Kirjoittaja Aihe: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)  (Luettu 1710 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« : 28.09.2017 18:03:00 »
Nimi: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin
Kirjoittaja: Isfet eli minä, joka myös omistaa tekstin
Ikäraja: S
Genre: vapaudenkaipuuta ja lapin lumoa
Hahmot/Paritus: Aala (/Elvar)
Yhteenveto: Naalille asiat ovat yksinkertaisia.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Vladille! Toiveesi saivat minut toteuttamaan pidempään mieleni perukoissa odottaneen ajatuksen Luoksesi palaan - sarjan eräänlaisesta spinoffista (tämä pikkupala ei kuitenkaan edellytä tekstin tuntemista). Toivottavasti tämä tuottaa vähän iloa!



On hyvin varhainen aamu, ilmassa leijuu hentoa utua. Lumipeite on sulanut laikukkaaksi taannoisen vesisateen seurauksena, paljastuneet varvut ja lehdet risahtelevat jalkojen alla.

Aala kävelee kallionlohkareen taakse, varmuuden vuoksi, ennen kuin alkaa riisua vaatteitaan. Kylmyys nostaa ihonkarvat pystyyn, paljaat jalat sulattavat riitteen. Kuura on kaunista, mutta niin haurasta.

Nainen sujauttaa omaisuutensa piiloon kallionkoloon, ennen kuin kaivaa Naalin esiin sisältään. Muutos tapahtuu kerta kerralta helpommin ja nopeammin. Alussa häntä vaivasi kutistumisen ja venymisen tunne, muutokset aisteissa aiheuttivat päänsärkyä. Nyt hän vain pudottautuu turkkiin, kuin porontaljan alle kylminä öinä.

Kostea ilma tuoksuu kevyesti pakkaselle, luonto on hiljainen. Jossain läheisen lumipenkan alla liikkuu sopuli. Aala ottaa pari askelta lähemmäs nuuhkiakseen, ja haistaakin pian tunkkaisen aromin. Mutta hän ei tullut metsästämään, vaan maistamaan vapautta.

Naali hänessä löytää pian tasaisen luotettavan rytmin askelilleen, karhea lumi raapii polkuanturoita. Aala päästää irti, ja Naali pyrähtää juoksuun. Maailma ympärillä on koko ajan aistittavissa tarkemmin, hänen toinen elämänsä kylän shamaanina jää kauas taakse. Sydän jyskyttää niin kiivaasti, että on pakko tehdä pari riemastunutta loikkaa, ennen kuin hän käy makuulle maahan. Korvat ovat valppaasti pystyssä, kieli ulkona suusta haihduttamassa höyryä kylmyyteen.

Kauan Naali ei kuitenkaan malta olla aloillaan. Jonkin matkaa kuljettuaan se tapaa yksinäisen riekon, eikä voi vastoilleen mitään. Lintu on kuitenkin paitsi suuri, myös turhan varuillaan. Terävien hampaiden väliin jää vain höyheniä, kirkuna saa korvat painumaan lyttyyn. Naali vaeltelee ympäriinsä siten, että sinisen hetken päättyessä se on taas kiven luona, istahtaa ja sulkee silmänsä. Nyt muutos kestää kauemmin, on vaikeampaa luopua tarkoista aisteista jotka repivät heikkoa keskittymiskykyä suuntaan jos toiseen. Raajat pitenevät, turkki vetäytyy pois. Kylmyys saavuttaa hänet hetkessä, Aala pukee vaatteensa ylleen väristen. Usva on tuskin ehtinyt hälvetä ja nyt alkaa jo sataa lunta.

Nainen nojaa selkänsä kiveen, haroo sormillaan takut rikki valkeista hiuksista. Hän ei tahdo palata vielä, elämästä on tullut liian hämmentävää. Luonto hänen ympärillään on monimutkaisuudestaan huolimatta helposti ymmärrettävissä. Kaikki elää aikansa ja kuolee pois, sateet lankeavat ajallaan.

Ihmiset ovat vaikeampia. On sääntöjä ja rajoitteita, mielipiteitä ja tunteita, joita Aala on alkanut vältellä (rakkauttapelkoahäpeäätoivoa). Naalille asiat ovat yksinkertaisia. Se ei ole vastuussa muusta kuin itsestään, se ei ajattele liikaa, vaan tekee niin kuin tuntuu hyvälle. Shamaani on vastuussa koko kylän hyvinvoinnista, hän saa kuulua ainoastaan hengille. On asioita joita ei voi tehdä.

Hän ei saa rakastua. Ja silti, näin on käymässä. Elvar on hiipinyt hänen suojauksiensa sisäpuolelle, Elvarin hiljainen hymy ja vakaa luotettavuus. Naali ei näe siinä mitään väärää, pieni peto on niin tottunut nuorukaisen läsnäoloon, että antaa tämän koskettaa, silittää varovasti selkää, kunhan korviin ei osuta. Ja se tuntuu hyvälle.

