Juokse kanssani |S| Pihla/Aino, kettufluff

[Odo]

Nimi: Juokse kanssani
Kirjoittaja: Odo
Vastuunvapaus: Kaikki on omaa käsialaani.
Paritus: Pihla/Aino
Genre: kettu!fluffy, draama
Ikäraja: Sallittu
A/N: Tämä tarina sijoittuu Suomeen ja sai inspiraatiota kuuskidin antamista sanoista. En tosin tainnut käyttää niistä kuin "tuuli"-sanaa, mutta inspiraatio lähti ylipäätään niistä. Sanojen joukossa oli voikukka ja lähtiessäni koiran kanssa ulos ihastelin, miten voikukat kukkivat pientareella. Halusin sijoittaa tarinan siis tänne kotikonnuille. Kiitokset skidille sanoista ja kehotuksesta kirjoittaa kettuja ja kettufemmeähän tästä tuli. Hieman kokeilua, mutta ehkä kirjoitan hahmoista lisää!

// Kirjoittelinkin sitten samantien samalla parituksella originaalin Vapauden vastapaino, K11.

Juokse kanssani

(Kesäkuu 2017)

Aurinko hiveli Vuorilammen metsiä ja ilmassa oli havupuiden tuoksua. Lammen yli puhalsi viileä tuulahdus tuomaan rauhaa kuumaan päivään. Pihla istui puiden katveessa kuunnellen laineiden kevyttä lipsatusta ja antoi ajatustensa harhailla metsän äänissä.

Rapsahdukset hänen selkänsä takaa herättivät hänet maailmasta, johon hän oli uppoutunut. Hetken aikaa hän tunsi jännittyneisyyden kiipivän selkärankaansa pitkin, mutta haistaessaan tutun tuoksun, hän antoi lihastensa rentoutua.

“Aino”, Pihla totesi toisen istuessa hänen viereensä. Toinen tyttö katseli häntä tummilla silmillään vastaten toteamuksekseen hymyllä. He eivät vaihtaneet enempää sanoja, mutta sormet eksyivät toistensa lomaan ja hetken aikaa he olivat yhdessä metsänhenkiä.

“Haluan juosta kanssasi”, Pihla kuiskasi toisen korvaan. Aino kohtasi katseen lämpimästi irrottaessaan kätensä toisen kädestä. He suukottivat toisiaan pehmeästi ja nousivat seisomaan tuntien kehoa pitkin hiipivän väreilyn.

Tyttöjen ottaessa toisen, kesyttämättömän muotonsa, he antoivat metsän olla osa heitä. Kettujen tassut tunsivat havunneulaset ja maan luontevan epätasaisuuden. Isomman ketun, joka hetki sitten oli ollut Pihla, hampaat näykkäisivät varovasti toisen korvaa. Tuuheat hännät heiluivat saaden maahan pudonneet lehdet tanssimaan.

Luonto vetosi heihin ja he olivat kotona. Lyhyen leikin jälkeen isompi kettu pyrähti juoksuun ja veti toisen perässään ylös rinnettä, kohti metsän sydäntä. Vuorilammen jäädessä taakse he juoksivat vauhdilla nauttien vapaudesta, eikä heidän ketunsydämensä tunteneet muuta kuin maailman sykkeen syvällä sisällään.

[Kiirsu]

Uuuuuuuuu luinko sanan kettufemme!!!!! Kettutyttöjä ei voi ikinä olla liikaa ja saatoin vähän rakastua tekstiisi ketusta ja sudesta, joten pakkohan tämä oli tulla katsastamaan!! Ja ihanahan tämäkin oli <3

Tykkään hirveästi siitä, että tällaisia fantasiatekstejä sijoitetaan Suomeen, koska Suomen luonto on sopivan taianomainen ympäristö tällaiseen. Ja tuttuihin maisemiin sijoitetut tekstit on muutenkin kivoja, koska niistä usein huomaa, että ympäristö on kirjoittajalle tuttu ja niissä on monia eläväisiä yksityiskohtia. Tässäkin luontoa oli kuvailtu erittäin kauniisti!

Hellyyttävän oloiset hahmot, vaikkei niistä kauheasti vielä tämän lyhyen pätkän perusteella saanut tietoa. Pihlan nimi oli muuten typottu ensimmäisen kerran mainitessa Pihjaksi, mietin jo, että onpas erikoinen nimi :'D Mutta Pihla on kyllä tosi kaunis nimi!! Pitääkin heti syöksyä lukemaan seuraavakin teksti näistä, jotta saa enemmän tietoa hahmoista.

Ihana teksti, ihania kettuja, toivottavasti nämä inspiroivat kirjoittamaan vielä paaaaaljon lisää tekstejä!! Kiitos <33

[Odo]

Kiirsu, aww, ihana kommentti!! Suomen luonto on kyllä oikein ihana. En oikein ole uskaltanut hyödyntää Suomea aiemmin, mutta nyt lähdin sitten kokeilemaan. Vuorilammen seutu on todella kaunista, joten tuntui luontevalle sijoittaa tämä sinne, kun se on tuttukin. Kiitoksia myös typon bongaamisesta, itsellä mennyt ihan ohi, vaikka olevinaan useampaan kertaan luin. Hitsit, että kommenttisi piristi mun hieman hitaasti käyntiin lähtenyttä aamua. <3

Eiköhän näistä tule lisää kirjoitettua, koska Suomi + ketut, ja muutenkin femmeily. Toivottavasti et pety, kun tuossa toisessa ei ole sitä muodonmuuttaja-aspektia läheskään samaan tapaan! Mutta paritusta kuitenkin. Pitänee kirjoittaa joskus jotain pidempää, että hahmot tulisivat (itsellenikin) vähän tutummiksi!

[Odo]

kuuskidi, kiitos vielä kerran inspiraatiosta ja kommentista myös! Suomen luonto on kyllä mainio paikka ja sitä on ilo kuvaillakin, kun se on tuttua ja kaunistakin vielä kaikenlisäksi. Vuorilampi on kyllä ihan oikea paikka ja tosi hieno, joten sinne tämä oli kiva sijoittaa. Hieman ensin jännitin oikeisiin paikkoihin sijoittamista, mutta tavallaan se taas tuntuu hyvin luontevalta. Nimistä tykkään itsekin, joten kiva kuulla, että ne sopivat!

[Lunalotta]

Olipa tämäkin ihana tekstinen näistä kahdesta! Jotenkin oletin automaattisesti että Aino olisi ollut se isompi kettu, mutta kävi se noinkin. Minustakin Suomen luonto ja varsinkin metsä sopii tällaisiin ekstiin ihanasti, ja kettufemmeä ei voi olla ikinä liikaa! Kiitos tästäkin tekstistä ja anteeksi taas kommentin rakentavuuden puutteesta ja lyhyydestä. Kai se on vain Sparksimainen kommentti tai jotain. Mutta kiitos <3

[Odo]

Lunalotta älä pyytele anteeksi! Kommenttisi oli ihana ja kiitos siitä. Kettufemmeä ei voi kyllä koskaan olla liikaa! Eikä femmeä ylipäätään.