Kirjoittaja Aihe: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius  (Luettu 590 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 558
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin
Päähahmo: Sirius
Ikäraja: K-11
Genre: dark draama, oneshot
Vastuuvapaus: Rowling omistaa kaiken oleellisen, tein tuokiokuvauksen hänen luomaansa maailmaan.

A/N: Teksti osallistuu 12+ virkettä XIII -haasteeseen. Sanalistan löytää tekstin lopusta. Erityiskiitos FractaAnimalle, joka lukaisi tekstin läpi ennen kuin se löysi tiensä julkaistavaksi.


Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin

Kalina kaikui käytävällä, ja sellien saranat valittivat ankeuttajien ujuttautuessa ruokien kanssa kohtaamaan karun kohtalon kohdanneet sielut, eikä Sirius ollut rahtuakaan epävarma siitä, montako Azkabanin asukasta oli ruokittavana ennen häntä. Hän oli käyttänyt useita päiviä ja öitä, ja kaikkea niiden väliltä, laskien sellien lukumäärät kalahduksista, pitäen kirjaa ajasta pysyäkseen laskuissa siitä, koska tarjolla oli iltapäivän ruoka, koska aamun, vaikkei hän enää aikonutkaan koskea yhteenkään niistä.

Toisina hetkinä hän oli ihminen, toisina koira, ja kuinka ennemmin hän olikaan Anturajalka kuin Sirius, mutta se sai hänen kyntensä lohkeilemaan, raapimaan niitä kiviä vasten niin kauan, kunnes iho niiden alla oli sinertävä pakkaantuneesta verestä. ”Klang”, ääni kuului kovempaa kuin aiemmat ennen sitä tai sen jälkeen, eikä Sirius kavahtanut kolahdusta enää niin kuin kaksitoista vuotta sitten. Ankeuttajan tuoma ruoka ei tuonut mukanaan kahvin aromia, eikä se muutoinkaan tuoksunut samalta kuin niissä muistoissa, jotka Sirius oli vanginnut mielessään lukittujen ovien taakse.

Nälkiintyneet hiljenivät, mutta Siriuksen vatsa murahteli vaativasti aiheuttaen kylmänpuistatuksen läpi kehon, ja kohmeiset raajat etsiytyivät yhä tiukemmin vahingoittuneen vaateparren suojaan. Silmät olivat jähmettyneet tuijottamaan Päivän profeetan viimeistä aukeamaa, jota koristivat ruusuin koristellut suruvalittelut ja kuolinilmoitukset. Pahaa-aavistamaton toukka oli eksynyt kulkemaan ruususta toiseen tajuamatta, etteivät piirretyt kukat tuoneet hänelle ravintoa sen enempää kuin suojaakaan. Sirius oli lakannut syömästä tasan kaksitoista päivää sitten, ja hänen alkoi olla vaikea pitää himonsa kurissa lankulla lepäävää ravintoa kohtaan, joka hänelle oli kannettu vain tunteja aiemmin.

Seuraavan aamun sarastus ei tuonut valoa vangituille. Sirius ei ollut nukkunut hetkeäkään sinä yönä, vaan hän oli palannut ajassa muistoihin, kelannut uudestaan ja uudestaan filmiä siitä, miten Peter Piskuilan seisoi Godrickin Notkossa nurkkaa vasten raunioituneessa talossa puisten säpäleiden keskellä. Vaikka Siriuksen ulkomuoto oli alkanut kosiskella kuolemaa luokseen, hän ei antaisi viikatemiehen viedä itseään ennen kuin olisi nähnyt haudan, joka kuului sille saastaiselle rotalle, jonka kuva komeili sellin lattialla lepäävän sanomalehden etusivulla.

Sirius tunnusteli kylkiään ja painoi sormensa luiden alle tuntien ikävän muljahduksen aina kun käsi kuljeskeli luun yli toisen luo varmistuakseen siitä, että niitä peitti enää pelkkä nahka. Pitkä verestävä naarmu jäi juovaksi vasemmalle kyljelle Siriuksen jo unohtaessa kynsiensä kunnon. Kun aurinko oli kiivennyt myrskyävien pilvien takana huipulle, alkoi se hiljalleen laskeutua takaisin kohti maan rajaa. Sirius ei tarvinnut kelloa, ei kolmatta silmää, tietääkseen, että iltaiset kalahdukset alkaisivat pian.

