Tikku-ukkoarsenaali (sairasvuoteella) | Tekniikkahaaste, Eino/Jukka, S

[Nyyhti]

Nimi: Tikku-ukkoarsenaali (sairasvuoteella)
Ikäraja: S

Osallistuu tekniikkahaasteeseen ja myös otsikoinnin iloja -haasteeseen. Ennen kaikkea kuitenkin tekniikkahaasteeseen, en tiedä onko tässä muuten paljoakaan järkeä Kielletyt sanat taivutusmuotoineen siis ovat: ei (myös älä), että, hän, ja, joka, kaikki, kuin, kun, mikä, minä, me, mutta, niin, olla, saada, sanoa, se, sinä, tulla, tämä.


Tikku-ukkoarsenaali (sairasvuoteella)


Lakanat tuntuvat pehmeiltä allani, ne pestään varmasti aina kuudessakymmenessä asteessa ohjeen mukaan. Pääni huitelee yläilmoissa, irrallaan olkapäistäni; sellaista sattuu.

Jalat kipristyvät peiton alle kurttuun, peitto hyväilee kylkiä, tikku-ukkosarjakuva tanssii silmieni editse. Huulet vääntyvät hymyyn, kyyneleet kutittavat poskia, hampaat alkavat tanssia ripaskaa.

”Pitäisikö annosta vähentää?”

”Tuo kelpaa vielä toistaiseksi. Katsotaan tunnin päästä uudelleen.”

Kahinaa, kolinaa, raapaisu. Tikku-ukot käyvät mäkkärissä, paisuvat. Hampaani taitavat kohta räjähtää.

”Shh, Eino… ihan rauhassa vain…”

Päästän irti jostakin, koska tunnen käden omani päällä. Joku huokaisee, kättäni silitetään, tikku-ukot laihtuvat taas takaisin viivoiksi.

”Noin juuri. Höyhenet toimivat paremmin siellä tyynyn sisällä.”

”Mi-missä…” onnistun raakkumaan.

”Sairaalassa, Eino, sairaalassa. Aineissa, jos sallit lisätä.”

”Mäkkäri…”

”Mäkkäri? Joopa joo, sinnehän tästä lähdetään, ihan varmasti…”

Kuulen kiellon äänestä. Väärä tulkinta Jukalta – puhuin tikku-ukoista! Tanssivat olkapäilläni, mussuttavat euron juustoja…

”Kuule, Eino… Varmasti tajuat… kerron silti: loukkaannuit aika pahasti… Kaksipyöräisillä kikkailut loppuvat nyt, vai?”

Suljen silmät. Pää palannut jossain vaiheessa katosta takaisin kiinni hartioihin. Kipu alkaa jyskyttää. Tikku-ukot katoavat, kipu tuntuu kehossa: jalassa, korvassa, olkapäässä, niskassa, rinnassa, rinnassa, rinnassa. Endoo parkkipaikalla, ainakin sadannetta kertaa, painopiste millin liian edessä – maa lähestyi hitaasti… seuraavaksi vain mustaa, kunnes täällä pehmeät oikein pestyt lakanat. Jukka kielsi aina lähtemästä, Jukka kieltää nyt menemästä enää – kumpaa haluan, kumpi voittaa?

”Nuku nyt, rakas Eino”, Jukka kuiskaa. Hipaisee kättä, hipaisee poskeani – huulillaan, varmasti? Poskeni kastuvat uusista kyynelistä. Jukka huokaisee. ”Pyydän lisää lääkettä. Paranet pikemmin.”

[Sokerisiipi]

Kaikessa merkillisyydessään tämä oli kyllä taitava kuvaus! Ihan hyytäviä nuo sekavat aistimukset, harhat ja järjetön ajatuskulku, ja tuli oikein paha mieli Einon puolesta, kun Jukka vielä oli sarkastinen ja moittiva. Ei voinut olla syyllistämättä, että oma vika, kun täällä olet :<< Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta! (ps. tästä parista kiinnostaisi lukea lisää :33)

[Arte]

Piti tulla vilkaisemaan, miten olet onnistunut tekniikkahaasteessa! Yhden on-sanan bongasin ja tuo Jukan Einon onnettomuudesta selittävä repla ehkä vähän kieli hankaluuksista, mutta muuten tosi sujuvaa tekstiä! Onnittelut!

Voi ei, Eino parka! Tästä tulee kyllä just sellainen fiilis, että kipulääkettä on laitettu naamaan aika paljon ja olo on vähintäänkin sekava. Hienot tikku-ukot siellä olkapäällä euron juustoja mussuttamassa. Tekisi mieli vain laittaa miehelle peittoa paremmin ylle, laulaa tuutulaulu ja laittaa mies unten maille. Jukka oli selvästi huolissaan, mutta tyypilliseen suomalaiseen tapaan pitää ensin tuhahdella ja olla sarkastinen ja paheksuva ja kaikkea. Tuli ihan oma äitini mieleen.

Tykkäsin! Pikaisia paranemisia Einolle, ja toivottavasti ilmeisesti rakas harrastus ei nyt jää ihan kokonaan. Onnettomuuksia sattuu.

