Wholock: Clara (Clara/Sherlock, slice of life, AU, romance & K-11) 31/31 8.10.2017

[tirsu]

Nimi: Clara
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, AU, crossover & romance
Paritus: Clara Oswald/Sherlock Holmes
Fandom: Doctor Who & Sherlock
Ikäraja: K-11
Summary: Sisällä haisee tupakankäry, edellinen asiakas oli polttanut tupakkaa, niin taksikuski väittää.
Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin.  Sherlock Holmes kuuluu sir Arthur Conan Doylelle ja modernisoitu Sherlock puolestaan Mark Gatissille ja Steven Moffatille. Doctor Who kuuluu mm. Sydney Newmanille, C.E. Webberille, Donald Wilsonille ja Steven Moffatille. Minä vain yksinkertaisesti lainaan heidän hahmojaan/maailmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi)
Haasteet: Rarepari 10
A/N: Ajattelin kokeilla kirjoittaa ficin kokonaan sadan raapaleen pätkissä. Se on ollut hauskaa ja välillä jopa hieman haastavaakin. Huomauttamisen arvoista on se, että raapaleiden tapahtumat sijoittuvat kaikki samaan päivään.
Näin alkuun olen suunnitellut, että julkaisen kolme raapaletta kerralla, mutta se saattaa muuttua loppua kohti mentäessä. Ehkä.
Lukemisen iloa!

Clara

Clara istuu keittiönpöydän ääressä lukemassa (enemminkin selailemassa, oikeastaan) sanomalehteä. Vaaleanvihreä teemuki, jossa on kummallisia riimuja, nököttää lehden yläpuolella ja vieressään sillä on pieni lautanen, johon on aseteltu kaksi paahdettua paahtoleipää – toisesta on haukattu pala tai kaksi. Käsissään Claralla on sininen Ressu-kulho, josta (vetistyneet) murot vähenevät hiljalleen.

Jalat tummaverikkö on nostanut tuolille, joka on hieman mustunut istuinosasta pieleen menneen kokeen takia; oikea jalka on työnnettynä reiden alle ja vasen on koukussa kehoa vasten. Kynsissä oleva lakka on lohkeillut sieltä täältä.

Tummanruskeat hiukset ovat löysällä ponihännällä, muutamia suortuvia on päässyt karkuun. Silmien alla on vähäistä tummuutta, joka kertoo yön unien jääneen kehnoiksi.

✲

Vaaleanvihreät pyjamashortsit että haalistuneen keltainen pyjamatoppi roikkuvat naulakossa. Suihkunraikas Clara on kietonut yllensä viininpunaisen pyyheliinan, jossa on tarrakiinnitys. Tukkaa peittää vaaleansininen pyyheliinasta tehty turbaani.

Tummapää seisoo lavuaarin edessä pesemässä hampaitaan. Vaahtoutunutta tahnaa on valunut suupieliin. Leukaa pitkinkin valuu vaahtoa. Kummallista, miten kukaan voi pestä hampaitaan noin… sottaisesti. Mutta se on kuuleman mukaan ainoa oikea tapa pestä hampaat. Epäilyttävän kuuloista.

Syljettyään lavuaariin Clara ottaa muovisen vesimukin ja hörppää kulauksen. Tämä purskuttelee vettä kunnolla suussaan ennen kuin purskauttaa suunsa tyhjäksi. Sama toistetaan vielä pari kertaa.

Huuhdeltuaan hammasharjansa ja mukinsa Clara nappaa käsipaperia, jolla pyyhkii suupielensä ja leukansa puhtaiksi. Peilistä varmistetaan täydellinen lopputulos.

✲

Clara on työntänyt kankaisella hiuspannalla hiukset pois kasvojensa edestä.  Lattialle on levitettynä meikkipussin sisältö – kuinka paljon niitä sinne mahtuukaan.

Meikkipohjan ja korostuksen tehtyään Clara tutkailee luomiväripalettejaan ja niiden suomia vaihtoehtoja: rusehtavista väreistä aina kaikkiin mahdollisiin sateenkaaren väreihin. Tehtyään valintansa tummaverikkö nappaa käteensä meikkisiveltimen, johon sipaisee mattapintaista vaaleanbeigeä väriä.

Tottunein liikkein hän levittää luomiväriä silmänsä mallia mukaillen. Saatuaan levitettyä vaaleanbeigeä luomiväriä kulmaluusta aina silmän sisänurkkaan asti, Clara puhdistaa siveltimen varovasti.

Liikkuvalle luomelle levitetään keskiruskeaa sävyä ja silmän ulkonurkkaan tummanruskeaa. Puhdistettuaan jälleen kerran siveltimen Clara laskee sen kädestään ja ottaa tilalle viistopäisen siveltimen. Hän sivelee sillä luomiaan erityisen huolellisesti häivyttääkseen värit yhteen.

