä. Kivaa, että ideaa sovelletaan myös ficin muotoon, vaikka antaahan tämä paljon uutta sävyä kehon vaihdolle, kun hahmot tuntevat toisensa entuudestaan ja elävät samassa ajassa. Se, että kyseessä on juuri Harry ja Draco on kanssa mielenkiintoinen kombo. Yleinen, mutta silti mielenkiintoinen hahmojen historian huomioon ottaen.

Se, että Astoria on laulaja onkin erikoinen idea. En ole koskaan ajatellut sellaista vaihtoehtoa, mutta jännä sekin! Odotan mielenkiinnolla, kun pääsee näkemään millaisen olet Astoriasta tehnyt. Isäukko ainakin vaikuttaa varsin sopivalta, joten hauskaa, että se on Dracon heikko kohta. Ehkä ihan ymmärrettävistä syistä. Harry taas tuntuu omanlaiseltaan, kuten Dracokin. Pidin näiden kahdenkeskisestä keskustelusta, kun koetetaan rupatella ja mukana on vähän jännittyneisyyttä, mutta keskustelu kuitenkin sujuu jotenkuten. Hermionen mukaan tulokin oli jees, vaikka rooli jäikin vielä tähän mennessä aika pieneksi.

Tämä on muuten mukavan kevyttä luettavaa. Tyyli on selkeä ja sellainen pehmeä, mitä en oikeastaan osaa kuvata, mutta tätä on ihanan rento lukea ja luvut ovat sopivan mittaisia. Jään siis innolla seuraamaan, mitä jatkossa on luvassa! Kiitos tästä. :3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Aaws, nää kaks on vaan niin hyviä yhdessä. Molemmat joutuu nyt pohtimaan samaa ongelmaa ja kohtaamaan toisensa uudesta näkökulmasta. Siinä lomassa pojat vaihtoivat kuulumisetkin, mikä ei ollut yhtään päälleliimattua. He ovat kuitenkin jo aikuisia.

Pieni typo:
kahvinpaketin.

Mä rakastin montaa yksityiskohtaa, kuten Dracon elitismiä:
Tietysti Potterilla oli ainoastaan valmiiksi jauhettua kahvia eikä mitään tuoretta tavaraa
Harry, sinä sivistymätön moukka! Haha.
Toi kontrasti Harryn ja Dracon talojenkin välillä oli mehukas juttu. Draco ajatteli sellaisia juttuja kuten ulkonäkö ja vaatteet, Harry taas on huolissaan koulun alkamisesta. Voi Draco-polo joutua tottumaan vähän uusiin kuvioihin?
Odotan innolla, miten Dracolla menee siellä auroriakatemiassa Harryn tilalla. :D
Lisää!

Orvokki

  • ***
  • Viestejä: 52
Iiks! Tää on jo nyt koukuttava! ❤_❤

HArryn ja Dracon keskustelu oli hyvin kirjoitettu.

Lainaus
”Älä puhu noin”, Potter torui, ”sinä edustat nyt minua.”

Draco hymyili, katse yhä katossa.

  ”Mutta sinä kuulostat ihan minulta, Potter... Vaikka vaatemakusi on huonompi kuin minun.”

Potter nousi seisomaan ja huokaisi. Sitten hän käveli keittokomeroon ja kaivoi kaapista kahvinpaketin.

  ”Otatko?”
Molemmat on jotenkin IC, mutta silti kuitenkin vähemmän semmosia kakaroita kuin kirjoissa. Siis edelleen sieltä löytyy sitä kitkaa, ja lapsellisuuttakin mutta samalla he juovat yhdessä kahvia, kuten aikuiset. Niin söpöä!

Jatkoa!

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 460
Luin tämän jo pari päviää sitten, mutta kommentin jättäminen jäi. Mutta tässä sitä nyt ollaan :)

Tarina menee kivasti eteenpäin. Tykkäsin dialogista ja siitä, että Hermione oli auttamassa. Nyt heräsikin kysymys, että mikä se perimmäinen syy on että tämä vaihdos on tapahtunut. No, luotan että siihen löytyy vielä ratkaisu tarinan edetessä.

