Kirjoittaja Aihe: Kadonnut aika [ S, Tonks/Remus, Remus/Sirius, Tonks/Charlie, angst ]  (Luettu 3934 kertaa)

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 240
  • porngoddess since 2005
Otsikko: Kadonnut aika
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Pops <3 ja Rey tietty <3
Ikäraja: S
Paritus: Tonks/Remus, Remus/Sirius, Tonks/Charlie
Tyylilaji: lievä angst
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Fanfic100-haasteen sanaan 10. Vuodet.

Kadonnut aika

Nymphadora Tonksin PoV

Kaksitoista vuotta on pitkä aika. Tusina auringonkiertoa on ehtinyt kulua siitä, kun sain selville salaisuutenne.

Minun olisi pitänyt arvata se itse jo ennen kuin sain teidät kiinni kirjaimellisesti housut kintuissa. Huomata teidän kaipaavat katseenne, varkain sipaistut kosketuksenne, jotka tuntuivat polttavan teitä, niin nopeasti siirsitte kätenne tai jalkanne kauemmas jonkun nähtyä. Hänen mustasukkaisuutensa ja sinun anteeksipyytävä hymysi hänelle sinun suudellessasi minua. Teidän käytöksenne olivat täynnä merkkejä, mutta minä en niihin sen kummempaa huomiota kiinnittänyt. Totta se on, rakkaus on sokea.

Uskon sen olleen lähes yhtä vaikeaa sinulle kuin minullekin. Haluan uskoa sinun rakastaneen minua todella, että sanasi eivät olleet pelkkää valhetta. Uskoin ja uskon yhä sinua, kun sanoit että et olisi halunnut minun saavan selville sillä tavalla. Olisit halunnut kertoa minulle itse suoraan valehtelematta, mutta et ollut löytänyt sanoja saatikka oikeaa hetkeä. Olin vaikuttanut niin onnelliselta saatuani vihdoin sinut rinnalleni, ettet ollut raaskinut loukata minua ja pahoittaa mieltäni kertomalla, että rakastit samalla toista. Että rakastit häntä enemmän kuin minua.

Ei minusta ollut kilpailemaan hänen kanssaan rakkaudestasi. Ja miten olisinkaan voinut? Olitte tunteneet toisenne koulun alusta lähtien, minä tutustunut sinuun vasta pari vuotta sitten. Olitte kokeneet niin paljon yhdessä, minä hädin tuskin tiesin mitään sinusta. Hän oli ollut tukenasi lukuisilla muutoskerroillasi, minua et päästänyt silloin lähellesi. Hän jopa opetteli animaagiksi sinun takiasi, minä en voinut tehdä mitään tuollaista. Miten minä mitenkään voisin olla hänen tasoisensa?

Et olisi halunnut valita jompaa kumpaa, mutta et voinut pitää molempia. Hän meni edelleni, teidän ystävyytenne oli syventynyt rakkaudeksi jo vuosia sitten. Vannoit moneen kertaan rakastaneesi minua todella, että et ollut vain leikitellyt minulla. Olit hetkeksi menettänyt hänet, hänen huomattua tunteesi minua kohtaan. Hän oli kuitenkin liian tärkeä sinulle, et voinut luopua hänestä. Sovitte välinne ja lupasit jättää minut, vaikka se vaikeaa tulisi olemaankin. Vitkutit asiaa niin pitkään kuin se oli mahdollista, et halunnut tehdä sitä, eikä sinun loppujen lopuksi tarvinnutkaan.

Leevi and the Leavings - Rin Tin Tin

jos etsit kadonnutta aikaa jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määrän päätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
typerä piski joka murisi mulle
hölmöksi tunsin minä itsenikin
vaikka kaikesta halusin puhua sulle
mä vain häntääni heilutin

olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin...

sinä hymyiletkö vielä sinä suuteletko vielä niin
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa vielä minä vieläkin sua muistelen
vaikka monta vuotta sitten jouduin naimisiin

sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin

« Viimeksi muokattu: 02.02.2021 20:08:34 kirjoittanut rimpsessakerpeera »
"hämmentävä pinkki asia, josta paljastuu
lisää kun tuijottaa"

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Onpa riipaiseva teksti! Tällaiset kolmiodraamat usein ovat, ja minulle tulee herkästi paha mieli petetyn ja kolmanneksi pyöräksi jäävän puolesta. Niinpä vaikka olen vannoutunut Sirius/Remus-shippari, en voi olla tuntematta sympatiaa Tonksia kohtaan. Tonkskin (onpa hölmönnäköinen taivutus) on yksi lempihahmoistani, ja hänen rakkautensa Remusta kohtaan vaikuttaa niin aidolta ja vahvalta, että tekee kyllä pahaa lukea tällaisesta tilanteesta.

