hattaraprinsessa// Kiitos tooosi paljon!!<3
Fiorella// Kiitos tosi paljon!! +kiitos noista vinkeistä💖!
A/N: Tässä tulee sitten luku 1, tääkin taitaa olla aika lyhyt, mutta seuraava luku on sitten pidempi:)
Luku 1 | Muuttuminen
Avasin silmäni. Kipu oli hävinnyt, ketään ei ollut luonani. Kaikki oli oudon selkeää. Pystyin jopa haistamaan meren tuoksun kaukaa. Nousin, ja lähdin kävelemään metsään. Samassa tajusin. Liikuin nopeasti, aistini olivat paremmat, lisäksi tuntui, kuin olisin muuttunut täysin. Ensin säikähdin itseäni, mitä minulle oli käynyt noina päivinä, mitä minulle oli käynyt ennen sitä?
Olin iloinen, oli lämmintä, ja kävelin kaupungilla. En halunnut mennä vielä kotiin, koska oli 17-vuotis syntymäpäiväni, enkä halunnut mennä vielä kotiin juhliin, jotka äitini oli luultavasti järjestänyt. Olin siis menossa ostamaan uusia kirjoja. Kävelin kirjakauppaan, ja katselin hyllyjä. Samassa huomasin heidät. Kaupan nurkassa oli kolme epäinhimmillisen kaunista ihmistä. Kaksi miestä, ja yksi nainen. Käänsin katseeni nopeasti pois, mutta jokin pakotti minut katsomaan heitä. Toisella miehistä oli lähes pikimustat hiukset, hän näytti lihaksikkaalta. Naisella oli punaiset hiukset, ja hän näytti olevan joukon pää. Toisella miehellä oli vaaleanruskeat hiukset, eikä hän näyttänyt lihaksikkaalta. Joukkoa yhdisti vain satumainen kauneus, ja punaiset silmät. He katsoivat minua. Lähdin kaupasta ostamatta mitään. Autoni oli kuuden korttelin päässä kaupasta. Kävelisin sinne nopeasti. Vilkaisin taakseni, ja näin kolmikon seuraavan minua. Nopeutin askeliani. He seurasivat minua yhä. Olin jo autoni luona, joten menin autoni sisälle ja laitoin ovet lukkoon. Lähdin ajamaan kotiin. Kun olin ajanut pari kilometriä, näin taustapeilistä, että tällä kertaa minua seurasi auto. En päässyt vanhalla chevylläni yhtään nopeampaa, joten toivoin vain, ettei tuon auton kyydissä olisi kolmea punasilmäistä henkilöä. Ilmeisesti olin vain tuijotellut taaksepäin takana olevaa autoa, koska ennen kuin huomasinkaan, ajoin sillan kaiteesta läpi.
Kenellä voi olla tällainen tuuri!? No, jotain minulle oli käynyt onnettomuuden jälkeen. Jouksentelin ympäri metsää, ja kiljuin riemusta. "Ohops!" En tiedä miten se on mahdollista, törmäsin puuhun, ja puu katkesi. Minulle ei köynyt kuinkaan. Testasin nopeuttani. Testasin voimiani. Käytin koko päivän etsien rajojani. Kun ilta alkoi hämärtää, tajusin, että olin liikkunut kylän lähelle. Otin taskustani peilin - halusin tietää näytinkö sottaiselta - ja katsoin siihen "Iik!" kiljahdin. Peilistä tuijotti satumaisen kaunis nuori nainen, jolla oli verenpunaiset silmät. Se ei voinut olla minä. Ei voinut. Aukaisin suuni, nainenkin aukaisi. Sen en voinut olla minä. En halunnut olla punasilmäinen. Entiset suklaanruskeat silmäniolivat olleet hienommat. Suljin silmäni, ja kuvittelin tuolle naiselle, - joka harmi kyllä olin minä - suklaanruskeat silmät. Se alkoi näyttämään jo minulta. Avasin silmäni, ja katsoin taas peiliin. Kuvittelinko vain, vai olivatko silmäni ruskeammat? Tuijotin silmiäni. Kyllä! Ne olivat muuttumassa ruskeiksi. Kuvittelin tuuheat ruskeat hiukseni vaaleiksi. Aluksi ei tapahtunut mitään, sitten niiden väri alkoi vaalentua. Keskityin enemmän, ja sain hiuksistani täysin vaaleat. Muutin ne takaisin tumman ruskeiksi, koska pidin niiden väristä. Muutin itseäni vaikka minkä näköiseksi, kunnes tajusin, että läheltä tuli tuulen mukana ihmisen tuoksua. Kuljin lähemmäs, ja näin kylän. Katsoin vähän enemmän vasemmalle, ja näin tytön. Tytön, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Tytön, joka käveli paljon hitaampaa kuin minä, ja yhtäkkiä kompastuin. Samassa tajusin, etten voinut olla enää normaali ihminen. Ei kuka tahansa voinut olla näin täydellinen. Varmistin, että olin sen näköinen, kuin aamupäivällä(ennen muuttumista) ja yritin kävellä yhtä hitaasti kuin ihmiset. Ajattelin mennä tytön luokse, mutta samassa tuuli kääntyi, ja puhalsi tytön tuoksua suoraan naamaani. Kurkkuani rupesi korventamaan. Kyyristyin valmiina loikkaan, enkä edes muistanut, että minun ei pitäisi juoda ihmisten verta. Kun lupasin sen, en tiennyt, että ihmiset tuoksuvat näin herkullisilta. Ei kai yksi lupauksen pettäminen haittaisi mitään. Sitten loikkasin.