Tykkään myös siitä, että eka luku oli Harry PoV ja tämä toinen Draco PoV. En tiedä aiotko vuorotella jatkossakin näin, mutta minä pidän tästä. Näin pääsee kurkistamaan vähän molempien pään sisään.

Kutkuttavia tilanteita taitaa olla luvassa kun Draco lähtee opiskelemaan auroriksi ja Harry pääsee suunnittelemaan häitä. Tuo Dracon häävalssitoive Lohikäärmeen tulessa kuulostaa muuten tosi hyvältä!

Kiitos tästä, jään odottelemaan jatkoa,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Lenune

  • ***
  • Viestejä: 605
  • Pink fluffy unicorn
Oi hitsi, miten kutkuttava alku  ;D

Olin vähän skeptinen, koska idea on leffapuolella jo vähän nähty ja tällaisessa olisi ehkä helppo mennä siitä, missä aita on matala, mutta alun perusteella olen vakuuttunut! Kuten joku muukin sanoi, niin teksti on kivan kepoista luettavaa ja Harry ja Draco varsin omia itsejään.

Odotan innolla, mitä tapahtuu, kun Harry yrittää miellyttää Astoriaa ja vielä enemmän, miten Draco suoriutuu auroriakatemiassa :D
"Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää mihinkään" CMX-Melankolia
"Everything that drowns me, makes me wanna fly"

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
A/N: Hyvää uuden vuoden aattoa! Toivottavasti teillä oli mukava joulu! :]
Minä kiitän taas kommenteista!
Odo: Your name toimi tosiaan lähinnä alkuinspiksen antajana, mutta muuten juoni menee aika omia polkujaan. Kiitos paljon kommentista!
The Mind: Kiitos sinulle jälleen kerran! Meikä tykkää yksityiskohtien hiomisesta, kiva kun tykkäsit niistä!
Orvokki: Ennen kaikkea halusin tässä kertoa vähän kypsemmistä pojista, jotka pystyy jo edes jollain tasolla keskustella, silti vanhat kaunat taustalla. Kiitos!
Vendela: Kiitos paljon kommentista! Perimmäinen syy vaihdolle tosiaan paljastuu sitten myöhemmin...
Lenune: Itse olin myös tämän idean kulutuksen takia epäileväinen: voinko tuoda lukijoille jotain uutta? Mutta tokihan Potter aina oman mausteensa soppaan tuo! Kiitos!



– Kolmas luku –
Ensimmäinen päivä sinuna


Draco puristi repun olkaimia. Hän tunsi itsensä aivan kakaraksi seistessään jännittyneenä komean pytingin edessä. Hän tuijotti hikisenä messinkikylttiä, jossa luki kiekuraisin kirjaimin:

AA

Hikinen hän oli siksi, että hän oli joutunut juoksemaan loppumatkan kaikkoontumispaikaltaan. Auroriakatemia oli syrjässä Lontoon keskustasta, mutta sen porteille ei silti voinut ilmiintyä.

Draco huokaisi ja kiiruhti takorautaporttien ohi suureen pihaan. Muutama muu käveli hänen edellään, iloisesti rupatellen.

Jos hän olisi oikea Harry Potter, hän varmaan liittyisi empimättä noiden typerästi hymyilevien ventovieraiden seuraan. Sitten nuo idiootit tajuaisivat, että hän oli Valittu Potter, ja he hengailisivat tämän kanssa ihan vain päästäkseen kertomaan hänestä tutuille.

Tilanne muistutti ihan Tylypahkan ensimmäistä päivää. Ensivaikutelma oli tärkeä. Draco oli tehnyt aikoinaan heti selväksi, että hän ei antanut kenenkään muun määräillä itseään. Hän oli puhdasverinen velho, eikä muunlaisia etsinyt. Jo ennen Tylypahkaan pääsyä Draco oli päättänyt ystävystyä Harry Potterin kanssa, koska niin hänen isänsä oli suositellut tekemään. Potter oli kuuluisa ja hänen ystävistäänkin tulisi kuuluisia.

