Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Laittomia piristeitä, S, Leo de la Iglesia & muita, oneshot  (Luettu 849 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Laittomia piristeitä
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Mukana: Leo, JJ sekä muita
Genre: Kepeä draama, slice of life

Summary: ”No? Mitä sinä piilottelet siinä?”



***



Leo oli käymässä tavallista aikaisemmin yöpuulle, jotta jaksaisi seuraavan päivän luisteluharjoitukset täysin palkein. Tärkeä Kiinan turnaus oli enää vain viikon päässä. Etukäteinen hermoilu ei auttanut yhtään, mutta siltikin Leo huomasi pyörittelevänsä sormiaan ja jyrsivänsä huultaan vähän väliä.

Messengerin kilahdus ilmoitti saapuneesta viestistä. Siristäessään silmiään puhelimen kirkkauden rynnätessä verkkokalvoille hän käsitti viestin lähettäjäksi Jean-Jacques Leroyn, mikä yllätti häntä hienoisesti. JJ ja hän tapasivat jutella harvakseltaan.

Jean-Jacques Leroy
Aktiivinen nyt

Iltaa! Joko jännittää ensi viikko? :D

Yhh, väkisinkin...
Älä muistuta
:-\

Pää kylmänä vain, se auttaa moneen asiaan!

Tottahan tuo :)

Sori, että laitan viestiä myöhän puolella, mutta ajattelin että sinua saattaa kiinnostaa pari pikkujuttua, joihin törmäsin tässä tänään ;)

Hm?


JJ linkkasi viestiketjuun kuvan, jonka nähdessään Leo oli vähällä pompata sängystään.


Missä tuollaisia on?? :o

Arvasin, että tykkäisit. Ei ollut hinnallakaan pilattu! ;D

Hitsi... Voisinko pyytää sinua vähän avittamaan tässä kohtaa..?

Totta ihmeessä!! Enhän muuten olisi vihjannut 8)
Välitän eteenpäin sitten ensi viikolla

Mahtavaa, kiitos!! :-*

Eipä kestä! ;)


**

Aikaeron mukanaan tuomaa nuutuneisuutta välttääkseen Leo oli pakottautunut juomaan puolikkaan kupin mustaa kahvia koneessa. Myöhemmin illalla järjestettävä lehdistötilaisuus ei juuri innostanut. Sitä varten tarvitsi jotain piristävää, kitkerästä mausta viis.

Kilpailun ajaksi buukattu hotelli näytti ulkoakin katsoen korealta ja oli sisältä vielä komeampi.

”Leo!” tervehti tuttu ääni toiselta puolen aulaa, kun heidän seurueensa oli astunut sisään tyylikkäistä pariovista.

”Hei, Phichit! Milloin saavuit?”

”Varttitunti sitten”, thaimaalaisluistelija virnisti irrottautuessaan halauksesta. ”Heitin tavarani yläkertaan ja päätin tulla takaisin tänne bongaamaan muita kilpailijoita!”

”Keitä muita täällä jo on?” Leo vilkaisi ympärilleen, muttei äkkiseltään saanut poimittua ihmisjoukosta tuttuja kasvoja.

”Yuri Plisetsky on tuolla vähän matkan päässä, mutta hänen lisäkseen taidat toistaiseksi olla ainoa”, Phichit totesi viitatessaan sormellaan aulan sohvia, joiden luona Yuri näkyi vaihtavan kiivassanaista keskustelua valmentajansa kanssa. Valmentaja Feltsman oli aina hieman karminut Leoa olemuksensa vuoksi, mutta Yuri ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka tämä rähjäsi pää punaisena.

”Muutkin varmaan löytävät tiensä tunnin sisällä perille”, Leo sanoi ja otti valmentajaltaan vastaan huoneen avainkortin tämän hoidettua sisäänkirjautumisen.

”Ne ovatkin taitaneet sijoittaa luistelijat kaikki samaan kerrokseen”, Phichit tuumi vilkaistessaan hänen huoneensa numeroa. ”Minä ja Yurikin punkkaamme viidennessä kerroksessa!”

