Kirjoittaja Aihe: Muumit: Kaikki muumit laaksossa -ja vähän ylimääräisiä | K-11 | Ficcejä finiläisistä | 9/9 VALMIS  (Luettu 7866 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
nominal: Kyllä vain, tarina etenee! Kiva että tykkäät piilopaikastasi ;)
Arte: Heheh, kiva että olet tykännyt noista kohdista :) Tässä vastaus mystiseen ovenavaukseen ;)
A/N: Anteeksi taas kun meni niin kauan, seuraava osa kuitenkin on jo melkein valmiina niin se tulee nopeammin! Niin ja muuten jos teillä on jotain toiveita mitä haluatte nähdä itsenne(/hahmonne) tekemään/kokemaan, niin otan vastaan toiveita vaikken lupaakaan niitä sataprosenttisellä varmuudella toteuttaa, jos ne eivät istu juonikuvioon. Mutta siis saa toivoa!

4. luku
(Musiikki)

Muumitalon ovesta rynnisti sisään jotain vallan hirveää: jäinen, roskainen ja märkä Lauchuo.
”Kuinka te kehtaatte jättää minut Mörön armoille!” puoliksi sulanut Lauchuo jyrisi. ”Ettekö muista kun Pikku-Myy jäätyi Taikatalvi-jaksossa! Hänet sulatettiin kamiinalla! Olisitte voineet tehdä minulle samoin mutta ei, minun täytyi herätä siihen, että ties mitkä metsäneläimet nuolivat minua!” Lauchuo ärisi ja tutkaili varsin täyttä huonetta. Ihmisiä oli enemmänkin ilmeisesti kuin heidän kahdeksan hengen joukkonsa.
”Mitkä ne metsäneläimet sitten olivat?” nominal piipitti pöydän alta. Häntä hävetti, sillä tietysti heidän olisi pitänyt mennä auttamaan Lauchuota.
”Kukas tuo on?” Lasikeiju supisi Sokerisiiven korvaan.
”Yksi meistä. Taitaa olla joku hevosintoilija”, Sokerisiipi selitti muistellessaan Lauchuon kommenttia hevosten hajuaisteista.
”Kyllähän me olimme tulossa hakemaan sinua”, Clearwater valehteli, sillä hän tunsi vieläkin kaunaa ampiaistempusta. ”Mutta kaikkea sattui.” Kirjaimellisesti. Clearwaterin nilkka oli nyt turvonnut. Mitä jos se jouduttaisi leikkaamaan pois!

Clearwater, nominal ja Sokerisiipi supattivat Lauchuolle mitä hän oli missannut sillä välin, kun muut pitivät seuraa Muumeille, jotteivat muumien herkät hermot vain järkkyisivät kuten Ingrid esitti asian. Lauchuon mielestä mikään syy ei ollut tarpeeksi hyvä jättää toinen pimenevään metsään makaamaan. Jokin ihme peura oli yrittänyt päästä kolmospesälle hänen kanssaan ja orava oli varmasti kakkinut hänen hiuksiinsa! Lauchuon kuunnellessa tarinaa vailla tippaakaan sympatiaa jokeen tippuneelle Ingridille tai tajuttomalle Crystedille. Aurinko alkoi laskea meren taakse ja Muumilaaksoon laskeutui ilta.

”Jäättekö kenties yöksi?” Muumimamma tiedusteli ystävällisesti. Rauhaisa nukkumaanmenomusiikki alkoi kaikua Muumitalossa.
”Se olisi varsin ystävällistä teiltä”, Arte sanoi kohteliaasti. Sokerisiipi jo nuokkuikin hänen olkapäätään vasten.
”Mitä, nuo kaikkiko?” Myy epäili ristien käsivartensa ja tutkaillen turisteja varsin happamasti. ”Eivät taida mahtua.”
”Meille mahtuu joku, jos pieni kävelymatka ei haittaa”, Niiskuneiti tarjoutui. Kukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, koska kaikki halusivat mieluummin viettää yönsä Muumitalossa. Ronenin mielessä kutkutti vieläkin ajatus Vilijonkan talon valtaamisesta.
”Meille ei mahdu”, Myy tuhahti ja lähti kävelemään ovea kohti. ”Lähden suosiolla Mymmelille yöksi.”
”Minäkin taidan lähteä kotiin”, Nipsu ajatteli ääneen ja käveli ovea kohti. ”Valitettavasti luokseni ei oikein mahdu vieraita.”
”Enkö edes minä?” Fredu yritti. Nipsu oli oikeastaan aika söpö. Hän ei ollut ikinä ajatellut sitä erityisesti, koska Mörkö (petturi!) oli vienyt hänen sydämensä nuorelta iältä alkaen.
”Enpä usko, ellet halua nukkua lattialla”, Nipsu epäröi.
”Etkö sinä voisi nukkua sillä?” Fredu sanoi ja ripusti itsensä Nipsun käsivarteen ja räpytteli silmiään oikein kovasti.
Nipsu muuttui tomaatinpunaiseksi. ”T-tuota tottahan minä voin, neiti on vain hyvä ja seuraa minua”, Nipsu änkytti ja avasi Fredulle oven.
”Olkaa kiltisti lapset”, Ansa vinkkasi nuorenparin perään. ”Aijai, olisipa minulla kynä ja paperia, kirjoittaisin tuosta rakkaustarinasta vuosisadan runon!” Ansa hihkaisi ja alkoi heti riimittelemään, mutta huoneessa oli niin kova kiista Muumitalon sänkyjen varauksesta, että hän ei pystynyt keskittymään. Jotain toimintaahan sentään saatiin aikaan Muumilaaksossakin! Kenet hän voisi iskeä? Muumipappa oli varattu ja Muumipeikko tajuton, Hemuli oli kyllä ihan liian vanha hänelle… kenties Niisku! ”Niiskuneiti, minä voin tulla sinun luoksesi yöksi”, Ansa tarjoutui.
”Selvä”, Niiskuneiti ilostui ja lähti kävelemään ovelle.

Juuri keittiöstä saapunut Ingrid tuijotti Ansaa tarkasti. Hän ei ollut tuntenut naista kauaa, mutta hän sai jokseenkin vapaamielisen kuvan tästä. Jonkun oli varmistettava, ettei muumien puhtautta tuhrittaisi. Hän ei ollut ehtinyt Fredun perään vahtimaan, sillä hän oli joutunut vaihtamaan nenäänsä vasten painamansa verisen pyyhkeen puhtaaseen, joten hänen oli ihan periaatesyistä pidettävä silmää tätä toista muumienviettelijää. ”Minäkin menen Niiskuneidin luo”, hän sanoi ja näki Ansan kasvojen venähtävän. Hän oli ollut oikeassa, tällä oli jotain mielessä!

Loput saivat yösijan Muumitalosta. Kameleontti ja Ränts olivat helpoimmat tapaukset, sillä Muumimamma löysi pari isoa koria, jotka hän laittoi täyteen jotain rättejä. Kameleontti oli siihen varsin tyytyväinen, joten hän nukahti heti, kun Muumimamma oli saanut korin aseteltua ruokapöydälle. Ränts murisi omalle korilleen katkerasti, vaikka se näyttikin aika pehmoiselta. Myöhemmin hän nauroi omahyväisesti pehmeästä koristaan, kun Captain Crystal ja Lasikeiju passitettiin kellarin patjoille nukkumaan rangaistukseksi siitä, että he olivat yrittäneet varastaa Kameleontin ja Räntsin korien pehmoisia lumppuja.

Kerrossängyn sisältämän vierashuoneen saivat Lauchuo -koska hän oli kokenut niin kovia- ja Mirror, koska hän vauhkosi niin paljon sängyn saamisesta, ettei kukaan jaksanut kuunnella häntä. Crysted oli tietysti sairashuoneessa, joten se sänky oli varattu, mutta viimeisen vierashuoneen sängyn vei Ronen, joka voitti taistelun Artea ja Lyraa vastaan näyttämällä kaikille hänen vatsassaan komeilevan mustelman, johon Vilijonkka oli lyönyt häntä.

Clearwater jäi olohuoneen sohvalle, koska hän ei kestänyt kävellä jalallaan ja olohuoneen viereisestä komerosta makuusijan sai Sokerisiipi, koska hän oli niin unessa, ettei häntä saatu vietyä muualle. Arte tyytyi Muumipapan työhuoneen sohvaan, joten jäljelle jäi vain Lyra. Koko Muumitalon väki, miinus jo nukahtaneet, pohtivat yhdessä minne Lyra laitettaisiin, kunnes Muumipappa muisti kehdon, jossa Tahmatassu oli nukkunut edellistalvena. Lyra ei tiennyt mikä ihme oli tahmatassu, mutta kuullessaan vaihtoehtonsa, hän nappasi ylimääräisen huovan ja marssi ulos Nuuskamuikkusen telttaan nukkumaan. Jos Ingrid olisi ollut yhä paikalla hän olisi kauhistunut, mutta nyt kukaan ei yrittänyt estellä Lyraa. Kun kaikki muumilaiset lipuivat omiin soppiinsa, kävi ilmi, että nominal oli unohtunut pöydän alle. Hän nukkui kuitenkin niin rauhaisasti, että hänen annettiin olla siinä. Muumimamma toi vielä hänelle tyynyn ja peiton, ennen kuin sammutti Muumitalon valot.

***

Vihdoinkin Muumitaloon laskeutui rauha. Clearwater ei kuitenkaan voinut nauttia hyvistä yöunista, sillä hänen jalkaansa kivisti vieläkin niin vietävästi. Hän pyöriskeli epämukavalla sohvalla pitkän aikaa ja unelmoi omasta ihanan pehmoisesta vuoteestaan. Kaiken lisäksi ruokasalin avonaisesta ovesta kantautui Räntsin äänekästä kuorsausta, joka melkein sai hänet luulemaan, että joku yritti tukehduttaa kissaa. Clearwater päätti kurkistaa Räntsin tilanteen, ja hyppeli yhdellä jalalla ruokasaliin katsomaan mitä oikein oli meneillään. Hän näki juuri ja juuri kuunvalossa kieriskelevän kissan, joka täysiunessa heittelehti puolelta toiselle koria. Clearwater tukahdutti naurahduksen. Olisipa hänellä kamera, jolla hän voisi ikuistaa tämän hetken.

Musiikki ilmoitti Clearwaterille, että jotain oli tapahtumassa ennen kuin hän varsinaisesti kuuli itse oven käyvän olohuoneessa. Hän pyörähti ympäri ja hypähti takaisin olohuoneeseen, mutta hän ei ehtinyt nähdä mitään. Hetken pälyiltyään hän oli näkevinään vilauksen ikkunasta, mutta kun hän hyppi lähemmäksi nukkumapaikkansa viereistä ikkunaa, piha näytti tyhjältä. Uteliaisuus kalvaisi silti Clearwateria, joten hän avasi oven ja hyppi kuistille katselemaan paremmin ympärilleen. Nyt hän erotti epäselvästi hahmon juoksemassa metsää kohti.

”Hei!” Clearwater huikkasi, mutta hahmo ei pysähtynyt. Ei hän tietenkään takaa-ajoon pystynyt lähtemään. Muuten hän olisi ehkä tutkinutkin jokaisen Muumitalon huoneen varmistaakseen kuka mysteerinen lähtijä oikein oli, mutta hänen jalkansa teki siitä hankalaa.
”Hei, nominal”, Clearwater huikkasi ja meni pukkaamaan nominalia kylkeen. nominal vain murisi kirouksia, jotka eivät todellakaan olleet sopivia lastenohjelmaan, joten Clearwater jätti hänet rauhaan. Hän tuumaili Sokerisiiven herättämistä, mutta sitten hän kuuli narahduksen läheltään, mutta hänen kääntyessään katsomaan mitään ei ollut näkyvissä. Clearwater istahti alas sohvalle ja huokaisi. Vanhat talot päästävät ääniä, kyllä hänen se pitäisi tietää. Hän asettui taas makuulleen ja yritti nukahtaa. Pimeässä näkee kaikenlaista mitä odottaa näkevänsä. Hän oli varmaan vain kuvitellut kaiken.

***

Aamun sarastaessa Muumimamma siirtyi keittiöön tekemään aamiaista, huomaamatta lainkaan musiikkia, jonka jotkut vieraista kuulivat heti herättyään. Ränts heräsi ensimmäisenä maukkaisiin tuoksuihin ja siirtyi keittiön kamiinan päälle lämmittelemään jähmeisiä jäseniään. Kameleontti liittyi hänen seuraansa pian haistaessaan pannukakut ja Sokerisiipi kipitti komerostaan keittiöön mankumaan ruokaa. nominal heräsi ääniin ja käveli myös keittiöön auttamaan Muumimammaa, vaikka hän ei pystynytkään maistamaan herkullisia keitoksia. Oikeastaan hän ei edes haistanut mitään, joka kävi järkeen, koska eihän tv-sarjaakaan pystynyt haistamaan. Pikkuhiljaa muutkin Muumitalon vieraat heräilivät.

Heti herättyään Muumipapan kirjoitushuoneen kovalta sohvalta, Arte venytteli kipeitä jäseniään ja lupasi olla seuraavana iltana vähemmän puuskupuhmainen. Hänhän ei toista yötä viettäisi sohvalla, vaikka hänen pitäisikin puskea joku sängystä! Arte kävi tarkastamassa Crystedin ja Muumipeikon tilanteen, mutta hän joutui harmikseen huomaamaan, että molemmat olivat vieläkin taju kankaalla.

Captain Crystal tuki tärisevää Lasikeijua heidän kivutessaan ylös keittiön lattialuukusta.
”Oioi, oliko siellä noin kylmä? Kesä on kyllä lopuillaan, mutta ajattelin, että siellä vielä riittäisi lämpöä”, Muumimamma pahoitteli laskiessaan viimeisen kauhallisen pannukakkutaikinaa pannulle.
”Ei hän vilusta tärise vaan pelosta”, Captain Crystal totesi. ”Koko yön Lasikeiju vikisi peiton alla väittäen, että kellarissa kummittelee.”
”Mutta kun kuulin siellä äänen!” Lasikeiju vakuutti. Juuri ennen kuin hän oli ehtinyt nukahtaa, hän oli kuullut kolinaa kauempaa. Ei sellaista niin kuin jotain olisi tipahtanut vaan sellaista niin kuin joku olisi järjestellyt tavaroita. Kun hän oli täristen kynttilä kädessä vaappunut katsomaan, hän ei ollut nähnyt minkään liikkuvan. ”Pakko sillä jotain oli olla.”
”Jaa-a, en osaa sanoa”, Muumimamma tuumi. ”En ole koskaan viettänyt yötä kellarissa. Mutta Muumipeikko löysi eräänä vuonna sieltä hiiriperheen. Kenties ne asustavat siellä yhä.”
”Sitä minäkin sanoin”, Captain Crystal sanoi ja salavihkaisasti näpisti pienen palan pannukakkua.
”Pitäisikö laittaa hiirenloukkuja?” nominal ehdotti kasa lautasia käsissään. ”Minä voin tehdä sen, minulla on siitä kokemusta.” Hän oli taistellut jo kolme vuotta kotitalossaan asuvia hiiriä vastaan, jotka jostain syystä putkahtivat pinnalle ties mistäkin aina kun hän oli menossa kylpyyn.
”Oi, ei tarvitse, eiväthän ne hiiret mitään pahaa tee. Antaa heidän asustaa siellä”, Muumimamma sanoi ja alkoi kantamaan pannukakkuja pöytään.
”Paitsi levittävät ruttoa”, Mirror mutisi nurkasta. Kukaan ei ollut huomannut, että hän oli ollut keittiön nurkassa, mutta sillä hän kuitenkin oli ilmeisesti koko ajan ollut.

