Ficin nimi: Ihan homona
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Sakamoto desu ga?
Ikäraja: S
Paritus: Yksipuolinen Acchan/Sakamoto
Genre: Slice of life
Summary:
Oli toisaalta miellyttävämpää pitää kelvottomia kavereita siinä uskossa, että syy hänen vaaleanpunaiseen hymyynsä oli joku mimmi samalta luokalta eikä suinkaan itse koulun jääprinssi.A/N: Tämä sarja tuli tutuksi viime viikolla ja toimi sopivana fandomina pienelle kirjoitusrykäykselle. Eipä tämä asetelma juuri canonista eroa, tirsk.
***
”On se kyllä mielenkiintoinen kaveri.”
”Omituinen kuin mikä.”
Ei ollut mikään yllätys, että keskustelu jossain kohtaa kääntyi Sakamotoon. Joku jengistä päätyi aina heittämään jotain kyseiseen nelisilmään liittyen, ja ellei se ollut joku toinen, se oli sitten Acchan itse. Jossain määrin siitä oli tullut suoranainen rutiini.
Rutiineihin lukeutui myös hinku saada viritettyä jollain ilveellä sellainen pyydys, että koulun cooleimmankin hepun naamio olisi rakoillut edes hiuksenhienosti. Toistaiseksi mielikuvituksekkaimmatkin yritykset olivat jääneet suutareiksi. Helpompaa olisi ollut opettaa kirahvia kävelemään kahdella koivella.
”On silti suositumpi kuin muut luokan jätkät yhteensä!”
”Sakamoto saisi kenet vain, se mokoma paskapää.”
Jokin selittämätön siinä tyypissä viehätti Acchania ihan älyttömästi. Ei hän muuten olisi tunneilla päästänyt katsettaan puolivahingossa harhailemaan Sakamoton suuntaan siinä määrin, että siitä oltiin vähällä huomauttaa.
Eikä hän luonnollisestikaan olisi käynyt läpi nippua luokkaretkellä otettuja valokuvia vain nähdäkseen ne otokset, joissa tämä edes vilahti omalla lähtemättömän vaikutuksen tekevällä tavallaan.
Sakamoton naama hänen kännykkänsä taustakuvana rikkoi jo kaikkia tervejärkisyyden rajoja, mutta Acchan viis veisasi. Oli toisaalta miellyttävämpää pitää kelvottomia kavereita siinä uskossa, että syy hänen vaaleanpunaiseen hymyynsä oli joku mimmi samalta luokalta eikä suinkaan itse koulun jääprinssi. Sellaista olisi ollut hankala selittää mitenkään päivänvaloa kestävästi.
”Acchan on siihen ihan homona.”
No niinpä on, olisi kai ollut reiluinta letkauttaa takaisin ja lisäksi aprikoida, oliko asia muuttunut jo julkiseksi salaisuudeksi. Ja silti...
”Kuka vittu sen sanoi!?”
...oli helpompaa yrittää viitata kintaalla koko jutulle, vaikkakaan provosoituminen ei ollut paras taktiikka katkoa siipiä juorulöpinöiltä. Mitäpä hän sellaisista muutenkaan.
