Kirjoittaja Aihe: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme  (Luettu 1587 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 959
Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« : 03.09.2017 01:24:27 »
Author: Alice Katarina
Title: Puolikuita ja takkuja
Rating: S
Pairing: Minä/Sinä (Sinä/toinen nainen)
Genre: Angst, femme, tuplaraapale
Summary: Lakanat ovat uudet, ja olen hinkannut sinun tuoksusi pois mäntysuovalla koko asunnosta. Ja silti voisin vannoa, että sängyssä on sinun muotoisesi painauma.
A/N: Yöllä on hyvä kirjoittaa. Pimeässä tuntuu, että kirjoitus sujuu pitkästä aikaa.

Puolikuita ja takkuja

Puristan käsiä yhteen niin lujaa, että kynnet painuvat kiinni ihoon ja jättävät puolikuita jälkeensä. Hiukset ovat yhtä takussa kuin koko elämä.

Hämärässäkin voin erottaa tyhjän paikkasi sängyssä. Lakanat ovat uudet, ja olen hinkannut sinun tuoksusi pois mäntysuovalla koko asunnosta. Ja silti voisin vannoa, että sängyssä on sinun muotoisesi painauma.

Joskus öisin leikin, ettei mitään siitä sattunutkaan. Etten minä sairastunut ja vältellyt sinua. Ettet sinä tullut kotiin pukeutuneena toiselta naiselta tuoksuvaan mekkoon, koska olit yksinäinen.

Että sinä nauroit kivun pois ja suutelit. Että minä rakastin ja rakastin.

Viimeistään aamulla joudun lopettamaan leikin.

Kirkkaassa kevätauringossa ikkunoissa näkyy talven lika, ilmassa pyörii pölyhiukkasia ja hiljaisuus tuntuu. Minun silmieni alla on varjot.

Eilen näin sinut ja sen naisen. Hän on yhtä kaunis kuin sinäkin: vaalea ja iloinen. Kaikkea sitä mitä minä en ole. Sinä pidit häntä kiinni vyötäröltä. Niin mekin kävelimme joskus alkuaikoina. Ja minä piilouduin kuin pelkuri ruokakaupan hyllyjen väliin ja yritin vältellä sinun onneasi.

Ehkä jos sairautta ei olisi ollut. Ehkä jos.

Mutta se on vale. Ei meitä enää ollut silloin. Oli vain minä, joka halusin uskoa leikkiin ja sinä, joka halusit niin kovasti olla kunnollinen, että pidit kiinni liiankin pitkään.

Pakotan harjan kulkemaan takkujen läpi. Ehkä ensi yönä minä päästäisin irti.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« Vastaus #1 : 04.09.2017 15:06:12 »
Oi, femmeä. Varma utsuhuuto jos haluaa minut paikalle. x3
Tekstin angstinen tunnelma oli niin käsinkosketeltavaa! Mistäköhän sairaudesta tässä oli kyse? Ja vaikka femmeparitus olikin tässä minä ja sinä-sanoilla leikittelyä, niin silti. Tosi ikävää, jos suhde on jo aikaisemmin menettänyt merkityksensä.. Ja muistoja ja toisen tuoksua on niin vaikea saada pois varsinkin mielestä, vaikka kämpän olisikin pessyt. Silti siinä on se kaipaus siitä että se toinen siinä vielä olisi, vaikka suhde ei enää ole pitkään aikaan toiminut. ;__;
Kiitos tästä, sain tuplaraapaleesta tosi paljon irti :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 959
Vs: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« Vastaus #2 : 04.09.2017 15:40:09 »
Oi, kiitos kovasti kommentistasi Lunalotta! Ihana, jos sait jotain irti tästä pikku tekstistä. En lähtenyt erittelemään mistä sairaudesta oli kyse (eikä se tekstiin olisi mahtunutkaan), mutta halusin kirjoittaa sellaisesta tilanteesta, jossa rakkaus ei riitäkään. Koska olen varma, että niinkin hyvin mahdollisesti voi käydä, jos puoliso sairastuu vakavasti. Kiitos!
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 506
Vs: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« Vastaus #3 : 29.04.2020 20:07:50 »
Kommenttiarpajaisista iltaa! Valitsin tämän listaltasi täysin arvalla, mutta tämä olikin niin hieno teksti, että halusin ilman muuta kommentoida juuri tätä :)

Kuvaat hyvin noita entä jos -ajatuksia, mitä kertojalla on tilanteeseensa liittyen. Ajatusten lisäksi se, että hiukset ovat yhtä takussa kuin koko elämä ja tuo, miten kertoja on yrittänyt pestä kaiken mäntysuovalla pois, ovat hienoja kielikuvia, mutta kuitenkin konreettisia, näkyviä asioita, jotka samalla ilmentävät kertojan tunnetiloja.