Pöytä katettiin ja Muumitalon asukkaat -ja vieraat ryhtyivät syömään. Mukavan rauhaisa musiikki säesti aamiaista. Crysted ja Muumipeikko olivat vieläkin tajuttomia, mutta ilman heitäkin ruokapöydässä riitti vilinää. Kameleontti ei edes liikahtanut koristaan, vaan pyysi Mirroria syöttämään häntä, johon Mirror suostui pitkin hampain, sillä hän sai syötyä hädin tuskin haarukallista, kun hänen piti koko ajan ojennella Kameleontille jotain muuta. Captain Crystal niisteli nenäänsä pöytäliinaan, sillä hän oli kuin olikin vilustunut hieman viileässä kellarissa vietetyn yön jälkeen. Lauchuo mulkoili muita vieläkin hieman ärtyneesti kokemastaan petturuudesta, mutta hänellä oli niin paljon opittavaa tästä omituisesta Muumilaaksosta, joten hän kuunteli hiljaa Clearwaterin tarkempaa selostusta eilisen tapahtumista. Harmikseen Lauchuo huomasi, ettei hän pystynyt maistamaan ruokaa, kuten oli arvellutkin siitä tosiasiasta, että hän kuitenkin kuuli musiikin.

Sokerisiipi näytti aivan rakastuneelta mutustellessaan kolmatta pannukakkuaan, eikä huomannut, että hänellä oli siirappia tukassaan ja Lasikeiju säpsähteli jokaista vähän isompaa kolahdusta ja tiputteli ruokaa syliinsä. nominal puolestaan pureksi ruokaansa hajamieleisesti muistellen yhä kokemaansa hiiritaistelua ja Ronen tuijotti mautonta ruokaansa jokseenkin masentuneesti ja toivoi pian pääsevänsä kotiin. Artella ja Räntsillä oli kova kiista siitä, että saisiko kissa syödä pannukakkuja: Arten mielestä se saattaisi olla vaarallista, mutta Ränts sihisi vastaan niin ilkeästi, että Arte pelkäsi henkensä, tai ainakin sormiensa, puolesta. Lyra maleksi sisään hetken päästä ja nominal tiukkasi Lyraa heti Nuuskamuikkusen teltassa vietetystä yöstä, sillä Ingridin poissa ollessa jonkun täytyi pitää huoli Muumilaakson asukkaiden siveellisyydestä. Lyra kuitenkin väitti silmiään pyöritellen, ettei mitään ollut tapahtunut, mitä nyt hän oli yöllä potkaissut vahingossa teltan kumoon.

Puolessa välin ruokailua sisään saapuivat myös Nipsu ja Fredu, jotka hymyilivät kaikille oikein epäilyttävästi, ainakin varmaan Ingridin mielestä, jos hän olisi ollut paikalla.
”Eikö Ingridiä, Ansaa ja Niiskuneitiä näkynyt?” Ronen kysäisi muistaessaan Ingridin ja haukkasi mautonta pannukakkuaan. Vaikkei hän pystynyt maistamaan mitään, hän ilmeisesti silti tarvitsi ruokaa selvitäkseen, sillä hänellä oli hirmuinen nälkä.
”Emme nähneet. Luulimme, että he olisivat jo täällä”, Fredu hihkaisi iloisesti ja nosti sihisevän Räntsin pois tieltään, jotta sai napattua herkullisia pannukakkuja nappaamalleen lautaselle. nominal siirtyi Lyran sijasta tenttaamaan Fredua tämän yöstä, mutta Fredu vain hymyili tyytyväisenä.
”Voisimme mennä ruuan jälkeen Niiskuneidin luo katsomaan mikä heillä kestää”, Lasikeiju ehdotti. Outoja asioita tosiaan tapahtui Muumilaaksossa. Clearwater oli juuri kertonut hänelle mysteerisestä yöllisestä juoksijasta, eikä se auttanut yhtään hänen pelokasta tilaansa. Toivottavasti Ingrid ja Ansa olivat kunnossa.
”Mennään toki”, Fredu suostui.
”Crysted ja Muumipeikko eivät ole heränneet”, Arte muistutti. ”Mutta minusta meidän pitäisi silti mennä tutkimaan se rannan luola.”
”Minä voin tulla rannalle”, Kameleontti ilmoittautui. Arten teki mieli irvistää, sillä Kiirsu-Kameleontista ei olisi mitään hyötyä, kun tämä vain pyytäisi jotakuta kantamaan hänet ja nukkuisi.

Loppujen lopuksi niiskujen talolle lähtivät Lasikeiju, Fredu, Ronen, Lyra ja kaikkien yllätykseksi Ränts, joka oli hieman jo ehtinyt kiintyä Ingridiin, sillä hänestä oli mukava nauraa tämän muumi-intoilulle. nominal toki yritti parhaansa ottaakseen uusi-ingrid -tittelin itselleen, mutta se ei ollut ihan sama asia Räntsin mielestä. Rannalle matkasivat Arten ja Kameleontin lisäksi Sokerisiipi, Mirror ja Captain Crystal, sillä he halusivat nähdä sen niin kuuluisan muumien rannan, kun kerran täällä olivat.

Clearwater, nominal ja Lauchuo jäivät Muumitalolle, sillä Clearwaterin jalkaan sattui yhä ja nominalia väsytti aina niin kauheasti ruokailun jälkeen, että hän kävi heti pitkäkseen kodikseen nimittämänsä pöydän alle ja missasi täysin keskustelun seuraavista suunnitelmista. Lauchuo puolestaan halusi tutkia Muumitaloa, sillä kaikki muut paitsi hän olivat saaneet siihen jo mahdollisuuden eikä se ollut yhtään reilua.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2017 14:25:41 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Lainaus
Heti herättyään Muumipapan kirjoitushuoneen kovalta sohvalta, Arte venytteli kipeitä jäseniään ja lupasi olla seuraavana iltana vähemmän puuskupuhmainen. Hänhän ei toista yötä viettäisi sohvalla, vaikka hänen pitäisikin puskea joku sängystä!
Aww. :D Saatoin ehkä voihkaista, kun luin joutuvani sohvalle, koska minua ei ole tehty sohvamittoihin. Mutta voisin ihan hyvin mennä jonkun viereen kiehnäämään yöksi, siihen kyllä mahtuisin (tai sitten passittaa sen jonkun vuorostaan sohvalle)!

Ingridin "Suojelen muumeja riettailta finiläisiltä!"-kampanja on ihana. :D Jotenkin voin kuvitella innokkaat finiläiset kiehnäämään muumien joukossa, kun toiset silmäilevät näitä epäluuloisesti ja miettivät että mitä oikein on meneillään. Hauska ajatus.

Kohokohta oli myös se, kun Sokerisiipi rakastuneena mussutti pannukakkuja. Mikä idylli.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Hahah mähän olen ihan ic xD Hyvin voin kuvitella nukkuvani pöydän alla ja varsinkin tekeväni siitä kodin! Kylässä kun tarvitsee aina sellaista kotoisaa tukikohtaa ;)

Silti mun lemppari on edelleen Kameleontti! On se vaan ihana <3 :D

Huiii, jänniä juttuja meneillään, saas nähdä kuinka käy!
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Arte: Heh, kaiken lisäksi Muumipapan työhuoneen sohva tuskin kovin pehmoinen on :D Ja finiläisiähän riettaimpia ei löydykään! No ainakin melkein xD Kiitos kommentistasi :)
nominal: Pöydänalaus on nyt kotisi, ole hyvä ;) Luvassa vieläkin jännempiä juttuja! Kiitos kommentistasi :3

5. luku

Arte lähti kävelemään määrätietoisesti rantaa kohti, koska hän oli ainoa, joka tiesi reitin rannalle Sokerisiiven sylissä nukkuvan Kameleontin lisäksi.
”Onkohan tämä ihan varmasti hyvä idea”, Sokerisiipi uikutti heidän lähestyessään rantaa. ”Siellä luolassa on varmasti jotain ihan hirveää!”
”Hirveää? Muumilaaksossa? Enpä usko”, Captain Crystal tuumi. Mitä tahansa oli meneilläänkin, se ei voinut olla niin kovin kauheaa. Ei kukaan sentään ollut kuollut. Lauchuo oli herännyt kohmeestaan ja Crysted varmaan heräisi tuota pikaa. Mitään kovin kauheaa ei voisi tapahtua jossain lasten piirrosohjelmassa.

Sokerisiipi kuitenkin unohti pelkonsa heidän saavuttuaan rannalle, jolloin myös musiikki, jota hän ei kylläkään kuullut, alkoi. Hän huokaisi heti ihastuksesta nähdessään täydellisen pyöreän auringon täydellisen sinistä taivasta vasten täydellisen sinisen veden yllä. Ja vieläkin täydellisempi uimahuone ja laituri ja hiekanmurunen ja… Kaikki oli täydellistä! Muumilaakson elämä oli niin ihanaa, ettei hän halunnut ikinä kotiin!
”Katsot tuota hiekanmurusta niin kuin haluaisit naida sen”, Mirror naurahti Sokerisiivelle, joka tutkaili hiekanjyvää kädellään.
”Ei nyt sentään, ota sinä Kameleontti”, Sokerisiipi sanoi piittaamatta Mirrorin pilailusta ja tuuppasi kameleontin Mirrorille. Hän lähti innoissaan juoksemaan pitkin rantaa etsien näkinkenkiä.

”Noniin eiköhän pistetä toimeksi”, Arte huitoi Mirrorin ja Captain Crystalin luokseen luolaa kohti.
”Mehän ei edes otettu mitään aseita mukaan!” Mirror ähkäili ja yritti etsiä rannalta jotain oksanpalasta, mutta ranta oli inhottavan puhdas ja täynnä pelkkää hiekkaa.
”Minä menen etsimään tuolta uimahuoneesta”, Captain Crystal sanoi ja suuntasi laiturille.
Mirror tähyili vieläkin jonkin tapaista asetta, mutta kun sellaista ei löytynyt hän seurasi Artea, joka oli jo ehtinyt luolalle.
”Ottiko kukaan teistä mukaan tulitikkuja?” Kameleontti kysyi silmät kiinni. Mirror hätkähti, sillä hän oli jo unohtanut, että hän piteli elävää eläintä… tai no ihmistä kaiketi. Kameleontti oli varmaan oikeassa elämässä jonkin näköinen hippi, tämä oli niin rauhallinen ja huoleton, että Mirror kadehti tätä.
”Öö”, Arte aloitti ja vilkaisi Mirroria, joka irvisti unohtaneensa sen myös. ”No, aurinko on korkealla, eiköhän siellä ole valoa. Tutkaileva musiikki onnistui säikäyttämään Arten, mutta koska se ei suorastaan vaikuttanut pahaenteiseltä, hän uskalsi sisälle luolaan. Mirror ei tietenkään kuullut musiikkia, joten hän uskalsi hieman rohkeammin peremmälle.

Luolassa näki juuri ja juuri eteensä, mutta mitään epätavallista ei ollut näkyvissä.
Yhtäkkiä kuitenkin kuului omituinen ääni, joka kuulosti vähän veden loiskeelta ja joltain limaiselta.
”Mikä se oli!” Arte kiljaisi ja pälyili ympärilleen etsien limaisen äänen lähdettä, mutta ei nähnyt mitään.
”Se olin vain minä, rauhoitu”, Kameleontti vastasi mutustellessaan saalistaan. ”Nappasin kärpäsen kielelläni.”
”Yäk”, Mirror inahti. ”Mutta etkö sinä ole ihminen oikeasti?”
”Olinhan minä joskus”, Kameleontti vastasi niin kuin muistelisi kaukaistakin nuoruuttaan.
”No miltä maistui?” Arte kysyi, sillä hyönteisruoka oli kiinnostanut häntä jo jonkin aikaa. Olihan se hyvä proteiinin lähde.
”Ei se pannukakkuja voita”, Kameleontti tokaisi ja olisi kohauttanut olkapäitään jos olisi siihen yhä kyennyt. Hän kuivasi kielensä Mirrorin käteen, saaden Mirrorin inahtamaan.

He tutkiskelivat luolaa vielä hetken aikaa, mutta joutuivat toteamaan, ettei siellä ollut mitään erikoista. Samassa rannalta kuului hyytävä huuto, joka sai Arten ja Mirrorin juoksemaan kiireen vilkkaan pelastamaan tovereitaan.
”Mitä tapahtui?” Arte kysyi, kun he saapuivat
”Kapu on veden varassa!” Sokerisiipi kauhisteli ja purskahti itkuun. Captain Crystal pärski uimahuoneen laiturin lähellä varsin isoeleisesti.
”Pelastakaa joku hänet!” Mirror huudahti, mielessään yksi jos toinenkin vitsi Kapteenista joka joutui merihätään, mutta jätti ne tilanteen takia sanomatta.
Arte punastui Mirrorin vaativan katseen alla. Miksi kaikki aina odottavat hänen pelastavan jonkun vedestä? Eihän hän osannut vieläkään uida! Vaikka sitähän hän ei paljastaisi muille.
”M-mutta miksi minä?” Arte sopersi.
”Sokerisiipi on paniikissa ja minulla on Kameleontti!” Mirror ähkäisi, sillä hän ei todellakaan menisi kastelemaan ainutta pukuaan, sillä Muumitalossa ei Ingridin mukaan edes ollut vaihtovaatteita. Pelleklubiin hän ei liittyisi!
”Minä voin ottaa hänet”, Arte tarjoutui ja yritti ottaa Kameleontin Mirrorilta, joka vetäytyi kauemmaksi suojellakseen Kameleonttia kuin lastaan.
”Et tietäisi miten häntä pidellään”, Mirror puolustautui, pidellen tiukasti Kameleonttia, joka räki hänen käsiinsä parhaillaan.
”Olet pitänyt häntä sylissä vasta viisi minuuttia!” Arte ärähti.
”Meille on syntynyt jo vahva yhteys”, Mirror yritti jatkaa oman nahkansa pelastamista.
”Voitte jo lopettaa, osaan uida!” Captain Crystal sanoi noustessaan merestä. ”Joku jota kutsutaan Kapteeniksi ei voi olla osaamatta”, Captain Crystal heitti vitsiä.
”Nice”, Mirror naurahti ja heitti Captain Crystalin kanssa ylävitosen, tasapainotellen ”lastaan” nyt yhdellä kädellä, josta Kameleontti ei ollut tyytyväinen vaan räki yhä voimakkaammin ihan vain kostoksi.
Nolostunut Arte häipyi paikalta vähin äänin ja meni sen sijaa lohduttamaan Sokerisiipeä. Koska he eivät olleet löytäneet rannalta mitään, he päättivät palata takaisin Muumitaloon.

