Ficin nimi: Aikuiset sanois sitä tyhmyydeks
Kirjoittaja: mercyleahka
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: huumori/draama/?
Yhteenveto: Miun absurdi elämä raapaleina... Tietystikään tarinat eivät ole ihan yks yhteen oikean elämän kanssa, mutta vaikutteita saavat miun arkielämästä.
Otsikko on Pyhimyksen biisistä Äiti anna anteeks Pettymys-levyltä. Tähän aloitukseen saattaa (toivottavasti!) kertyä enemmänkin raapaleita, kun vauhtiin pääsen. Sekalainen kokoelma siis. Elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta.
#deep
Mä rekisteröin sen mun silmänurkastani. Se seisoi keittiössä mietteliään näköisenä, kotipaidassa ja lököttävissä kollareissa. Sen leuka oli painunut vasten rintaa ja kädet roikkuivat rentoina. Mä rötkötin sohvalla rennossa datausasennossa, läppäri tasapainotettuna mun polven päälle ja toinen jalka suorana olkkarin pöydällä.
Työnsin kuulokkeet korvilta kaulalle ja käännyin vähän sitä päin. Se ei vielä kiinnittänyt mitään huomiota muhun, oli edelleen ajatuksissaan.
”Mitäs?” kysyin, koska selkeästi sillä oli jotain mielessään.
Se kääntyi muhun päin, silmät olivat vakavat ja ilme vähän sellainen, että se oli ollut jossain hyvin kaukana. Sitten se avasi suunsa, ja sieltähän se totuus elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta sellaisesta tuli.
”Kikkelis kokkelis.”
A/N: Että sellaista tällä kertaa...
Enkä tiedä jatkuuko häsäotsikointi, nyt tuntui vain tilanteeseen sopivalta.
