Oi, tämäpä on yllättävä! Mulle välittyy kanssa päällimmäisenä juuri sellainen unenomainen ja hiukan mystinen tunnelma. Lisäksi ihastuin kovin tämän tekstin tunnelmanvaihteluihin. Teksti tuntuu alussa kevyeltä ja herkältä, mutta jo parin virkkeen jälkeen tunnelma kääntyy aivan toisenlaiseksi, en nyt sanoisi että ihan synkäksi, mutta jonkinlainen sellainen uhkaava ja aavemainen sävy siitä välittyy. Lopusta jää kuitenkin levollinen olo, pyykkinarulla kuivuva mekko tuo kaiken päätökseen ja yön tapahtumat, olivat ne sitten unta tai oikeasti tapahtuneita, jäävät muistoina menneisyyteen. Hienoa tässä tunnelmasta toiseen siirtymisessä on erityisesti se, miten vähällä olet saanut sen aikaan, ja miten sujuvasti tarina kulkee, vaikka teksti onkin lyhyt ja kompakti, ja rivien väliin jaa asioita auki. Sekin korostaa ehkä hiukan unimaisuutta, uni on nopeasti ohi meneviä, toisiaan seuraavia tunnelmakuvia. Tykkään myös tämän runomaisuudesta, ja kuten Walle jo sanoi, tuo asettelu on jännä yksityiskohta. Kaunis ja kiinnostava pieni teksti, kiitos. <3