Hissin kilahdettua heidän edessään aukeni vihreällä matolla päällystetty käytävä, joka tuntui jatkuvan ainakin puoli mailia. Ovia vaikutti olevan ainakin sata.

”Tämäpä on iso hotelli.”

”Minun huoneeni on tuolla kaukana, numero 560”, sanoi Phichit.

”Minun on näköjään 508”, Leo sanoi katsahtaessaan vasta silloin ensi kertaa saamaansa avainta. ”Se onkin tässä melkein vieressä.”

”Hyvä! Ehdit heittää tavarasi sisään ja asettua suurin piirtein taloksi sillä välin, kun käyn hakemassa omasta huoneestani varavirtalähteen”, Phichit virkkoi. ”Parempi pitää sitä mukana kuin olla ilman.”

”Eittämättä”, Leo myönsi ja avasi huoneensa oven. Tila oli kalustettu tummalla puulla, seinään oli kiinnitetty pikkuinen televisio ja muhkean sängyn lisäksi nurkassa seisoi viihtyisän näköinen nojatuoli. Hänen olisi kovasti tehnyt mieli vähän lepuuttaa jalkojaan, mutta Phichitin jo pyydystettyä hänet haaviinsa seurasta kieltäytyminen olisi kai ollut vähän ikävää. Kunhan hän saisi ryystettyä pitkin hampain toisen kahvikupillisen energiaksi, kaikki näyttäisi valoisammalta.

Äkkiseltään Leo ei ollut lainkaan varma, mitä he olivat Phichitin kanssa sopineet seuraavaksi. Tämä sanoi käyvänsä hakemassa varavirran kännykälleen, mutta olikohan heidän ollut tarkoitus tavata hänen huoneensa edessä vai muualla? Hänellä tosiaan oli kultakalan muisti.

Kun Leo astui takaisin käytävälle, hän säpsähti hissin kilahdusta ja jäi katsomaan, kuka sieltä astuisi esiin.

”Kas, Leohan se siinä!” JJ tervehti reippaasti matkalaukkunsa kera. ”Oletkin ensimmäinen tuttu, joka tuli vastaan.”

”Ilmeisesti kaikki luistelijat majailevat tässä kerroksessa”, hän hymähti toistaen Phichitin sanoja. JJ myhäili ja haki katseellaan huoneensa numeroa.

”Kappas, sehän oli lähempänä kuin luulinkaan!” tämä tokaisi nähdessään numerot 505. Se olikin melkein vastapäätä hänen huonettaan. JJ oli kai aikeissa sanoa muutakin, mutta tuli katsahtaneeksi häntä juuri kun hän tukahdutti haukotuksen käteensä, ja tietenkin se tarttui eteenpäin.

”Huikka jotain virkistävää tekisi terää...” JJ mutisi haukoteltuaan niin makeasti, että leukapielet rutisivat.

”Et tainnut sinäkään juuri nukkua lennolla?”

JJ pudisti päätään ja hieraisi varjojen reunustamia silmiään. ”En saa nukuttua niillä juuri koskaan. Se on kirous!”

”Sama juttu. Olen kateellinen niille, jotka onnistuvat kuorsaamaan kuin eivät olisi koskaan saaneet niin hyvin nukuttua”, Leo huokaisi.

”Toden totta!” JJ sanoi avatessaan huoneensa oven. ”Ai niin, nyt muistinkin! Minullahan oli sinulle mukanani jotain kiintoisaa!”

Oli kuin hehkulamppu olisi syttynyt Leon pään päällä. Hän olikin jo hetkeksi ehtinyt unohtaa, että hänellä oli liikeasioita hoidettavanaan JJ:n kanssa.

”Sinä tosiaan hankit niitä!” Leo sanoi mielissään jääden oven väliin seisoskelemaan, kun JJ tömäytti matkalaukkunsa huoneensa kokolattiamatolle.