Todellisuudessa isä oli nähnyt Harryssa ja samanikäisessä Dracossa keinon päästä Pimeyden lordin suosioon.
Eipä toiminut, Draco oli saanut todeta pari sekuntia sen jälkeen, kun oli ojentanut Potterille kättään. Dracon sijaan Potter valitsi seuraajikseen (okei okei, ystävikseen) jästisyntyisen Grangerin ja jästimielisen Weasleyn. Molemmat olivat nykyään kuuluisia, yllätys yllätys. Sen sijaan oikea yllätys oli se, että Draco tuli nykyään toimeen Grangerin kanssa, koska he olivat jatkaneet Tylypahkassa opiskelua Pimeyden lordin kukistumisen jälkeen. Weasleyn kanssa Draco ei olisi tullut toimeen alunperinkään, ei vaikka tämä olisi valittu Luihuiseen.

Lopulta oli täysin yhdentekevää, oliko Draco hyvää pataa Potterin sakin kanssa vai ei. Pimeyden lordi tuhoutui ja kuolonsyöjät kuolivat sukupuuttoon. Dracon osa tarinassa oli mitätön. Hän ei ollut sankari eikä voittaja, päinvastoin: Potter oli pelastanut hänet tulipalosta, mikä nakersi Dracoa sisältä. Hän oli Potterille velkaa.

Himputti. Tämä kehonvaihdospelleilly oli varmasti Potterin syytä, joten nyt Draco maksoi velkaansa – SLÄTS!

Draco kaatui suoraan vesilätäkköön. Hän kiroili ja kompuroi seisomaan.

Vittu, tämä tästä vielä puuttui.

Hän pyyhki Potterin silmälaseja housuihinsa ja työnsi ne nenälleen.

Jos joku vielä haluaa ystävystyä Potterin kanssa, hän ei todellakaan tee sitä hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Draco astui akatemian pariovista sisään hikisenä, punoittavana ja kuraisena. Siellä häntä oli vastassa sihteerin näköinen noita, joka kohotti kulmiaan nähdessään hänet.

 ”Tervetuloa Auroriakatemiaan. Jatkakaa käytävää eteenpäin ja kääntykää vasemmalle, juhlasaliin, kiitos.”

Draco nyökkäsi ja jatkoi eteenpäin. Onneksi kukaan ei tiennyt hänen oikeaa henkilöllisyyttään.

Hän astui korkeaan juhlasaliin, jossa oli amfiteatterimainen katsomo. Takarivit olivat jo täynnä, joten Dracon piti laskeutua salin etuosaan. Kävellessään hän tunsi, kuinka päät kääntyivät häntä kohti ja vaimea supina täytti salin.

Draco oli Astorian seurassa tottunut avoimeen tuijotukseen, mutta tänään hän oli yksin. Hänen korviaan kuumotti, vaikka hänellä ei ollut mitään syytä nolostua – paitsi kuraiset ja märät vaatteet. Helvetti, hän ei edes ollut hän!

”Hän on kuulemma sinkku”, Draco kuuli jonkun tytön sanovan vieressään istujalle.

Draco mulkaisi tyttöä vaistomaisesti. Hän inhosi juoruilevia naikkosia.

Viimein hän saapui vapaalle paikalle ja istui vilkaisematta ympäristöään (likaisten lasien takaa ei onneksi edes nähnyt kunnolla). Hän riisui mustan puvuntakin. Valkoinen kauluspaita sen alla ei onneksi ollut kostea.

Yhtäkkiä Draco näki edessään nenäliinan. Sitä ojensi hänen vieressään istuva nuori tumma mies.

 ”Öh, kiitos.”

”Silmälasisi näyttävät kaipaavan putsausta.”

Draco ynähti takaisin ja poisti kuraroiskeet silmälaseista. Sitten hän huomasi tumman pojan ojentaneen kätensä. Draco tarttui siihen.