Tässä oli surumielinen tunnelma ja kuten Lunalotta, minäkin mietin, mikä sairaus kertojalla oikein oli ollut ja oliko hän ehkä jo parantunut siitä. Tykkään kuitenkin kovasti siitä, että tuot loppuun toivoa: ehkä selviävien takkujen myötä elämäkin pikkuhiljaa selkenee.

Mielestäni jokainen lause oli tässä lyhyessä tekstissä tärkeä, eikä tässä ollut mitään liikaa eikä liian vähän. Hieno ja ajatuksia herättävä teksti, kiitos tästä!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 120
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« Vastaus #4 : 03.05.2020 15:54:47 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! :-*

Päädyin tänne, sillä halusin lukea sinulta jotain originaalifemmeä - muistan sinut nimittäin tuotteliaana ja taitavana originaalifemmen kirjoittajana! Tämän nimenomaisen tekstin valitsin kauniin ja hempeän nimen takia. Jotenkin onnistuin aluksi hyppäämään alkutiedoista angst-genren yli ja odotin jotain takkutukkaista söpöilyä kuunvalossa, mutta tarina osoittautuikin aivan muuksi. Mutta voi että, kylläpä tykkäsin tästä juuri näin, tällaisena haikeana ja kipeänä ero- ja muistelutekstinä!

Ensinnäkin minusta on loistava ratkaisu, että tekstin nimen taustatarina tulee esiin jo ensimmäisissä virkkeissä. Ne tarjoavat hätkähdyttävän tajuamuksen, sillä puolikuu on ehkä otsikon perusteella saattanut assosioita oikeaan, taivaalla möllöttävään kuuhun ja takut taas ihan vain hiuspehkoon, mutta kyse onkin kynsien painamista puolikuista ja takuista paitsi hiuksissa, myös elämässä. Upeita rinnastuksia, joiden avulla lukija pääsee heti sisälle kertojan vaikeaan elämäntilanteeseen.

Tekstissä on mielestäni kuvattu kauniisti kahden ihmisen teiden erkaneminen: toisen elämässä tapahtuu ikävä mullistus, minkä seurauksena hän etäännyttää itsensä, kun taas toinen kokee itsensä yksinäiseksi ja päätyy lopulta etsimään seuraa ja lohtua muualta. Surullista, mutta niin inhimillistä ja ymmärrettävää molemmilta osapuolilta. Ehkä lopputulos olisi ollut toinen, jos naiset olisivat osanneet keskustella alusta asti avoimesti ja rakentavasti - tai ehkä he osasivat, mutta päätyivät silti tähän. Ei voi tietää, mutta tällaiset tapahtumaketjut ovat joka tapauksessa harmillisia. Symppaan kertojaa ja toivon, että hän todella pystyy lopulta päästämään irti ja löytämään elämäänsä uutta sisältöä. Lopussa aistin varovaista toiveikkuutta, halua nähdä huomisen. Eteenpäin jatkaminen on kuitenkin ymmärrettävästi kivinen ja mutkainen tie, ja se välittyy kouriintuntuvasti tekstin samaistuttavista kuvauksista: siitä, miten sängyssä on toisen muotoinen painauma aina vain, vaikka mitä tekisi.

Kiitos tästä haikeasta mutta kauniista lukukokemuksesta, pidin tästä kovasti! :-* -Walle


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 959
Vs: Puolikuita ja takkuja | S | angstinen femme
« Vastaus #5 : 03.07.2020 02:23:27 »
Thelina, ihanaa, että pidit tästä tekstistä! Kehusi lämmittävät kovasti sydäntäni, kiitos siis niistä kovasti!  :-*

Waulish, voi taidan nykyään olla varsin epätuottelias originaalifemmen kirjoittaja, mutta ehkä pitää tarttua itseä niskasta kiinni.  ;D Kiva kuulla, että pidit tekstistä, vaikka se osoittautuikin angstiksi. Haluan nähdä, että vielä tämäkin kertoja suostaan nousi, mutta sitä ennen surussa on pakko rypeä jonkin aikaa, kun toisesta ei vaan pysty päästämään irti aivan heti.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.