Kirjoittaja Aihe: Värien laulua l fantasia, kansansadut, draama l S l Neirin/Senka l ficlet  (Luettu 1500 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 466
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Värien laulua
Kirjoittaja: Secu
Fandom: originaali
Paritus: Neirin/Senka
Genre: fantasia, kansansadut, tunnelmoiva draama
Ikäraja: S
Haasteet:
Otsikoinnin iloja: tekstilainausotsikko
Jumalainen väliintulo
Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 5/2017 - Kohtaaminen
A/N: Tämä on Ajantekijän (K-15) inspiroima spin-off. Haastoin itseni kokeilemaan vaihteeksi preesens-muotoa. Mikä kuitenkin tärkeintä, niin tämä on syntymäpäivälahja kinokolle ^^





Sammalmättään kähäräiselle untuvalle, maan hauraalle pilvelle, laskeutuu yksinäinen lehti. Aamuruskon sävyjä sykkivä vaahteran kauniinmuotoinen tytär saa pian komeasta iltahämärää hohkaavasta veljestään seuraa. Alla hengittää kiteisillä korsillaan kylmänvalkea taivashiekka.

Vieressä kiemurtelee helminauha, hiljalleen maata viistävä. Alkuun ovat jäljet tuulen piirtoihin maalautuvia leijuen tyrskiviä värilieskoja. Vähä vähältä vahvistuu puuskien voima ja levittäytyy viimavirtojen syli, jonne sävyt hälveten haipuvat. Uteliaiden varpujen rihmaisten oksien vierille painautuvat tummuvat, uurteet kaivertavat askelet. Kynsi riipaisee neidon rasahtelevaa punaa, ja kulkija pysähtyy. 

Kujeellisiin suupieliin virtaa hymyn vallattomasti kuohuva koski. Sisarukset, vaahteran jälkeläiset, muistuttavat ääriviivoiltansa eräästä: metsän mäistä muovautuvista viiksistä, turkkiin takertuvista kivien hippusista muotonsa luovista täplistä, kruunun koristamista tupsupäisistä korvista. Odottavalla pörhöiset posket, kuusenmoiset korvat, välissä keinahtelee kruunu, kävyistä ajattomuudella pehmeäksi kerrostuva häntä.

Latvojen takaa, rungonkaarelta, neulasten merestä ja männynhavujen suvanteista puhaltuu tanssien pyörteille kehräytynyttä hopeaista taivashiekkaa. Valkeista hiukkasista kasautuneen hahmon viiksien välistä kantautuu sanojen säestämä naurahdus:

Punahäntäprinssi Senka.
Hopeahärmäprinssi Neirin, kiljaisee vastaukseksi odottanut.

Olet maalannut maailman hyvällä, hymyilee huulillaan Neirin.
Värilläsi hyvä vankistukoon, haukahtaa Senka.

Tavanneet kumartavat mielen kruunuineen, mutta kauempaa eivät levottomat varro. Liitävät pian tassut nuortuen rinnakkain, loimuavat sisimmät syleillen.

Jää maailmaan veljesvirtauksien painumien polku, josta tuuli hyörittää kaulakorun Senkalle, harmaaksi uupuneelle turkille. Punerruksenkaltaisia karvoja sykkii harvakseen voimien varastoijina ja lehtisydämen värivirtojen lyöntien jatkajina, muutoin on pörröinen peite tuhkaharsolla valeltua. Värien valajina tassut mustaksi varisevat ja hännänpää valkoiseksi vaalenee. Jää aika Neirinille, niin pysähtyy Senkan iäisyyteen kolmeksi vuodenkiertymäksi. Yö on tavanneilla jäljellä pyörittää koruun uusia hetkiä.

Taivashiekka pyyhkisi tassujen painaumat taivaiden muistin varaan, mutta henkimaailmassa ne ikuistuvat. Uskotaan taivaanmeren tähtien sykähtelevän väkevämmin, kun kahden kohtaamisen helminauhat vahvistuvat hohtamaan näkyvissä. Lentävät tähdissä Neirinin hymyilevät kasvot ja Senkan riemusta hyppäävän kehon äärien valoviivoitukset. Tuulessa saattaa aistia rakastavaisten naurun, jos osaa kuunnella värien laulua.
« Viimeksi muokattu: 12.01.2019 15:18:57 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 446
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Terveisiä Kommenttikampanjasta! Olipa mielenkiintoista välillä kurkistaa tänne originaalienkin puolelle.
Oho, olipas tämä runollinen! Enpä olekaan aikoihin tällaista lukenut, joten oli kiva välillä taas avartaa omaa lukumaailmaansa tällaisenkin puolelle. En ollut tuota aikaisempaa/samaan maailmaan sijoittuvaa osaa lukenut, joten en sinänsä ihan tiennyt paljoakaan näistä hahmoista, mutta kyllähän he nyt tässä yhden tekstin ajan sopivan oikein hyvin tähän luotuun maailmaansa.