***

Kun Niiskuneidin ja Niiskun talo alkoi viimein häämöttää edessä, Lasikeiju huokasi helpotuksesta. Miksi Muumilaaksossa välimatkojen piti olla näin pitkiä? Tänne tosiaan tarvittaisi autoja.
”Oi, onpa nätti talo”, Fredu ihasteli. Kauniin muotoinen keltainen talo näytti vielä vakuuttavammalta kuin televisiossa.
”Ei se vilijonkkien taloa peitto”, Ronen totesi katkerasti. Hän ihaili Vilijonkan taloa, mutta vihasi sen asukkaita.
Fredu tuhahti. Sanoipa Ronen mitä tahansa, Fredu valtaisi mieluummin niiskujen talon jos saisi valita.

Lyra harppoi monet portaat ylös ensimmäisenä ja ehti siis ovellekin ennen muita. Hän koputti ovea ja jäi odottamaan vastausta. Vastausta ei kuulunut, joten hän koputti uudestaan. Siltikään ei mitään.
”Mitäs nyt?” Lyra ihmetteli ja alkoi kehittelemään päässään kaikenlaisia kauhuskenaarioita siitä, mitä oli saattanut käydä.
”Oivoi, vaikuttaa pahalta”, Fredu huolestui myös.
”Nukkuivat varmaan vaan pommiin”, Ränts vähätteli ja yritti etsiä jotain jonka päälle hypähtää, jotta hän olisi muiden tasolla, mutta niiskujen porstua oli tylsän tyhjä.

Lyra koputti vielä kerran, muttei saanut yhtään sen enemmän vastausta kuin aikaisemminkaan.
”Pitänee murtautua sisään”, Lasikeiju tuumi ja alkoi kiertämään taloa nähdäkseen pystyisikö jonkun ikkunan rikkomaan helposti.
”Voisimme kenties kaataa oven”, Ronen mietti ja alkoi hahmottelemaan porstualla olevaan tomuun laskukaavaa. ”Tarvitsisimme ainakin jykevän tukin…”
”Ehkä voisin kiivetä tuonne ikkunaan”, Lyra mietti ja alkoi tutkailemaan parasta paikkaa aloittaa kiipeily.
”Idiootit!” Ränts maukaisi. ”Voimme vain käyttää ovea niin kuin normaalit ihmiset”, hän sanoi ja hypähti taitavasti kahdelle tassulle ja venytti itsensä niin pitkäksi kuin vain pystyi avatakseen oven. Hänen onnekseen se todella oli auki, sillä olisi ollut todella noloa, jos hänen ideansa ei olisikaan toiminut. Hän nautti suunnattomasti siitä, miten noloilta muut näyttivät, kun eivät olleet ajatelleet loogisinta ratkaisua.
”Ai niin, eihän Muumitaloa lukita yöksi”, Fredu muisti. Ah, hänen lapsuuden lempikappaleensa. Ei siis niiskutalojakaan varmaan lukittaisi.

Eteisestä näki heti olohuoneeseen, jonka sohvalla retkotti peitto päällään Ingrid. Suomalaiset kiiruhtivat heti Ingridin luokse ja yrittivät tuuppia häntä hereille, mutta hän oli sikeässä unessa.
”Voi ei!” Lasikeiju parahti. ”Se ihme aave on ehtinyt tännekin!”
”Tuskinpa se aave on”, Lyra kielsi. Hän ei uskonut moiseen soopaan. Joka oli ehkä vähän hassua ottaen huomioon, että hän oli juuri joutunut piirrettyyn ohjelmaan… Hänen pitäisi todella miettiä uudestaan kuvaansa maailmasta.
”Vilkaistaan muutkin huoneet”, Ronen ehdotti ja kipusi yläkertaan.

Muut paitsi Ränts seurasivat häntä. Ränts nimittäin jäi hyppimään Ingridin naamalle toiveena herättää hänet. No, ainakin hän oli itse saanut hupia, vaikkei onnistunutkaan herättämisessä. ”Muumit ovat eläimiä”, Ränts yritti vielä, mutta kun Ingrid ei päästänyt inahdustakaan, hän oli viimein todella vakuuttunut tämän tajuttomuudesta.

”Sama juttu”, Ronen sanoi palattuaan muiden kanssa olohuoneeseen. ”Niisku, Niiskuneiti ja Ansa ovat kaikki taju kankaalla.” Jos Ingrid tietäisi, että Ansa oli ollut Niiskun huoneessa… Ehkä hyväkin, että Ingrid oli tajuton.
”Mitä tämä tarkoittaa?” Ränts mietti, kerrankin vakavissaan.
”Tämä on aika huono juttu. Täällä on selvästikin jotain outoa tapahtumassa. Jokin ei halua meidän olevan täällä ja tainnuttaa meitä”, Lyra tuumi.
Lasikeiju myötäili ahkerasti, iloissaan siitä, että hän oli ollut oikeassa sentään jonkin suhteen.
”Meidän pitäisi palata Muumitalolle konsultoimaan muita”, Ronen päätti. Nyt saisivat leikit riittää. Heidän olisi päästävä takaisin kotiin, ennen kuin heidät kaikki eliminoitaisiin.
”Mutta mitä me teemme heille?” Lasikeiju kysyi vilkaisten Ingridiä.
”Emme todellakaan jaksa raahata heitä Muumitaloon”, Lyra tajusi. ”Ehkä meidän pitäisi jättää heidät tänne. Mitä muuta heille muka voisi enää tapahtua?”

He tyytyivät siihen ratkaisuun ja lähtivät kohti Muumitaloa kertomaan surulliset uutiset.

***

Lauchuo tunsi olonsa kuin pikkulapseksi jouluaattona kivutessaan Muumitalon portaita ylös ja alas, tutkien jokaisen huoneen läpikotaisin. Vaikka hän toki olisi mieluummin löytänyt itsensä Tylypahkasta tai vaikka Keski-Maasta, oli Muumilaaksoon pääsyssä puolensa. Tarkastettuaan kaikki huoneet hän alkoi kuitenkin tylsistyä ja palasi takaisin olohuoneeseen nukkuvan nominalin ja jalkaansa voivottelevan Clearwaterin seuraan. Muumit olivat varsin tylsiä tyyppejä. Laatikoiden koloista ei löytynyt piilotettuja didloja tai muita vastaavia, joille hän olisi voinut ilkkua lopun ikänsä.

”Mitä luulet, miksi olemme täällä?” Lauchuo kysyi Clearwaterilta istuttuaan hänen viereensä.
”En tiedä”, Clearwater mietti. ”Minusta tuntuu kovasti ihan kuin olisin unohtanut jotain... Ihan kuin olisin ollut tekemässä jotain ennen kuin nukahdin.”
Lauchuo mietti asiaa hetken aikaa. Hänestä tuntui samalta.
”Samoin”, nominal huikkasi pöydän alta. Hän oli jostain löytänyt lautasellisen pannukakkuja, maitolasin ja kirjan, jonka kansi oli täynnä omituista suttua, jota yksikään heistä ei varmasti osaisi lukea.
”Jos olet hereillä, miksi olet siellä pöydän alla?” Lauchuo ihmetteli. nominalin pesä näytti kyllä melkoisen kodikkaalta.”Ja mikä tuo kirja on?”
nominal kohautti olkapäitään. ”Täällä on mukavaa. Ja en tiedä, pihistin sen Muumipapan työhuoneesta.”
”Osaatko lukea sitä?” Clearwater kysyi.
”En”, nominal myönsi. ”Mutta se lisää kodikkuutta. Ajattelin seuraavaksi hankkia päivän lehden. Kukakohan julkaisee Muumilaakson lehden?”
”Jaa-a. En ole miettinyt asiaa”, Clearwater tuumasi. Nyt häntä alkoi itseäkin kaivertamaan muutama asia. Oliko muumeilla oma kieli? Ei, hehän puhuivat Suomea. Mutta miksi heidän kirjoituksensa oli outoa söhryä? Oliko se japania? Sarjahan oli tehty japanissa. Eli olivatko muumit japanilaisia?

Lauchuo naurahti nominalin tyynynpöyhimiselle ja kirjansa järjestelemiselle, mutta jätti asian sikseen ja sen sijaan uppoutui ajatuksiinsa. Ensimmäisestä heräämisestään asti hän oli kovasti miettinyt minkälaiset säännöt tässä maailmassa vallitsivat. Hän oli kuullut muilta tarinoita siitä mitä oli tapahtunut sillä välin, kun hänet oli itsekkäästi jätetty Mörön armoille, mutta häntä silti mietitytti yksi jos toinenkin asia.

Yhtäkkiä Lauchuo sai idean ja hyppäsi pystyyn. Kiihtynyt musiikki alkoi soida.
”Mitä sinä nyt?” huolestunut nominal ihmetteli ja kömpi vihdoin pois pöydän alta lyöden samalla päänsä pöydännurkkaan.
Lauchuo säntäsi portaiden suuntaan ja huikkasi taakseen: ”Menkää ulos katsomaan!”
Clearwater ja nominal katsoivat toisiaan hämmentyneinä, mutta tekivät Lauchuon kehotuksen mukaan ja kävelivät -no, Clearwater hyppi yhdellä terveellä jalallaan- pihalle.

Kauhukseen he näkivät Lauchuon kiipeävän ulos Muumipeikon huoneen ikkunasta, eikä hän suinkaan kivunnut tikkaita alas niin kuin he hetken toivoivat, vaan hän kipusi pienen ikkunakatoksen päälle.
”Lauchuo tuo ei ole hauskaa!” nominal huusi muodostaen käsistään torven, jotta Lauchuo varmasti kuulisi.
”Miettikää nyt!” Lauchuo huusi takaisin. ”Enhän minä edes kuollut silloin kuin Mörkö kosketti minua. Tietenkään en kuole nytkään!”
”Etkö jo todistanut silloin pointtisi? Kyllä me uskomme, mutta tule nyt alas”, Clearwater maanitteli kauhuissaan.
”Luuletteko, että litistyn niin kuin Väiski Vemmelsääri ja sitten nousen takaisin maasta?” Lauchuo hekotti, mutta unohti huutaa, joten muut eivät kuulleet häntä. ”Minä ainakin luulen niin.”
”Aikooko hän…” nominal kauhisteli, kun Lauchuo tasapainotteli huteran näköisesti eteenpäin ikkunakatosta.
”Voi ei!” Clearwater kiljaisi ja peitti silmänsä, kun Lauhuo hyppäsi katolta.

nominal ei saanut katsettaan irti tuosta hirveästä näystä, kun Lauchuo kiljaisi sekunnin verran ilmassa räpiköidessään, ennen kuin paiskautui maahan naama edelläpäin. Lauchuo ei suinkaan näyttänyt litteältä pannukakulta, vaan nominal erotti hänen kaksiulotteisen kylkensä ja nopeasti kasvavan punaisen lammikon hänen päänsä kohdalla.

Unohtaen miten hengittää, Clearwater ja nominal seisoivat hetken paikoillaan toivoen, että Lauchuo hyppäisikin ylös maasta pirteänä kuin peipponen. Niin ei käynyt. nominal otti muutaman haparoivan askeleen Lauchuota kohti ja lyyhistyi tämän viereen. Hän käänsi Lauchuon ympäri ja näki näyn, jota hän ei ikinä unohtaisi.
”Onko… onko hän…” Clearwater kauhistui kädet kasvoillaan ja yritti pidätellä kyyneliään.
”Kuollut”, nominal sanoi ääni murtuen. ”Hän on ihan varmasti kuollut.”

Never underestimate the power of fanfiction

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Äääääää! :o :o :o

Täähän menee kauhuficiksi! Huuui!! D:

Mä olen kyllä ihan oma itseni edelleen xD Hirvittää ajatus että Lau kiipesi sinne ylös hyi. En tiedä onko mun mielikuvat kuinka oikeita mutta musta kaikki vaikuttavat siltä kuin kuvittelisin! Ronen konsultoi ja Lau etsii dildoja xD

Lainaus
Mitä muuta heille muka voisi enää tapahtua?” 
Tää kuulosti niiiin pahaenteiseltä :D
Never regret something that once made you smile.

Mirror

  • GD-addikti
  • ***
  • Viestejä: 214
  • Ava by: Crysted
    • Eugene
Apua! Mä olin ihan varma että tosta se Lau pomppasee nyt ylös nauraen ja esittelee kuinka se on mahdollisesti tippunut just jonkun dildopiilon päälle. Ja sitten sä laitatkin Laun makaamaan punasessa lammikossa kuolleena D: apuaa nyt mua kyllä pelottaa mitä tuolta meinaa tulla! (Ja elättelen samalla toivoa siitä että Lauchuolla olisikin paidan sisällä ketsuppipullo tai vastaava xD

Musta noi Ingridin Siveliäät Muumit-jutut on ollu ihan parhaita, ja tosiaan, millanenkohan reaktio tulisi siitä Ansan ja Niiskun yhteisestä nukkumapaikasta...?

Ja tuolla rannalla oleva kohtaus oli kanssa ihan helmi! Siis toi olisi niin minä, viisi minuuttia pitänyt Kiirs- Kameleonttia sylissä ja jo yrittää omia sitä ettei tartte kastella vaatteitaan :D mutta onhan se kameleontin räkä nyt paljon parempi vaihtoehto kuin että joutuisi märissä vaatteissa tepastelemaan, eikö? Heh :D ja nuo tilanteeseen sopimattomat vitsit on kyllä kanssa niin mun juttu, kaikki muka-hauskat jutut tulee mieleen aina väärällä hetkellä :D

Mutta huii odotan jo mitä seuraava osa tuo tullessaan!

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
nominal: Heheh, ei nyt sentään ihan hirveää verimässäilyhorroria :D Kiitos kommentistasi jälleen kerran :-*
Mirror: Laun putoaminen didlopiilon päälle olis kyllä ollut aika hyvä idea! Vaikka vähän tässä vihjailenkin finiläinen/muumilainen parituksia, niin se jääköön sitten lukijan mielikuvituksen varaan tapahtuiko mitään oikeasti :D Kiva tietää, että yhä seuraat, kiitos kommentistasi :)

6. luku
(Musiikki)

Arte, Kameleontti, Sokerisiipi, Captain Crystal ja Mirror ehtivät Muumitalolle juuri nähdäkseen Lauchuon hyppäävän katolta. Kaikki muut paitsi Kameleontti kiljaisivat kauhusta, koska Kameleontti oli ollut unessa ja heräsi vasta muiden kiljuntaan.

