Ficin nimi: Ritarin velvollisuus
Kirjoittaja: Tuittu
Fandom: Game of Thrones
Ikäraja: K-11
Paritus: Jaime/Cersei
Varoitukset: insesti, synnytys
Haasteet: Teelusikan tunneskaala (velvollisuudentunne),
One True Something 20 #2Yhteenveto: Joffrey syntyy
Aamulla Robert keräsi kuninkaankaartilaisia mukaansa metsästysreissulle. Jaime ei koskaan ollut lähtijöiden joukossa.
"Jaime jääköön pitämään huolta kuningattaresta", kuningas sanoi katsoen häntä merkitsevästi.
Niinhän Jaime aina teki, oikein mielellään. Tällä kertaa hän aavisti tilanteen olevan tavallisuudesta poikkeava ja kiiruhti koputtamaan Cersein ovelle heti kuninkaan lähdettyä.
Päästettyään Jaimen sisään Cersei istui sängylle. Jaime katsoi siskoaan ja näki tämän kasvoilta hyvin peitetyn kivun.
"Vauva syntyy?"
"Haluan, että olet kanssani."
"Minä olen", Jaime vakuutti. "Kuninkaan määräyksestä", hän virnisti.
Jaime riisui haarniskansa ja meni Cersein viereen sängylle. He makasivat siinä vierekkäin, Jaime katsoi siskoaan silmiin ja silitti hänen hiuksiaan. Supistuksen tullessa Cersei puristi hänen kättään.
***
Iltaan mennessä supistukset muuttuivat niin koviksi, että Jaime lähetti kamarineidon hakemaan suurmestari Pycelleä. Tytön lähdettyä Jaime palasi siskonsa vierelle. Cersei piti häntä kädestä, kunnes he kuulivat askelten lähestyvän. Jaime päästi vastahakoisesti irti ja astui askelen kauemmas sängystä.
Kamarineito tuli takaisin Pycellen ja neljän lapsenpäästäjän kanssa. Jaime seisoi haarniskaan pukeutuneena Cersein vuoteen vieressä. Pycelle alkoi mitata unikonmaitoa.
"Ser Jaime", yksi lapsenpäästäjistä sanoi, "te voitte nyt poistua."
"Minä pysyn täällä", Jaime sanoi yksinkertaisesti.
"Et voi olla synnytyksessä", toinen heistä vastusti.
Jaime hymyili. "Ja kuka teistä aikoo estää minua?" hän tiedusteli siirtäen kätensä miekan kahvalle.
Lapsenpäästäjät katsoivat toisiaan hämmentyneinä, eivätkä sanoneet enää mitään.
***
Aamun valjetessa Jaimen jalkoja särki koko yön seisominen ja Cersei huusi kivusta unikonmaidosta huolimatta. Jaime toivoi, että olisi voinut tehdä edes jotakin. Joskus, kun supistusten välissä oli pieni tauko, Cersei katsoi häntä silmiin, ja vaikka Jaimen oli pidettävä ilmeensä kurissa, hän toivoi Cersein ymmärtävän pelkästä katseesta, kuinka paljon hän välitti.
Lopulta lapsenpäästäjä ilmoitti lapsivesien tulleen, ja pian Cersei sai ruveta ponnistamaan vauvaa ulos. Se oli samalla sekä lupaus synnytyksen loppumisesta että synnytyksen kamalin vaihe. Jaime olisi halunnut ottaa Cerseitä kädestä, auttaa tai lohduttaa, mutta hänen oli seistävä paikoillaan kuin ritari kuunnellen Cersein huutoa tämän ponnistaessa ja hiljaista itkua ponnistusten välissä.
***
Ikuisuudelta tuntuva ponnistusvaihe oli ilmeisesti edennyt, sillä Cersei kirkui jo tauotta.
"Pää näkyy jo", hänen alapäänsä luokse polvistunut lapsenpäästäjä kannusti. Silti meni vielä monta ponnistusta ennen kuin lapsi saatiin vedettyä ulos. Vauva oli sinipunainen ja veren ja liman peitossa, mutta sen ensiparkaisu kuulosti mahtavalta.
"Pieni prinssi!" vauvaa pitelevä nainen ilmoitti, ja toinen katkaisi napanuoran. Kaksi muuta vaihtoivat verisiä pyyhkeitä puhtaisiin. Jaime oli tottunut näkemään verta, mutta tällainen määrä verta rakkaasta kaksossiskostaan sai hänet voimaan pahoin.
Kun vauva oli pyyhitty puhtaaksi, Jaime näki selvästi hennot kultaiset hiukset ja hymyili tyytyväisenä. Vauva annettiin kapaloituna Cerseille, ja Jaime katseli heitä tuntien suurta rakkautta.
***
"Voitte mennä, haluan levätä rauhassa", Cersei komensi.
Siskonsa katseesta Jaime tiesi, että käsky ei koskenut häntä.
Yksi lapsenpäästäjistä tuli hakemaan vauvaa imettäjälle vietäväksi.
"Hän on minun poikani, kukaan ei vie häntä minulta", Cersei vastusti pitäen vauvan itsellään.
Muiden poistuttua Jaime istui varovasti siskonsa viereen.
"Olet todellinen leijonaemo", hän hymyili ja suuteli Cerseitä otsalle.
Cersei antoi hänen ottaa vauvan syliinsä. Jaime piteli poikaansa hellästi ja katseli hymyillen suloisinta näkemäänsä pienokaista. Hän tunsi heti kiintymystä lapseen, ja hänen rintaansa puristi, sillä hän tiesi, että hänen velvollisuutensa oli olla olematta isä pojalleen. Sen pienen hetken hän kuitenkin kuvitteli heidän olevan onnellinen pieni perhe.