Aala tuijottaa lumisateeseen, kädet ovat kylmät ja puristuneet tiukasti nyrkkiin. Hänen sydämensä oli joskus samanlainen, muttei enää, ei Elvarille. Sydän, jonka pitäisi kuulua kaikille ja ei kellekään, tasapuolisesti.

Hän vetää viimeisen kerran syvään henkeä, ennen kuin lähtee takaisin kylään. Uusi päivä odottaa, tänään hän on vahvempi ja tekee oikein.


(Seuraavana yönä Elvar on Naalin kanssa tunturissa, taivaalla on revontulia ja hyytävä kylmyys. Naali väsyy ja antaa kantaa itsensä kotiin, syli on suojassa repivältä viimalta. Syvällä napaketun turkin alla Aalan sydän halkeaa, eikä paluuta varmaan ole.)
« Viimeksi muokattu: 28.09.2017 18:17:26 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« Vastaus #1 : 28.09.2017 19:51:01 »
Uuu, kirjoitit spinoffinkin! <3 Aalan naalimuoto saa mut vaan joka kerta aina ihastuksiin. Tykkään siitä kuvailusta niin paljon, en tiedä miksi. Varsinkin ne kohdat missä Naali on Elvarin kanssa, on suloisia <3 lisää tällaisia Naali-Aala-tekstejä!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Vs: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« Vastaus #2 : 29.09.2017 14:05:40 »
Wääääää!!! Oon ihan hirmu iloinen tästä tekstistä, koska a) naalit ♥ ja b) tää on Aalaa! En oo koskaan Luoksesi palaan -tekstiä kommentoinut, vaikka sitä oon aktiivisesti seurannutkin, joten whiii, hyppäsin suunnilleen kattoon, kun näin tämän :3 Ja toki, kiitoksia itse ficistä :3

Tykkään kyllä ihan valtavasti sun kirjoitustyylistäsi, siinä on jotain omalla tavallaan usvaista ja utuista, jotakin runollista, mutta ei kuitenkaan vaikeaselkoista. Jotenkin sun kirjoitustyylisi tässä tekstissä maalaa silmien eteen ihan mielettömän upeita maisemia, ja ainakin mut lennättää saman tien jonnekin Lapin keroille. Tykkään myös tän tekstin tavasta kuvata Aalan muodon muuttumista, kuinka se on pudottautumista toiseen hahmoon.

Tästä on jotenkin hankala keksiä mitään järkevää sanottavaa, koska tykkään tästä niin paljon ja jos haluaisin lainailla joitain suosikkikohtia, niin melkein saisi lainata suoraan koko tekstin, kun se on vaan niin kertakaikkisen täynnä ihan huikeita juttuja ja mahtavaa kielenkäyttöä.

(Seuraavana yönä Elvar on Naalin kanssa tunturissa, taivaalla on revontulia ja hyytävä kylmyys. Naali väsyy ja antaa kantaa itsensä kotiin, syli on suojassa repivältä viimalta. Syvällä napaketun turkin alla Aalan sydän halkeaa, eikä paluuta varmaan ole.)
Kuitenkin, jos joku ihan ylivetojuttu, joka kyllä jää päähän ja mieleen pyörimään on pakko nostaa vielä erikseen esille, niin tämä nousee kyllä esille ihan ehdottomasti yhtenä huippukohtana. Tässä on vaan jotenkin niin ihanaa kielenkäyttöä, mm. tuo "taivaalla on revontulia ja hyytävä kylmyys" jää kummittelemaan ajatuksiin pidemmäksikin aikaa..

Kiitos tästä ihanaisesta! Taidan olla kyllä ihan naali!Aala-fani :3
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« Vastaus #3 : 30.09.2017 19:30:53 »
Lunalotta, ihanaa että tykkäät naali!Aalasta, sekä Naalista Elvari kanssa. Kun kehittelin tätä sarjaa mielessäni, tämä oli tärkeässä osassa. Kiitos kommentista <3

Vlad, minä olen hirmuisen iloinen että tulit iloiseksi! Sulin ihan lätäköksi kun kerroit, että pidät sekä itse sarjasta ja tästä pätkästä, että kuvailustani <3 Yritän aina vain tavoittaa hetkiä :#3 Ilahduin kyllä valtavasti että oli mieluista, kiitos.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« Vastaus #4 : 07.10.2017 20:50:08 »
Tykkään hirmusti luontokuvauksista, mutta se vielä yhdistettynä muodonmuuttamiseen, oii! ♥︎ Kuvailun yksityiskohdat tekivät tarinasta elävän, ja vaikka en Aalaa ennestään tunnekaan, tarinassa pääsi lähelle häntä. Sisäinen ristiriita oli uskottava. Tämä oli ihana. Kiitos!

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Ihmisyyden vaikeudesta / Tunturiin (S, Aala)
« Vastaus #5 : 08.10.2017 15:00:53 »
Sokerisiipi, ihanaa että tykkäsit luontokuvauksesta. Kivaa kuulla myös että toimii sarjaa tuntemattomallekin, sitä hieman jännitin kun omassa päässä kaikki aukot täyttyvät kuin itsestään. Pikkupaloihin on kiva sujautella yksityiskohtia. Kiitos kommentistasi! <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii