Kirjoittaja Aihe: Muumit: Kesän tuoksuja ja kauniita unia | S | hurt/comfort | one-shot  (Luettu 4543 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 044
Nimi: Kesän tuoksuja ja kauniita unia
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort
Paritus: tulkinnanvarainen Muumipeikko/Nuuskamuikkunen
Vastuuvapaus: Tove Jansson omistaa enkä minä saa tästä rahaa.
Haasteet: Multifandom III, One True Something 20 #2, Otsikoinnin iloja (X ja Y-otsikko) ja Erilaiset loppuratkaisut (onnellinen loppu)

A/N: Tämä on hurraahihkaisu Muumeille, joka voitti Satuta ja paranna -pelin, ja ihan syystä! Muumeja ei voita mikään ♥︎ Omistan tämän tekstin Waulishille kiitokseksi siitä, että hän neuloi minulle kauniit villasukat! Toivottavasti pidät! ^^


Kesän tuoksuja ja kauniita unia

Muumimamma huomasi poikansa olevan kovin apealla päällä. Muumipeikko oli koko päivän istunut salongin sohvalla ja tuijottanut talven ensimmäisiä lumihiutaleita. He kaikki tiesivät syyn peikkonsa surumielisyyteen. Nuuskamuikkusen lähdöstä oli vain muutama päivä, ja jo nyt Muumipeikon ikävä oli aivan suunnaton. Muumimamma oli huolissaan. Hän ei tahtonut Muumipeikon asettuvan talviunille noin lohduttomana. Se aiheuttaisi vain kurjia ja levottomia unia. Mamma kuitenkin tiesi, ettei tuollaiseen ikävään löytynyt pikaista parannusta edes isoäidin rohtokirjasta. Hänen täytyi keksiä jotakin muuta.

Ovi kävi. Muumipappa oli hakenut kellarista lisää turvetta, jotta Muumitalo pysyisi lämpimänä läpi talven. Muumimamma kuuli keittiöön, miten Pappa koetti jutustella heidän poikansa kanssa, mutta Muumipeikon vaisut vastaukset tekivät pian keskustelusta lopun. Muumipappa huokaisi syvään ja alkoi häärätä kaakeliuunin kimpussa.

Tiskattuaan viimeisen teehetken astiat, Muumimamma asetti lautaset kaappeihin. Hajamielisyyksissään hän tuli kuitenkin tönäisseeksi teepurkin hyllyltä. Lasipurkki meni sirpaleiksi, mutta kukkaisen kesäinen tuoksu täytti keittiön eikä Mamma ollut lopulta niin pahoillaan. Hänen mieleensä tuli kaikki ne leppeät kesäpäivät, kun hän sai huolehtia kukkatarhastaan ja kuunnella lasten riemukkaita leikkejä pihamaalla. Pappa istui terassilla ja jutteli Hemulin kanssa Muumilaakson kuulumisista. Muumimamma oli niin muistojensa huumaama, että vasta Papan huolestunut ääni toi hänet takaisin marraskuiseen iltapäivään.

”Mamma, mitä sattui!” Muumipappa huolehti.

”Ei mitään hätää, kultaseni”, Muumimamma vakuutti. ”Tässä oli onni onnettomuudessa.”

”Mitä sinä tarkoitat?” Pappa ihmetteli.

”Pappa, voisitkohan sinä lakaista lasinsirut? Muistin juuri, että minulla on tärkeää tehtävää”, Muumimamma sanoi ja avasi kellarin luukun.

”Voinhan minä, mutta mitä sinä – ” Muumipappa yritti kysellä.

”Kerron sinulle kyllä, mutta nyt minun täytyy kiirehtiä”, Muumimamma vastasi ja jätti puolisonsa lakaisupuuhiin.

Muumimamma oli kesällä kuivattanut paljon yrttejä ja kukkia, kuten joka vuosi tehdäkseen teetä tai maustaakseen ruokiaan. Hän kaivoi purkit esiin ja valitsi kaikkein raikkaimmat ja tuoksuvimmat kasvit. Idea uhkasi kaatua, kun Muumimamma ei heti keksinyt, mihin olisi saanut pantua yrtit, mutta hetken pengottuaan hän löysi vanhan hyttysverkon. Siitä hän saisi leikattua sieviä pusseja. Muumimamma kävi työhön.

*

”Hyvää ruokahalua!” Pikku Myy sanoi riemukkaasti, kun he kaikki olivat pöydässä. Toivotukseen vastasivat kaikki muut paitsi Muumipeikko, joka oli yhä edelleen hiljainen ja apea. Lautaset täytettiin ja mieliala oli korkealla. Muumimamma oli tavattoman tyytyväinen. Hänelle oli tärkeää, että ruoka maistui jokaiselle. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin käydä kylläisenä talvilevolle. Muumipeikkokin tuntui hieman piristyvän, kun sai syödäkseen, ja vaikka hän ei vieläkään puhunut, Mamma huomasi hänen korviensa heilahtelevan keskustelun tahdissa.

Aterian jälkeen he vielä istuskelivat salongissa ja jakoivat jokainen lempikesämuistonsa ja aikeen siitä, mitä he kukin tekisivät kevään ensimmäisenä päivänä. Pikku Myy muisteli, kuinka hän oli narrannut sisartaan Mymmeliä, että heidän talossaan muka kummitteli. Pikku Myy vannoi, että hän heräisi heistä ensimmäisenä. Nipsu oli ottanut mukaan kesäaarteensa, jonka meri oli huuhtonut rantaan vanhassa laatikossa. Se oli vanha kultakello, jossa oli hienot kaiverrukset. Kello ei tietenkään enää toiminut, mutta se oli Nipsun ilo ja ylpeys. Kevään ensimmäisenä päivänä Nipsu tahtoi syödä valtavan kasan pannukakkuja. Se ei yllättänyt ketään. Muumipappa muisteli yksinäistä purjehdusretkeään, johon oli kuulunut myrsky ja haaksirikko. Vaikka Muumipappa oli virunut eräällä saarella monta yksinäistä viikkoa, seikkailu oli innoittanut häntä uuteen romaaniin. Viikoittain Muumipappa oli lukenut heille uuden luvun kirjastaan, ja se oli tuonut iloa koko perheelle. Keväällä Muumipappa vetäisi ensimmäisenä salongin kellon kuten aina. Muumipeikko kertoi haikeana siitä, miten Nuuskamuikkunen oli säveltänyt hänelle uuden kappaleen, kun hän oli ollut allapäin, ja se oli kaunein kappale koko maailmassa. Herättyään Muumipeikko tekisi kaarnaveneen ja laskisi sen vesille.

Marraskuu toi pimeän nopeasti ja haukotusten myötä lapset sanoivat hyvää yötä ja tottelivat sängyn kutsua. Muumipeikko jäi ainoana norkoilemaan alakertaan ja auttoi peittämään huonekalut. Lopulta myös he muumit suuntasivat yläkertaan.

”Äiti”, Muumipeikko sanoi hiljaa ja näytti hiukan nolostuneelta.

”Mitä, kultaseni?” Mamma kysyi.

”Voisitko peitellä minut?” Muumipeikko pyysi. ”Minulla on tänään niin yksinäinen olo.”

”Tottahan toki, peikko-kulta”, Muumimamma lupasi, ja he suuntasivat yhdessä Muumipeikon makuukamariin öljylampun lämpöisessä valossa.

”Äiti”, Muumipeikko sanoi hämmästyneenä astuttuaan kynnyksen ylitse. ”Täällä tuoksuu kesältä!”

Muumipeikko meni innostuneena tutkimaan yrttipalloja, joita Muumimamma oli ripustanut huoneeseen.

”Minä ajattelin, että kesän tuoksut toisivat sinulle kauniit unet”, Muumimamma sanoi. ”Ehkä ne vievät sinut Nuuskamuikkusen luokse.”

”Voi äiti!” Muumipeikko iloitsi ja halasi Muumimammaa, jolle pojan ilo tuntui päivän kalleimmalta lahjalta. ”Kiitos. Nyt minä en ole enää niin surullinen.”

”Hauska kuulla”, Muumimamma sanoi. Muumipeikko kömpi sänkyyn, ja Muumimamma peitteli hänet. ”Nuku hyvin, rakas muumilapseni.”

”Sinä myös, äiti.”

Muumimamma otti lampun ja sulki oven. Nyt hänkin saattoi mennä rauhallisin mielin talvilevolle ja uneksia keväästä.
« Viimeksi muokattu: 15.04.2021 15:12:33 kirjoittanut Sokerisiipi »

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Voi, Muumipeikon surullisuus Nuuskamuikkusen lähdöstä oli hellyyttävää. Oi, Nipsun kultakello, tuo lempikesämuistojen muistelu ja varsinkin ihana Muumimamma on oma huolehtivainen itsensä ja tekee kaikkensa piristääkseen poikaansa. Ihana idea nuo yrttipallot jotka tuoksuvat keväältä :3 Suloinen loppu.
Kiitos tästä :)

