Kirjoittaja Aihe: On kolmenlaisia kellariasukkeja (K-11, perustajat, tragikoominen ficlet)  (Luettu 7429 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Nimi: On kolmenlaisia kellariasukkeja
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Tragikomedia
Vastuuvapautus: Kaikki, mikä kuuluu Rowlingille, kuuluu hänelle.
Yhteenveto: Tai sitten olet rehti puuskupuh, voi sinuun aina luottaa.
Kirjoittajan sana: Halusin kirjoittaa Helga Puuskupuhista ilman, että hänestä muodostuu nyhveröä. Otsikkohaasteen hylätyistä otsikoista löytyi inspiroiva nimi tälle ficletille. Oli vaikea päättää, mille osastolle tämä kuuluu, mutta Pimeyden voimat tuntui synkkyydessään lopulta oikealta.

---


On kolmenlaisia kellariasukkeja. Jos teillä on vähän aikaa, kerron tarkemmin.

Minä en ihan totta olisi tahtonut sitä kellaria. Minusta Tylypahkassa ei tarvita kellaria. Ajatelkaa nyt itsekin, jos osaa taikoa, niin eihän sitä hiisi vieköön tarvitse mitään kellaria.

Mutta kellari Tylypahkaan tuli. Godrick halusi säilöä sinne viinit ja Rowenan mielestä kotitontut voivat asua siellä ja Salazar mutisi jotain, mitä kukaan ei kuullut, koska minä suutuin Rowenan kotitonttumaininnasta ja saatoin mahdollisesti tirvaista häntä nenään ja siitäkös Godrick veti siepin omaan nenäänsä. No, ei siinä, ei siinä, kellari tuli, mutta ei sinne viinejä tullut sen enempää kuin kotitonttujakaan, joille minä vaadin paremmat asuintilat kuin vetoisan kellarin.

Arvatkaapa, mitä kellariin tuli? EI MITÄÄN. Ei siis kerta kaikkiaan mitään. Kovalla huudolla oli kellari saatava, mutta ei sinne sitten pantu mitään. Tietenkään. Oppilaiden tultua kaikilla oli niin kova kiire, että kellari vallan unohtui.

Tai niin minä luulin.

Yhtenä kesäisenä päivänä oli aivan tavattoman kuuma, siis sellainen ihan tappohelle. Inhoan semmoista. Silloin mieleeni tuli pitkästä aikaa kellari. Ajattelin mennä sinne hetkeksi viilentymään. Eipä siinä, eipä siinä, lähtökohtaisesti vallan mukava ajatus. Mutta mitä minä siellä näinkään! Rowena ja Godrick kiinni toisissaan, vasten kiviseinää, lähes ilman vaatteita. Taisin vähän kiljahtaa tai sitten se oli Rowena, joka kiljui. No, eipä siinä, lähdin pois enkä puhunut asiasta kenellekään, en edes Godrickin vaimolle, vaikka vakavasti sitä kyllä harkitsin.

Vuosia kului, oppilaita tuli ja meni, kellari pysyi, vaikka en siellä tuon välikohtauksen jälkeen enää käynyt. Paitsi sitten kerran kävin. Rowenan tytär Helena oli juuri silloin kadonnut. Etsimme koko linnan läpi, minä kolusin ensimmäisen kerroksen ja kellarin. Saatoin ehkä nähdä Helenan vilahtavan pylvään taakse kellarissa. Saatoin. En voi olla varma siitä, oli niin pimeää. Näin monen vuoden jälkeen en voi olla varma edes siitä, näinkö ylipäänsä ketään.

Joko alatte ymmärtää, ettei kellareissa ole mitään hyvää? Jos ette, kerron vielä kolmannesta kerrasta, kun kävin Tylypahkan kellarissa. Tai yritin käydä. Salazar oli silloin jo lähtenyt. Kaipasin häntä niin paljon kuin kaivata saattaa. Yhtenä päivänä, kun Rowena oli todella sairas ja Godrick tolaltaan vihasta ja surusta, minun oli pakko saada olla yksin. Olin aikeissa mennä kellariin, mutta siellä, missä kellariin johtava ovi oli ollut, ei ollut enää mitään, ainoastaan seinä. Jäin seisomaan kiviseinän eteen hölmistyneenä. Sitten etsin käsiini Godrickin.