[jossujb]

Monta kertaa olen ollut aloittavinaan kommenttia, mutta sitten keskittyminen on herpaantunut. Pitää kuitenkin ottaa nyt itseä niskasta kiinni, koska minusta WHolock on oikein hauska crossover-fandom ja minä hyvää sisältöä finiin kannatan.

Olen itse raapalesarjojen suuri ystävä, itsekin olen kirjoittanut monia. Se onkin kyllä helkkarin haastavaa saada rytmitettyä tarinaa niin tiukoissa raameissa - mutta siksi se ehkä onkin niin jännittävä muoto. Tuskin mikään muu formaatti antaa niin suuret vapaudet loikkia kohtauksesta ja fiiliksesta toiseen. Tulee oikeasti mietittyä onko jokainen yksityiskohta tärkeä! Minusta tässä nimenomaan viehätti se, miten tarkasti käytät aikaa laittautumisen kuvailuun! Jossakin pidemmässä proosassa sitä olisi ehkä ollut helppo karsia tai jotain, nyt näkee että olet nimenomaan ajatuksen kanssa miettinyt että nämä asiat ova siä mitä haluan näihin ensimmäisiin 300 sanaan syrkkiä.

Hieno homma! Mielelläni luen lisää heti kun settiä ilmestyy xD

Helkkarin kiva toi tähti/aurinko sydeemi, nyysin sen ja käytän itse vielä jossakin raapaleketjussa xD

Kiitän.

jjb

[tirsu]

jossujb, kiitos kommentistasi! Mulla on kommentoimisen suhteen samantyyppinen ongelma, monta kertaa aloitan kirjoittaa kommenttia, mutta sitten se aina jää. Tosin, mulla on yleensä syynä se, etten sitten uskalla/kehtaa (ja sitten tunnen olevani todella huono kirjoittamaan kommenttia, tuntuu että niistä tulee tyyliin jotain "tää oli kiva" - mutta enpä osaa kyllä vastatakaan saamiini kommenteihin).
Raapalesarjoja on hauska kirjoittaa vaikka se haastavaa onkin. Jokin niissä vetoaa muhun - kirjoittaessa se on just se haastavuus, kun pitää miettiä miten saa kaiken tärkeän mukaan. Ja se tosiaan karsii kaiken sellaisen turhan pois.

Jokainen raapale on kyllä tarkasti mietitty ajatuksen kanssa, eniten aikaa - tähän mennessä - on mennyt tuohon kolmanteen pätkään, jossa keskitytään luomivärin laittoon. Sitä piti vähän muokata ja miettiä miten asian tuo esille niin, ettei se ylitä sadan sanan rajaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla se meinasi kovin ylittää sen...

Eikös olekin? Mä olen pitänyt sitä tähtenä, mutta kyllähän se aurinkokin voisi olla. Nyysi ihan rauhassa.

Kiitos vielä todella kivasta kommentista!


Meikattuaan ja laitettuaan hiuksensa Clara tutkii vaatekaappinsa sisältöä. Suurehkot rinnat on tuettu vaaleansinisillä rintaliiveillä, jotka on kuvioitu pienillä kirsikankukilla. Safiirinsiniset hipsterit eivät käy yksiin rintaliivien kanssa.

Clara vetää puisesta vaatekaapista esille mustat housut, sinertävän bleiserin ja vaaleansinisen kietaisupaidan. Housut korostavat tämän täyteläistä pikku takamusta entisestään ja lahkeet, jotka leviävät hieman nilkkojen kohdalta, miltei peittävät jalkaterät kokonaan. Paljaat varpaat suojataan läpinäkyvillä rusehtavilla nilkkasukilla.

Sidottuaan kietaisupaidan nauhat nätille rusetille tummaverikkö pukee bleiserin ylleen. Tyköistuvan bleiserin selkäpuolella on rusetti ja helmassa on pienet vekit.

Tammisen lipaston päältä Clara ottaa yksinkertaiset nappikorvakorut ja siron kaulaketjun. Kiinnittäessään korvakoruja hän suuntaa kohti keittiötä, jossa olkalaukku odottaa.

✲

Clara seisoo mahonkisen pöydän edessä. Vasemmassa kädessään hän pitelee kirjaa elehtien silloin tällöin toisella kädellään.

Osa oppilaista on kiinnittänyt huomionsa opettajaansa, osa kirjoittaa muistiinpanoja. Takarivillä muutama oppilas tekee jotain muuta kuin keskittyy oppituntiin (yksi näyttää nuokkuvan ja pari pelaa keskenään pyyhekumien avulla).

Clara hivuttautuu ensin sivummalle, sitten pöydän taakse. Hän kääntää selkänsä oppilailleen ja ottaa taulutussin käteensä. Ennen kuin hän ehtii kirjoittaa sanaakaan, joku oppilaista vetää hänen huomionsa puoleensa.