Pidän tässä tekstissä hirmusti tuosta minä + sinä -kerronnasta. Siitä tulee vähän sellainen vaikutelma, että Tonks osoittaa painavat sanansa Remukselle, ei ehkä suoraan mutta ainakin ajatuksissaan, ja että Tonksin on saatava tuo kaikki pois sydämeltään. Pidän myös siitä, ettei Siriuksen nimeä mainita missään kohtaa. Se ei ole tarpeen, koska sekä Tonks että Remus tietävät, kenestä on kyse, ja lukijallekin se toki on alkutietojen ansiosta selvää. Ehkä Tonks ei ees halua aatella Siriusta nimellä; ehkä se tekisi tilanteesta jotenkin konkreettisemman tuntuisen ja siten entistä tuskallisemman.

Tämä teksti hätyyttelee mukavasti mielikuvitusta ja herättelee kysymyksiä. Miksi Remus ylipäätään ryhtyi suhteeseen Tonksin kanssa, uskoiko hän pystyvänsä jättämään Siriuksen taakse? Miksei hänellä ollut rohkeutta päättää suhdetta Tonksiin, kun hän tajusi, ettei voisi olla ilman Siriusta, vai tajusiko hän sen sittenkin vasta sitten, kun Tonksin kanssa meni poikki? Oli miten oli, Remuksenkaan tilanne ei varmaan ole ollut ihan helppo. Minäkin haluaisin uskoa, että Remus rakasti myös Tonksia. Tuskinpa hän muuten olisi päätynyt suhteeseen tämän kanssa. Ellei sitten kyse ollut jostain kulissiavioliitosta. :-\ Minusta tuntuu, ettei Remus ehkä sellaiseen olisi lähtenyt, mutta sen sijaan voisin hyvinkin uskoa, ettei hänellä vain syystä tai toisesta ollut kanttia päättää suhdetta.

Tonksin mietteet siitä, kuinka hän ei ikinä voisi olla Siriuksen veroinen kumppani, ovat surullisia mutta samalla tosi samaistuttavia. Remuksella ja Siriuksella on tosiaankin pitkä yhteinen historia ja takanaan paljon yhteisiä kokemuksia ja koettelemuksia, joten ei mikään ihme, että Tonksista tuntuu tuolta. Jotain kertoo kieltämättä varmaan sekin, että Remus sallii Siriuksen olla läsnä muodonmuutoksissaan, mutta Tonksin ei.

Alkutietojen Tonks/Charlie-maininta on jännä, kun tekstissä ei mainita myöskään Charlien nimeä. Tuosta lopusta tulee minulle sellainen kutina, että Tonks on lopulta se, joka päättää suhteen. Entistä kitkerämpää ja katkerampaa, jos Remus ei tosiaan koskaan saanut päätöstä aikaiseksi. Täytyy vain toivoa, että Tonks löytää lopulta onnen Charlien kanssa.

Kiitokset tästä kivasta iltapalasta! :) Ja pahoittelut puhelinkommentin mahdollisista kökköyksistä... -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 240
  • porngoddess since 2005
Waulish
Jatkan wanhoihin kommentteihin vastaamista, ja ohhoh millainen tuli vastaan o.o Tämähän on pidempi kuin koko ficlettini! :'D Luin kommentin ennen omaa tekstiäni ja kommenttisi sai mut haluamaan lukea tekstini, koska nostit esille niin paljon kysymyksiä, joihin en todellakaan olisi osannut mitenkään vastata, enkä näemmä osaa enää luettuanikaan, kun en muista mitä olin ajatellut kirjoittaessani :'D Jäin itsekin miettimään, miksi alkutiedoissa on maininta Charliesta, kun häntä ei millään tasolla mainita koko tekstissä, mutta en kyllä yhtään muista. Todella paljon kiitoksia ihanan perusteellisesta kommentistasi!<3
"hämmentävä pinkki asia, josta paljastuu
lisää kun tuijottaa"