He kiirehtivät nopeasti Lauchuon ja hänen luoksensa polvistuneiden nominalin ja Clearwaterin luokse.
”M-mitä… tapahtui?” Arte änkytti silmiään uskomatta, vaikka hän oli nähnyt Lauchuon hyppäävän.
”Tiedättehän minkälainen Lauchuo on”, nominal itkeskeli, vaikka oli tuntenut toisen vain päivän. Silti se tuntui siltä kuin olisi menettänyt ystävän. ”Hän halusi testata rajoja. Hänen oma itsepäisyytensä tappoi hänet”, nominal vollotti ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Sokerisiipi siirtyi nominalin viereen itkemään hysteerisesti. Kameleontti oli ainoa joka ei tirauttanut kyyneliä, sillä hän huomasi, etteivät kameleontit osaa itkeä.

Kukaan ei tiennyt mitä sanoa pitkään aikaan. Viimein Clearwater nousi ylös. ”Meidän pitää tehdä jotain… Viedä hänen ruumiinsa jonnekin.”
”Minne? Hautaammeko sen? Poltammeko?” Mirror kuiskasi pyyhkien nenäänsä mekkoonsa.
”Minkälainen Muumien hautajaisperinne edes on?” Sokerisiipi nyyhkytti.
”Emme voi näyttää häntä muumeille”, Arte tajusi. ”Muumit eivät varmaan ole ikinä kokeneet kuolemaa, se varmaan tuhoaisi Muumilaakson!”
”Luuletko?” Captain Crystal tuumi. Kyllähän muumeissakin oli paljon kuolleita. Muumipeikon isovanhemmat, Nuuskamuikkusen vanhemmat, Nipsun vanhemmat… Oikeastaan aika monet vanhemmat olivat kuolleet. Tai ainakaan heidän kohtaloaan ei tunnettu.
”Emme voi ottaa sitä riskiä. Ties mitä meille tapahtuisi, jos tuhoamme Muumilaakson”, Arte muistutti.
”Mitäköhän Lauchuolle tapahtui”, Kameleontti sureksi. Muut pysähtyivät taas hetkeksi suremaan Lauchuota.

Yhtäkkiä Muumitalon ovi alkoi avautua. ”Mitä kummaa ääntä täältä oikein kuului?” Muumimamman ääni kuului.
”Äkkiä, piilottakaa hänet!” Arte sihahti ja asettui kyykkyyn Lauchuon eteen. Muut seurasivat hänen esimerkkiään ja asettuivat epämukaviin kyykkyasentoihin.

Muumimamma astui porstualle ja näki omituisen muodostelman, joka näytti ehkä enemmän räppilevyn kannelta kuin hienovaraiselta nurmikonnyppimiseltä, jota he yrittivät kovasti esittää. ”Mitä te lapset nyt puuhaatte?” Muumimamma kysyi lempeästi, vailla epäilyksen hiventäkään.
”Me vaan…” nominal aloitti epävarmasti. Häntä itketti vieläkin, mutta nyt ei saisi murtua.
”Etsimme muurahaisia!” Mirror valehteli nopeasti.
”Joo… rakennamme oman muurahaiskeon tähän näin ja… öh asutamme sen muurahaisilla!” Captain Crystal jatkoi valhetta.
”Kyllä vain. Olemme oikeita muurahaisintoilijoita”, Arte vahvisti.
”Ai niinkö?” Muumimamma kiinnostui. ”Minä kutsun papan auttamaan. Hän on myös kovin kiinnostunut muurahaisista.”
”EI TARVITSE!” vieläkin shokissa oleva Sokerisiipi kiljaisi suoraan nominal-paran korvaan.
”Tai siis Sokerisiipi tässä vain tarkoittaa, että se on sellainen suomalainen perinne… että muut eivät saa osallistua”, Kameleontti selitti rauhallisella äänellä, joka näytti vakuuttavan Muumimamman.
”Selvä sitten, no minä tästä menenkin kastelemaan puutarhan”, Muumimamma sanoi ja alkoi lähestyä joukkoa.

Muut kauhistuivat Muumimmamman edetessä heitä kohti.
”Lentokone!” Captain Crystal huusi ja osoitti taivasta Muumimamman takana saadakseen tämän huomion muualle.
Muumimamma ei kuitenkaan kääntynyt, koska eihän hän tietänyt mikä ihme oli lentokone. Sen sijaan kammottavan voimakas maanjäristys iski ja vieritti Muumimamman kumoon.

Jos kyseinen olisi tapahtunut minä tahansa muuna hetkenä, he olisivat varmaan naurahtaneet Muumimammalle, joka kieri alas mäkeä, mutta nyt he vain yrittivät pitää tasapainonsa, jotteivat kaatuisi Lauchuon vereen. Sokerisiipi ei ollut siinä kovin onnekas. Maanjäristys oli niin voimakas, että katolta tipahti tiilenpalasia, ja suomalaiset joutuivat jättämänä Lauchuon ja juoksemaan kauemmas talosta turvaan.

Huomatessaan tilaisuutensa tulleen, Captain Crystal hyppäsi ylös ja maan yhä järistessä hän kävi hakemassa puukatoksen vieressä olevat kottikärryt, kaatuillen kaksi kertaa matkalla, ja kumosi ne sitten Lauchuon ylle. Jollain ihmeen kaupalla ne sopivat juuri ja juuri. Mirror tunki vielä Lauchuon ulos jääneen kylmettyneen käden sisäpuolelle.

”Katsokaa!” nominal huusi kauhuissaan ja osoitti taivasta, johon syntyi äänekäs musta viilto. Pieniä taivaanpalasia alkoi tipahdella jonnekin Yksinäisten vuorten suuntaan. nominal erotti jopa yhden hieman suuremman palasen kimpoavan vuoresta ja lentävän sitten metsikköön. Muutamia puita kaatui sieltä täältä ja maahan syntyi railoja.
”Kauheaa”, Sokerisiipi uikutti ja halasi Artea suruissaan. ”Me tuhoamme Muumilaakson!”
”Ei hätää”, Arte lohdutti Sokerisiipeä hieromalla tämän selkää. ”Meidän vain täytyy olla varovaisempia.”

Captain Crystal tunsi olonsa erityisen surkeaksi, koska tämä oli hänen lentokone- sutkautuksensa syytä. Kukaan ei tietenkään syyttänyt häntä, ei ainakaan sanoin.

Paikalle saapuivat myös niiskujen talosta tulijat, Ronen, Ränts, Lasikeiju, Fredu ja Lyra. Fredu kiirehti auttamaan Muumimammaa pystyyn järistyksen loputtua.
”Aikamoinen järistys”, Lyra ihmetteli ja silmäili maisemaa. Muumitalo kottikärrytkin olivat lentäneet nurin. Hän suuntasi niitä kohti ja nosti ne ylös.
”Ei, älä!” nominal kiirehti ja laski kottikärryt nopeasti. Lyra ehti kuitenkin näkemään kuolleen Lauchuon ja kiljaisi.
”M-mitä… Lauchuo!” Lyra kauhistui. ”Oletteko te murhanneet Lauchuon!”
”Eikä, hän hyppäsi katolta. Mutta emme saa kertoa muumeille”, Mirror selitti. Muut ymmärsivät sen enemmittä vastaväitteitä. Jos järistykset kasvaisivat eksponentiaalisesti, seuraava varmasti tuhoaisi koko Muumilaakson.

Fredu auttoi Muumimamman sisälle ja liittyi sitten muiden seuraan. ”Minne hautaamme hänet?”
”Hautaamisestä jää jälki. Joku voisi ihmetellä ja alkaa kaivamaan hautaa aarteen toivossa”, Ronen mietti. Varsinkin joku Nipsu. ”Ehdotan merihautausta.”
”Game of Thrones tyyliin”, Arte nyökkäsi. ”Lauchuo varmasti arvostaisi.” Vaikka ei Arte tiennytkään katsoiko tämä kyseistä ohjelmaa, hän halusi uskoa, että tämä oli niin sivistynyt ihminen, että katsoisi.
”Nuuskamuikkusella on vene. Menen kysymään häneltä missä se on”, Lyra sanoi, sillä hän oli nyt hyvää pataa Nuuskamuikkusen kanssa. Hänellä oli ollut varsin miellyttävä keskustelu Nuuskamuikkusen kanssa viime yönä heidän kootessaan telttaa uudestaan hänen potkaistuaan se alas.
”Älä sitten paljasta, että aiomme polttaa sen”, Ränts muistutti.
”En tietenkään”, Lyra sanoi kävellessään Nuuskamuikkusen telttaa kohti.

Muut nostivat Lauchuon kottikärryihin ja kasasivat sitten polttopuita hänen ylleen, sen varalta, että he törmäisivät johonkuhun matkallaan rannalle. Matkalla Ronen selitti Arten ja Ingridin tilan muille. Useimmat olivat yhtä mieltä siitä, että täältä oli päästävä pois. He kuitenkin päättivät pohtia sitä vasta sen jälkeen, kun he olivat saattaneet Lauchuon arvokkaasti viimeiselle matkalleen.
Surullinen musiikki oli sopiva lisä hautajaisiin. Nuuskamuikkusen vene ei ollut kaukana, joten se tuotiin rantaan. Arte, Captain Crystal ja Lyra järjestivät kottikärryjen puut veneeseen Game of Thronesin hautajaisten inspiroimana. Lauchuo laskettiin puiden päälle valkoiseen pöytäliinaan käärittynä.
”Jousipyssyä ei taida olla”, Captain Crystal tuumi. Oikeat Game of Thrones hautajaiset vaatisivat jonkun ampuvan palavan jousen veneeseen, kun se lipuisi jo kaukana.
”Tuskinpa kukaan meistä edes osaisi ampua niin hyvin”, Lyra myönsi. Hän oli kyllä serkkunsa leikkipyssyllä joskus ampunut, mutta kahta metriä pidemmälle hän ei saisi nuolta lentämään.

Niinpä he päätyivät kuljettamaan veneen uimahuoneen kohdalle. Captain Crystal vaati suorittaa sen innokkaana merenkävijänä ja oikeana kapteenina. Kaiken lisäksi hän oli jo entuudestaan märkä kellahdettuaan laiturilta veteen aikaisemmin. Tulitikut uimahuoneesta löytänyt nominal yritti sytyttää veneen palamaan. Se ei ottanut palaakseen, joten hän nappasi hieman uimahuoneen nurkasta löytämäänsä etiketöimätöntä tököttiä ja kaatoi sitä veneeseen. Se ei kuitenkaan näyttänyt auttavan.

”Kokeile tätä”, Arte sanoi ja ojensi nominalille punssipullon.
”Onko tässä alkoholia?”
”Tottahan toki. Ainoata varmaan mitä Muumilaaksosta löytyy”, Arte sanoi ylpeänä.
”Mistä löysit?”
Arte punastui. ”On tärkeintä, että se on tässä.” Ainoa mikä sai hänet nukahtamaan edellisyönä Muumipapan työhuoneessa, oli kaapista löytynyt täysi punssipullo.
”Puolillaan jo”, nominal taivasteli, muttei esittänyt lisäkysymyksiä vaan kaatoi pullon sisällöt veneeseen tasaisesti. Artea harmitti, ettei hän ollut ehtinyt ottaa pullosta huikkaa ennen sen luovuttamista. Nyt vene syttyi paremmin ja roihahti liekkeihin. Captain Crystal ui venettä työntäen hetken aikaa kauemmas, kunnes liekit levisivät niin, ettei hän enää kehdannut koskea siihen vaan palasi muden luo uimahuoneeseen. He kävelivät rannalle katsomaan veneen lipumista taivaanrantaa kohden. Kun musiikki loppui, sen tilalle vaihtui uusi kappale. Artelle tuli jopa hieman musiikista mieleen Game of Thrones. Sentään Lauchuon kuolema oli kyseiseen ohjelmaan verrattuna rauhaisa.

”Minä kuulen musiikin”, Mirror tajusi yhtäkkiä.
”Minäkin”, Captain Crystal huomasi.
”Ehkä kuulemme siksi musiikin, koska tosissamme haluamme kotiin. Ennen me hieman epäröimme, vai mitä?” Mirror kysyi Captain Crystalilta, joka nyökkäsi. Lauchuon kuolema oli saanut hänet tajuamaan, että parasta oli päästä kotiin.

Kuin yhdestä iskusta, he myös muistivat jotain muuta.
”Fini!” Mirror hihkaisi.
”Fini? Fini!” Artekin muisti. Muitakin Finihuutoja alkoi kuulua kaikilta muilta paitsi Sokerisiiveltä, Fredulta, Lasikeijulta, Räntsiltä ja Kameleontilta, jotka eivät vieläkään kuulleet musiikkia, vaikka omasta mielestään he kyllä halusivat jo kotiin.
”Mikä ihmeen Fini?” Lasikeiju ihmetteli otsa kurtussa.
”Fini on Potterfoorumi, jolla me kaikki olemme”, nominal löi itseään otsaan tajuttuaan asian. Miten hän oli voinut unohtaa rakkaan Finin!
Kirjoitusfoorumi”, Arte muistutti hyvänä ylläpitolaisena. Äh! Eihän hän mikään hyvä ylläpitolainen ollut, kun hän ei ollut merkannut poissaoloaan. Voi ei, toivottavasti häntä ei potkittaisi ylläpidosta! Samassa hän muisti myös jotain muutakin. ”Hyi, Muumipappapornoa”, Arte voihkaisi, kun hänen mieleensä palautui hänen finissä lukemansa ficci Muumipapasta ja kirjoitustuolista.
”Missä?” nominal ihmetteli tähyten rantaa epäsiveellisen käyttäytymisen varalta. Sitten hän muisti itsekin erään muumipappaficin, jonka oli lukenut. ”Kirjoitustuoliporno?”
”Sepä se”, Arte voihkaisi.
”Lopettakaa pornosta puhuminen!” Sokerisiipi vinkaisi ja tukki korvansa. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä puhuttiin ja se harmitti häntä.
”Totta, täällä on varmaan paikalla alaikäisiäkin”, Ronen tajusi, vaikkei niin tarkkaan finiläisten ikiä tiennytkään. ”Puhutaan mieluummin siitä, että muistimme juuri kaikki finin samalla hetkellä, kun Mirror ja Kapu alkoivat kuulla musiikkia.”
”En minä tiedä mitään mistään finistä!” Fredu ärähti.
”Sinähän olet jopa valvoja”, Lyra muisti. ”Etpä ole kummoinen valvoja siinä tapauksessa.”
”Hei, ei saa olla ilkeä”, Sokerisiipi puolusti, vaikkei tiennytkään täysin mitä hän puolusti. Hän katsahti mereä. ”Meidän pitää kunnioittaa Lauchuota.” Muut hiljenivät.