”Olen minäkin yksi surkimus”, tämä huokaisi dramaattisesti. ”Välittää nyt kiellettyä tavaraa tällä tavoin. Luoja meitä auttakoon.”

”Aamen.” Leon silmät suurenivat lautasiksi, kun hän näki, mitä JJ oli tuonut mukanaan. ”Mitä ihmettä?! Millaisen laatikon sinä oikein toit?”

”Ei tässä kummoista määrää ole”, JJ virkkoi. ”Pian olet jo kaipaamassa lisää!”

”Paljonko haluat näistä?”

”Äh, hyvän tahdon ele se on! Tuosta riittää maistiaisia koko jengille.”

”Jep!”

”Mitä täällä oikein tapahtuu?” kuului ääni hänen takaansa, ja Leo melkein pomppasi nahoistaan. Phichit ei näyttänyt järin vakuuttuneelta etenkään hänen syyllisestä ilmeestään.

”Ai, tulitkin jo takaisin...”

”Millaisista laittomuuksista on kyse, jos saan udella?” tämä tiukkasi poikkeuksellisen närkästyneenä. ”Satuin kuulemaan jotain sellaista.”

”Ei se... Tai no siis...”

”Heipä hei, Phichit!” JJ huikkasi peremmältä oven suuntaan. ”Pitkästä aikaa.”

”Niinpä niin”, Phichit sanoi lyhyesti ja iskosti katseensa taas häneen. ”No? Mitä sinä piilottelet siinä?”

”Ota rauhallisesti! Kyse on tällaisista...” Leo sopersi ja näytti värikästä laatikkoa kädessään. Phichitin ilme muuttui suuttuneesta äimän käeksi hämmentävän nopeasti.

Kinder Surprise -munia?

”Niitäpä juuri!” JJ tokaisi saapastellessaan takaisin eteisen puolelle.

”En nyt tajua alkuunkaan”, Phichit kummasteli. ”Mitä ne laittomuudet sitten olivat?”

”Nuo tuollaiset vaarallistakin vaarallisemmat suklaamunat ovat Yhdysvalloissa kiellettyä tavaraa”, JJ valisti virnistäen, ja Phichit puolestaan näytti entistä yllättyneemmältä.

”Ihan oikeasti?”

”Näin on”, Leo hymähti rapsuttaen pakkausteippiä laatikon kyljestä saadakseen sen auki. ”Mutta katso nyt näitä!” hän viittasi joukkoon pieniä muovisia sammakkoja, joita suklaan mukana sai, ja joiden kuvat oli painettu laatikon sisäkanteen.

”Voi miten söpöjä!” Phichit hymyili katsoessaan kymmentä erilaista sammakkoa, joista jokainen soitti jotain instrumenttia. ”Montako munaa tuossa sitten on?”

”Kaksitoista yhteensä. Ei ole kovin todennäköistä saada kerättyä kaikkia yhdellä kertaa, mutta aina voi yrittää!” JJ sanoi ja poimi yhden suklaamunan. ”Kaikille riittää makeaa, mutta Leo saa kerätä kokoon kaikki erilaiset sammakot!”

”En ole syönyt Kinderiä pitkään aikaan!” Phichit hihkaisi repäistessään käärepaperin munan ympäriltä ja nuuhkaisi maitosuklaata. ”Tuoksuu niin taivaalliselta...”

Leo haukkasi puolikkaasta suuren palan ja napsautti innoissaan auki oranssin muovirasian, jonka sisällä yllätyslelu piili. Hänen saamansa sammakko löi pientä rumpua.

”Hah, minä sain rumpalin!”

”Tämä soittaa viulua!” JJ ojensi muovilelun hänelle.

Phichit nauroi hersyvästi avatessaan oman rasiansa. ”Tällä on pienet koskettimet mukanaan!”