Never underestimate the power of fanfiction

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 010
    • Mieleni on maalaus
Ah, Muumipeikko/Nuuskamuikkunen, ikuinen OTP:ni Muumifandomista! Ne kaksi ovat vain niin luotuja toisilleen. ♥

Noh, se shippaus sikseen ja itse ficciin. Muumipeikon suru ja ikävä oli aika käsinkosketeltavaa, jotenkin osasit tuoda esille sen meille kaikille tutun riipivän ikävän tekemättä siitä ylitsevuotavan angstista, mikä on usein vaarana angstpätkissä. Tässä sitä ei kuitenkaan tapahtunut, joten pisteet siitä! Tunnelma oli ihanan muumimainen ja dialogi kulki hyvin hahmoille ominaisena. Ihanin oli kuitenkin loppu, jossa pystyin jo kuulemaan Muumipeikon äänen ja siinä olevan kiitollisuuden! Kiitoksia tästä. :)
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi miten ihana teksti tämä! Oot niin hyvä kirjoittamaan, rakastan sun tekstejäsi! ;__; Muumit on mulle tosi rakas fandom ja oon iloinens iitä että ne voitti satuta ja paranna-pelissä :) Muumimamma oli tosiaan oma huolehtiva itsensä ja kevätyrttipallo-idea oli ihana <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 821
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Awws, Muumeja! Muumit on minulle fandomina aika vieras, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska olenhan minä monien muiden tapaan katsellut lapsena Muumeja telkkarista. Täytyy todeta, että kovin suloinen fandom tämä kyllä on, ja suloisuuden lisäksi myös erittäin vivahteikas, rikas ja antoisa myös näin aikuisiällä. On jännää, miten Muumeista voi saada niin paljon irti näin aikuisenakin, ja usein vieläpä ihan eri asioita kuin lapsena. Lapsen silmin kun sitä tietysti näkee monet jutskat vähän eri tavalla.

Minusta talviunille käyminen on aina ollut jotenkin sympaattinen ajatus. Ajatella nyt, että saa koko pitkän ja kylmän talven uinua lämpimässä ja turvassa, kunnes taas kevät koittaa ja heräävät ja ovat täynnä energiaa. ♥ Ja unia varten valmistautuminen on vähintäänkin yhtä sympaattinen ajatus, kun saa valmistella taloa ja nukkumapaikkoja lämpimiksi ja mukaviksi ja syödä hyvin ja viettää aikaa rakkaiden kanssa, ja kun kuitenkin koko ajan tietää, että keväällä nähdään taas. Ihanaa. Minäkin haluan kaivautua lämpimien peittojen alle piiitkiä talviunia varten! ;D Tosin en ehkä nyt, kun on kesä, mutta jos syksyllä sitten!

Muumipeikko/Nuuskamuikkunen-parituksessa on kyllä jotain viehättävää. Erityisesti pidän siitä tällaisena tulkinnanvaraisena ja hienovaraisena, koska se sopii fandomiin, jossa ei anneta mitään suoraa tietoa mutta katsojalla tai lukijalla on kuitenkin mahdollisuus poimia vivahteita ja tehdä tulkintoja ja päätelmiä. Tässä ficissäkin on ihanaa, kun paritus jää ikään kuin rivien väliin häälymään ja sen voi tulkita ihan vain syväksi kiintymykseksi ja ystävyydeksikin eikä sen välttämättä tarvitse olla romanttista luonteeltaan. Pidän myös siitä, miten paritus on ikään kuin etäällä, kun Muumipeikon masentuneisuutta tarkkaillaan muiden silmin. Sekin osaltaan myötävaikuttaa tähän lempeään hienovaraisuuteen.

Muumimamman huolehtivaisuus on niin ihanaa ja sopii hahmoon niin kovin hyvin. Juuri tällaisena minä muistan hänet piirretystä: lempeänä ja huolehtivaisena äitihahmona, joka haluaa kaikille hyvää. Onpa hauskaa ja kovin uskottavaa, että hajonnut teepurkki antaa Muumimammalle idean, kuinka saada Muumipeikko paremmalle mielelle ja taata tälle kauniimmat unet! Useinhan oikeassakin elämässä käy niin, että asioista ja tapahtumista juontuu yllättäviä mielleyhtymiä ja ideoita. Pidän myös siitä, miten ficissä ei heti kerrota, millaisen idean Muumimamma saa, vaan siitä vain vähän vihjaistaan ja myöhemmin vasta selviää, mistä onkaan kyse. Jotenkin kovin muumimaista; voin oikein kuvitella Muumimamman myhäilevän salamyhkäisen tyytyväisenä keksinnöstään... :)