”Godrick, meiltä on kadonnut kellari.”

”Mitä?”

”Meillä ei ole enää kellaria.”

”Ei meillä ole koskaan ollutkaan kellaria.”

”Mitä sinä höpiset? Totta kai meillä on ollut. Sinne pääsi tyrmän oven vierestä.”

”Helga, meillä ei koskaan ole ollut kellaria”, Godrick kohotti ääntään.

”Älä ole typerä. Menen kysymään Rowenalta.”

Kun pääsin Rowenan torniin, oli Rowena kuollut. Harmitti niin paljon, että hän oli ehtinyt kuolla, ennen kuin ehdin kysyä siitä kellarista. Kaikki hautajaisjärjestelyt ja suremiset veivät niin paljon aikaani, että unohdin koko kellarin.

Vasta noin sata vuotta myöhemmin tuli mieleeni, että voi pirun piru, sinne kellariinhan Salazar sen helvatan käärmeensä laittoi. Ja me olimme Godrickin kanssa tuhlanneet vuosikymmeniä siihen, että olimme miettineet, että mihin Salazar sen otuksen tunki.

Mutta arvatkaa mitä? Ei siinä, ei siinä, minä vastustin sitä kellaria aivan alusta saakka, minun omatuntoni on puhdas.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2018 18:37:04 kirjoittanut Rowena »

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 417
  • Magnificent Bastard
Tämä on loistava. Tyylipuhdasta tummahkoa huumoria. Onnistuit kyllä hyvin tavoitteessasi, tämän ficin Helga Puuskupuhilla ei ole mikään nyhverön asenne. Hän ottaa vastuuta, eikä odota muiden hoitavan asioita puolestaan, mutta osaa pestä kätensä sopasta kun on sen aika.

Ideakin oli loistava. Oletan, että ne kellariasukit ovat kotitontut, salarakkaat ja yksinäisyyttä kaipaavat? Mikäköhän näistä tämä Salazarin käärme sitten tässä tapauksessa olisi, hmm?  ;D Joka tapauksessa, me likes. Toi kivasti hymyn huulille. Kiitos <3 !
pannu by wolferain ♥

Paquette

  • ***
  • Viestejä: 359
Tykkään kovasti Helgan kertojanäänestä tässä, se on hyvin eläväinen, ja tulee melkein fiilis kuin istuisi hänen kanssaan tuopin ääressä jossain vähän savuisessa ja pimeässä pubinnurkassa. Jotenkin olen havaitsevinani hänessä tiettyä tympiintymistä Tylypahkan kuvioihin ja perustajatovereihin. :D Toisaalta kuvatut tapahtumat ovat tietysti oikeasti traagisia, ja ehkä tämä kevyehkön humoristinen sävy on häneltä tietoista etäisyyden ottoa. Jonkinlainen tilityshän tämä kuitenkin vaikuttaisi olevan.

Minulla ei ole oikein käsitystä siitä, miltä osin tässä kuvatut tapahtumat pitävät yhtä canonin kanssa, ja voi olla, että tästä saisi vielä enemmän irti, jos siitä olisi perillä. Selvästi kellarin rakentaminen oli kuitenkin virhe. ;D Mutta hetkinen, miksi Godrick kiistää heillä koskaan olleen kellaria?? Onko hänellä joku salaisuus siihen liittyen, vai onko koko kellari Helgan kuvitelmaa, onko jompikumpi heistä jotenkin sekaisin? Hämmennyin tästä nyt kovasti. ;D (Itse asiassa hämmennyin niin, että deletoin eilen tämän kommenttini, jota olin jo melkein lähettämässä. Joo, olen pöljä. ::)) No mutta siitä huolimatta, että minulta ehkä jäi jokin oleellinen juttu huomaamatta tai ymmärtämättä, pidin tästä. Kiitos!

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Awww. Ihana että nappasit tämän otsikon, koska se on aika haastava! Tai että miten tuollaisesta otsikosta kirjoitetaan jotain muuta kuin huumoria. Mutta jes, sinä teit tästä tekstistä juuri sellaisen ihanan tragikoomisen kuin mitä tuo otsikko antoi olettaakin!