Oppilas selittää jotain osoittaen sitten ovelle päin. Clara kääntää katseensa oppilaan osoittamaan suuntaan ja niin tekevät loputkin oppilaista.

Tummaverikkö näyttää yllättyneeltä. Pian hän kuitenkin vakavoituu, mutta suupielet nykivät ylöspäin paljastaen hänet.

✲

Opettajienhuoneessa on kourallinen ihmisiä viettämässä lounastuntiaan. Clara istuu pitkän pöydän toisessa päässä edessään saranakannellinen muovirasia täynnä kotinsa lähikahvilassa valmistettua salaattia ja muhkea croissant, joka on täytetty juustolla, salaatilla, leikkeleellä, tomaatilla ja kurkulla. Paprikat tummaverikkö on kaivanut pois croissantin välistä.

Clara laskee vesipullon kädestään ja tarttuu muoviseen haarukkaan, jolla hän keihästää kirsikkatomaatin puolikkaan ja juustopalasen. Hän jatkaa syömistään vielä hetken ajan täydessä hiljaisuudessa. Sitten, nielaistuaan suunsa tyhjäksi, hän laskee haarukan kädestään ja kohottaa katseensa. Tummat silmät ovat kysyvät sekä tuimat, mutta samalla niissä näkyy pieni häivähdys huvitusta, että uteliaisuutta.

>> No >>, Clara kysyy. >> Miksi tulit tänne? Onko sinulla jotain erittäin tärkeää asiaa? >>

[tirsu]

Clara on tullut töistä kotiin. Olkalaukku nojaa keittiötuolin selkänojaa vasten. Clara on riisunut päivävaatteet yltänsä ja istuu paraikaa olohuoneen lattialla, yllään vain pelkät alusvaatteet, jalkojaan sheivaamassa.

Sohvapöydällä nököttää puoliksi juotu smoothie ja tyhjä lautanen, jolla on enää vain murusia jäljellä tonnikalapiirakasta - työpäivän jälkeinen pikainen välipala. Pöydällä on myös pullea meikkipussi odottamassa käyttöön pääsyä sekä tyhjänä oleva läpinäkyvä pussukka, joka on kuvitettu sinisin ja valkoisin pikku kukin.

Tummat kutrit ovat täynnä pinkkejä ja keltaisia spiraalimaisia kiharrusrullia. Ne päässään Clara näyttää todella huvittavalta. Hän on ilmiselvästi laittanut asian itsekin merkille, sillä hän otti itsestään muutaman kuvan kännykällään ennen kuin aloitti sheivaamaan jalkojaan.

✲

Clara kulkee ympäri asuntoa heilutellen käsiään. Hän oli poistanut vanhat lakat ja lakannut kyntensä uudestaan, varpaankynsien lakat hän oli jättänyt ennalleen.

Hiusrullat keikkuvat yhä edelleen naisen kutreilla. Sileiksi ajetut jalat on puettu mustiin pitsisiin sukkahousuihin. Sukkahousujen lisäksi Clara ei ole pukenut vielä - alusvaatteiden lisäksi - enempää yllensä.

Sinisestä CD-soittimesta soi musiikkia, Clara ottaa välillä pieniä tanssiaskeleita musiikin tahdissa ja laulaa mukana, vaikkei pysykään ihan sävelessä. Pää keikkuu puolelta toiselle, ilme on iloinen. Sanojen tauotessa hetkeksi pelkäksi instrumenttien melodiaksi tummaverikkö imaisee hieman alahuultaan toiselta puolelta suunsa sisälle ja puree huulta kevyesti.

Solistin alkaessa laulaa jälleen Clara suuntaa askeleensa kohti makuuhuonetta. Pukeutumisen aika.

✲

Taksin takapenkin ikkunat ovat tummennetut. Sisällä haisee tupakankäry, edellinen asiakas oli polttanut tupakkaa, niin taksikuski väittää. Oikeasti tämä oli itse polttanut vaikka se on kiellettyä.

Clara katselee ikkunasta ulos ja taputtelee etusormillaan kirjekuorilaukkuaan (laukku on musta ja siinä on valkoista pitsiä). Hän nyrpistää pientä nykerönenäänsä – hän inhoaa tupakan hajua syvästi.

Clara on nostanut oikean polvensa vasemman polven päälle. Hän heiluttaa nilkkaansa pienesti. Mustat ja pitsiset korkokengät peittävät sukkahousuihin tullee silmäpaon. Musta trenssitakki peittää tummaverikön asun

Taksi pysähtyy, se on saapunut määränpäähänsä. Clara pidättelee huokaisua. Hän ei malta odottaa, että pääsee ulos haisevasta kulkuneuvosta ja saa vetää keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa.