”Täältä kuuluu iloisia ääniä!” joku sanoi käytävällä, ja vasta silloin Leo muisti, että JJ:n huoneen ovi oli jäänyt puoliksi auki. Tšekin Emil Nekola kurkisti sisään yhtä aurinkoisena kuin aina. ”Ahaa, kokous meneillään?”

”Menossa on spontaanit Kinder-kutsut. Liity seuraan!” Phichit tokaisi ja ojensi suklaata.

”Eihän?” Emil riemastui ja käänsi päätään käytävälle. ”Yuri, täällä on suklaakekkerit! Valu tänne sieltä!”

”Älä viitsi kailottaa!” Yuri Plisetskyn äkäinen ääni kuului etäämmältä. ”Tämä on hotelli eikä urheilukenttä!”

”Ehkä meidän kannattaisi siirtyä pois tästä eteisestä”, Leo ehdotti.

”Verraton idea!” virkkoi JJ. ”Kaikki peremmälle vain ja suklaamunaa poskeen! JJ tarjoaa!”

”JJ jakelee munaa täällä? Painunkin tästä muualle”, Yuri tyrskähti sulkiessaan oven perässään.

”Koppi!” Emil huikkasi ja nakkasi Kinderin vaaleaverikölle, joka sai sen kiinni juuri ajoissa. ”Millaisia leluja näistä saa?”

”Soittavia sammakoita!” Phichit näytti laatikon kuvaa. ”Leolla on keräilyprojekti meneillään, joten katsokaa tarkasti, millainen lelu munastanne tulee! Kerätään kaikki tuohon pöydälle!”

Phichit näytti suhtautuvan asiaan niin vakavissaan, että Leoa hymyilytti väkisinkin. Suklaan maistelu kilpatovereiden seurassa oli niin rentoa ja virkistävää, että hän unohti tuota pikaa edes olleensa väsynyt.

”Tällä on huilu”, Yuri sanoi asettaen omansa pöydälle rumpalin ja parin muun seuraksi.

”Hafppu”, Emil ilmoitti suu täynnä suklaata.

”Täällä tuli toinen rumpali.”

Kiireettömän tovin ja kahdentoista tuhotun suklaamunan jälkeen he kokoontuivat tarkastelemaan lopputulosta. Kymmenestä vaihtoehdosta heidän oli onnistunut haravoida kahdeksan erilaista sammakkoa. Puuttumaan jäi trumpettia ja säkkipilliä soittavat hahmot, ja lisäksi he olivat saaneet kaksoiskappaleet rumpuja lyövästä, kitaraa rämpyttelevästä, huuliharppua mutustavasta ja marakasseja heristävästä sammakosta.

”Kaiken kaikkiaan meillä kävi aika hyvä tuuri”, Emil virkkoi ja poimi toisen marakassisammakoista. ”Ovat ne kyllä somia. Voisin adoptoida tämän kloonin, jos kukaan ei estä!”

”Kaikin mokomin! Minä tahdon tuon kitaristin!” naurahti JJ.

”Minulle huuliharppu”, varasi Yuri.

”Ja minä nappaan rumpalin! Tästä tulee mainio onnenkalu”, virnisti Phichit.

”Tuo onnea takintaskussa!” sanoi Emil. ”Oli muuten hyvää Kinderiä, kiitoksia vain!”

”Kyllä kannatti ajautua laittomuuksiin”, Leo hymyili katsoessaan pöydällä nököttävää sammakko-orkesteria. Erityisesti häntä lämmitti ajatella, miten JJ oli varta vasten kiikuttanut ne toiselta puolen maailmaa.

”Miten niin?” kysyivät Emil ja Yuri yhdestä suusta.

”Kinder-munat ovat Amerikassa kiellettyä tavaraa”, hän selitti. "Sammakot on huomattavasti näppärämpi viedä kotiin ilman suklaamunaa ympärillään!"

”Oikeasti, tavalliset Kinder Surpriset?” Emil kallisti päätään oudoksuen.