Ihan mahtava. Huumori toimi tosi hyvin. Tykkäsin siitä, miten Helga oli kovin luonteikas tyyppi, että tällä oli vahvat mielipiteet oikeasta ja väärästä, tarpeettomasta ja tarpeellisesta, kuitenkin niin ettei hän ollut sellainen stereotyyppinen hissukka puuskupuh, joka ei uskalla sanoa poikkipuoleista sanaa mistään! Hyvä Puuskupuh!!

Tykkäsin tosi paljon. Kaikesta. Etenkin siitä, että Rowena ja Godrick hääräilivät kellarissa muilta salassa, koska itsekin kuvittelen heidät tällaisiin puuhiin. :D (Kirjoitan aiheesta juuri ficciä.) Ah.

Paquetten tavoin hämmennyin kyllä siitä, että Godrick ei yllättäen muistanut minkään kellarin olemassaoloa. Miksihän? Rowenan kuolema sattui kyllä harmilliseen kohtaan. Olisin niin halunnu kuulla, mitä hän asiasta sanoo. Voi Helga!

Lainaus
Mutta arvatkaa mitä? Ei siinä, ei siinä, minä vastustin sitä kellaria aivan alusta saakka, minun omatuntoni on puhdas.
Ihana loppu. Ah!

Tämä oli niin hieno. Oikeastaan hämmentävää, että tämä on Pimiksessä, koska itse varmaan olisin olettanut tämän olevan Notkossa. Tai ehkä Halkinauruksessa. Mutta eipä sillä niin väliä, hieno ficci kuin hieno ficci!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Kiitos kaikille kolmelle kommenteista ^__^!

Godrickin käytös lopussa herätti kummastusta, mitä en ihmettele. Halusin loppuun vielä jonkin epäselväksi jäävän vinksahduksen, ikään kuin luomaan epätietoisuutta siitä, onko Helga luotettava kertoja ensinnäkään, käyttikö Salazar Godrickiin unhoitusloitsua vai mitä ihmettä tapahtui. Mutta ehkä tuollainen vinksahdus sekoitti pakkaa vähän liikaa, ehkä olisi vähän enemmän pitänyt avata.

DulzGram, ihanaa, kun tykkäsit <3! Mä ajattelin kellariasukkien olevan Godrick & Rowena, Helena ja basiliski. Kotitontut eivät koskaan kellariin päätyneet Helgan vastustuksen takia.

Paquette, eikä, ihastuttava mielikuva tuo Helgan kanssa pubinnurkassa!! Tulin siitä tosi iloiseksi! Traagisten asioiden käsitteleminen huumorin avulla oli mullakin mielessäni, kun tätä kirjoitin – vaikeistakin jutuista on helpompi keskustella, kun keventää niitä huumorilla.
Canonin kanssa teksti kommunikoi siinä mielessä, että Helena karkasi ja Rowena kuoli sekä Salazar lähti ja jätti basiliskin Tylypahkaan. Kellarista en mene vannomaan ;D.
Voi ei, kommentin deletointi on aina yhtä ketuttavaa! Arvostan, että jaksoit kirjoittaa uuden kadonneen tilalle :).

Arte, joo, himottelin tuota otsikkoa pitkään, se on mahtava! Ja vitsi, onpa mahtavaa kuulla, että kirjoitat perustajista!! Oisko perustajat uusi H/D ;)? Ahhaaa, vitsi, miten iloiseksi ficcitulva tästä nelikosta tekis mut!
Mietin kauan, että minne osastolle tungen tämän. Lopulta päädyin Pimeään, kun sävy tässä kuitenkin on kaiken huumorin alla mielestäni aika synkkä.


Kiitos vielä kaikille <3!

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Iltaa! Suuresti olkoon ylistetty stalkkerinappi, ilman sitä en olisi varmaan tätäkään aarretta löytänyt. Välillä sitä vain tarvitsee elämäänsä tragikoomisen ficletin Tylypahkan perustajista, ja siihen tarpeeseen tämä teksti sopi täydellisesti. Enkä muutenkaan ole tainnut hirveästi lukea perustajista tekstejä, joten tämä oli kaikin puolin mainio lukukokemus.