[tirsu]

A/N: Tällä kertaa vain kaksi osaa, ihan tarkoituksella.


Clara ojentaa takkinsa narikan pitäjälle paljastaen siten yllään olevan mustavalkoisen pitsimekon. Mekon korkea kaulus on valkoista pitsiä (niin paljon pitsiä!), ja kaulukseen on ommeltu kiinni suurehko rintaneula, jonka hopeiset kehykset kiertävät tummansinistä safiiria (joka on ilmiselvästi lasijäljitelmä). Uhkean rintamuksen kohdalta pitsi muuttuu mustaksi, sen kevyesti aaltoileva helma ylettyy polviin asti. Asu pukee Claraa.

Tummat hiukset ovat suurilla ja ilmavilla kiharoilla. Clara on asettanut yksinkertaisen ja kaksikymmentä lukua henkivä otsakorun päähänsä. Korvissa roikkuu otsakorun kanssa yhteen sopivat hennot orvokkikorvakorut.

Clara sujauttaa narikan pitäjältä saadun lipukkeen laukkuunsa. Liikkuessaan edemmäs ravintolan aulassa hän silmäilee vaivihkaa ympärilleen. Kaikki ravintolassa huutaa pelkkää loistokkuutta ja glamouria.

✲

Ravintolan puolella on himmeä valaistus, mitä luultavimminkin tuomassa romanttista tunnelmaa. Jokaisessa pöydässä on pyöreä maljakko, jossa on vedessä kelluva kynttilä. Veden alla on muutamasta orkideasta tehty asetelma ja maljakon pohja on täynnä helmiä.

Clara laskee menun takaisin pöydälle. Ilme hänen kasvoillaan on vakava, kun hän antaa katseensa kiertää ravintolan muissa asiakkaissa ja vintagea henkivässä sisustuksessa. Hän näyttää etsivän jotain, mutta mikään ei vaikuta kuitenkaan kiinnittävän hänen huomiotaan paria sekuntia pidemmäksi.

Suutaan mutristaen Clara ristii kätensä pöytää vasten. Hän nojaa hieman edemmäs.

>> No niin >>, Clara puhuu hiljaa. >> Kerropa minulle tarkalleen ottaen miksi me olemme täällä? Ketä me olemme oikein pitämässä silmällä? >>

[tirsu]

Nielaisen pienesti. En ole koskaan ennen tehnyt mitään tällaista, enkä ole varma toiminko oikein vai en vaikka tein taustatutkimusta. Paras ratkaisu on esittää itsevarmaa.

>> Ah aivan, siitä >>, sanon.

Clara kurtistaa kulmiaan. Hän näyttää epäileväiseltä ja siltä kuin ei tulisi tykkäämään jatkosta.

>> Minä valehtelin, emme me ole täällä ketään vakoilemassa >>, kerron.
>> Niinkö? Miksi sitten? >> Clara kysyy.

Nielen automaattisen vastaukseni. Olisi pelkkää typeryyttä huomauttaa kysymyksen olevan typerä, sillä asian pitäisi olla yksinkertainen – niin kuin se onkin.

>> Halusin yllättää sinut illallisella, sillä sellaistahan normaaleissa suhteissa tehdään >>, selitän. >> Ja mikä olisi sen parempi päivä kuin vuosipäivämme sellaiseen yllätykseen? >>
Clara näyttää yllättyneeltä - hyvä. >> Sinä muistit? >>

✲

Kohotan toista kulmaani. Miksi Clara kuulostaa noin yllättyneeltä, että muistin vuosipäivämme? Miksi hän on olettanut, että en muista?

>> Tietenkin muistan >>, sanon hitaasti. >> Miksen muistaisi? >>
Clara kohauttaa olkiaan. >> Tämä on kolmas vuosipäivämme, etkä ole edellisillä kerroilla näyttänyt merkkiäkään, että muistaisit, joten… Ajattelin, ettei se ole niin tärkeä asia, että olisit tallettanut sen muistiisi. >>
En tiedä pitäisikö minun olla loukkaantunut vai ei, kun Clara on ajatellut moista. >> Tietenkin se on minulle tärkeää. Minä vain… No, en osaa tällaisia asioita. Seurusteluasioita, rakkausasioita… >>

Clara näyttää hämmentyneeltä sekä syylliseltä. Hän raapii niskaansa ja puree pienesti alahuultansa.

>> Minä… en ajatellut asiaa tuolta kantilta >>, Clara lausuu. >> Anteeksi. >>

✲

Tarjoilijan otettua tilauksemme ja poistuttua paikalta keskityn jälleen Claraan. Hänestä näkee hyvin, että hänellä on huono omatunto sen vuoksi, mitä hän oli ajatellut. Se on turhaa.

>> Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi >>, sanon.
>> Tarvitseepas. Olin hölmö, kun en tajunnut ajatella asiaa siltä kantilta. Anteeksi >>, Clara kuulostaa hieman ahdistuneelta.
>> Hy… Saat anteeksi >>, sanon toivoen, että asia olisi sillä selvä.
Claran kasvot kirkastuvat. >> Minä korvaan tämän sinulle. >>
>> Öhm, ei sinun tarvitse >>, totean.

Clara ei vastaa enää mitään. Hän vain hymyilee ja näyttää tyytyväiseltä. Mikä on oikein hyvä. Parisuhde asiat ovat minulle helpompia, kun kaikki on kuten pitää. Ei tarvitse vaivata päätään turhalla draamalla.

[tirsu]

Clara lopettelee pääruokaansa. Ilta on sujunut siihen mennessä hyvin. Clara ei ole maininnut kertakaan ”mokaansa”, joka on hyvä asia. Saman asian vatvominen on todella turhauttavaa sekä hukattua aikaa. Yksi suhteessa elämisen huonoista puolista, mutta olen valmis sietämään sen Claran vuoksi.

Tarjoilija on lähestymässä pöytäämme, joten heilautan pienesti kättäni viestittääkseni, että haluamme olla rauhassa. Nainen nyökkää ymmärtävästi ja suuntaa toisen pöytänsä luo.

>> Tuota >>, sanon, >> minulla on sinulle jotain pientä. >>
>> Niinkö? >> Claran äänestä kuultaa uteliaisuus.
>> Kyllä, sillä sehän on tapana tällaisina päivinä, eikö? Ainakin John ja Mary väittivät, niin, joten… >>, selitän.
>> Sherlock >>, Clara sanoo ainoastaan.
Virnistän lammasmaisesti. >> Aivan niin. Siispä, se lahja. >>

✲

Kaivan lahjan varoen puvuntakkini taskusta esille. Se on pienehkö, mintunvihreä, rasia kannella. Ojennan sen Claralle.

Hän hypistelee rasiaa kädessään ja katselee sitä kiinnostuneena. Hän hipaisee etusormellaan kannessa koristeena olevaa satiinirusettia, joka on sävy sävyyn rasian kanssa.

Kauanko yhtä rasiaa tarvitsee ihailla? Onko se jokin käytäntö? Olisi sittenkin pitänyt valita pieni lahjapussi – jos niin voisi tehdä edes, en tiedä.

Hiveltyään hieman rasian samettista pintaa Clara alkaa varoen hivuttaa kantta paikoiltaan.
Nähtyään rasian sisällön hän vilkaisee minua nopeasti ja sitten jälleen rasian sisältöä.

Jostain syystä vatsaani kouraisee. Nielaisen. Onkohan Claran reaktio hyvä vai huono juttu?

Pieni hymyn kare nousee Claran huulille. >> Voi Sherlock! >>

✲

>> Se on aika vaatimaton, tiedän sen >>, sanon raapien takaraivoani. >> Valitsin sen itse – ja jos et pidä siitä, sen voi vaihtaa toiseen, par…>>
>> Sherlock, rauhoitu. Lahja on ihana. Pidän - ei, rakastan sitä paljon >>, Clara sanoo.
>> Niinkö? >> kysyn.
>> Todellakin >>, Clara vastaa.

Hymyilen pienesti. Clara on tosissaan. Huomaisin kyllä, jos hän valehtelisi. Hänellä on tietyt maneerit, kun hän valehtelee.

>> Niiden silmät ovat aitoja peridootteja >>, kerron, >> sekä korvakoruissa, että kaulakorussa. >>
>> Olivatko ne kalliit? Sinun ei olisi pitänyt… >>, Clara kuulostaa huolestuneelta.
>> Ymmärrykseni mukaan lahjojen hintoja ei kuulu kertoa >>, totean.
Clara naurahtaa. >> Olet oikeassa. Voi, nämä ovat ihanat! >>
>> Hyvä. Pelkäsin jo, että pitäisit niitä lapsellisina >>, mumisen.

A/N: Peridootti

[tirsu]

Clara räpyttelee silmiään ihmeissään. >> Niinkö? Miksi ihmeessä? >>
>> No koska… Kukaan aikuinen ei taida ostaa tuollaisia toiselle aikuiselle. Myyjäkin luuli, että ne ovat lapselle >>, kerron tuntien oloni hitusen kiusaantuneeksi.
>> Sherlock >>, Clara sanoo ja kurottuu tarttumaan minua kädestä. >> Ne eivät ole lapselliset. Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Minä tiedän mitä mehiläiset tarkoittavat sinulle ja haaveesi niiden suhteen. Siksi tämä lahja on minulle todella arvokas. >>

Nyt tunnen oloni enemmän kiusaantuneeksi. Tämä on ottanut turhan tunteellisen suunnan, enkä pidä siitä. Vaikka olen, pakko myöntää – vaikkakin vastentahtoisesti – hiukan liikuttunut Claran sanojen johdosta.