”Ames Ridley.”

”Draco – ei, Harry Potter.”

Dracon poskia kuumotti ja hän naurahti vaivaantuneesti.

 ”Harry Potter vain, heh. Minulla riittää lempinimiä, joten välillä esittelen itseni niillä.”

”Haluatko, että kutsun sinua Dracoksi?” Ridley kysyi hämmentymättä.

Draco pudisti kiireesti päätään.

 ”Ei, ei, Harry riittää.”

Vittu. Älä puhu minulle ollenkaan.

Pian akatemian rehtori astui salin etuosaan, pienelle korokkeelle. Rehtori oli keski-ikäinen velho, jolla oli paksut mustat viikset ja pukinparta.

Draco jaksoi kuunnella tervetuliaispuhetta vain osittain. Sitä ei ollut suunnattu hänelle. Rohkeus, kunnia ja yhteistyö sitä, pimeyden voimien kukistaminen tätä. Kuinkahan monta prosenttia näistäkin opiskelijoista oli ollut rohkelikkoja? Draco ei ollut ennen tullut ajatelleeksi, ettei kovin moni luihuinen päätynyt auroriksi.

Draco katsahti laiskasti muita alokkaita. Suurin osa oli hänen ikäisiään miehiä. Muutama vanhempi velho näytti erityisen keskittyneeltä. Noitia oli vähemmän kuin velhoja. Draco huomasi aiemmin supattaneen tytön ja käänsi kasvonsa nopeasti takaisin rehtoriin.

Kuten tyttö oli todennut, hän oli nyt sinkku. Draco virnisti itsekseen. Harry Potter ei ollut kihloissa. Kukaan ei odottanut häntä kotona kutsukorttikartonkien tai keikkakalenterin kanssa. Hän voisi lähteä tämän höpinän jälkeen viskipaukulle.

Aivan kuin Ames olisi lukenut hänen ajatuksensa, sillä hän ojensi sanaakaan sanomatta Dracolle värikkään pergamentin palan. Draco luki mainoksen:

Auroriakatemian aloitusbileet! Avajaispäivänä asuntolassa!

Draco virnisti silmät loistaen.


*


Hermostunut Harry haroi tottuneesti hiuksiaan, jotka olivat tosin ohuemmat kuin hänen omansa. Nämä vaaleat hiukset tottelivat häntä paremmin kuin mustat. Miten Draco sai hiuksistaan näin sileät?

Harry keräsi rohkeutensa ja vetäisi tammisen etuoven auki. Hän asteli robottimaisesti eteisaulaan ja toivoi, että hänen suunnitelmansa toimisi.

Kun Harry oli asettamassa takkia takaisin kaappiin, hän kuuli tutun äänen lattialta.

 ”Isäntä sai asian hoidettua?” Benedict-tonttu kysyi yhtä epäluuloisena kuin aiemmin.

Harry nyökkäsi ja osoitti sitten kurkkuaan.

 ”Kurkkuni on kipeä, joten yritän välttää puhumista”, hän kähisi tahallaan.

Kotitonttu näytti edelleen epäilevältä, mutta se ei onneksi kysellyt enempää.
Mitä vähemmän Harry joutuisi puhumaan, sitä epätodennäköisempää olisi, että Dracon perhe epäilisi häntä.

”Benedict valmistaa kuuman erikoisensa. Tuon sen teille oleskeluhuoneeseen, missä emäntä ja hääsuunnittelija odottavat”, kotitonttu sanoi arvokkaasti ja kiiruhti kaariovista ilmeisesti keittiöön.

Harry nielaisi. Hänen pitäisi vähintäänkin tervehtiä ”morsiantaan”, ennen kuin voisi vedota kuumeiseen olotilaan ja vetäytyä lepäämään.

Harry vilkaisi muutamasta ovesta sisään, ennen kuin kuuli puheensorinaa suurien lasiovien takaa. Raskain askelin Harry tarttui kahvoihin ja veti syvään henkeä. Sitten hän avasi ovet.

