Kirjoittaja Aihe: The Avengers: Tyylilleen uskolliset, S, Tony/Loki, oneshot  (Luettu 1571 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 093
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Tyylilleen uskolliset
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: The Avengers
Ikäraja: S
Paritus: Tony/Loki
Genre: Draama, slice of life

Summary: ”Kuulehan, kultaseni, sinä lukemassa Shakespearen tai jonkun saman kastin edustajan tuotantoa on yhtä klisee kuin minä vetämässä pääni täyteen silkasta tylsyydestä”, Tony tuumasi ja soi mustille hiuksille leikkisän nykäisyn.

A/N: Sain hyödynnettyä yhtä monista headcanoneistani tähän tekstiin. :D Alun perin tästä piti tulla enemmänkin raapale kuin oneshot, mutta tyypilliseen tapaan pituus kasvoi puoliksi tarkoittamattakin.



***



Se oli ehdottomasti niitä hetkiä, jolloin Tony olisi toivonut itselleen kolmatta kättä. Silloin aikakauslehden lueskelu ja Lokin hiusten silittely samaan aikaan olisi sujunut ongelmitta, kun taas nyt hänen oli jätettävä korpinmustat suortuvat rauhaan voidakseen kääntää sivua ja taittaakseen lehden kahtia.

”Olen laittanut merkille...” Loki virkkoi loikoillessaan selällään kirjastohuoneen sohvalla pää hänen reiteensä nojaten, ”Yhden sivun lukemiseen käyttämäsi aika on miltei aina sama.”

”Mistä tuo nyt tuli?”

”Minua suorastaan kiehtoo, kuinka kosketuksesi katoaa suunnilleen kahdeksan minuutin välein ja palaa sitten takaisin. Vähän kuin tiimalasi, jos ymmärrät.”

”Luulisin ymmärtäväni, miten tiimalasit toimivat”, Tony tokaisi kääntäen sivua. ”En kuitenkaan taida ostaa tuota väittämääsi. Ei sillä, että kahdeksan minuuttia menisi arviona metsään – tässä on pahuksen pientä tekstiä – mutta monella sivulla on kuvia, eikä minulla niiden kohdalla kestä yhtä kauan.”

Loki naurahti hänen puolustuspuheenvuorolleen. ”Otin huomioon kyseisen muuttujan ja päädyin silti samaan lopputulokseen, Anthony.”

”Millähän perusteella, jos saan tarkentaa?”

”Korjaa, jos olen väärässä, mutta voisin väittää sinua niin tarkkasilmäiseksi henkilöksi, että käytät hyvän ajan kuvienkin tarkasteluun”, Loki totesi kuulostaen siltä kuin Tony Starkin havainnointi lähietäisyydeltä olisi ollut tämän väitöskirjan aiheena. ”Kenties kiinnität huomiota väreihin, mahdolliseen symboliikkaan, taiteilijaan tai kuvaajaan sekä siihen, miten hyvin niiden mukanaolo tukee artikkelin sisältöä.”

Tony loi kulmiensa alta epäluuloisen silmäyksen, vaikkei Loki sitä nähnytkään. Tai mistäs hän sen tiesi, Lokilla kun näytti olevan silmät ja korvat takaraivossaankin.

”Okei, tuo on joko verratonta ihmistuntemusta tai sellaista pilipalihuuhaata, että sinut olisi poltettu keskiajalla ensimmäisten noitien joukossa.”

”Makaaberia.”

”Sitä paitsi onko oma kirjasi niin ankea, että kykenet keskittymään noin tarkasti minun ruumiintoimintoihini?” Tony virkkoi katsahtaessaan Lokin lukemaa teosta, joka rivien asettelusta päätellen oli näytelmäteksti.

”Minulla ei sinänsä ole erityistä mielenkiintoa ruumiintoimintoihisi –”

”Aika paksua verrattuna viime yöhön –”

”– minkä lisäksi voin todeta pitäväni tästä hyvinkin paljon”, Loki lopetti ja käänsi sivua puoliväliin kahlatusta teoksesta. Päätään kääntäen Tonyn onnistui poimia tekstin joukosta Ofelian vuorosanoja. Olisi pitänyt arvata, että Shakespeare oli löytänyt tiensä Lokin hyppysiin alta aikayksikön.

”Olet verrattoman ennalta arvattava, Bambi.”

”Ei pidä paikkaansa.” Loki laski kirjan rinnalleen. ”Minua on sanottu moneksi, mutta ennalta arvattava ei lukeudu niihin.”

”Kuulehan, kultaseni, sinä lukemassa Shakespearen tai jonkun saman kastin edustajan tuotantoa on yhtä klisee kuin minä vetämässä pääni täyteen silkasta tylsyydestä”, Tony tuumasi ja soi mustille hiuksille leikkisän nykäisyn.

”Olenko koskaan maininnut ääneen, miten paljon tunnen rakkautta itseironiaasi kohtaan?” Lokin ääni oli kuin silkkiä.