Vanki ei ollut enää mies vaan kapinen piski, jonka kynnet pureutuivat kiinni sellin lattiaan, johon piirtyi kaiverrus ”S.M.” muistoksi siitä, miten syytön pakeni Azkabanista. Sillä sen Sirius tekisi, jättäisi saastaisen sellinsä taakseen, mikäli hänen aikeensa onnistuisi. Kalske alkoi, äänet kantautuivat yksi kerrallaan lähemmäs, kunnes kuului päivän kovin kolahdus, ja ovi aukesi kuin simpukka, vain vähän raolleen. Sirius oli muuttanut itsensä Anturajalaksi hämätäkseen vanginvartijaa, riuduttanut itsensä kuoleman partaalle mahtuakseen ujuttamaan itsensä pienestä raosta, joka jäi tyrmän oven ja karmin väliin, koska Azkabanista ei voinut karata lakanaa pitkin.

Kuonon alla kulki mielipuolinen hymyn häive. Sirius juopui siitä, miten tassuilla oli tilaa liikkua, miten hän sai ahnehtia happea käytävillä, jotka eivät olleet tahmaantuneet tarpeiden tyydyttymisestä, ja ennen kaikkea hän juopui siitä, miten hän oli enää muutaman askeleen päässä absoluuttisesta mahdottomuudesta. Hän oli kieputellut lankaa sormiensa ympäri rääsyjensä helmoista ensimmäiset kuusi vuotta, kunnes oli tajunnut menettävänsä ainoan asian, mikä piti hänet kylminä ja kosteina päivinä elossa, mutta enää hän ei ryysyjä tarvinnut, sillä nyt hän juoksi alasti lämpönään peite punkkien ja kirppujen kansoittamaa karvaa.

Sirius oli kuin risteilijä vailla matkustajia, sillä sinä hetkenä, kun tassut tavoittivat kylmän meriveden, joka upotti alleen koko koiran, syöpäläiset kavahtivat ja antoivat Siriuksen seilata yksin läpi aallokoiden lautturin tavoin. Hänen elämänsä oli pyörinyt noidankehää liian pitkään, mutta nyt se kierre oli viimein katkaistu, eikä Siriuksen ajatuksiin mahtunut muuta kuin kolme sanaa: Tapa. Se. Rotta.


Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre
Kun joku
korvaasi kuiskuttaa.
Sanoo;
Anna tuulen kuljettaa.
Pian huomaat,
ettet ikävöi enää.

Sielulintu

  • ***
  • Viestejä: 51
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #1 : 31.08.2017 20:34:24 »
Kommenttikampanjasta moikka :)
Tää ficci oli aivan mahtava alusta loppuun! Kaikki haasteen sanat sopivat tekstin sekaan tosi hyvin, eikä yhdenkään kohdalla tullut tunne, että se olisi siellä jotenkin pakon vuoksi haasteen puitteissa. :)
Tunnelman kuvauksessa onnistuit myös minusta mielettömän hyvin, ja Siriuksen ajatuksiin ja tunteisiin oli helppoa samaistua. Kieli oli myös alusta alkaen hyvää ja kuvailevaa, muttei kuitenkaan liian rönsyilevää. En mitenkään keksi mitään rakentavaa kritiikkiä tai parannusehdotuksia, vaikka miten yrittäisin. :)
Kiitos paljon tästä upeasta ja koskettavasta lukuelämyksestä. :)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 2 672
  • Hyvän tuulen kotisatama
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #2 : 31.08.2017 21:16:39 »
Tässä tuli tosi vahvasti esille se vangitun henkinen kahle fyysisen ohella, se tuki Azkabanin rujoa, jatkuvasti toistuvaa arkea onnistuneesti. Lopetus oli väkevä ja puhdistava myös kuvaannollisesti. Nautin tekstistä, eikä lukiessa tullut kertaakaan mieleen että joukossa on pakollisia sanoja tai mitään rajoitteita. Hieno ficci, kiitos tästä lukukokemuksesta. :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 558
  • Ava Fractalta <3
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #3 : 14.09.2017 13:27:28 »
Sielulintu, kiitos kampanjoinnistasi. Oli mukava kuulla nimenomaan virkehaasteen tekstiin jonkinlaista palautetta, sillä se on todella rajoittava ja aivonystyröitä kuormittava sanalistoineen :D Kiva kuulla, että sanat sujahti sopivasti tekstiin, ettei niihin lukiessa kiinnittänyt kovinkaan huomiota. Aikamoisen hiljaiseksi vetää näin antelias tunnustus. Kiitos kovasti!

Fiorella, kiitos sinullekin kommentista. Ihanaa, jos tunnelma ja Azkabanin arjen kuvailu olivat onnistuneet, kuten myös se vapauden ja puhdistumisen tunteen voimakkuus. Sinänsä hassua, miten teille kahdelle eivät osa sanoista särähtäneet silmiin kuten mulla. Se varmaan on kirjoittajan oma visio, mikä vähän kärsii, kun osa sanoista on todella vaikea saada istumaan tarinaan. Kiitos sullekin todella paljon kommentin jättämisestä! :)
Kun joku
korvaasi kuiskuttaa.
Sanoo;
Anna tuulen kuljettaa.
Pian huomaat,
ettet ikävöi enää.