Erityisesti tykkäsin Helgan näkökulmasta tässä! Hän ei tosiaankaan ollut mikään nyhverö, päinvastoin, ja siitä mä pidin myös kovasti. Kotitonttuja puolustava, salaisuudet pitävä ja väkivaltaankin taipuvainen Helga oli todella ilahduttava. Myös koko Tylypahkan kellarin konsepti oli mielenkiintoinen. Ajatus siitä semmoisena unohdettuna piilopaikkana on kiehtova, ja mä tykkäsin myös tuosta koko kellarin katoamisesta ja Godricin hämmennyksestä. Koko kellarin olemassaolon kyseenalaistaminen oli minusta hyvä veto ja se lisäsi myös semmoista synkkää tunnelmaa tähän.

Lainaus
Vasta noin sata vuotta myöhemmin tuli mieleeni, että voi pirun piru, sinne kellariinhan Salazar sen helvatan käärmeensä laittoi.
Ai että, tämä sai mut kyllä nauramaan. Tän tekstin tasapainoilu huumorin ja synkkyyden välillä sai aikaan erittäin mielenkiintoisen lukukokemuksen, koko tragikoomisuus tässä oli muutenkin erinomaista! Tässä oli myös mainioita yksityiskohtia perustajista, mikä ilostutti mua suuresti.

Tätä oli hauska lukea ja tää piristi mun iltaa kovasti, kiitos tuhannesti tästä lukukokemuksesta!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Vuorna, ihanaa, että löysit tiesi tämän pariin ja päätit kommentoidakin 😊. Kiitos! Oon myös tosi iloinen, että tää on saanut sut nauramaan! Ja hahaha, oon samaa mieltä tuosta, että välillä elämäänsä tarttee perustajien tuomaa tragikomiikkaa :D.

❤️

Hopearausku

  • Vedenelävä
  • ***
  • Viestejä: 351
Tämähän oli tragikomediaa parhaimmillaan :D Voi kellari sentään! 

Komppaan muita kommentoijia siinä, että kertojaääni on todella onnistunut, eikä Helgasta todellakaan jäänyt minkäänlaista nyhverömielikuvaa. Päinvastoin, Helga on hirmuisen vahva naishahmo, joka uskaltaa selkeästi tuoda omia mielipiteitään esille (ja muiden kannattaisi selkeästi niitä mielipiteitä kuunnella :D). Ihanaa myös, että puuskupuheistakin saa lukea tällaisiakin tarinoita, joissa heitä ei esitellä lauman mukana menevinä nynnyinä, vaan ahkerina ja toimeliaina, kuten kyseisen tuvan edustajien kuuluisikin olla.

Myös sisältö oli suorastaan briljanttia luettavaa ;D Kaikenmoisia edesottamuksia siellä kellarissa sitten tapahtuukin. Noh, onneksi kyseinen tila ei kuitenkaan ihan käyttämättä jäänyt, vaikka kenties perustajien suutelointipaikan roolia voikin pitää vähän kyseenalaisena - kuolettavan käärmeen säilytyskomeron tehtävä se vasta mielenkiintoinen onkin! Ehkä kellareilla on sitten kumminkin merkitystä.

Kiitos päivän piristyksestä! ♥

bannu © Ingrid
ava © Felia

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Nämä sinun perustajaficcisi eivät kyllä petä koskaan! Näitä on aina yhtä suuri ilo lukea, sillä näiden neljän väliset kemiat ovat loputtoman mielenkiintoisia ja salaisuuksia ja salasuhteita sinne mahtuu, kuten tässäkin ficissä käy ilmi :D Helga on mahtava kertoja ja tykkään hänestä kovasti, kuten myös Valentinuksen päivä -ficissäsi. Rowling on luonut perustajille todella mielenkiintoisen tarinan, jota ei kirjoissa paljoakaan sivuta, mutta ai että, ihanaa, että pääsen lukemaan heistä sinun tekstiesi kautta!