>> Ja katso nyt, ne ovat niin suloiset! Voi että >>, Clara näyttää mehiläiskorujaan minulle.

✲



Ravintolan tanssialueella ei ole paljoa tanssijoita, vain muutama pariskunta meidän lisäksi. Clara nojaa päätänsä rintamustani vasten. Nykyään hän liikkuu sulavasti tanssilattialla. Vaikka eipä hänen tanssiaskelissa aiemmin erityisemmin vikaa ollut, ne olivat ihan hyvät. Mutta nyt ne olivat ammattimaiset, kiitos minun opetukseni.

Minun on suljettava silmäni, jotta en ala käydä muita tanssilattian pareja läpi ja päättele heidän nykyistä elämäntilannetta. En usko sen tai töiden ajattelemisen olevan luvallista vuosipäivänvietossa. Koko huomioni on oltava Clarassa.

Hänen siro keho omaani vasten tuntuu ihan mukavalta. En olisi koskaan uskonut nauttivani tällaisesta läheisyydestä jonkun kanssa. Yleensä toisten kosketukset inhottavat minua. Tuttujen kosketuksen siedän, mutten pidä siitä.

✲

Nainen oikealla pettää aviomiestään tämän pomon kanssa. Eikä pomokaan ole puhdas pulmunen, hänellä on vaimo ja kaksoset, muutama päivä sitten syntyneet.

Miehellä on housujen lahkeissa puklutahra, josta tämä ei ilmiselvästi tiedä. Silmien alla on unettomien öiden jättämät pussit, joita on yritetty peittää meikkivoiteella. Ja mitä tulee kaksosiin, no satuin kuulemaan, kun hän puhui puhelimessa ulkona meidän...

Hetkinen. Ei, tätähän minä en saanut tehdä. En nyt. Missä välissä edes avasin silmäni? Parempi sulkea ne jälleen, niin pystyn keskittymään tärkeimpään eli Claraan.

>> Sherlock >>, Clara sanoo siinä samassa, mikä saa minut säpsähtämään pienesti. >> Päättele niin paljoin kun haluat, ei minua haittaa. >>

Okei. Karmivaa.

[tirsu]

Clara imee jälkiruokalusikkaansa keskittyneenä. Näyttävästi hän koettaa saada kaiken mahdollisen makuelämyksen irti viimeisestä palasestaan piparminttusuklaamoussekakkua. Silmäluomet värähtävät nautinnosta.

>> Eikö sinulle maistu? >> Clara kysyy avattuaan silmänsä.

Vilkaisen edessäni olevaa posliinikuppia, jossa on jälkiruokani, kaakaovanukas kinuskisydämellä. Olen maistanut siitä pari lusikallista. Se ei ole minun suuni makuun, mutta ei se erityisen pahaakaan ole.

>> Ei oikeastaan >>, sanon hieman pahoittelevasti. >> Saat syödä sen, jos haluat. >>
Clara kohauttaa olkapäitään. >> Hyvä on. >>

Työnnän jälkiruokani Claralle. Hän ottaa lusikan käteensä ja nostaa kupin aluslautaselta.

>> Mmm, makeaa >>, Clara huokaa maistettuaan vanukasta.
>> Hyvä jos kelpaa >>, totean.
>> Kelpaa todellakin >>, Clara hymyilee pienoisesti. >> Nyt, kerropa niistä päätelmistäsi mitä teit muista asiakkaista. >>

✲


Astuessamme ulos ravintolasta Clara vetää keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa. Sormiani syyhyttää, mieleni tekisi laittaa tupakaksi. Tartun kuitenkin vain Claraa kädestä kiinni, jotta en sortuisi (toisaalta, eipä minulla ole tupakka-askia mukana, joten vaikea sitä olisi sortua ilman sitä).

Clara hymyilee minulle lämpimästi, mikä saa vatsanpohjassani muljahtelemaan. Kuka olisi ikinä uskonut, että sellainenkin voisi tuntua mukavalta? Muljahtelu ei nimittäin kuulosta mitenkään mukavalta.

>> Kävelläänkö kotiin vai haluatko ehdottomasti taksin? >> kysyn katsellen vasemmalle ja oikealle taksia etsien.
>> Kävely kuulostaa kivalta >>, Clara vastaa ja nyrpistää nenäänsä (hän ajattelee ilmiselvästi taksikuskia, joka meidät toi ravintolalle).

Ylitämme tien ja lähdemme kulkemaan lyhintä reittiä pitkin kohti Baker Street’ä. 