Muumipeikkokin tuntui hieman piristyvän, kun sai syödäkseen, ja vaikka hän ei vieläkään puhunut, Mamma huomasi hänen korviensa heilahtelevan keskustelun tahdissa.
Tällainen hienovarainen tarkkailu ja silmällä pitäminen muuten sopii myöskin Muumimammaan niin ihanasti. Totta kai hän äitinä haluaa pysyä perillä poikansa mielialasta, ja useinhan se käy paremmin juuri sivusta seuraamalla kuin suoraan kysymällä, varsinkin tässä tapauksessa kun Muumipeikko ei puhua pukahda. Suloista, miten korvien heilahtelu kertoo Muumipeikon mielialasta Muumimammalle. Mamma selvästi tuntee poikansa hyvin. :)

Minua ilostuttaa kovasti myös muiden tuttujen hahmojen esiintyminen. Suloista, miten seurue jakaa ruoan äärellä parhaita kesämuistojaan ja kevätaikeitaan. Voin niin kuvitella, miten Pikku Myy terhakkana ilmoittaa heräävänsä aivan varmasti ensimmäisenä. ;D Ja miten Nipsu pitää suuressa arvossa löytämäänsä kultakelloa. Muumipeikon kesämuisto taas on kauniin haikea ja ajankohtainen, kun hänen on niin kova ikävä Nuuskamuikkusta.

Aivan ihana tuo Muumimamman yllätys ja piristysyritys, joka selvästi onnistuukin. Herttainen ajatus, että kesän tuoksut vievät Muumipeikon Nuuskamuikkusen luo. Yrttien tuoksuessa on varmaan mukavaa nukkua ja uneksia keväästä ja Nuuskamuikkusen paluusta. Voi että, tällainen pieni hurt/comfort lämmittää aina minun sydäntäni niin kovin. ♥ Lohdutuksen ei tarvitse olla mitään suurta tai mullistavaa toimiakseen, vaan pienet asiat ovat usein niitä tärkeimpiä ja kalleimpia.

Kiitos paljon tästä ihanasta pienestä tarinasta, tämä oli iloinen ylläri! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Captain Crystal

  • Vieras
Tämä on yhdellä sanalla herttainen. Ihanasti lämpimän kotoisa ja samalla sopivasti surumielinen. Mamma täysin oma itsensä ja tykkäsin, kun olit ottanut mukaan sarjassa ja kirjoissakin toistuvia ilmaisuja, kuten "Peikko-kulta" ja "Rakas muumilapseni/lapsemme". Muutkin hahmot pienesti mukana. Tosi luonnollinen tilanne, aito. Jotenki olis saanut kestää kauemmin. Sellanen aihe, mitä tulee Muumeista mietittyä (kyllä, syvällistän ns. "lastensarjaa") ja siksikin voisi hyvin olla suoraan kirjoista. Kiitos!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 723
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Olipas tämä tosi lutunen, sellainen herttainen, haikeansuloinen ja silti hyvän mielen tuova tarina. Muumimamma on ihana ja toki huolehtii kauniisti läheisistään. <3 Ja kuinka äiti voisikaan käydä talviunille vakaalla sydämellä, ellei tietäisi lapsensa nukkuvan rauhallisesti. Tässä oli ihana tunnelma, tykkäsin kovasti.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 044
Oii, miten paljon kommentteja!! Kiitos ihanat höpöt ♥︎


kuuskidi: On se kyllä onni, että Muumipeikko-ressun kaipuuseen löytyy helpotusta, kiitos Mamman. Ihana, että pidit. Kiitos kommentista!!

Crysted: Kesämuistojen keksiminen oli kyllä hauskaa, ja Muumipeikon ainainen kaipuu on kyllä hellyttävää. Mukavaa, että tykkäsit. Kiitos huisisti kommentista!

Fredu: Ne kaksi on kyllä niin tosirakkauskaksikko! Tätä oli kyllä todella kiva ja helppo kirjoittaa. Kivaa, että tunnelma on onnistunut ja hahmot tuntuivat omilta itseltään! Ei Muumi-fandomiin olisikaan sopinut yltiömäinen angst. Halusin tähän kuitenkin sellaista surullisuutta, johon lohdun saaminen aiheuttaa tuollaista kiitollisuutta, jota Muumipeikko osoittaa ficin lopussa. Hauska kuulla, että pidit ja kiitos hirmuisesti kommentista!

