Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Paritus: Cedric/x
Tyylilaji: draama, angst
Haasteet: Kun adjektiivit katosivat, Ficlet300 (003. Loppu), Kerää kaikki hahmot (Cedric Diggory)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Pitkästä aikaa kirjoitin jotakin! Jee. Kun adjektiivit katosivat -haasteen inspiroimana tätä lähdin työstämään. Toivon että tekstiin ei ole lipsahtanut/jäänyt adjektiiveja tai kiellettyjä adverbejä haha, meinas pieni sokeus iskeä.
Päästää irti
Ensimmäinen valhe murskaa. Vetää maton jalkojen alta. Tai oikeastaan kaiken mihin Cedric on ikinä uskonut.
Mutta sitä ei halua ajatella niin. Etsii tekosyitä, yrittää saada kaiken takaisin, vaikka tietää ettei se ole hyväksi. Silti kaikki hiipii ylle kuin varjo, hukuttaa alleen päivä päivältä sen mitä joskus oli. Kunnes jäljellä on enää luottamuksen sirpaleet.
Tylypahkan käytävät huutavat muistoja, joista jokainen satuttaa. Saa kyyneleet kirvelemään silmäkulmissa. Kaikki ei aina kuitenkaan ole kipua, vaikka joinakin hetkinä niin toivoisi. Olisi vain hetki päästää irti.
Mutta Cedric on niin tottunut tunteiden vuoristorataan, ettei usko osaavansa olla ilman.
Ei ilman sitä toista. Se saa Cedricin toisinaan vihaamaan itseään. Miksi? Hän ruoskii itseään selkärangattomuudestaan, sitä se hänen mielestään on. Viha repii tietään sisuksissa.
Ei Cedric enää tunne toista. Ei ehkä itseäänkään.
Kaikki tuntuu järjettömyydeltä. Aina kun Cedric aikoo kävellä pois, huulilta putoilevat ne sanat jotka saavat koukun uppoamaan syvemmälle lihaan ja Cedric jää. Vaikka kaikki entinen on tiessään.
On vain valheita ja peiteltyjä totuuksia. Kun väärät sormet kietoutuvat rakkaan omien lomaan, Cedric tietää että sen on loputtava. Hän sulkee korvansa kaikilta yrityksiltä saada hänet jäämään, jälleen, ja kääntää selkänsä. Kaikki lupaukset ovat vain sanahelinää ja Cedric tietää sen. Niistä hän ei tule totuutta löytämään.
Kun Cedric lopulta päästää irti, hän ei tunne enää mitään.