✲

Vauhtimme on hidasta – kuin meillä ei olisi kiire yhtään minnekään. Ja eihän meillä olekaan. (Tein Lestradelle selväksi, ettei minua saa häiritä tänään missään olosuhteissa. Sama koskee Mycroftia ja rouva H:ta. Tänään on minun ja Claran päivä olla kahdestaan ja rauhassa. Sellainenhan on romanttista.)

Clara nojaa päätänsä olkavarteeni. Emme kulje enää käsi kädessä, Clara on kietonut kätensä minun käteni ympärille kevyesti.

Sen perusteella, mitä olen asiaa tutkinut, se on erittäin yleinen tapa pariskunnille. Varsinkin, jos kyseessä on erittäin romanttinen kävelyretki (vai sittenkin hetki?).

Onhan se mukava tapa, mutta tuntisin oloni kiusaantuneeksi, jos kävelisimme näin usein. Mutta minähän olenkin tunneköyhä ihminen, joten…

[tirsu]

Loppumatkan juoksemme kotiin, sillä sade on alkanut piiskata Lontoota. Vaikkei matka olekaan kovin pitkä, ehdimme kastua läpimäriksi.

Siitä huolimatta Clara nauraa. Hän ei edes välitä vaikka hänen meikkinsä ovat levinneet (pitänee käskeä joku ostamaan hänelle vedenkestävää meikkiä). Siinä on vaikeaa kenenkään murjottaa sään äkillisen muutoksen takia.

Koska emme näemmä ole tarpeeksi märkiä, saamme päällemme reilusti vettä lätäköstä, kiitos ohitsemme kaahaavan taksin. Kiroan ääneen, Clara näyttää taksikuskille keskisormeaan.

Avaan oven ja Clara pujahtaa sisälle. Hän riisuu kenkänsä ja nostaa ne syliinsä. Seuraan hänen perässään rappuset ylös.

Clara ei riisu takkiaan naulakkoon vaan hän suuntaa keittiöön. Teen samoin asiaa sen kummemmin ajattelematta.

✲

Clara on asettanut kenkämme nätisti kylpyhuoneen lattialle, likapyykkikorin viereen, kuivumaan. Takit ja vaatteet on ripustettu roikkumaan pyykkitelineeseen ja suihkuverhotankoon. Sukkahousut on heitetty roskiin.

Seison katsomassa, kun Clara puhdistaa kasvonsa meikeistä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hänen kasvojensa luonnollisuus kuoriutuu hitaasti meikkien alta. Hän näyttää kauniilta ilman meikkejä, että meikkien kanssa. Meikkien kanssa hän vain korostaa kauneuttaan entisestään.

Kuivattuaan kasvonsa Clara tulee luokseni huulillaan pienoinen hymy. Hän hymyilee usein. Pidän siitä, todella paljon.

Käteni liikkuu melkein itsestään Claran kosteisiin hiuksiin. Hieron hitaasti peukalollani hänen pyöreää poskipäätään. Ele saa Claran sulkemaan silmänsä. Hänen ripsensä ovat tuuheat ja pitkät.

Kumarrun eteenpäin. Liitän huulemme yhteen.

✲

Kiedon vapaana olevan käteni Claran vyötärölle. Hänen ihonsa on pehmeä sormieni alla. En voi olla hivelemättä hänen ihoaan.

Clara hymisee huuliani vasten. Hän nostaa toisen kätensä rintakehääni vasten. Se tuntuu lämpimältä sateen kylmettämää kehoani vasten.

Saatuani luvan livautan kieleni Claran suuhun. Se on harvinaista, sillä emme erityisesti kumpikaan perustu siitä. Toisinaan, hetken viemänä, saatamme intoutua tekemään niin. Silloinkin pienesti, toistemme kielenkärkiä hellien.

Claran oikea käsi liikkuu selkääni pitkin, lapaluiden kohdalta aina alaselkään asti. Pikkusormi hipaisee kuin vahingossa paljasta pakaraa.

Syke nousee. Endorfiinit jylläävät hermostossa. Jalkovälissä tuntuu nytkähdys, paisuvaiskudos alkaa täyttyä verestä.

Keittiöstä kuuluva kimakka vihellys keskeyttää kaiken. Teevesi on kiehunut.

[tirsu]

Clara seisoo keittiötason luona kaatamassa vettä kahteen mukiin. Hänen yllään on tummansininen froteekylpytakki. Hiuksensa hän on sitonut löysästi kiinni, muutamia suortuvia on jo ehtinyt karkaamaan.

Istun nojatuolissani taputtaen etusormiani yhteen. Tukala tunne siittimessä alkaa helpottaa viimeinkin.

>> Kas tässä >>, Clara ojentaa minulle vihreän mukin, jossa on joskus lukenut jotain (mukamas) hauskaa – se taitaa olla Johnin jäljiltä.