”Hän olisi halunnut tätä”, Arte tuumasi hetken kuluttua. ”Tällaisia hautajaisia siis. Hän oli kuin olikin Game of Thrones -fani”, hän muisti. Lauchuon vene näkyi enää sauvavana patsaana kaukaisuudessa.
”Hei, muistatteko viimeksi lukemanne ficin?” Clearwater kysyi hetken päästä. Se oli se asia, joka oli kalvanut hänen mieltään heräämisestä lähtien. Nyt hän muisti, että hän oli ollut lukemassa jotain juuri ennen kuin hän oli herännyt Muumilaaksosta. Jokin runo se oli ollut.
”Runo”, Lyra muisti. ”Olin lukemassa runoa.”
”Minäkin… Muistaako kukaan miten se meni?” Clearwater kysyi.

***

Lauchuo heräsi omasta huoneestaan hämmentyneenä. Oliko hän nähnyt koko ajan vain unta? Ei, se oli tuntunut liian todelliselta. Hän oli kuollut. Hän oli osunut maahan. Ja kovaa. Oliko tämä taivas? Aika laimea taivas, sehän oli vain hänen oma huoneensa. Lauchuo kurkkasi ulos huoneensa ikkunasta ja näki tutun kadun. Kyllä hän oli koti-Suomessa. Miksi hän oli ollut muumilaaksossa finiläisten kanssa? Ja miksi hän ei ollut tuntenut ketään heistä? Lauchuo nappasi nopeasti kännykkänsä, joka löytyi hänen tyynyltään, ja kirjautui finiin. Hän stalkkasi Muumilaaksossa olleiden finiläisten profiileja. Kaikki heistä olivat olleet paikalla viimeksi suhteellisen samoihin aikoihin: eilen kello kahdeltatoista yöllä, vain Kiirsu ja Ränts olivat olleet aikaisemmin paikalla, mutta se kävi järkeen, kun he kerran olivat Muumilaaksossakin olleet aikaisemmin kuin muut. Lauchuo lähetti nopeasti viestiä muutamalle finitoverilleen, jotka olivat olleet Muumilaaksossa, kysyen tapahtuiko kaikki todella vai oliko hän tullut hulluksi. Kun vastausta ei tullut kymmenen minuutin kuluessa, hän alkoi hermostua ja perusti Tylyahoon topikin: Olitko Muumilaaksossa? Keskustele! Toivottava kukaan ylläpidon väki ei tulisi valittamaan hänelle trollauksesta, mutta ainakin hänen otsikkonsa oli tarpeeksi asiallinen.

Ilmeisesti muumimaailmassa kuolemalla pääsi takaisin todellisuuteen, mutta kuka finiläisistä uskaltaisi kokeilla moista? Olikohan hänen ruumiinsa yhä Muumilaaksossa? Pitäisivätköhän muut hänelle hautajaiset? Surisivatkohan muut häntä vai nauraisivatko he hänen typeryyttään? Vaikka Lauchuo oli halunnut päästä pois muumimaailmasta, nyt häntä kuitenkin harmitti. Miten muut pärjäisivät? Söisivätkö he tällä hetkellä Muumimamman pannukakkuja hänen hautajaisissaan?

Topikkiin tuli viesti, mutta se oli vain joltain uudelta käyttäjältä, joka kehui viime vuoden Naantalin Muumimaailma -kokemustaan. Lauchuoa ärsytti niin, että hän julmasti poisti käyttäjän viestin vaivautumatta edes ilmoittamaan siitä kenellekään. Eräs admin törkeästi siirsi Lauchuon aloittaman topikin Saivartelijaan ja antoi hänelle huomautuksen, mutta Lauchuo itsepäisesti siirsi sen takaisin Tylyahoon, sillä kyseessä ei ollut suinkaan faniaiheinen topikki, vaan silkkaan totuuteen perustuva keskustelu. Sitten hän tajusi tarkistaa selaushistoriansa ja näki jotain varsin kiinnostavaa.

Never underestimate the power of fanfiction

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 009
    • Mieleni on maalaus
Lyra osui naulan kantaan. :D Oot kirjoittanut tosi hyviä osia ja nyt alko oikeesti jopa jännittämään, että miten tää juttu ratkee! Laun luoma topic oli hauska, osaan kuvitella sen venkslaamisen.
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Mä kyllä niin tykkään tästä! Ja olen hyvin tyytyväinen, että kutsuin Finiä Potterfoorumiksi! ;D

Oot kyllä rakentanut tähän ihanan juonen. En malta odottaa, mitä Laun selaushistoriasta paljastuu, ja millaista runoa me on kaikki luettu!
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Fredu: Heh, kiitos kehuista :D Ja anteeksi, että on kestänyt jatkon kanssa näin kauan! Toivottavasti vielä kiinnostaa miten käy, loput luvut on melkeen valmiita, joten niitä ei tän jälkeen tarvitse odottaa kauaa.
nominal: Oi, kiitos sullekin :D En tätä lähteissäni kirjoittamaan tienyt juonesta hölkäsen pöläystä, joten se on rakentunut pitkälti vain kirjoittaessa, joten hyvä jos se on edes hieman järkevä XD
A/N: Tosiaan, viimeisiä lukuja viedään! Toivottavasti jotakuta vielä kiinnostaa tämä vähäsen, vaikka tän kanssa onkin kestänyt kun on ollut inspiraatio hukassa. Olen nyt päättänyt kirjoittaa mun WIP projekteja loppuun, ja tämä on ollut jo pitkään ekana listalla. Elikkä yhdeksän lukua on loppumäärä, vähän harmittaa ettei mene kauniisti kymmeneeseen, mutta ei voi mitään :D


7. luku

Yks kaks, katsokaas,
tuonne lensi lapsi tai kaks.

Maailmaan puhtoiseen kauneinpahan pääs,
yks tai kaks onnekas nääs.

Joidenkin unelmat toteutui,
joidenkin unelmat tuhoutui.
Päästäänkö pois? Ken tietää moist’.

Yks on varmaa, kaikki tai ei mitään,
ellei sitten rohkeutta löydy lisää.

Salaisuus piileksii muistoissa,
siinä kannattaa auttaa toista.
Kiirettä pitäkää, nyt ei auta pelätä.

Tik-tok, kello lyö,
kohta koittaa ikuinen yö.


”Noin”, Mirror lopetti lurittelunsa. Riimit tarttuivat hänen päähänsä kuin liimalla ja riimejä oli runossa tosiaan riittänyt.
”Olipa kaunista” Lasikeiju ihasteli. Mirrorilla oli runonluku hallussa.
”Minäkin muistan tuon!” Arte hihkaisi. Nyt alettiin olla jo jonkin jäljillä.
”Muistan klikanneeni sitä, koska siinä oli puutteelliset alkutiedot”, Ronen muisti.
”Joo minäkin. Ikäraja puuttui”, Arte muisteli.
”Fandom oli muumit. Sen takia varmaan moni muumi-intoilija sen avasikin, vaikka luettuani tekstin se oli selvästi fandomvapaa”, Lyra tuumi.
”Totta. Kauheaa finin sääntöjen rikkomista”, Ronen puhisi. Kuka tahansa olikaan tekstin kirjoittanut joutuisi puhutteluun. Tai ainakin saisi huomautuksen.

”Mutta mitä se pohjimmiltaan tarkoittaa?” Lyra mietti.
”Mitä elämä edes tarkoittaa? Onko millään merkitystä? Onko ihmisillä vapaa tahto? Elämä on mysteereitä täynnä”, Kameleontti kysyi ja rapsutti Lyran jalkaa niin kauan, kunnes tämä luovutti ja nosti hänet syliinsä. Kameleontti nukahti muutamassa sekunnissa, Lyran kadehtiessa tämän unenlahjoja.

”Runon kirjoittaja on varmasti kaiken tämän takana. Muistatteko, kuka sen runon oli kirjottanut?” Clearwater puhkui.
”En kyllä kuollakseni”, Captain Crystal sanoi, ennen kuin tajusi, ettei hänen sanavalintansa kenties ollut tilanteeseen osuvin. Lauchuon vene savutti yhä taivaanrannassa.

”Jos kerran muistimme palautui, kun jotkut meistä alkoivat kuulla musiikkia, kenties muistamme lisää, kunhan loputkin meistä kuulevat musiikkia. Ehkä me pääsemme kotiin, kun kaikki meistä alkavat kuulla musiikkia eli tiedostavat täysin tv-sarjassa olemisemme ja haluavansa kotiin”, Ronen päätteli.
”Sehän käy järkeen”, Lyra huokaisi. Vihdoin saatiin oikea suunnitelma aikaan.

”Eikö siinä selvästi käsketty eliminoida ne, jotka eivät muista tai kuule musiikkia”, Captain Crystal mietti. ”Yks on varmaa, kaikki tai ei mitään, ellei sitten rohkeutta löydy lisää”, hän siteerasi.
”Loruhan kannustaa yhteistyöhän eikä toisia vastaan kääntymiseen”, Fredu muistutti.
”Tai kenties se tarkoittaa kuolemista. Ehkä Lauchuo pääsi pois kuolemalla?” Lasikeiju tuumi.
”Mutta pääsikö Lauchuo kuolemalla kotiin Suomeen vai jonnekin helvetin tai taivaan tapaiseen”, Lyra ihmetteli. Päästyään kotiin tästä saisi oivan aiheen kirjoituksille.
”Toivottavasti Lauchuo ei joutunut helvettiin”, nominal mutisi. Häntä huoletti itseäänkin, se että jos hän kuolisi, joutuisiko hän helvettiin. Muumimamma/Mörkö-porno se varmaan hänet sinne vetäisi. Hän ei sentään ollut kehdannut julkaista sitä finiin… ”Hei Fini! Minä muistan!” nominal hihkaisi helpottuneena. Hänen pettymyksekseen hän ei kuullut musiikkia, mutta se varmaan johtui siitä, että he keskustelivat niin ahkerasti, ettei ollut tarvetta taustamusiikille.

”Se kellon tikitys ei kuulosta hyvältä”, Sokerisiipi mietti yksikseen.
”Se varmaan viittaa siihen, että tuhoamme Muumilaaksoa väistämättäkin samalla, kun olemme täällä”, Clearwater totesi ja vilkaisi taivasta, jossa oli vieläkin kapea musta viiva.
”Mutta hetkinen”, Ronen tajusi. ”Runon kirjoittaja on tietysti finiläinen. Sehän tarkoittaa… Että joku meistä on syyllinen tähän kaikkeen!”
Finiläiset tuijottelivat toisiaan varsin epäileväisesti. Kukaan ei voinut enää luottaa kehenkään, nyt kun heidän joukossaan pyöri myyrä.

”Minusta epäilyttävimpiä ovat Ränts ja Kameleontti”, Fredu mietiskeli. ”He ovat eläimiä. Se on aika omituista.”
”No haloo, enkö ole tehnyt aika selväksi, etten halua olla kissa, saati täällä ollenkaan”, Ränts ärähti. ”Miksi pakottaisin itseni tuskailemaan näin?”
”Ehkä se onkin vain esitystä”, Mirror tuumi. ”Kameleontti ainakin on ihmeen rauhallinen aina.”
”Sitä kutsutaan luonteeksi”, Kameleontti vastasi yhtä rauhallisesti kuin olisi keskustellut säästä eikä ollut syyttelyn kohteena. Kukaan ei ollut tajunnut, että hän oli kuunnellut salaa, eikä oikeasti nukkunut.

”Ehkäpä myyrä oletkin sinä, kun syyttelet meitä niin ahkerasti”, Ränts syytti Fredua. ”Sinähän vietit yön Nipsun luona. Olisit kätevästi voinut käydä tainnuttamassa Ansan ja Ingridin.”
”Voit kysyä Nipsulta, olin paikalla koko yön”, Fredu puolusti posket kuumeten, muttei maininnut nominalin kärkkäistä uteluista huolimatta enempää kyseisestä yöstä.

”En usko, että pahis on Fredu, Ränts tai Kameleontti”, Clearwater huomautti. ”Joku teistä Muumitalossa olijoista livahti yöllä ulos. Ja se oli ihminen”, Clearwater sanoi. ”nominal se ei ainakaan ole, koska hän nukkui pöydän alla.” Hänen katseensa osui Sokerisiipeen, joka kauhistui hänen katsettaan.
”Miksi katsot minua?” Sokerisiipi hämmästeli suu pyöreänä.
”Sinä nukuit ulko-oven viereisessä komerossa”, Clearwater muistutti.
”Mutta minä olin täysin unessa!” Sokerisiipi intti.
”Ehkä sinä vain näyttelit sen, jotta pääsi nukkumaan lähelle ovea”, Arte tuumi. Hän alkoi hieman innostua, sillä tämähän oli kuin mistäkin juonittelupelistä! Sokerisiipi purskahti itkuun, sillä hän oli luottanut ainakin Arteen, ja nyt tämä petti hänet. Arte alkoi sääliä hieman Sokerisiipeä ja halusi lohduttaa tätä, mutta mistäs sen tietää, vaikka tämä vain näyttelisikin olevansa hellyttävä ja pelokas.

”Mutta kuka sitten tainnutti Muumipeikon ja Crystedin? Sokerisiipi ei ollut rannalla”, Fredu mietti ja taputti innokasta kanssamuumeilijaa Sokerisiipeä selkään.
”Niin, en ollutkaan”, Sokerisiipi nyyhkytti Fredun olkapäätä vasten.
”Jos tainnutettuja ei lasketa, siellä oli vain Lasikeiju, eikö ollutkin”, Ronen laskeskeli.
”Pikku-Myy oli siellä myös”, Lasikeiju kiirehti puolustamaan itseään, vaikkei se kummoinen puolustus ollutkaan.
”Ja Lasikeiju kätevästi kuulikin jotain ääniä kellarista, vaikka minä en kuullut mitään”, Captain Crystal tuumi.
Lasikeiju katsoi ystäväkseen luulemaansa Captain Crystalia loukkaantuneena. ”Vain siksi, että sinulla on laiskiaisen unenlahjat!”
”Ja kellarista pääsee ulkokautta ulos”, nominal tuumi. ”Ehkäpä se kolahdus jonka kuulit, tulikin kellarin ovesta?” nominal ehdotti Clearwaterille.
”Hm, ehkä”, Clearwater muietti, vaikka hän ei ollut niin kovin vakuuttunut. ”Kellarista Lasikeiju olisi kyllä päässyt kätevästi Niiskuneidin talolle tainnuttamaan sen talon väen.”
”En minä ole mikään petturi!” Lasikeiju raivostui kaikkien syyttäessä häntä.
”Mutta millä Lasikeiju olisi tainnuttanut muut?” Ronen mietti. Vaikka muilla olikin pointit, hänestä oli vähän hankala uskoa, että herttaisen oloinen Lasikeiju olisi kaiken takana.

