Nimi: Ilotulitteita rintalastan alla
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmointidraama, slash
Paritus: Esa/Kasperi
Haasteet: Spurttiraapale IV, THE END -loppusanat haaste, One True Something 20 #2 ja Yhtyeen tuotanto II Samuli Putron Taximiesten unelmia -kappaleella (voi kuunnella Spotifysta)
A/N: Uusi hahmoja! Itselle ei ihan niin uusia, kun onhan ne tuolla päässä ehtineet jo kuukausia asustella, mutta tämä on ensimmäinen ulos kirjoitettu tekele, jossa he saavat seikkailla. Lukuiloa! <3
Ilotulitteita rintalastan alla
Hississä pelko sai Esasta otteen. Viidentoista vuoden ikäero oli ehkä sittenkin liikaa. Mies katsoi ruskeaan paperiin käärittyä lahjatauluaan, ja teki päätöksen: hän menisi. Esa tahtoi nähdä Kasperin ilmeen, kun tämä avaisi lahjansa.
Ovikellon soidessa Esa oli tuskallisen tietoinen sydämensä lyöntitiheydestä ja kehonsa vilkastuneesta hienerityksestä. Oven avasi Kasperi, jonka lämmin hymy kukisti Esan pelot.
”Moi!” Kasperi sanoi heidän halatessaan. ”Mitä sulla on siinä?”
”Teidän lahjat”, Esa vastasi ja ojensi isomman taulun Kasperille. ”Tämä on sulle.”
Kasperi näytti suloisen ällistyneeltä.
”Iisku!” nuorukainen huikkasi taakseen. ”Sulle on täällä yksi lahja lisää.”
Eteiseen tuli Kasperin identtinen kaksoiskappale Iivari. Esasta oli yhä häkellyttävää nähdä Kasperin kasvot jollakulla toisella. Onneksi heidät oli silti helppo erottaa toisistaan pukeutumistyylin perusteella. Siinä missä Kasperin pukeutuminen siistiä ja aikuismaista, Iivari oli sotkuinen yhdistelmä revittyjä farkkuja ja löysiä neuleita.
Esa onnitteli ja Iivari kiitti. Miehen hymy oli teennäinen. Ei ollut mikään salaisuus, ettei Iivari ollut kovin innoissaan veljensä heitä huomattavasti vanhemmasta mieskokelaasta. Iivarin kylmäkiskoisuus teki kipeää, mutta Kasperin läsnäolo rauhoitti.
”Avatkaa ne!” vieraat kehottivat. He siirtyivät olohuoneeseen. Iivari ja Kasperi kävivät pakettien kimppuun.
”Et kai sä –” Kasperi henkäisi.
”Jep.” Taulu esitti Norjan Møysalenin kansallispuiston vuorimaisemaa. Kasperi oli ihaillut keskeneräistä taulua Esan studiossa, ja silloin hän oli päättänyt antaa valmiin teoksen miehelle, vaikka he olivat vasta tavanneet.
Kasvot säteillen Kasperi suuteli häntä. Esa unohti muut ja sulki miehen syliinsä. Kasperin olkapään ylitse hän näki, miten Iivari katsoi omaa tauluaan ja näytti vastentahtoisen vaikuttuneelta. Esa salasi hymynsä.
Myöhemmin Esa istui sohvalla Kasperi kainalossaan ja kertoi Norjan matkastaan. Kasperi ähki kateellisena, ja ehkä se oli terästetty booli, mielenhäiriö tai vaarallinen rakkaus, joka sai Esan sanomaan:
”Tahdotko ens kerralla mukaan?”
”Tahdon”, Kasperi ilmoitti virnistäen. Esan sisällä räiskyi ilotulitteet. Tältä siis tuntui saada kaikki haluamansa.
”Tuutko mun luo tänään?” Esa kuiskasi miehen korvaan, mutta tämä ei kuunnellut. Kasperin huomio oli muualla. Hän katsoi kohti vuoria.