[Nyyhti]

Sokerisiipi, oiiii, kiitos paljon! Kivaa, että sinulle tuli Einon puolesta paha mieli, ja erityisen kivaa, että pidit harhoja ja muita hyytävinä! Hihi täytyypä katsoa, saisinko näistä aikaan muutakin, ainakin se oli tämän tekemisessä vähän tausta-ajatuksena

Arte, kiitos paljon kommentistasi! Äääk missä oli on, typerä word ei näyttänyt sitä minulle!! Ja joo, tuo repla oli kyllä ylivoimaisesti haastavin, ei ihmekään että sen huomaa Hauska muuten, että totesit tuon olevan tyypillinen suomalainen tapa. En ollut ajatellutkaan, vaikka niinhän se kyllä taitaa olla Ollaan me ihania, voi ei.
//Omg omg nythän mä sen on-sanan löysin, olipas se näkyvillä, miten en tajunnut! Muokkailin sniikisti pois :p

[Waulish]

Tiiätkö, minulle tulee tästä ihan mieleen se toinen originaali jonka sinulta luin, se Jäässä! Tässä on minusta jotain samantyylistä sekavuutta, järjettömiä havaintoja ja kummallisia ajatuskulkuja, ja tätäkin lukiessani olin aluksi ihan pihalla, että mitä ihmettä oikein tapahtuu (aattelin ensteks, että Eino on tyyliin jossain vanhainkodissa saattohoidossa, heh). Lisäksi tämä oikein vilisee hienoja ilmauksia ja yksityiskohtia ja aiheuttaa aika jänniä mielikuvia, ihan niin kuin se toinenkin teksti. Olet mielestäni tavoittanut lääkepöllyssä olevan mielen ja kehon erinomaisesti. Ei sillä, että olisin ite joskus vastaavanlaisessa tilanteessa ollut, mutta juuri tällaista voisin kuvitella sen olevan. Tikku-ukkoja olkapäillä tanssimassa ja euron juustoja mussuttamassa, apua! Ei ehkä saisi nauraa, mutta on se vain jotenkin hauskaa. Mielikuva on hauska. Samaten se, miten Eino saa suustaan "Mäkkäri" ja Jukka ei (tietenkään) ole ihan samalla aallonpituudella ja tuhahtelee jotain. Tässä tekstissä on jotain todella hauskaa ja nauruhermoja kutkuttavaa, vaikka oikeastihan tilanne on ihan kauhea.

Tämä teksti muistuttaa minua Jäässä-tekstistä siksikin, että tässäkin tykästyin hahmoihin ihan tosi paljon ja haluaisin vain hirveästi lukea heistä lisää. En ymmärrä, miten se tapahtuu näin lyhyissä teksteissä, mutta jotenkin sinun hahmosi ovat tosi mielenkiintoisia ja kutkuttavia. Minua jäi kovasti kiinnostamaan Einon harrastus ja Jukan kiellot ja miesten suhde ylipäätään ja se, miten tästä tapahtumasta nyt selvitään etiäpäin. Apuaaa, en kestä, haluan lukea lisää heti nyt! Oi voi, olen ihan myyty taas kerran. Miten sinä sen teet? x)

Arten luonnehdinta miesten välisestä kommunikaatiosta ja Jukan suhtautumisesta on minusta tosi osuva. Jukka on selvästi huolissaan, mutta kyllähän sitä nyt ensteks pitää vähän paheksua ja olla sarkastinen. Voi että. Jukan suhtautuminen kyllä keventää tekstiä huomattavasti: jos Jukka olisi ihan hädissään ja itkuinen ja kaikkea, vaikutelma saattaisi olla aika tavalla synkempi. Ja onhan sarkasmikin ehkä jonkinlainen selviytymiskeino. Kaikkinensa tulee kyllä vähän sellainenkin fiilis, että Jukka on osannut oottaa jotain tällaista tapahtuvaksi. Ehkäpä Eino on harrastuksensa puitteissa telonut itteään ennenkin, mutta jatkanut kikkailuja siitä huolimatta.

Tekniikkahaasteenkin näkökulmasta tämä teksti on mielestäni ihan täysosuma. Minulle ei tule lukiessani oikeastaan missään vaiheessa tönkköä fiilistä, vaan teksti rullaa etiäpäin ihan sujuvasti. Jos en olisi lukenut alkutietoja, ei olisi tullut varmaan mieleenikään, että joitain sanoja on vältelty.

Kiitos paljon tästä hienosta lukukokemuksesta, olen tästä ihan fiiliksissä ja haluaisin vain lukea lisääää! -Walle

[Nyyhti]

Waulish, minulle tuli myös kirjoittaessa mieleen se Jäässä xD Tulin siihen tulokseen, etten nopealla aikataululla osaa näköjään kirjoittaa muuta kuin sekavuutta ja järjettömyyksiä, hups Itse teksti tosiaan muistutti tosi paljon toista, joten yritin kovasti rakentaa sen taustalle toisenlaista tarinaa, haha Minusta on ihanaa, että löysit tästä myös sen hauskuuden! Ja oioi vähänkö olen otettu, että tykästyit hahmoihin <3 Pakko varmaan kirjoittaa näistä muutakin, kun jo toisessa kommentissa sanotaan siitä, iiiih! Tosi paljon kiitoksia ihanasta kommentistasi!