Lunalotta: Aww, voi kiitos! ^^ Voitto oli kyllä ihana yllätys. Upeaa, että Muumeilla on erityinen paikka sydämessään muillakin kuin vain minulla! Jee, Muumimamma vaikutti itseltään! Kiitos kommentista!!

Waulish: Huijui, miten pitkä kommentti! <3 Hieman jännitin, että tykkäätkö tästä, kun ei kaikki tykkää lukea ficcejä jostakin tietystä fandomista, vaikka alkuperäisteokset olisivatkin rakkaita (ehkä juuri siksi.) Muumit on kyllä niin kaikenikäisten juttu! Aikuisena olen itsekin oivaltanut yhtä sun toista Muumeista, mitä en lapsena tajunnut ja etenkin Muumi-kirjat ovat olleet mieluista luettavaa. Niinpä, saisipa itsekin vaipua huolettomana talviunille, ah, kun elämästä tulisi yksinkertaisempaa :D paitsi joulua ja uutta vuotta ehkä tulisi ikävä. Minäkin tykkään Muumipeikko/Nuuskamuikkusesta juuri tällaisena hienovaraisena/tulkinnanvaraisena, koska se sopii hyvin tähän fandomiin. Muumimman näkökulmasta kirjoittaminen oli kyllä oikein antoisaa (ja yllättävän helppoa!) Kai Mamma vain on jättänyt niin lähtemättömän vaikutuksen sarjasta ja kirjoista, ettei hahmon äänen löytäminen ollut edes vaikeaa. Kivaa, että muidenkin hahmojen esiintyminen ilahdutti! Olisikin ollut outoa, jos Muumiperhe olisi ollut vain yksinään ilman muita, kun aina siellä joku on. Jep, pienet jutut ovat tärkeitä. Upeaa kuulla, että pidit tästä <3 Kiitos ihanasta kommentista!!

Captain Crystal: Kotoisa sopii kyllä Muumeihin niin hyvin. Juu, nuo ilmaisut ovat kyllä jääneet mieleen, hihii ^^ Kivaa, että pidit!! Kiitos kommentista! <3

Fiorella: Aww, voi kiitos ^^ Muumimamma on kyllä niin ihana ja upea hahmo. Kiva, että tykkäilit. Kiitos kovasti kommentista!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 120
  • Kurlun murlun
Voi että, Muumeja. <3 Muistan lukeneeni sinulta aiemmin Pimeyden kirjurin, ja tämä olikin genreltään sitten maanläheisempää ja ei niin kuumottavaa. 8)

Aina lukiessani muumitekstejä luen repliikitkin tahtomattani hahmojen äänillä, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Koen, että tarinaan pääsee jotenkin vielä enemmän sisälle siitä huolimatta, ettei tämä jättänyt kylmäksi muutenkaan. Dialogit kulkivat mukavasti ja vaivattomasti.

Talviunille käyminen on aina ollut hauska asia tässä sarjassa, ja kiintoisaa miettiä, mitä kaikkea siihen liittyy niin käytännön valmistelujen kuin suunnitelmien tekemisen suhteen.

Lainaus
Herättyään Muumipeikko tekisi kaarnaveneen ja laskisi sen vesille.
Awws. :3

Muumipeikko on kyllä raasu ikävöidessään, voi että. Onneksi on Mamma ja hyvät neuvot, ja onneksi se kevät vielä saapuu Nuuskamuikkusineen. Luulisi kyllä ajan kuluvan suhteellisen nopeasti, jos horrostaa näppärästi koko talven?

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Salem

  • Vieras
Voi, olipa hellää luettavaa. Ihana Muumimamma ja ihana Muumipeikko. Ihanat Muumit :D Tässä oli kyllä ihanan lohduttava tunnelma, ja tuli sellainen fiilis, että Muumit osasivat arvostaa niitä pieniäkin hyviä jokapäiväisiä asioita. Kiitos kovasti ♥

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Minua on aina tarinoissa surettanut se, että joku lähtee pois, kauan pois. Tosin Nuuskamuikkuinen lupaa tulla aina takaisin ja siksi hänen lähtönsä ei ole niin lohdutonta. Mutta Muumipeikko joutuu joka syksy elämään eron hetken ja olemaan se, joka jää. Se joka jatkaa elämäänsä samassa paikassa mutta ilman Nuuskamuikkusta. Muikkusella on muualla aivan toinen elämä.

Muumimamma on ihana. Hänellä on äidin ymmärrys ja äidilliset maanläheiset keinot auttaa Muumipeikkoa, jotta tämä olisi edes vähän iloisempi ja levollisempi.  :) Kiva lukulöytö tähän kesään, jonka tuoksuissa eletään nyt parhaillaan.