Nyökäytän päätäni kiitokseksi. Kohotan toista kulmaani, kun Clara istahtaakin syliini sen sijaan, että menisi omalle paikalleen. Hän tekee olonsa mukavaksi ja nojaa rennonoloisena päätänsä olkapäätäni vasten. Hänen hiuksensa tuntuvat kutittavilta poskeani vasten.

Nenääni tunkeutuu Claran ominaistuoksu, johon on sekoittunut hitusen hajuveden tuoksua. Salviaa sekoittuneena vaniljaan.

✲

Clara on käpertynyt nojatuolilleni. Hän pitelee käsissään teemukiaan, joka on tyhjä – hän ei ole jaksanut siirtää sitä pöydälle.

Kuulen hänen hyminänsä viulunsoittoni lävitse. Ei hän hymise kovaäänisesti, minulla nyt vain sattuu olemaan hyvä kuulo. Niin kuin koiralla, Mycroft sanoo aina. Hän nyrpistää kasvojaan aina sanoessaan niin, mutta hänen äänensä paljastaa hänet.

Ulkona sataa yhä, pisarat ropisevat äänekkäästi ikkunoita vasten. Katulamput palaavat valaisten illan pimentämiä teitä. Ummistan silmäni ikkunasta aukeavalle näkymälle ja käännän selkäni sateen valloittamalle ikkunalle.

Uppoudun soittamaani sävelmään ja Claran hyminään. Suljen kaiken muun ulkopuolelle. Jopa minulle tekee hyvää välillä vain keskittyä yhteen ainoaan hetkeen ja olla huomaamatta kaikkea.

✲

Pyjamatopin ja –shortsien sijaan Clara pukee yllensä lämpimän flanellipyjaman. Se on täynnä kuvia lumiukosta, joka oli jossain elokuvassa, josta Rosie tykkää. (Rosien vuoksi opettelin soittamaan sen elokuvan tunnuskappaleen. Minusta se on ärsyttävää, mutta Clara pitää sitä erittäin suloisena.)

Nojaan sängynpäätyyn taputellen käsiäni kärsimättömästi polviani vasten. Vieroitusoireita. Ei niinkään nikotiinin puutteesta (mutta siitäkin) vaan enempi työn puutteesta. Olen aina inhonnut hetkiä, jolloin minulla ei ole mitään työn alla – tänään se oli vain tietoinen valinta. Toivottavasti Clara arvostaa sitä, sillä kenenkään muun takia en tekisi niin.

Clara avaa hiuksensa, laskee hiuslenkin pöydälle ja käy omalle paikalleen. Hymyillen hän suukottaa poskeani.

>> Rakastan sinua. >>

✲

>> Aivan, aivan, minäkin sinua >>, mumisen kun minua ravistetaan olkapäästä.

Menee hetki ennen kuin havahdun siihen, että en näe unta. En ole unessa enää edes, sillä minut on herätetty. Ilmiselvästi.

Kohottaudun hitaasti pystyyn ja kohtaan Claran katseen. >> Mitä? >>
>> Tohtori laittoi viestiä >>, Clara ilmoittaa tunkien kännykkänsä käteeni.

Siristän silmiäni kännykän näytön yhtäkkiselle kirkkaudelle pimeydessä. Kuvassa on pikkuruiset kasvot, jotka ovat ruttuiset. Pientä päälakea komistaa tuuhea musta hiuspehko.

>> Vauva >>, totean hivenen hölmistyneenä.
>> Niin, eikö olekin suloinen pikku tyttö? >> Clara ihastelee. >> Sen alapuolella on toinen kuva. >>

Nyökkään pienesti ja selaan alemmas. Toinen kuva vauvasta, mutta vauva on ilmiselvästi eri.

>> Kaksoset >>, sanon hitaasti. >> Kenen kaksoset? >>

✲

>> Tohtori kysyy haluammeko tulla katsomaan vauvoja >>, Clara lukee, >> ja että haluammeko jäädä vähän pidemmäksi aikaa, pienelle seikkailulle. >>
Kurtistan kulmiani. >> Miten se oikein toimisi? Ei niin pienten vauvojen kanssa voi lähteä seikkailemaan. >>
>> En usko, että hän ottaa vauvat mukaan >>, Clara vakuuttaa.

Minua hieman epäilyttää, mutta Clara tuntee Tohtorin minua huomattavasti paremmin, joten uskon häntä. Vaikka ei hänen ”en usko” ole ihan vakuuttava, varma tieto on paljon parempaa. Ja vakuuttavampaa.

>> Menemmekö? Ainakin vauvoja katsomaan >>, Clara kysyy.
>> Mennään, mutta aamulla vasta. Haluan nukkua >>, sanon.
>> Tietysti >>, Clara nyökkää kirjoittaen vastausta.

Käyn takaisin makuulle. Laitettuaan kännykkänsä pois Clara kiepsahtaa haukotellen kainalooni.

Aamulla odottaa uusi seikkailu.