”Tosi kuin vesi”, kommentoi JJ. ”Onneksi on pelastavia enkeleitä välittämässä sellaisia sammakkoineen!”

”Ihan psyko maa”, tokaisi Yuri. Äänensävy sai Leon purskahtamaan nauruun.

”Älä muuta sano. Hallitus mahtaa todella vihata tällaisia veikeitä muovileluja.”



***


A/N: Jätin tämän osuuden tarkoituksella tänne, koska ilmeisesti halusin varjella jotain salamyhkäisyyttä ficin teeman kanssa. xD No joo, tällainen laittomien Kinder-munien teema vaati toteutuakseen Leon läsnäoloa, ja muutenkin kyseinen hahmo on kovin suloinen, joten mikäs siinä. Tekstiä syntyi suhteellisen vikkelästi, eikä tästä(kään) tarinasta ollut tarkoitus tulla yli tuhatsanaista, mutta hupsistakeikkaa. :D

« Viimeksi muokattu: 21.07.2018 21:40:33 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Aws, taas on (melkein) koko kööri koolla <3 Vaikka kuinka minä olen sokeristakin sokerisemman romantiikkahömpöttelyn ystävä, niin kyllä tällaista ystävähömppääkin on aivan ihana lukea. Minä olin jo ihan varma, että JJ tuo Leolle kofeiinisuklaata (en ole ihan varma, miksi juuri kofeiinisuklaata eikä jotain kofeiinipillereitä), kun piristeistä oli otsikossa puhe. En kyllä ikuna olisi osannut Kinder-munia odottaa ;D Ihanaa, että kaikki saivat pienen onnenkalusammakkonsa takintaskuun ^.^

Lainaus
”JJ jakelee munaa täällä? Painunkin tästä muualle”, Yuri tyrskähti sulkiessaan oven perässään.
Yuri, my boy <3 Oloni on kuin ylpeällä äidillä.

Kiitoksia tästä(kin) ihanuudesta!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Kiitoksia jälleen, Avaruuspiraatti! <3

Oli mukava luoda katsettaan vaihteeksi muuhunkin porukkaan kuin päähenkilöihin. Leo sopi tarkoituksiani varten täydellisesti, ja kukapa muukaan olisi soveltuvampi kielletyn tavaran välittämiseen kuin JJ (miksi ajattelin heti noin). No jaa, ainakin halusin kirjoittaa JJ:stä, koska tui tui. :D Kindereitä toki olisi löytänyt varmasti muualtakin kuin Kanadasta, mutta musisoivat sammakot osuivat sopivasti vastaan. Se lienee joku kumma visioni, mutta Leo näyttää ihan siltä, että sammakot ovat hänestä söpöjä. ;D

Piriste on tosiaan hivenen harhaanjohtava nimitys otsikossa, kun se tuo mieleen juuri tyyliin kofeiinin tai muun kemiallisen aineksen. Kinderit piristävät mieltä, mutta hitusen eri tavalla, höhöö. xD

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

FrostyFrozen

  • Vieras
Näistä hepuista ei tuttuja ollut kukaan muu kuin Yurio, mutta eipä se lukemista haitannut. :D Tämä tuli avattua fandomin lisäksi tuon huiman otsikon takia - ennen kuin paljastui, mistä oli kyse, ehdin jo luulla että toveri Leolla olisi matkassaan jotain, noh, vakavampaa kuin Kinder-munia. Ihan tosi, Kindereitä! Yllättyneisyyttä oli havaittavissa kun salaisuuden verho lipui pois kielletyn tavaran henkilöllisyyden (onko Kinder-munilla henkilöllisyyttä?) yltä, mutta siis, ihan huikea idea, salakuljetettuja suklaamunia, apua xD Söpöt sammakot kruunasivat kokonaisuuden. :3

Ihana, piristävä, suupieliä kohottava ficci. Jenkkilän lait on jotkut ihan outoja. :'D

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Kiitoksia kommentista, FrostyFrozen! <3 Oletettavaa luonnollisesti olisi, että toveri Leo saattaisi Amerikan perikatoon, jos sinne päätyisi Kindereitä. Parempi ensin irrottaa sammakot suklaan seasta, niin omatunto kevenee kummasti. xD Kaikkea kivaa jenkit kyllä ovat keksineet...