Tämän tekstin huumori ja kepeä kerronta sopivat täydellisesti yhteen tasapainottamaan synkempiä teemoja. Tässähän on pettämistä, kuolemaa ja hirviöitä, mutta Helgan kertomana ne jotenkin kevenevät ja lukijakin suhtautuu siihen kuin asiassa ei olisi mitään vakavaa :D Mietin, onko Helgan suhtautumisessa kaikkeen jotain puuskupuhmaista vai onko se vain ajan tuomaa viisautta osata ottaa asioihin etäisyyttä ja uskoa, että kaikki kyllä järjestyy? En tiedä, mutta hän on ihanan kepeä, vaikkakin samalla todella tarkkasilmäinen ja perillä asioista!

Tykkäsin tuosta lopun twististä, jossa Godrick alkaa kyseenalaistaa Helgan sanoja. Tulkintoja on monia ja Salazarin unhoitusloitsu ehdottomasti yksi mahdollinen, mutta minun ensitulkintani oli, että ehkä Godrick oli niin surun murtama, että meni itsekin sekaisin ajatuksissaan. Hauskaa, että leikittelit ajatuksella epäluotettavasta kertojasta! Se asettaa lukijankin jännittävään asemaan ja tuo tekstille ehdottomasti lisäarvoa. Kiitos kovasti tästä! Hauskaa, että Vuorna ja Hopearausku nostivat tämän arkiston syövereistä minunkin luettavakseni :D

between the sea
and the dream of the sea

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Kiitos kommenteista ❤️.

Hopearausku, joo, kellareilla on merkitystä :D. Kommenttiasi lukiessani tuli mieleen edesmenneiden isovanhempieni talo, joka oli aiemmin ollut kyläkauppa. Talon alla oli suuri kellari ja sinne meni luukku olohuoneesta. En lapsena koskaan uskaltanut avata sitä luukkua, vaikka isoisäni maanitteli :D. Hauskaa, mistä muistojen tomusta tää nyt nousi pintaan tosi kirkkaana...

Ihana kuulla, että pidit tästä tekstistä!



Hiddenben, näistä neljästä on ihanaa kirjoittaa, joten on tosi mahtavaa, että näistä teksteistä tykätään ❤️. Ja oli huippua lukea sun ajatuksia tästä tekstistä! Mäkin kallistun sille kannalle, että lopussa Godrickin ajatukset ovat surusta sekaisin.

Tätä tekstiä ei olis syntynyt ilman ”Otsikko etsii tarinaa” -haastetta, joka on musta mahtava haaste! Ihanaa, kun Finissä on niin paljon inspiroivia haasteita, ilman niitä kirjoittaisin ainakin itse paljon yksipuolisempia tekstejä.

Kiitti vielä  :-*.

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Nää sun ficit Tylypahkan perustajista on kyllä ihan parhaita ♥ Ihanaa, kun tuot heidänkin hahmoihinsa eloa (kirjoissa kun olivat niin kuolleita :P) ja teet heistä mielenkiintoisia. Tällainen vähän mustempi huumori toimii kyllä hyvin, joissain kohdissa tulikin vähän ajateltua, että saako tällaiselle edes nauraa 🙊 No, eihän semmoinen mua nauramasta siltikään estä!

Lainaus
”Helga, meillä ei koskaan ole ollut kellaria”, Godrick kohotti ääntään.
Aikamoinen käänne kyllä, että kellari olikin kadonnut, ja sitten Godrick ilmoittaa, ettei sitä ole koskaan ollutkaan o.o Mulle tuli ekana mieleen, että Salazar olisi loitsinut Godrickin (ja varmaan muitakin) unohtamaan asian, mutta Helgaa ei ollut jostain syystä ehtinyt/voinut loitsia ennen kuin lähti. Kun Helga kuitenkin tajusi, että sinne kellariin basiliski päätyi. Pakkohan sellainen oli siis olla. Mutta hyvin hämmentävää, jos sitä kellaria ei oliskaan ollut koskaan olemassa! Oliko kaikki muukin sitten pelkkää Helgan kuvitelmaa :o Käärme kuitenkin oli ainakin olemassa...