”Mennään tutkimaan se kellari”, Lyra ehdotti. Sentään kukaan ei syyttänyt häntä, mutta oli varmasti ikävä olla Lasikeijun asemassa. ”Jos Lasikeiju kerran kuuli jotain, ehkä siellä todellisuudessa on jotain?”
”Hyvä idea!” Lasikeiju otti vastaan ainoan oljenkorren, joka hänelle tarjottiin.
Finiläiset vilkaisivat vielä kunnioittavasti merellä leijailevaa savupatsasta viimeisen kerran, ennen kun suuntasivat Muumitalolle.

***

(Musiikki)

He kaikki ahtautuivat kellarin ulko-ovesta sisään Lasikeijun johdattamina. ”Täälläpäin minä kuulin sen äänen”, Lasikeiju selitti ja pysähtyi jonnekin hyllyrivistön keskivaiheille.
”No, aletaan tutkia”, nominal ehdotti, mielissään siitä, että hän viimein kuuli sen paljon kohutun musiikin. Se oli todella samaa musiikkia, mitä Muumilaakson tarinoissa käytettiin. Hän piti tiukasti silmällä Lasikeijua sen varalta, että tämä olikin vain osa hänen juontaan.

Hetken tutkimisen jälkeen Lyra veti säilykepurkkien takaa kankaisen pussin. ”Katsokaa!” Hän sanoi avattuaan kangaspussin. Sisällä oli jotain sieniä!”
”Nuohan ovat tyrmääjäsieniä!” Fredu tunnisti ja irvisti. ”Tyrmääjäsieni -jakso oli kaikkien aikojen inhokkimuumijaksoni”, hän totesi. Nyt se oli huonompi juttu, sillä sen takia hän ei muistanut jaksosta kovinkaan paljoa. Voi surkeus! Hän ei sattunut muistamaan sitä ainoaa tietoa, jota hän oikeasti tarvitsisi. Years of academy training wasted!
”Mutta eikö se tarkoita, että muiden pitäisi herätä ihan itsekseen?” Sokerisiipi muisteli jaksoa. Hänkään ei ollut pitänyt siitä mitenkään erityisemmin.
”Niin kai, ellei heitä altisteta tyrmääjäsienen vaikutukselle uudestaan”, Fredu sanoi epävarmasti ja sulki pussin, jotteivat he olisi vahingossakaan vaarassa menettää omaa tajuaan sienien takia.

”Kuinka kauan vaikutus sitten kestää?” Ronen kysyi. Kaikki katselivat toisiaan, varsinkin muumi-intoilijoita Fredua ja Sokerisiipeä.
”Crysted varmasti tietäisi, hänkin on yhtä iso fani kuin me”, Sokerisiipi sanoi. ”Mennään katsomaan, jospa hän olisi jo hereillä.”
”Toivottavasti hän on meitäkin isompi fani, jotta saisimme kaipaamamme vastaukset”, Fredu huokaisi seuratessaan Sokerisiipeä keittiön lattialuukkua kohti.

Muutkin siirtyivät maan päälle Muumitalon olohuoneeseen neuvottelemaan. Muumimamma puuhaili keittiössä, mutta muuten lähistöllä ei ollut muita. Muumimamma sanoi pikaisesti Muumipapan tuskailevan luomistyön parissa ja Myy ja Nipsu olivat leikkimässä pihalla. Nipsu oli kuulemma kysellyt Fredun perään ja lähtenyt etsimään häntä. Fredu inahti kävellessään Sokerisiiven kanssa portaita ylös Crystediä katsomaan, sillä hän ei pitänyt roikkuvaisista miehistä. Hänen nipsukiintiönsä alkoi olla täynnä.

Muumitalon olohuoneessa vallitsi kiusaantunut ja jännittynyt ilmapiiri, jota kuvasti myös musiikki. Kaikki vilkuilivat toisiaan epäilevästi, sillä kehenkään ei voinut luottaa. nominal oli kyllästynyt kaikkeen draamaan ja kömpi pesäänsä pöydän alle nukkumaan. Kameleontti seurasi häntä, sillä Kameleontti oli aina valmis kokeilemaan uusia nukkumapaikkoja. Clearwater istahti vuoteelleen eli sohvalle, joka oli yhtä epämukava kuin hän oli muistanutkin.

Lyra tuijotteli ulos ikkunasta meren suuntaan surumielisesti. Lasikeiju halusi silittää Räntsiä, mutta Ränts mulkoili toista kovin paheksuvasti ja lopulta hyppäsi takan päälle suojaan. Samalla hän onnistui tiputtamaan pari Muumipapan lempikoristelautasta, joiden sirut Lasikeiju kiiruhti vastuutuntoisena lakaisemaan maton alle. Ronenilla alkoi tulla kuuma hänen paksun takkinsa takia, mutta hän ei oikein saanut takkia auki yrityksistä huolimatta, vaikka puvussa oli ilmiselvästi napit. Ne eivät näköjään olleet oikeat vaan vain ommeltu kankaan päälle, miten typerää! Arte yritti pummata kaikilta selkähierontaa, sillä hänen selkänsä oli vieläkin jumissa huonosti nukutun yön jäljiltä, ja viimein Captain Crystal suostui siihen, vaikka hän tiesi olevansa surkea hieroja. Mirror tutkaili seinällä olevia maalauksia ja onnistui tiputtamaan yhden, vaikkei hän edes koskenut sitä.

Yläkerrasta tömistelivät nopeat askeleet alas. Sokerisiipi ja Fredu ilmaantuivat olohuoneeseen huolestuneen näköisinä.
”Mitä nyt?” Clearwater kysyi.
”Crysted on kadonnut”, Fredu ilmoitti.

Never underestimate the power of fanfiction

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Jeee jatkoa! Totta kai tämä vielä kiinnostaa :) Minä olen niin hidas aina ja kaiken kanssa, etten ole edes huomannut mitään erityisen pitkää taukoa... :D

Tässäpä olikin hauska tunnelma, juuri tuollainen juonittelupelimäinen! Naureskelin taas kovasti kaikelle, erityisesti kameleontille ja Räntsille :D Ja siellähän minun hieno ficcinikin mainittiin, oi että, täällä se on minulla koneellakin yhä xD Ei se varmaan oikeasti ole niin pornoa kuin muistelen... (Toivottavasti!) Saatan myös niin hyvin kuvitella itseni vain marssimassa pöydän alle kesken inhottavan tilanteen, mitäs sitä turhaan siellä pällistellä :D
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
nominal: Jee ainakin yksi lukija :-* Hehh, pöydän alus on nyt turvapaikkasi, kiitos kommentistasi :3

8. luku

”Kadonnut?” Arte ihmetteli ja hyppäsi pystyyn niin nopeasti, että iski kyynärpäällään naamaan hänen selkäänsä hierovaa Captain Crystalia.
”Niin”, Sokerisiipi sanoi ja vilkuili olohuonetta toivoen Crystedin putkahtavan esiin jostain. Tämän katoamiselle oli oltava jokin järkevä syy. ”Kalusimme kaikki huoneet läpi mutta hän ei ollut missään.” Sokerisiipi oli ajatellut, että Crysted oli mennyt etsimään sitä mystistä vessaa ja joutunut vahingossa eksyksiin matkalla.
”Entä Muumipeikko? Onko hän hereillä?” Ronen tivasi.
”Ai niin, unohdimme katsoa”, Fredu iski itseään otsaan ja oli juuri juoksemassa portaat ylös, mutta häntä vastaan portaita alas kävelikin itse Muumipeikko.
”Muumipeikko!” Sokerisiipi kiljaisi innoissaan.

”Hei vain”, Muumipeikko sanoi ja käveli muiden ohitse ruokasalia kohti niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Onko ruokaa jäljellä?” Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut Muumipeikon nälkä, vaan kaikki tungeksivat hänen luoksensa, paitsi pöydän alla nukkuva nominal, takan päältä tilannetta tarkkaileva Ränts ja Lyran sylissä nukkuva Kameleontti.
”Muumipeikko mitä sinulle kävi siellä luolassa”, Arte tivasi.

Muumipeikko kääntyi ympäri ruokahuoneen ovenraamin kohdalla miettivät ilme kasvoillaan. ”Menimme sinne Crystedin kanssa ja siellä oli omituinen haju”, Muumipeikko tuumi. ”Crysted laittoi kasvoilleen hengityssuojan, mutta minulla ei ollut sellaista, joten halusin kääntyä takaisin. Jostain syystä Crysted ei antanut. Sitten minua alkoi kauheasti nukuttamaan ja minä kai nukahdin”, Muumiepeikko kertoi.
”Crystedkö oli kaiken takana!” Lasikeiju hihkaisi. Siitäs saivat muut, jotka syyttelivät häntä.
”Mutta miksi hän tekisi niin?” Clearwater ihmetteli. Oliko Crysted vain esittänyt herttaista muumi-fania ja puijannut heitä kaikkia?

”Hei minä muistan Finin!” Lasikeiju hihkaisi viimein. ”Ja muistan myös, että Crysted oli se, joka oli kirjoittanut sen runon!”
”Hys!” Arte sihahti Lasikeijulle ja laittoi kätensä tämän suun eteen. Onneksi Muumipeikko valitteli nälkäänsä niin kovaan ääneen, ettei ollut kiinnittänyt huomiota Fini-huomautukseen. Kaikkein viimeiseksi tässä kaivattiin uutta maanjäristystä.

Ennen kuin finiläiset ehtivät teorioiman asiaa enemmän, ulko-ovi avautui ja sisään astui Pikky-Myy.
”Kuka on kaatanut pihalle jotain punaista maalia?” Pikku-Myy kysyi.
Finiläiset tuijottivat toisiaan kauhistuneina. He olivat unohtaneet mopata Lauchuon veren pois. Tosin pystyikö ruohikosta edes moppaamaan verta pois? Kukaan heistä ei ollut kokeillut.
”Tuota, se on meidän vikamme, yritimme maalata… perhosia”, Fredu selitti hätäisesti. Ajatuskin Lauchuon verestä sai hänelle pahan mielen aikaan.
”Ruohikkoonko?” Pikku-Myy pilkkasi kävellessään ruokasalia kohti.
”Joo… meillä Suomessa ei ole… keksitty maalauskankaita”, Captain Crystal lisäsi pelastaakseen hätäiseltä näyttävän Fredun pulasta.

”Muumipeikko, olet hereillä!” Pikku-Myy huomasi.
”Joo! Ja minulla on kauhea nälkä”, Muumipeikko sanoi ja käveli muiden ohi Pikku-Myyn kanssa ruokasaliin, ihan kuin olisi pikkujuttu, että hän oli ollut tyrmättynä kokonaisen päivän. Jotenkin ruokasalin pöydällä vain sattui olemaan ruokaa, vaikka Muumimamma oli ollut puutarhassaan aamiaisesta lähtien.

”Tämä tarkoittaa, että Ingrid ja muut varmaan heräävät tuota pikaa”, Ränts iloitsi ja hyppäsi takan päältä pöydälle. Hän halusi taas päästä kiusaamaan Ingridiä.
”Mitä tapahtuu?” pöydän kolauksen takia herännyt nominal ihmetteli.
”Crysted on kaiken takana”, Captain Crystal selitti pikaisesti ja istahti hämmentyneen nominalin viereen lattialle, hieman kateellinen toisen hyvistä unenlahjoista.

”Miksi ihmeessä Crysted tekisi meille näin? Kyllähän hän kai on muumifani, mutta silti, miksi pakottaa meidät tänne loukkuun?” Lyra tuumi.
”Meidän täytyy löytää hänet ja kysyä”, Mirror tuumi. ”Mistä aloitamme etsinnät?”
”Pitäisi varmaan hajaantua”, Ronen ehdotti. Hän voisi lähteä Vilijonkan talolle päin. Kenties hän voisi heitellä tomaatteja Vilijonkan ikkunoihin kostoksi vieläkin kivistävästä mustelmasta. Tosin oli sääli pilata kaunis talo.

”Jokainen voisi ottaa aseeksi tyrmääjäsieniä, siten jos löydämme hänet, voimme tyrmätä hänet!” Lasikeiju hihkaisi. Mirror ja Fredu myöntäilivät ehdotusta.
”Mutta saatamme tyrmätä itsemme samalla. Ja jos hänellä on se maski suojanaan”, Arte rationalisoi.
”Äh, totta”, Lasikeiju joutui toteamaan. Hän olisi niin halunnut käyttää Crystedin omaa asetta tätä vastaan.

Samassa Muumitalon ovi kävi uudemman kerran, ja sisään astuivat Ingrid ja Ansa.
”Vihdoinkin!” Ränts pukahti ja hyppäsi yhdellä loikalla Ingridin tukan päälle istumaan. Hän oli alkanut hallitsemaan tämän kissafysiikkansa.
”Hei!” Ingrid ärähti Räntsille ja kääntyi sitten vihaisena muiden puoleen. ”Mitä ihmettä te olette tehneet taivaalle?”
”Joo oli kiva herätä siihen, että taivas melkein tippui meidän päällemme”, Ansa mutisi sulkiessaan ovea. ”Ja miksi on jo melkein hämärää? Kuinka pitkään me oikein nukuimme?”

Ansalle ja Ingridille selitettiin pikaisesti Lauchuon surullinen kohtalo ja Fini, jonka he muistivat heti kun se mainittiin. Kun puheeksi nousi Crystedin petos, he keskeyttivät tarinan alkuseltaan.
”Me juuri näimme Crystedin juuri tuossa matkalla!” Ansa hihkaisi.
”Niin, me vaihdoimme pari sanaa hänen kanssaan, hän sanoi, että te olitte lähettäneet hänet asioille. Hän ei suostunut kertomaan mille asioille, kun kysyimme, vaan lähti vain kävelemään pois”, Ingrid kertoi.
”Minne hän oli matkalla?” Clearwater tenttasi.
”Tuonne yksinäisten vuorten suuntaan”, Ansa viittoi. ”Sitä jättimäistä taivaanpalaa kohti, joka lepää metsän yllä.
”Menoksi sitten!” Lyra kiljaisi ja tunki ensimmäisenä ovelle. Heti hänen astuessaan pihalle, alkoi kuulua kireää toimintamusiikkia. Muut seurasivat häntä kiireesti, tosin Clearwater jäi heti jälkeen kipeän jalkansa takia.

Finiläisten juostessa metsää kohti, heitä vastaan tuli kymmeniä pakenevia Muumitalon asukkaita, jotka kiljuivat heille, että heidän pitäisi juosta vastakkaiseen suuntaan. Oli varsin traagista nähdä lapsuudesta tuttu rakas paikka niin kaaoksen vallassa. Oli nyt paljon pimeämpää, sillä vaikka aurinko paistoi yhä taivaanrannassa, puolet taivaasta valloittava mustuus hämärsi ilmaa melkoisesti.
Ei onneksi kestänyt kauaa, kunnes he erottivat Crystedin punaisen röyhelömekon taivaan reunan lähellä.