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipas hauska lukea lisää sun YOI-höpinöitä :D En ookaan varmaan ennen lukenut siitä sarjasta ficiä, jossa Leo olisi päähenkilönä, ja painopiste hahmoissa oli muutenkin vähän kuin mitä mä yleensä luen (koska lol sä tiedät kyl et Otayuri on niin mun juttu XD ♥), mutta se ei menoa hidastanut lainkaan, oli vain kivaa vaihtelua. Ja Leo on kyllä sympaattinen hahmo, mielelläänhän hänestä lukee (ja noista muistakin).

Tätä lukiessa oli kiva miettiä, että mitäköhän se JJ on luvannut diilata Leolle :D Ikärajasta osasin päätellä, että ei varmastikaan mitään oikeesti kovaa kamaa (siis että ihan oikeesti huumeita), ja onhan JJ:kin kunnon kristitty ettei taatusti semmoisiin koskis, mutta en sit oikeestaan päätynyt mielessäni mihinkään. Ajatukseni olikin lähinnä vain "hmmm... mitähän se JJ nyt on hankkinut Leolle!!" eikä niin et olisin yrittänyt keksiä jotain. Ja joo, Kinder-munia en kyllä osannut odottaa XD Heti kun ne mainittiin niin muistin kyllä, että niitähän ei ole sellaisenaan saanut myydä Jenkeissä (koska siellä on vissiin se joku laki, että syötäväksi tarkoitettujen tuotteiden sisällä ei saa olla mitään, mitä ei ole tarkoitettu syötäväksi). Mut on se hyvä että JJ toi niitä mukanaan Kanadasta, awws :'D ♥

Hahmojen yhteiset Kinder-kemut olivat kyllä somat. Ja jotenkin kuulostaa myös niin Emililtä toi, että tulee kurkistelemaan että mitäs muualla puuhataankaan. Ja sitten pitää kutsua kaikki muutkin mukaan. Aikamoinen ihmeteko, että Yuri sitten osallistuikin muiden suklaabileisiin, mutta mun mieltä lämmittää ajatella, että hänkin viimein yrittää edes jollain tapaa kaveerata muiden luistelijoiden kanssa (onks se sitä Otabekin ystävyyden mukanaan tuomaa taikaa? 😍). Ja siis äää ihanaa toi että keräsivät Leolle yhteistuumin sammakkobändiä kasaan ja ottivat sitten itselleen tuplat ♥ Tämmönen pieni lapsekkuus on vain ihanaa, tulee lukijallekin hyvä mieli.

Tässä ihanan hyväntuulinen tunnelma kyllä kaikin puolin. Ja kun JJ marssi paikalle tuonne hotelliin, mua alkoi naurattaa, koska mä kuulin niin hyvin mielessäni, miten hän mahtipontisin elein vain suunnilleen huutelee käytävässä Leolle ;D (It's JJ time!) On se aika hoopo hahmo ♥ Mut niin söpöä että hän toi niitä Kindereitä Leolle, taitaa olla isompikin bisnes JJ:lle kun niitä oli oikein mainostamassa ;D

Lainaus
joiden luona Yuri näkyi vaihtavan kiivassanaista keskustelua valmentajansa kanssa. Valmentaja Feltsman oli aina hieman karminut Leoa olemuksensa vuoksi, mutta Yuri ei näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka tämä rähjäsi pää punaisena.
Tää oli vaan yksi sivuhuomio mut äää, Yurin ja Yakovin välit on kyllä ihanat 😁♥♥ Vaikka päällepäin voikin näyttää, että eivät voisi suurinpiirtein sietääkään toisiaan, niin kyllä heilläkin läheiset välit on. 
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中