Oleskeluhuone oli yhtä iso kuin Rohkelikkotornissa. Keskellä sitä oli konjakin väriset nahkasohvat, jolla istui kaksi naista. Harry tunsi huojennusta siitä, että ilmeisesti Astorian isä ei ollut paikalla.

Toinen noita, pidempi ja ryhdikkäämpi, katsoi häntä tuimasti. Harry tunnisti hänet ajankohtaisohjelmasta. Astoria Greengrass oli kaunis noita, jolla oli paksut ruskeat hiukset ja huoliteltu tyyli. Hän näytti naiselta, joka saattoi jopa saada Dracon kuriin.

 ”Draco! Olet myöhässä.”

Harrya nolotti. Hän tunsi itsensä yhtäkkiä ihan lapseksi, joka oli tehnyt jotain pahaa.

 ”Anteeksi, Astoria…”, Harry köhi kurkkuaan ja yritti kuulostaa kipeältä, ”minä olen hieman kipeä.”

”Kuulostat kamalalta, kulta”, Astoria myönsi, ”istu hetkeksi alas, mutta älä tartuta minua. Ääneni pitää olla kunnossa ylihuomenna Martsissa.”

Harry istui nahkatuolille ja nyökkäsi rimpsumekkoiselle hääsuunnittelijalle, joka ei tuntunut olevan hänestä kovin kiinnostunut.

Pöydälle oli levitetty monisteita ja valokuvia.

 ”Häävalssi on sitten Lohikäärmeen tulessa”, Harry kiiruhti sanomaan, vielä kun muisti.

Astoria rypisti otsaansa.

 ”Miksi?”

Sitä Malfoy ei ollut vaivautunut selittämään.

 ”Siksi että –”, Harry ei voinut katsoa Astoriaa silmiin, ”se on minulle tärkeä kappale. Öh, lohikäärmeet ovat… uljaita.”

Hääsuunnittelija naksautti kieltään. Harryn poskia kuumotti.

Hiton Malfoy… Kuvitteliko hän, ettei kukaan kysyisi perusteluja?

Oleskeluhuoneen ovi liukui auki ja Benedict käveli sisään. Se kantoi tarjottimella kolmea juomaa, joista yksi höyrysi sakeasti. Kotitonttu ojensi mukin Harrylle, joka haistoi kitkerää nestettä.

”Lohikäärmeen tulessa on vanha valssi”, Astoria pohti ja otti viinilasin käteensä, ”kuvittelin, että me haluamme pitää teeman modernina.”

Harry maistoi kotitontun tekemää juomaa. Se poltti kurkkua ja olisi varmasti parantanut hänen kuvitellun kurkkukipunsa. Hän yski voimakkaasti.

 ”Isäntä ei tosiaan voi hyvin”, Benedict totesi vakaasti, ”normaalisti hän pystyy nielemään tulikonjakin yhdellä kulauksella.”

Harryn teki mieli mulkaista kotitonttua. Hänellä oli ikävä tunne, että se tiesi hänen teeskentelevän.

 ”Otatteko toisen?” Benedict kysyi, vaikka Harrylla oli juomastaan vielä puolet jäljellä.

”Ei kiitos”, Harry kähisi vastaukseksi.

Kotitonttu virnisti nyt selvästi ja poistui.

Astoria ja hääsuunnittelija olivat siirtyneet keskustelemaan hääpaikan koristeluista. Harry tiesi, ettei hänen läsnäoloaan enää tarvittu.

 ”Taidan siirtyä potemaan yläkertaan”, hän tokaisi ja nousi seisomaan. ”Häävalssi on Lohikäärmeen tulessa, se on minulle tärkeintä.”

Astoria tarttui hänen käteensä.

 ”Mietitään sitä vielä myöhemmin, kulta. Olen musiikkialalla, joten en voi tehdä tuollaista päätöstä näin nopeasti.”

Harry nyökkäsi ja poistui oleskeluhuoneesta. Ainakin hän oli tehnyt parhaansa.