”Älkää huutako”, Ronen sihahti muille. ”Ettei hän pääse karkaamaan.”
Ronenin vilkkaan viittomisen seurauksena he levittäytyivät hieman niin, ettei Crysted pääsisi helposti pakoon mitään kautta. Heillä ei ollut varaa epäonnistua tässä.

Crysted kääntyi ympäri vasta, kun oli liian myöhäistä edes yrittää pakenemista. Hänet oli saarrettu. Ainoa suunta mihin voisi mennä, oli rikkoontunut taivaanpala, joka oli paljon paksumpi, kuin he olivat luulleet. Sen sininen päällimmäinen kerros, joka makasi rikkoutuneiden puiden yllä, oli ehkä kädenpaksuinen, mutta mustaa kerrosta oli monta metriä, jonka takia sen päälle kiipeäminen ei ollut helppoa.

”Äh”, Crysted huokaisi ja risti kätensä rintakehälleen. ”Pitikin lähteä talosta.”
”Sinä! Sinä olet kaiken takana”, Fredu vihastui. Samassa hän menetti kaiken arvostuksensa kanssamuumielijaansa ja muistikin yhtäkkiä Finin ja kaiken mistä muut olivat pauhanneet pitkän aikaa. ”Minähän muistan”, hän hihkaisi hiljaa.
”No joo. Niin olen”, Crysted myönsi olkiaan kohauttaen, niin kuin se ei olisi lainkaan iso asia.
”Kehtaatkin”, Arte ärjyi. ”Sinut potkaistaan ylläpidosta tämän takia! Pidän siitä huolen!”
”Miksi ihmeessä? Eikö se olisi syrjimistä, koska tämä liity mitenkään ylläpitoon tai Finiin”, Crysted väitti.
No, oli hänellä pointti, Arte joutui myöntämään itselleen, mutta vilkuili silti Crystediä vihaisesti.

”Mutta miksi teit tämän? Miksi olit meille näin ilkeä?” Ansa ihmetteli.
”Ilkeä? Pääsitte Muumilaaksoon? Mitä ilkeää siinä on?” Crysted ihmetteli.
”Totta”, Mirror myönteli, katse jättimäisessä taivaanpalassa, jota hän kosketti ihmetellen. Se tuntui vähän niin kuin kiveltä. Vaikka kaikenlaista olikin tapahtunut, hän oli ainakin iloinen kokemuksestaan.
”No joo ehkä, mutta miksi tyrmäsit meidät?” Ingrid ihmetteli. ”Ja miksi et voinut vain kertoa meille, että tämä on väliaikaista?”
Crystad kohautti olkiaan. ”Eihän se olisi ollut hauskaa. Juonta oli vietävä eteenpäin. Kirjoittajina teidän kaikkien pitäisi ymmärtää.”

”Juonen takia on tehtävä uhrauksia”, Mirror myönteli.
”Oletko hänen puolellaan?” Ingrid tiukkasi.
”E-en nyt sentään”, Mirror lupasi, vaikka jos hänellä olisi valta tehdä samoin, hän luultavasti tekisi. ”Olisin mieluummin päätynyt Tylypahkaan. Miksi et taikonut meitä sinne?”
”Tarjoustaika ei vienyt niin pitkälle”, Crysted ärähti vieläkin katkerana putiikin myyjälle. ”Siksi sain sen niin halvalla. Se oli käytettävä maan rajojen sisällä. Tylypahkaa varten olisin joutunut lentämään Iso-Britanniaan.”
”Mistä puodista ostit?” Lyra kiinnostui. Mitäköhän muuta tavaraa kyseisessä puodissa myytäisi?

”Hei aiommeko me ignoorata sen mitä tapahtui Lauchuolle!” nominal suuttui. ”Hän kuoli takiasi!”
”En todellakaan uskonut hänen yrittävän moista”, Crysted puolusteli. Hän oli katsellut Lauchuon hyppyä ikkunasta ja se oli tosiaan ollut hieman traumaattista nähtävää. ”Se ei ole minun vikani.”
”Mutta kuoliko hän todella?” Clearwater kysyi.
Crysted kohautti olkiaan irvistäen pahoitellen. ”En tiedä”, hän myönsi. Toivottavasti ei, sillä hän ei halunnut joutua murhasyytteeseen, vaikkei tapahtuma ollutkaan hänen vikansa. Itsemurhaksi se kai luokiteltaisiin.

”Miten me todellisuudessa pääsemme pois?” Ronen tivasi.
Crysted nosti kätensä pystyyn pahoittelevasti. ”Ei minulla ole taikavoimia, kunhan ostin tarjoustaian”, hän puolusteli. ”Olen täällä yhtä paljon jumissa kuin tekin. Ja olen vain tarinan kertoja, teidän hommanne on selvittää juonenkäänteet.”
”Mutta sinäkin olet hahmona täällä”, huomautti Kameleontti, joka oli matkustanut Lyran sylissä. Häntä alkoi tosiaan pänniä, se että hän oli niin hidas. Ei muumilaaksoelämä ollutkaan niin hauskaa, kuin hän oli ajatellut.
Crysted irvisti. ”No joo. Ehkä se oli huono idea… Minun olisi pitänyt pysytellä piilossa, mutta halusin tarkkailla reaktioitanne lähietäisyydeltä.”

”Kerrohan nyt jo miksi minä olen kissa?” Ränts tivasi.
Crysted virnisti. ”Ihan muuten vain. Ja siksi myös, että sinun ja Kiirsun avoissa on eläin. Ajattelin, että se voisi aiheuttaa konfliktia ja olin oikeassa”, hän hihkaisi.
”Minä vaihdan avani kotiin pääsyn jälkeen!” Ränts ärähti.
”Muistatko sinäkin?” Kameleontti ihmetteli. Juuri kun puhe oli tullut avoista, hän oli saanut muistinsa takaisin.
”Oho”, Ränts ihmetteli. ”Joo.” Vihdoinkin! Nyt taisivatkin kaikki muistaa. Kaikki paitsi…

”Mitä ovat nämä avat ja mitä oikein on meneillään!” Sokerisiipi harmistui. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mitä oli meneillään. Mitä nämä ihmiset oikein olivat? ”Mikä on Suomi ja mikä on Fini!”
”Etkö sinä edes tiedä olevasi suomalainen?” Arte ihmetteli. ”Eikös hän ennen tietänyt?”
”Kyllä minusta”, nominal muisteli ja kääntyi Crystedin puoleen. ”Lumositko hänet jotenkin?”
”En! En yhtään tiedä mitä tapahtuu”, Crysted sanoi totuudenmukaisesti.
”Minä olen aito muumilaaksolainen”, Sokerisiipi väitti. ”Olen asunut täällä koko ikäni!”
”No ketkä sitten ovat vanhempasi? Missä asut?” Lasikeiju uteli. Hän tajusi virheensä vasta, kun pahaenteinen musiikki ilmoitti siitä.

Maanjäristykset olivat todellakin kasvaneet eksponentiaalisesti. Se oli varmasti Richterin asteikolla ainakin kahdeksan. Se iski heidät heti kumoon ja puut kaatuivat heidän ympärillään. Ainoa mikä heidät pelasti heidät puiden kaatumiselta heidän päälleen, oli se, että he nopeasti ryömivät jo tippuneen taivaanpalan reunustaan. Maa aaltoili niin kovasti, että sillä olisi voinut surffata. Muutaman sadan metrin päästä heistä taivaasta tippui jättimäinen palanen, joka näytti tuhoavan alleen sen lopun puolet metsää. Suurin osa taivaasta oli nyt mustaa. Aurinko oli sentään vielä säästynyt, joten ei ollut pilkkopimeää.

”Mitä ihmettä? Eihän Sokerisiipi ole… muumilainen?” Arte ihmetteli.
”Miten me nyt pääsemme kotiin!” Ingrid tuskastui. ”Jos emme voi puhua mistään hänen lähettyvillään.”

Crysted johdatti Sokerisiiven sivuun, jotta muut voisivat jatkaa juonen etenemistä. Hän kuitenkin pysähtyi tarpeeksi lähelle, että hän itse pystyi kuuntelemaan muiden keskustelua. Mitä he nyt tekisivät, kun Crystedistä ei näyttänyt olevan mitään hyötyä?
”Miten saamme hänet Sokerisiiven uskomaan, että hän on yksi meistä?” Ansa ihmetteli. ”Jos emme voi kertoa hänelle mitään. Sehän oli se asia, joka yleensä auttoi muita.”

”Mirror ja Captain Crystal heräsivät Lauchuon kuoleman jälkeen ihan itsestään”, Lyra muistutti.
”Pitääkö meidän tappaa joku?” Lasikeiju kauhisteli.
”Ehkä meidän pitää tappaa Sokerisiipi? Muistakaa runon kohta: Yks on varmaa, kaikki tai ei mitään, ellei sitten rohkeutta löydy lisää”, Captain Crystal muistutti. ”Tarvitsemme rohkeutta tappaaksemme.”

”Eikö mieluummin Crysted? Kaikki tämä on hänen vikansa”, Clearwater muistutti. ”Hänhän itsekin myönsi, ettei halua lähteä.”
”Mutta hän muistaa Finin. Eli hän on kuin kuka tahansa meistä”, Mirror tuumi. ”Kannatan Sokerisiiven tappamista.”
”Hei, hei, emme me ole kylmäpäisiä tappajia. Emme ole tappamassa ketään. Siitä ei edes äänestetä”, Arte sanoi tuimasti ja jatkoi sitten hiljaisemmalla äänellä. ”Emme tiedä mitä Lauchuolle kävi.”
”Kuka teki sinusta johtajan?” nominal tiukkasi. ”Emme ole nyt Finissä, jossa on valvojien diktaattorivalta!”
”Tuo on kärkkäästi sanottu”, Ingrid puolusti.
”Ehkä, mutta täällä olemme kaikki tasavertoisia. Teemme päätökset yhdessä. Äänestämällä”, nominal intti. ”Ketkä kannattavat Sokerisiiven tai Crystedin eliminoimista?”

”Älkää olko tosissanne!” Lasikeiju kauhistui. ”Emme me voi alkaa tappamaan toisiamme!”
”Tämä on kuin Kärpästen herrasta!” Lyra kauhistui.
”Kuulkaa nyt”, Fredu yritti rauhoitella. He olivat silti Muumilaaksossa, eikä se ollut mikään huonoin paikka olla, vaikka maailma olikin tuhoutumassa. ”Otetaan ihan rauhallisesti.”
”Emme me voi ottaa rauhallisesti, taivas kirjaimellisesti tippuu pian päällemme!” Ansa raivostui. ”On päästävä pois!”
”Äänestetään siis”, nominal ehdotti. ”Ketkä äänestävät eliminoimista?”

Never underestimate the power of fanfiction

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Hiii tää on niin jännä! Ja mä en tiedä mitä sä oot tehnyt mun stalkkaamiseksi, mutta oon kyllä aivan tunnistettavissa itsekseni tässä, en kestä ;D ;D

Muumilaakson kaaos vaikuttaa aika hurjalta! Vähän sellaiselta Muumipeikon ja pyrstötähden loppukohtaukselta. Vaikuttaa siis siltä, että tässäkin pian päästään loppukahinoihin (ja kertoohan siitä lukujen määräkin).

Mikähän tässä on ratkaisu, hmmmm. Ehditäänkö me tuhota koko muumilaakso ennen poispääsyä? En kyllä tiedä, äänestäisinkö tappamisen puolesta vai en, varmaan puolesta, mutta ehkä muumilaaksominä on eri mieltä, saa nähdä! :D

Arten kommentti ylläpidosta potkimisesta oli kyllä superherttainen, ja varsinkin sitä seurannut ajatus siitä että oli Crystedillä pointti, haha :D
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
nominal: Heheh, kiva jos olen osunut oikeaan :D Loppukahinoita on tiedossa ja tässä saat tietää mitä äänestät :D Kiitos kommentistasi :-*
A/N: Jee sainpas tän valmiiksi vaikka vähän kesti! Kiitos kaikille jotka tätä on seurannut ja vielä kiitos ja anteeksi niille, joita olen käyttänyt hahmoina tässä ficissä :D Vielä sellainen disclaimer, että kuvaukseni ficissä esiintyneistä henkilöistä tai heidän mielipiteistään ei mitenkään pohjaudu mihinkään totuuksiin, vaan kaikki on oman oudon mielikuvitukseni tuotetta eikä suurin osa varmastikaan vastaa mitään totuuksia. (Anteeksi varsinkin Laulle kun jouduit kokemaan niin kovia tässä ficissä, ei mitään henkilökohtaista, I promise XD)


9. luku

”Miettikää nyt, ei kukaan lopullisesti voi piirrosmaailmassa kuolla”, nominal huomautti ja nosti kätensä pystyyn. ”Lauchuo on varmasti kunnossa. Eiväthän nämä edes ole meidän ruumiitamme”, nominal muistutti ja viittoi kolmimekkoihin ja pyöreään päähänsä.
Ansa nyökkäsi ja nosti myös kätensä pystyyn. Myös Captain Crystal, Ränts ja Clearwater näyttivät vakuuttuneilta. Arte, Lyra, Kameleontti, Fredu ja Lasikeiju pyörittelivät päitään tai ristivät kätensä rintakehälleen. Ronen, Mirror ja Ingrid näyttivät olevan hieman kahden vaiheilla. Viimein Ingrid nosti kätensä pystyyn.
”Ingrid!” Arte kauhistui toisen petturuudesta. Ronenkin nosti kätensä ylös. ”Ja Ronen! Miten kehtaatte!”
”Haluan kotiin”, Ingrid puolusti. Ronen nyökkäsi.

”Se on seitsemän vastaan viisi”, nominal nyökkäsi. ”Eli tapamme heidät.”
”Mutta hei, Mirror ei ole vielä tehnyt päätöstään”, Fredu huomautti. ”Mirror, ajattele nyt. Tappaminen ei ole oikea vaihtoehto!”
”Niin noh...” Mirror aloitti, mutta ei ollenkaan tiennyt mitä vastata. Siinä missä hän kyllä halusi kotiin, oli tappaminen aika äärimmäinen vaihtoehto.
”Se olisi silti seitsemän vastaan kuusi”, Clearwater muistutti synkästi. ”Kukaan meistä ei pidä tästä vaihtoehdosta, mutta muutakaan emme voi.”