”Kehu pois, en mene rikki.”

”Siinä asiassa oletkin erityinen klisee, Anthony.”

”Ihan varmasti, Lokes”, Tony myönsi silmiään pyöräyttäen. ”Eikä sinulle tuota edelleenkään vaikeuksia sanoa minua lempinimellä sen sijaan, että kuulisin tuota ylitsepääsemättömän virallista, isäni minulle suomaa nimeä tuon tuosta.”

Loki veti henkeä sanoakseen jotain hänen toteamuksensa jatkoksi, mutta hän ehti väliin oman kysymyksensä kanssa, joka oli askarruttanut jo ties kuinka pitkään ja palannut mieleen hetki sitten.

”Miksi muuten Thor suoltaa samanlaista tekstiä kuin Hamlet ja kumppanit?”

Puheenaiheen vaihdos selkeästi yllätti.

”Mitä tarkoitat?”

”Verrattuna sinun puheenparteesi isoveikkasi kuulostaa suoraan Capuletin päivälliskutsuilta poimitulta. Ei sillä, ettetkö sinä kuulostaisi kasapäin vanhaa rahaa omistavalta aristokraatilta, mutta He-Manin tapauksessa ensimmäinen ajatus liittyy enemmän myötähäpeään. Rumasti sanottu, tiedän! Olen kurja kanalja.”

”Älä suotta revi pelihousujasi”, Loki kehotti virnistäen selkeästi mielissään aristokraattikehusta. ”Vastauksen virkaa palveleva vakaa olettamus on yksinkertaisuudessaan sellainen, ettei Thor ole vaivautunut hankkimaan uutta tietoa sen lisäksi, mitä oli tarjolla satoja vuosia sitten.”

”Selkokielellä, kiitos.”

”Minä olen matkustellut vieraissa maissa ja kulttuureissa rutkasti Thoria enemmän”, Loki totesi kuulostaen samanlaiselta viisaalta vanhukselta kuin Gandalf. ”Veljeni on kruununperillisen tavoin osoittanut asiaankuuluvaa kiinnostusta Yggdrasilin maailmoja kohtaan, mutta hänen kokemuksensa Midgardista ennen ajanlaskunne tätä vuosituhatta rajoittuu menneisyyteen, jolloin hänen opettelemansa kieli kenties olikin astetta ajankohtaisempi. Thor on yksinkertaisesti juuttunut liiaksi menneisiin aikakausiin.”

Tony rypisti otsaansa. Lokin puheet kävivät laatuun harvinaisen hyvin, sikäli mikäli hänen oli onnistunut käsittää pari erisnimeä oikein.

”Olen hieman yllättynyt, ettet vain kuitannut asiaa vetoamalla siihen, että pidät itseäsi noin niin kuin yleisesti fiksumpana ja henkisesti hioutuneempana kuin velipoikasi.”

”Se olisikin ollut lyhyt versio tapahtumista”, Loki naurahti. ”Tuskin olisit edes oudoksunut sitä.”

”Oudoksun suurissa määrin sitä, että kehotit minua olemaan repimättä pelihousujani”, Tony totesi kuulostaen hiukan vainoharhaiselta. ”Sinun suustasi sellaisen kuuleminen oli harvinaisen hämärää.”

”Puhehan oli aikojen muuttumisesta ja kielen päivittymisen sekä vivahteiden omaksumisesta”, Loki virkkoi palatessaan kirjansa pariin. ”Miten sitä sanotaankaan... Turha jumittaa kalkkiksena sivussa möllöttämässä ja skitsota, kun kaaliin ei ole jäänyt mitään siistiä.”

Tony tyrskähti melkein pudottaen samalla lehtensä. ”Okei, nyt lopetat, tuo kuulostaa kaikella tapaa väärältä.”

Kässäsit siis?”

”Nyt se Hamlet kouraan ja äkkiä, ennen kuin soitan tänne manaajan.”

« Viimeksi muokattu: 08.09.2022 18:56:53 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Kommenttiarpajaisista hei!

En tietenkään voinut vastustaa Tony/Lokia ja miten ihana teksti tämä olikaan! Ovat ne kyllä vaan aika velikultia ja voin kuvitella, että suhteessa ajavat toisensa väliin hulluuden partaalle ;D

Lainaus
Se oli ehdottomasti niitä hetkiä, jolloin Tony olisi toivonut itselleen kolmatta kättä. Silloin aikakauslehden lueskelu ja Lokin hiusten silittely samaan aikaan olisi sujunut ongelmitta, kun taas nyt hänen oli ensin jätettävä korpinmustat suortuvat rauhaan voidakseen kääntää sivua ja taittaakseen lehden sitten kahtia.
Alku oli ihan superihana. Lokin hiukset ansaitsevat kyllä silittelyä niin paljon kuin mahdollista siinä Tony on ihan oikeassa.

En nyt osaa sanoa mitään järkevää, mutta tykkäsin tästä tosi paljon.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)