Lainaus
Harmitti niin paljon, että hän oli ehtinyt kuolla, ennen kuin ehdin kysyä siitä kellarista.
Ihanaa kun se oli ainoa maininnan arvoinen asia, minkä takia Rowenan kuolema harmitti XD

Hyvä myös tuo loppu, kun kaikesta tapahtuneesta huolimatta Helga on yhä sitä mieltä, että mikään ei ole hänen syytään, hänen omatuntonsa on puhdas, kun hän alun perin ei sitä kellaria edes halunnut 😅 No, kai sitä voi niinkin ajatella.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Larjus, ihana kuulla, että tää mun musta huumori iskee :D. Perustajista on kyllä hauskaa kirjoittaa, kun ihan jo eeppinen 900-luku tuo jo oman värinsä tekstiin. Ja huumoria puolestaan syntyy jo itsestään siitä, että neljä tyyppiä päättää masinoida koulun pystyyn. Semmonen hanke ei vain voi mennä kerralla maaliin :D.

Kiitos, kun jätit kommentin, se ilahdutti <3.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Oikein aloin etsiä perustaja-ficcejäsi, kun ensimmäisen ehdin niistä lukea. Helga ei ole nyhverö, arvostan, että otit tämän asenteen kirjoittaiseen. ^^ Aloitus oli ihan loistava, imaisi heti mukaansa ja aloin heti virnistellä ja kohta puoliin jo nauraa ääneen.

Lainaus
Ajatelkaa nyt itsekin, jos osaa taikoa, niin eihän sitä hiisi vieköön tarvitse mitään kellaria.

Tykkään niin tästä kerrontatavasta, vähän kuin Helga kertoisi satua ykkösluokalaisille tai jotain. Yrittäisi opettaa jotain tärkeää, kuten että kellarit ovat vaarallisia. :D Kyllä Helga, oikein suuttua kotitonttujen kohtelusta, vaikka en väkivaltaan kehotakaan, mutta ei ihminen voi sille mitään, kun suuttuu. Tuo todella tuntui siltä Puuskupuhilta, minkä olen itse kuvitellut mielessäni. Mielestäni on tosi kiva lanka, mitä näissä olet pitänyt eli että Godrickilla ja Rowenalla oli suhde keskenään. Vähän samaan tyyliin kuin Helga ei voi aina estää itseään kuohahtamasta, koska on ihminen eikä mikään yliolento vain, koska on perustaja, samaan tyyliin Godrickilla ja Rowenalla on tunteita, joille ei voi mitään, vaikka tietäisivät sen olevan väärin. Ahh, mikä dilemma, ollako rehellinen puuskupuh ja kertoa rouva Rohkelikolle vai ollako uskollinen ystävä toisille perustajille. ^^

En osaa päätellä, miksi Godrick ei muista kellaria, oliko hän vain siinä hetkellä niin vihainen ja surullinen. Miten osasitkin kirjoittaa Rowenan kuolemasta niin traagisesti ja niin koomisesti. En tiedä miten päin olisin, vähän niin kuin Helga. ;D Todella traaginenhan loppu perustajilla lopulta olikin, Salazar lähti ja rikkoi ystävyytensä, Rowena kuoli, eikä Godrick varmaan koskaan saanut rauhaa ja Helgaa kummitteli loppuelämänsä hiivatin kellari. Lopetus on todella surullinen kun rupeaa miettimään, mutta sinä osasit kaiken kertoa hilpeästi. :'''D
Tämä oli aivan täydellinen, kiitos kun kirjoitat Puuskupuhista niin osuvasti ja kiitos ficistä. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 014
Meldis, kiitos kommentista! Miten hauskaa, että olet löytänyt nämä mun perustajat-ficit! Tykkään kirjoittaa yhtä isoa tarinaa, joten nämä kaikki ficit liittyvät toisiinsa, osa enemmän ja osa vähemmän. Mulla on ollu punaisena lankana just toi sun mainitsema ajatus siitä, että perustajat ovat vain ihmisiä, eivät yliolentoja. Jokaisella heistä on kipukohtansa ja virheensä, vaikka lajitteluhattu laulaakin mieluummin sankareista kuin soosaajista :D.