Vewill

  • Lukutoukka
  • ***
  • Viestejä: 29
  • write without fear, edit without mercy
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #4 : 09.10.2017 16:04:43 »
Yleensä en tykkää lukea angsteja, mutta aloin selailla tätäkin osastoa ja tämä pisti silmään, enkä kadu sen lukemista. Kaunis tarina, suorastaan hurmaava. Vähän väliä tunsin oloni hieman ahdistuneeksi, mutta se kai johtuu siitä että olen melkein neitsyt tälle genrelle. Tykkäsin, kuinka kuvailit Siriuksen elämää vankina, etkä tehnyt hänen pakoaan vaikuttamaan niin helpolta, kun hän itse sen kuvaili kirjassa. Parissa kohtaa tarina alkoi hiukan kyllästyttämään hitaan kulun takia, mutta sitä oli silti mukava lukea.
WWHD

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 558
  • Ava Fractalta <3
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #5 : 12.10.2017 13:52:36 »
Ahdistuneisuus ja angst kulkevat vähän käsi kädessä. Asioiden tarkka kuvailu ja niin sanottu oman mielen vankila tekevät itselleni useinkin hieman ahdistavan olon. Sitä tämän ficin tietyllä tapaa pitikin olla, kunnes lopussa se ahdistus puhkeaa joksikin muuksi. Suoraan sanottuna en muista, miten kirjassa pakoa käsiteltiin, mutta jos joku on vankina 12 vuotta, luulisi, ettei siellä oleminen tai sieltä pakeneminen ole ollut helppoa. Ehkä Sirius hahmona on sellainen, joka haluaa päälle päin näyttää ja kertoa jotain muuta kuin mitä oikeasti on tuntenut tai tapahtunut? En tiedä, mutta mielenkiintoisen ajatuksen sait herätettyä.
Ymmärrän mitä tarkoitat hienoisella kyllästymisellä. Osa virkkeistä kasvoi hehtaarimittaisiksi, koska mulla oli vaikeuksia saada joitakin virkehaasteen sanoja ujutettua tarinan kulkuun. Ei sillä, että voisin pelkästään virkehaastetta syyttää. Olen saanut aiemminkin tästä palautetta, joten kehitettävää näköjään edelleen on :) Kiitos Vewill kauniista sanoista ja kommentistasi!
Kun joku
korvaasi kuiskuttaa.
Sanoo;
Anna tuulen kuljettaa.
Pian huomaat,
ettet ikävöi enää.

Crysted

  • Slytherin
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 635
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #6 : 12.10.2017 15:25:46 »
12+ virkettä haasteen tekstejä on aina niin kiinnostava lukea. Tosi luonnollisesti nuo sanat sait mahtumaan jokaiseen virkkeeseen, vaikka jotkut virkkeet olivatkin aika pitkiä joka hieman alussa häiritsi. Ymmärrettäväähän se kyllä on kun tämä on kirjoitettu just tota haastetta varten.

Mutta siis angstin suurkuluttajana tykästyin kyllä tähän. Kuvailu oli realistisuudessaan nättiä. Tyykäsin varsinkin tuosta, missä Sirius viimein livahtaa pois sellistään ja kaikesta nääntymisestä ja ankeuttajien imemän hyvänolon puutteesta huolimatta hän tuntee itsensä juopuneeksi alkaneesta vapaudestaan, vaikka kulkikin ruumiineritteistä likaantunutta käytävää pitkin :D Kaikessa inhorealistisuudessaan tykkäsin tuosta kuvailusta, olenko outo ;D

Never underestimate the power of fanfiction

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 558
  • Ava Fractalta <3
Vs: Ei Azkabanista voi karata lakanaa pitkin | K-11 | Sirius
« Vastaus #7 : 19.10.2017 11:34:36 »
Haha, Crysted, en osaa sanoa oletko outo, vai pidätkö vain (inho)realismista. ;D Eipä sillä väliä oli asia sitten kummin päin vaan, kiva silti kuulla, että tykästyit tekstiin. Ja tosiaan, pitkät virkkeet on välillä mun heikkous. Aloittamisen vaikeus on toinen, ja silloin tuo pitkien virkkeiden ongelmakin korostuu :D Ja vielä tämä haaste siihen päälle, niin ymmärrän lukijoiden tuskastumisen. Silti oon edelleen aika iloinen, ettei muut ole pakollisten sanojen pakollisuutta tekstistä erottanut. Se on oikeastaan kuin pieni lottovoitto! Kiitos kommentistasi, sekin (niin kuin kaikki kommentit aina) piristi mieltä. :)
Kun joku
korvaasi kuiskuttaa.
Sanoo;
Anna tuulen kuljettaa.
Pian huomaat,
ettet ikävöi enää.