Hän käveli mietteissään kohti portaikkoa, kunnes hän kuuli taas möreän äänen läheltä:

”Teille on pöllö, isäntä.”

Harry hätkähti ja huomasi Benedictin seisovan ihan vieressään. Miten Draco pystyi asumaan samassa talossa tuollaisen hiipparin kanssa?

 ”Missä se on?” Harry kysyi.

Kotitonttu hymyili ilkikurisesti.

 ”Tavallisessa paikassaan.”

Harry puristi kaidetta.

 ”Aivan.”

Kotitonttu tuijotti häntä suuria silmiään räpäyttämättä.

 ”Nukun ensin vähän”, Harry sanoi lopulta.

Häntä ei nukuttanut pätkääkään, mutta hän pakeni silti makuuhuoneeseen. Hän paukautti oven kiinni takanaan ja nojasi siihen silmät kiinni. Hän aikoi pysytellä täällä pari tuntia. Iltapäivällä hän voisi lähteä takaisin kotiin jollain verukkeella. Hermione oli luvannut tulla aikaisin auttamaan häntä ratkomaan tätä sotkua.

Harry avasi silmänsä ja hätkähti. Iso huuhkaja tuijotti häntä ikkunan takaa ja nokki lasia.

Hän käveli ikkunalle ja avasi sen. Huuhkaja lensi hänen olkapäälleen ja ojensi koipensa. Se ei ollut enää nuori yksilö, mutta sitäkin painavampi.

”Huh, en pysty seistä suorassa”, Harry jutteli pöllölle ja irrotti kirjeen sen jalasta.

Huuhkajan täytyi olla se sama, joka Malfoylla oli ollut kouluaikoina. Ajatus teki Harryn hetkeksi surulliseksi, koska hän ajatteli Hedwigiä. Harry silitti huuhkajaa, joka näykkäisi hänen hiuksiaan. Harry äkkäsi pöllönamit työpöydällä ja syötti yhden huuhkajalle. Se lennähti katonrajassa olevalle orrelle ja huhuili tyytyväisesti.

Harry vilkaisi pöllön tuomaa kirjettä. Sitä ei ollut sinetöity. Harryn pitäisi jättää kirje tänne, odottamaan oikean Dracon paluuta. Toisaalta, kehojen palautumisessa saattaisi mennä useampi päivä, joten Harry voisi ottaa kirjeen mukaansa kotiin ja näyttää siellä Malfoylle. 

Toisaalta, Harry oli utelias. Hän oli nyt Draco Malfoy, teknisesti ottaen.

Harry avasi kirjeen. Jos siinä olisi jotain turhaa, hän säästäisi Mafloyn vaivalta…


Malfoy,

älä mene naimisiin, jos et halua sitä oikeista syistä. Minäkin olen onnellinen näin. Perheeni ei ehkä hyväksy valintojani, mutta en voi miellyttää heitä lopunikääni. Lopeta isäsi mielistely. Se ei ennenkään ole johtanut mihinkään.

– Blaise

« Viimeksi muokattu: 31.12.2017 14:02:08 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Mielenkiintoisesti tarina etenee. Pidin molempien poikien tavasta ajatella! 8)
Nerokasta laittaa Draco jopa nauttimaan elostaan Harryn nahoissa. Harry taas on aika OC hermoillessaan. Kotitonttu on mahtava yksityiskohta!  ;D

Jatkoa pian!

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 460
Tarina kulkee mukavasti eteenpäin. Kiva, että olit ottanut tähän molempien näkökulmaa sillä olivat kuitenkin kumpikin omilla tahoillaan.

Hieman pelottaa, että mitähän Draco meinaa tehdä Harryn vartalossa ollessaan. Toivottavasti hän ei kuitenkaan nolaa Harrya mitenkään, sillä se olisi kurjaa.

