Eerika
Genre: draama, toiminta/mysteeri, femme&romance (vasta pitkän ajan päästä)
Ikäraja: K-11
Paritus: Johanna/Eerika, sitten joskus
Status: raapaleita 3/?
A/N: Noniin. Kiitos Sokerisiiven tekstien ja sataosaisen raapalesarjan, jonka ahmaisin tänään päivässä, halusin kirjoittaa itsekin raapalesarjan. Tai no, halusin kirjoittaa jotakin, joka sitten muodostui raapalesarjaksi. En oo kirjoittanut nyt melkein kuukauteen, joten halusin avata blokkia tällä idealla ja näillä hahmoilla, jotka toissapäivänä ilmoittivat itsestään. (toisin sanoenn, kehittelin näiden tarinan, tai ainakin sen alun, toissapäivänä). Kommenttia saa antaa, ja neuvoja myöskin. Raapaleiden kirjoittaminen on mulle toisinaan hankalaa, ja uskon että se näkyy. Mutta ehkä päästän teidät nyt lukemaan. Johanna ja Eerika ei ole ennestään tuttuja mistään tarinoistani, joten tutustun heihin tässä vasta itsekin.
Eerika
1.
150 sanaa
Johanna käveli väsyneenä katua pitkin matkallaan töistä kotiin. Kello oli vasta kymmenen, mutta raskas työpäivä oli suurin syy Johannan väsymykseen. Johannasta tuntui, kuin kotiin olisi matkaa tuhat kilometriä, vaikka oikeasti hänen kotinsa sijaitsi vain noin puolen kilometrin päässä työpaikalta sijaitsevassa kerrostalossa.
Katulamput reunustivat muutoin jo pimeää katua, ja ympäröivä luonto oli hiljainen. Kylmä syystuuli puhalsi ja Johanna kietoi kaulahuiviaan tiukemmalle, jos mahdollista. Hän katseli, kuinka tuuli humisutti ruskaisten puiden oksia ja hymyili. Syksy oli hänestä mukavin vuodenaika sen kylmyydestä huolimatta.
Johannan huomion kiinnitti kuitenkin jokin maiseman rikkova seikka. Tarkemmin katsottuaan Johanna hymähti: tien vieressä olevassa ojassa näkyi makaavan joku. Varmaan taas joku juoppo sammuneena, jonka poliisit pian noukkisivat matkaansa.
Päätelmästään huolimatta Johanna kuitenkin päätti käydä katsomassa tarkemmin, kuka siellä makasi. Olisi ainakin taas jotain juoruttavaa naisten kesken, kun hän tunnistaisi, kuka tällä kertaa oli juonut liikaa.
Se, mitä Johanna ojassa näki, poisti kuitenkin kaikki hänen kuvitelmansa baari-illan jälkeen sammuneesta tuttavasta.
2.
150 sanaa
Johanna otti vaistomaisesti pari askelta taaemmas säikähdettyään näkemästään. Sitten hänen auttamisen halunsa kuitenkin käski hänen palata takaisin ojanpientareelle. Johanna kumartui nähdäkseen ojassa makaajan paremmin.
Ojassa makasi Johannaa ehkä noin muutaman vuoden nuoremmalta, eli noin 24-vuotiaalta näyttävä tyttö, jolla oli hyvin revityn näköiset vaatteet:paidassa oli monta palkeenkieltä, housut olivat hyvin likaiset ja kenkiä tytöllä oli vain yksi. Takki tytöllä oli jostain kumman syystä säilynyt ehjänä, joskin se oli myös hyvin likainen ja näytti siltä, että tyttöä olisi retuutettu pitkin maata.
Tytön ruumiillinen kuntokaan ei ollut kehuttava. Tyttöä oli selkeästi hakattu, sillä tällä oli mustelmia kasvot täynnä. Naamaa koristivat myös useat luultavasti kynsien aiheuttamat raapimajäljet, ja osasta niistä valui vertakin.
Johanna tarkisti äkkiä, hengittikö tyttö. Mistä hän tiesi, vaikka tyttö olisi murhattu. Elossa tyttö silti näytti olevan, sillä Johanna löysi tältä pulssin ranteesta. Tajuton hän silti oli, ja tarvitsi apua. Johanna ei voinut jättää tyttöä siihen, vaan hänen oli otettava tämä mukaansa.
3.
150 sanaa
Johannan koti olisi enää vain lyhyen matkan päässä. Johanna uskoi jaksavansa kantaa tytön sinne. Järki sanoi hänen täytyvän soittaa ambulanssi, mutta Johanna tiesi pystyvänsä hoitamaan tyttöä itsekin. Eih hän turhaan ollut ammatiltaan terveydenhoitaja, kyllä hän tällaisen tapauksen saisi itsekin hoidettua. Sitä paitsi Johannaa kiinnosti tytön kohtalo, sillä harvoinpa ojasta löysi hakattuja tyttöjä. Johanna naurahti ajatukselleen, mutta vakavoitui sitten. Tytön haavat olisi puhdistettava, ja hänet olisi saatava tajuihinsa.
Johanna oli juuri nostamassa tyttöä varovasti harteilleen, kun hän huomasi tytön vierellä maassa olevan jotakin. Se jokin paljastui lähemmällä tarkastelulla valokuvaksi. Tyttö oli ilmeisesti pitänyt sitä kädessään, sillä valokuva sijaitsi aivan lähellä tämän vasenta kättä.
Johanna nosti valokuvan tarkoituksenaan laittaa sen tytön takin taskuun, mutta kuva aiheutti hänessä taas uuden puistatuksen. Kuvassa näkyi juurikin tämä Johannan löytämä tyttö, mutta sen lisäksi noin 2-vuotiaalta näyttävä tyttölapsi. Kuva olisi muutoin ollutkin herttainen, mutta siinä ei ollut kaikkea.
Kuvan taustalla näkyi mies, joka osoitti lasta aseella.