Lainaus
Tykkään niin tästä kerrontatavasta, vähän kuin Helga kertoisi satua ykkösluokalaisille tai jotain. Yrittäisi opettaa jotain tärkeää, kuten että kellarit ovat vaarallisia.
Hyvä vertaus :D.

Lainaus
Tämä oli aivan täydellinen, kiitos kun kirjoitat Puuskupuhista niin osuvasti ja kiitos ficistä. ^^
Kiitos sulle ihanasta kommentista <3! Ja hyvää alkavaa syksyä!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Tragikomiikka ja tämän tekstin vetoava nimi kävivät kiinnostamaan, joten päätin valita tämän luettavakseni. Tuo otsikkohaaste on mainio, ja sinun tulkintasi tästä nimenomaisesta otsikosta on viehättävän väkevä!

Nautin kovasti siitä, ettei Helga Puuskupuh ole tässä alistuva tai valmiiseen muottiin mukautuva, vaan sen sijaan hän on määrätietoinen ja sisukas. Hän joutuu ymmärrettävästi taipumaan enemmistön tahtoon kellarin kanssa, mutta hän seisoo silti mielipiteensä takana. Särmikästä, ehkä vähän erilaista puuskunäkökulmaa, mutta silti niin puuskuisaa! ♥ Minua hymyilyttää esimerkiksi tuo kotitonttujen asuinolosuhteista huolehtiminen, sillä se tuntuu jotenkin henkivän tuvalle ominaista välittämistä ja lähimmäisenrakkautta. Helgalla on tarmokas tapa osoittaa sitä! Hänen kertojaäänensä on minusta muutenkin vallattoman veikeää ja mukaansatempaavaa luettavaa. Mikä itseilmaisukyky! Rakastan muun muassa luonnehdintaa siitäkös Godrick veti siepin omaan nenäänsä. Tutut sanonnat, joissa on mukana ripaus taikamaailmaa, ovat vastustamattomia. Tästä tulee ihan sellainen fiilis, kuin Helga kertoisi suoraan lukijalle tätä eriskummallista kellaritarinaa, ja nautin siitä kovasti.

Arvatkaapa, mitä kellariin tuli? EI MITÄÄN. Ei siis kerta kaikkiaan mitään. Kovalla huudolla oli kellari saatava, mutta ei sinne sitten pantu mitään.
Tämä naurattaa minua kerta toisensa jälkeen! Tällainen pitkänäköisyyden puute on sovellettavissa niin moneen asiaan ja hankkeeseen oikeassakin elämässä. ;D

Aivan erityisesti nautin kuitenkin lopun twististä! Se, ettei Godrick muista kellaria (tai ei ainakaan myönnä muistavansa), järisyttää kiehtovalla tavalla lukijan luottamusta aiemmin lukemaansa. Monia muistoja kellarista, jota ei yhden mielestä sitten koskaan ollutkaan! Aloin jopa epäillä sitä, vastustikohan Helga sittenkään kellaria niin kiihkeästi... Hän suorastaan alleviivaa sitä lopussa, korostaa omatuntonsa puhtautta - mutta mitä jos kaikki kellarin vastustamiset ja inhoamiset ovatkin sepitettyjä tai ainakin vähän väritettyjä? Mitä jos Helga yrittää tällä kertomuksella jälkikäteen pestä kätensä jostain, mistä hän todellisuudessa kokeekin syvällä sydämessään jonkinlaista syyllisyyttä? Voiko lukija luottaa myöskään sananvaihtoon Godrickin kanssa? Nyrjähtänyttä, suorastaan kieroutunutta, mutta tällaiseenkin tulkintaan tässä lopussa olisi mielestäni ainekset! :D Ai että, ihanan monitulkintainen ja pureskeltavaa tarjoava loppu. Unhoitusloitsuakin kyllä mietin - sitä, olisiko Salazar jättänyt Helgan muistin pyyhkimättä esimerkiksi siksi, että hän tiesi Helgan inhoavan koko kellaria ja arveli ehkä tämän unohtaneen sen olemassaolon jo valmiiksi. Ah, en tiedä, mutta onpas kivaa pohtia!

Kiitoksia tästä tekstistä - viihdyin tämän parissa, ja tämä herätti myös kovasti ajatuksia ja hieroi aivonystyröitä! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day