”Minulla on myös ääni käytettävänä”, Sokerisiipeä lohduttanut Crysted sanoi kaikkien ihmeeksi. ”Olen finiläinen siinä missä tekin.”
”Älä viitsi, ei sinulla ole mitään oikeutta äänestää!” nominal puhisi.
”Miksei?” Crsyted tiedusteli.
”Koska olemme täällä sinun takiasi!” nominal ärähti.
”No entä Sokerisiivellä sitten? Hänkin on yksi meistä?” Arte muistutti vaimeasti.
”Mutta hän on… ei häntä lasketa. Hän on se ongelma”, nominal intti. Hänen teki kovasti mieli piiloutua takaisin Muumitalon pöydän alle pakoon tätä kaikkea vaikeaa draamaa, mutta toisaalta häneltä oli unohtunut kotona ruokapöydän alle puolikas muffinssi. Muffinssi voitti, oli päästävä kotiin!
”Ongelmalapsellakin on oikeus äänestää”, Lyra tokaisi.

”Mistä äänestetään?” Sokerisiipi vikisi Crystedin mekonhihaan tarrautuneena.
”He haluavat tappaa sinut. Sehän ei käy, vai mitä”, Crysted selitti Sokerisiivelle lempeästi.
”Apua! Ei, älkää tappako minua!” Sokerisiipi vikisi ja kyyristyi Crsytedin taakse.

”Se on sitten seitsemän -tai ehkä kahdeksan, riippuen siitä lasketaanko Crystedin ääni- vastaan seitsemän”, Fredu tuumi.
”Tasapelitilanteessa on oikeus uusintaäänestykseen”, Captain Crystal muistutti.
”Kukaan ei taida haluta vaihtaa mielipidettään”, Crysted huomautti. Laskeutui hiljaisuus. Kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Sokerisiipi nyyhkytti ystäviensä petturuutta Crystedin olkapäähän. Crysted talutti hänet taas hieman kauemmas, taputtaen tätä lohduttavasti olkapäästä.

”Tiedän että halusin äänestää… no sitä vaihtoehtoa, mutta olen tavallaan helpottunut”, Clearwater mutisi. Muutkin mutisivat samaa.
”Mutta olemme yhtä lailla nollapisteessä. Miten pääsemme pois?” Ronen pänttäsi. Kauempana he näkivät pitkän jonon muumilaaksolaisia, jotka olivat keränneet kärryihin enimmät tavaransa ja suuntasivat nyt mahdollisimman kauas pudonneesta taivaasta.

”Tämähän on kuin Muumpeikko ja Pyrstötähdestä”, Fredu surkutteli. ”Kaikki luulevat maailmanlopun kohdanneen.” Jopa Myy ja Mymmeli olivat joukossa. Ja Poliisimestari. Asiat olivat hullusti, jos jopa poliisi pakeni.
”Ehkä se onkin”, Lyra kuiskasi.

”Mutta hei!” Mirror tajusi hetken pohdinnan jälkeen. ”Minä ainakin aloin kuulemaan musiikkia silloin kun tajusin oikeasti haluavani kotiin. Lauchuon kuolema oli tragedia, joka sai minut haluamaan kotiin, koska tajusin, että se voisi tapahtua vaikka minulle. Luulen että meidän on tehtävä sama Sokerisiivelle.”
”Meidän on melkein tapettava hänet?” Clearwater kohotti kulmaansa.
”Ehkeivät niin voimakkaat keinot ole tarpeen. Ehkä riittää, jos teemme hänen olostaan mahdollisimman kurjan, niin että hän alkaa toivoa olevansa kotona.” Mirror yritti.
”Se on yrityksen arvoinen idea”, Arte tuumi, vaikka häntä surettikin kovia kokeneen Sokerisiiven puolesta.

Arte marssi Sokerisiiven luokse ja avasi suunsa. Voih, toisten turha haukkuminen oli kovin hänen puuskuuttaan vastaan. ”Hei Sokerisiipi…”
”No hei”, Sokerisiipi sanoi hieman iloisempana siitä, että sentään Arte tervehti häntä ystävällisesti.
Arte epäröi, sillä hänestä tuntui nyt kovin kurjalta. Sokerisiipi luotti häneen! ”Sinulla on… varsin epäsymmetrinen kampaus”, hän haukkui parhaimpien taitojensa mukaan. Nyt hänestä tuntui niin kurjalta, että hän voisi itsekin purskahtaa itkuun.
”Ai”, Sokerisiipi sanoi ihmetellen ja kosketti Pikku-Myy -nutturaansa, joka oli tosiaan hieman kaatunut liikaa vasemmalle.
Arte kiiruhti takaisin muiden luokse pidätellen kyyneliään. ”En halua olla ilkeä!” hän nyyhkytti.

”Ehkä meidän ei tarvitse olla niinkään ilkeitä”, Ronen tuumi. ”Luulen, että hän vihaa jo meitä tarpeeksi, kun halusimme tappaa hänet. Meidän on saatava hänen puhtoisen kuvansa muumilaaksosta täysin tuhoutuvan.”
”Pitääkö meidän saada jotkut panemaan vai?” Ansa ihmetteli ja alkoi heti miettiä kenet hän voisi parittaa.
”Ei ei”, Ronen kiiruhti sanomaan ennen kuin kovaan ääneen kiljaissut Ingrid saisi sydänkohtauksen. ”Voimme lähestyä asiaa toisin.”
”Ensinnäkin meidän on saatava Crysted pois hänen kimpustaan. Hänestä ei voi seurata mitään hyvää”, Cleawater tuumi.
”Voimme viedä hänet vankilaan!” Lyra keksi. ”Poliisiasema on nyt tyhjä, kun Poliisimestari lähti.”
”Joo, se on hyvä idea”, Arte sanoi. Hän halusi pois Sokerisiiven lähettyviltä, koska häntä hävetti, että hän oli ollut Sokerisiivelle niin ilkeä. 

”Minusta on kyllä vieläkin epäilyttävää, että Crysted syöksyi noin vain Muumimaailmaan ilman poispääsysuunnitelmaa”, nominal uskoutui.
”Totta. Hän saattaa tietää enemmän kuin kertoo. Jatkan hänen hiillostamistaan poliisiasemalla, yrittäkää te saada Sokerisiipi tajuamaan”, Arte ehdotti ja kävi repimässä Crystedin irti Sokerisiivestä.

Lasikeiju oli juossut pakenevan Poliisimestarin luokse ja näpistänyt tältä käsiraudat, jotka he laittoivat vastentahtoiselle Crystedille.
”Kai näihin on avain?” Crysted huolestui.
”Öö, on varmaan… Poliisimestarilla”, Lasikeiju totesi, vaikka oikeasti hän oli laittanut avaimen kenkäänsä, sillä typerissä kolmiomekoissa ei ollut taskuja.
”Hei, en minä halua olla näissä loppuelämääni!” Crysted tulistui.
”No voi voi, emme mekään halua olla Muumilaaksossa loppuelämäämme!” Lasikeiju iski vastaan, lyöden Crystediltä hampaat kurkkuun, josta hän oli varsin ylpeä.

Musiikki oli nyt ilmeisesti pysyvästi pahaenteistä, mutta kaipa sille oli syynsäkin: olihan Muumilaakso aika lähellä täydellistä tuhoutumista.

Arten mukaan suostuivat lähtemään Ronen, päästääkseen supattavasta kanaparvesta eroon, ja Fredu, sillä hän oli järkyttynyt siitä, ettei Crysted ollut ollut kertonut hänelle suunnitelmaansa, vaikka hän oli kuinka kiihkeä kanssamuumeilija.
Arte, Fredu ja Ronen lähtivät viemään Crystediä poliisiasemaa kohti, vaikka kukaan heistä ei oikeastaan varmasti tiennyt missä se sijaitsi. Crysted olisi tiennyt, mutta kukaan ei kysynyt häneltä, sillä luultavasti hän olisi vain valehdellut.

Taivaanreunan lähelle seisoskelemaan jääneet kerääntyivät Sokerisiiven ympärille yrittämään tahkoa tähän jotain järkeä.
”Katsos nyt Sokerisiipi, eikö Muumilaakso näytä aika kauhealta?” Ansa huomautti ja viittoi puolimustaa taivasta.
Kyynelsilmäinen Sokerisiipi nyökkäsi, vilkuillen pelokkaasti taivasta. ”Pitäisikö meidän paeta muiden muumilaaksolaisten mukana?” hän piipitti.
”Katsokaa, tuolla menee muumiperhe!” Clearwater huomasi. Muumipappa tosiaan kärräsi jättimäistä kuormaa tavaroita kottikärryissä, jotka näyttivät olevan vieläkin hieman punaiset Lauchuon verestä. Muumimammalla oli selässään reppu ja Muumipeikolla oman reppunsa lisäksi nyytti sidottuna kepin päähän.
”Ja Nuuskamuikkunen”, Lyra harmitteli. Nuuskamuikkunen sentään oli saanut koko omaisuutensa helposti mukaan, sillä tämä kantoi tavaroitaan joka tapauksessa aina kaikkialle. Siinäpä vasta elämää.

”Enää ei Muumimammakaan paista pannukakkuja”, huokaisi nominal surullisena.
Se oli viimeinen pisara Sokerisiivelle ja hän purskahti itkuun. ”Haluan pannukakkuja!” hän nyyhki.
”Ainoa keino miten saat pannukakkuja, on se, että pääset takaisin kotiin”, Captain Crystal muistutti taputtaessaan Sokerisiipeä selkään.
”Mutta en osaa tehdä pannukakkuja”, Sokerisiipi itki ja niisti nenänsä Captain Crystalin hihaan. Captain Crystal irvisti, mutta ei sanonut mitään.
”No kaipa sinun täytyy pyytää äitiäsi tekemään?” Clearwater ehdotti.
Sokerisiipi mietti asiaa. ”Äitini kyllä osaa tehdä pannukakkuja”, hän tuumi.
”Muistat siis olevasi suomalainen!”  Lyra hihkaisi.
”Joo… Olen suomalainen… ja finiläinen”, hän tajusi. ”Olemme finiläisiä!” hän hihkaisi niin kovaa, että vähän matkan päässä kulkeva joukko muumilaaksolaisia kääntyi katsomaan heitä.

Samalla kun muumilaaksolaisten silmät osuivat heihin, musiikki vaihtui.

”Oi voi”, Ansa uikahti, kun maa alkoi taas tärisemään heidän jalkojensa alla ja taivaasta alkoi kuulumaan kauheaa rätinää. Juuri heidän yläpuolellaan oleva palanen oli irtoamassa uhkaavasti.
”Juoskaa!” Ränts huusi ja pinkaisi karkuun. Kukaan muu ei edes ehtinyt saamaan jalkojaan liikkeelle, ennen kuin oli liian myöhäistä.

”Eivätkö muut olleet juuri tuolla!” Arte kauhistui, kun taivaanpala rämähti maahan vain muutamien kymmenien metrien päähän heistä.
”Joo!” Fredu kauhistui ja vilkaisi uhkaavasti halkeavaa taivasta heidän yllään.
”Mitä me nyt teemme! Ronen parahti ja vilkaisi Crystediä vihaisesti. ”Tämä on sinun vikasi! Me kaikki kuolemme!”

Crysted ei näyttänyt ollenkaan pelokkaalta kuten muut. ”Rauhoittukaa, kun Muumilaakso tuhoutuu, pääsemme kotiin”, hän myönsi viimein. Peli taisi olla aika lopussa muutenkin.
”Sinä siis tiesit!” Arte kivahti.
”Tietysti. Kuoleminen on ainoa keino päästä kotiin, koska tavallaan tätä ei edes tapahdu”, Crysted myönsi. ”Tämä on periaatteessa unta. Olemme kaikki omissa sängyissämme.”

Ennen kuin muut ehtivät vastata syytöksiä, taivas putosi heidän niskaansa.

***

Kävi ilmi, ettei Ingridin tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa ruokkimattomasta koirastaan tai Arten tarvinnut pelätä huonon valvojan mainetta koska ei merkannut poissaoloaan, sillä finiläiset olivat olleet poissa vain muutamia tunteja. Loppujen lopuksi Crystediä ei potkaistu ylläpidosta, koska päästyään takaisin kotiin kukaan ei muistanut Muumilaakson tapahtumia, ei edes itse Crysted, joka vain ihmetteli miksi hänen tililtään oli maksettu kolminumeroinen summa jollekin epäilyttävälle taikaputiikille. Vain etuajassa kotiin päässyt Lauchuo muisti tapahtumat, joten hän jatkoi törkeää tupla-, tripla-, quardo (ja niin edespäin) -postailuaan Olitko Muumilaaksossa? Keskustele! -topikissa ja pommitti muita Muumilaaksossa olleita syyttävillä yksityisviesteillä. Ylläpidon puolella asiasta tuli niin vilkasta keskustelua, että höpsähtäneenä pidetty Lauchuo potkaistiin pois ylläpidosta. Lauchuo oli asiasta niin käärmeissään, että hän teki satoja valetilejä finiin, joilla hän trollasi ja haukkui foorumia. Hänen tulituksensa kohteeksi joutui varsinkin Crysted, sillä vaikka Lauchuo ei ollutkaan perillä mitä Muumilaaksossa oli tapahtunut hänen kuoltuaan, se että Crysted oli kirjoittanut sen sittemmin poistetun mysteerisen runon, jonka hän oli näynyt selaushistoriastaan oli vähintäkin epäilyttävää. Viimein adminit ottivat yhteyden poliisiin, ja Lauchuo joutui vankilaan nettitrollauksestaan.

Muuta jälkeä Muumilaakson tapahtumista ei jäänyt. Clearwaterin jalka oli täysin ennallaan ja Ränts ja Kameleontti -siis Kiirsu- olivat tavallisia ihmisiä. Tosin ainoa huomattava muutos oli lisääntynyt muumificcaus foorumilla, johon Crysted muumien superfanina olikin koko juonellaan pyrkinyt. Itseasiassa muumificcaus paisui niin paljon, että finiin perustetiin muumiosasto nimeltä Muumilaakso, joka myöhemmin kysynnän takia paisui useammaksi osastoksi genreittäin niin kuin Potter-osastot. Vuosien kuluessa muumi-innostus tarttui muihinkin ja viimein muumi-intoilijat ottivat koko foorumin valtaansa ja poistivat muut osastot. Muumivallankumous oli onnistunut.

Loppu.



Never underestimate the power of fanfiction

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Nyyh mulla on tapana lukea vikat luvut pidemmistä ficeistä koneelta että jaksan naputtaa pidemmän kommentin, mutta tässä en enää malttanut odottaa :(

Ihan sika hyvä lopetus! Ja minä taas niin minuna siellä!! Tuo vika kerronta oli aivan ihastuttavan toteavaa. Hienosti toteutettu muumivallankumous ;D Kiitos tästä, tämä oli mainio!
Never regret something that once made you smile.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
nominal: Jee kiva että tykkäsit muumivallankumouksesta :D Kiitos paljon sulle, että oot jaksanut kommentoida läpi ficin, monesti se inspasi mua jatkamaan tätä :3

Never underestimate the power of fanfiction