Harry oli suloinen piiloutuessaan sairauden taakse vältelläkseen häähumua. Blaisen viesti oli mielenkiintoinen ja jätti kivan kutkuttavan olon. Onkohan Blaise homo vai sinkku vai mihin hän vihjaa ollessaan onnellinen? Mielenkiintoista :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Lenune

  • ***
  • Viestejä: 605
  • Pink fluffy unicorn
Hih, odotan innolla, mihin tämä etenee :D Mä arvasin, kuten Harrykin  ;D, että Malfoy on menossa naimisiin vääristä syistä! Jännityksellä odotan myös, mitä Harry ajattelee asiasta. Onko se heti Harrymaiseen tapaan tuntemassa sympatiaa, ignooraako koko asian, alkaako puuhata selän takana jotain omaa pelastan maailman tai ainakin Dracon tulevaisuuden-kuviota vai näkeekö kenties tilanteessa tavan kostaa kouluaikojen kaunoja ja tehdä Malfoyn häistä kamalat  :o 8) Tosin todennäköisintähän lienisi se, että Harry vain omaa taitamattomuuttaan onnistuu pilaamaan Dracon häät ja elämän ennen kuin tajuaa, että pitää Dracosta :'D

Draco taas <3 Oon viime aikoina lämmenny tosi paljon tällaisille asetelmille, missä Draco on edelleen ystäviä entisten luihuisten kanssa ja tykkäsinkin Blaisen kirjeestä. Välittyi jotenkin se, että kaikki ovat aikuistuneet ainakin hippusen ja Draco avautuu asioistaan ystävilleen, jotka puolestaan pyrkivät olemaan tukena. Toki tässä jäi avoimeksi, onko Dracolla ja Blaisella (ollut) jotain muutakin kuin ystävyyttä, mutta jotenkin pelkkä aito ystävyys lämmittäis mun mieltä. Näen myös tosi paljon mahdollisuuksia tässä, että Draco on auroriakatemiassa Potterina  ;D En aio listata niitä, mutta jännityksellä odotan, toteutuuko mun ajatukset :D

Benedict pääsi jo mun suosikkilistalle tuolla epäilyllään! Toivottavasti Astorialla ei ole valtaa tonttuun, vaan se on nimenomaan ja vain Dracon, koska muuten se vois paljastaa jotain Astorialle  :-X

"Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää mihinkään" CMX-Melankolia
"Everything that drowns me, makes me wanna fly"

Orvokki

  • ***
  • Viestejä: 52
Tykkään tässä erityisesti siitä, ette Draco ole heti kiepsahtamassa Harryn kaulaan ja ajattelee kehonvaihdoksen seurauksena muutakin kuin Harrya. Tässä tarinassa on jotain tosi kypsää, vaikka tämä on helppolukuinen ja humoristinen.
Lenune otti osuvasti esiin sen Harryn piirteen, että hän varmaan jollain tasolla haluaa olla sankari ja pelastaa Dracon. ;D
Tuskin maltan odottaa niitä häitä. Harry-parka, Draco nauttii opiskelijaelämästä..

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 832
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Jee, tähän on tullut jatkoa! Tätä on kyllä mielenkiintoista seurata. Tarina etenee sopivaa tahtia ja pidän kevyestä rakenteesta. Tarinan kulku on myös tarpeeksi jännittävää, muttei liian vauhdikas, vaikka vaihdetaankin hahmoa kesken luvun. Kiva nähdä, miten erilaiset elämät noilla kahdella on ja miten ne joutuvat pärjäämään toistensa elämissä.

Ja voi Draco, mihinhän tuli suostuttua, kun lähtee tuolla tapaa juhlimaan. :D Harrylla taas ei mene niinkään vahvasti ja rikkoi kirjesalaisuuttakin, mikä saa Dracon varmasti suunniltaan. Astoriasi vaikuttaa kivalta. Omani on useimmiten hieman hiljaisempi ja ujo, joten kontrasti sinun Astoriaasi on aika iso. Mutta pidän tästä. <3

Parasta kaikista hahmoista on kuitenkin Benedict. Aivan loistava hahmo, pisteet sille ja siitä. :D
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me