Joskus tämän runollisuuden takia oli oikeastaan vähän jopa vaikea pysyä perässä, että mitä tapahtui (ehdin esimerkiksi tässä kohtaa: Jää maailmaan veljesvirtauksien painumien polku jo luulla, että onko nää oikeasti veljeksiä keskenään ja mitäs ihmettä), kun kaikki oli selitetty niin kiemurrellen. Mutta ehkä se on vaan, kun en ole tottunut tällaiseen (miten niin luen liikaa pelkkää ihmissuhdedraamailua, haha). Ehkä olisi pitänyt tutustua ns. alkuperäisteokseen ennen tämän lukemista ymmärtääkseen kaikkea.

Kieli oli todella taidokkaasti käytettyä, yllätyin monissa kohdissa sanakauneuden mahdollisuuksista. Kauniita kielikuvia ja taianomainen tunnelma välittyi lukijalle asti hyvin. Enemmän tämä olikin selvästi sellainen pehmeä tunnelmointipätkä kuin draama.
Lainaus
Kujeellisiin suupieliin virtaa hymyn vallattomasti kuohuva koski.
Varsinkin tää oli jotenkin tosi hienosti ilmaistu, tykästyin täysillä! ^^ Muutenkin sulla on kyllä sana hallussa, kun niin nättejä maisemia maalailit, että ne näki hyvin edessään.

Kiitos tästä, oli oikein mukava tunnelmointi näin iltamyöhään! ^^
Hyppää mukaan!


(Ava & banneri by Sokerisiipi)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 466
  • ava © Johanna Tarkela
Grenade, kiitos paljon kommentistasi! ^^ Mukavaa, että valitsit vaihteeksi originaalin, ja erityisesti tämän, koska teksti ei ole helpoimmasta päästä.

Olen oikeastaan iloisen hämmentynyt, jos tästä sai edes jotain tapahtumista ja hahmoista irti ja lukukokemus oli nautittava ^^ Lyhyesti avattuna kyse on personifikoidusta syksystä ja talvesta, jotka tapaavat alkutalven saapuessa ja syksyn päättyessä. Syksy, Senka, on kettu ja talvi, Neirin, on ilves. Eivät ole veljeksiä muuten kuin velvollisuutensa osalta: vaihtavat vuodenaikaa, mutta läheisiä kuin veljekset kyllä ^^ Yritin sillä veljesvirtauksilla kuvata noiden läheisyyttä ja käyttää synonyymia jäljille ja askeleille, mutta lukijalle se kieltämättä voi kuulostaa hämmentävältä ja vaikeatajuiselta.

Todella ilahduttavaa saada noin valtavasti kehuja kauniista kielestä, kiitos paljon! Tuon hetken voisi lukea pelkästään kielellisenä nautiskeluna ilman analysointeja, vaikka sanomakin tuosta toki löytyy: värit kaunistavat maailmaa eli tekevät siitä hyvän ja suvaitsevaisemman. Ajattelin tässä kohtaa ihonvärejä, eri kansalaisuuksia. Kettu ja ilveshän ovat eri rotua ja tuovat maailmaan eri värit. Pieni toive samanarvoisuuden puolesta väristä ja kansalaisuudesta riippumatta ^^ Jos kaikki värit hyväksyy, kuulee värien laulun.

Kiitos vielä rakentavasta palautteesta, kehuista ja tekstiin paneutumisesta, vaikka se ei ihan ominta aluetta ollutkaan ^^ Olen iloinen, jos lukemisen jälkeen jäi hyvälle mielelle, eikä turhautunut liian monimutkaisiin sanakäänteisiin.

Lämmitti alkuyötäni, kiitos ^^
« Viimeksi muokattu: 12.03.2017 13:33:28 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 232
Päivää! Tämmöisten vähän vanhempien tekstien löytäminen stalkkerinapin kautta on mun lempipuuhaa Finissä, ja ilman sitä en tähänkään olisi varmaan törmännyt. Fantasiatekstejä oon hävettävän vähän lukenut, joten sen ja kansansatujen maininnan ansiosta päädyin tämän ihastuttavan tekstin lukemaan. En tämän spin-offin alkuperäisteosta ole lukenut, mutta ei se ainakaan tuntunut lukemista hidastavan. Täytyy kyllä tutustua siihenkin ensi tilassa ja vaikkapa sitten palata tämänkin pariin uudemman kerran.

Pidin todella paljon tämän runollisesta tunnelmasta. Runsas ja yksityiskohtainen luonnon kuvailu oli tässä tosi upeaa, ja se osaltaan lisäsi sitä runollisuuden tunnelmaa. Muutenkin kieltä oli tässä käytetty erittäin taidokkaasti, suomen kielen rikkaus ja sen tarjoamat mahdollisuudet muistuivat kyllä hyvin nopeasti mieleen. Vähän koukeroinen kieli sopi tähän mainiosti, se tavallaan lisäsi semmoista fantasia-aspektia, mistä pidin. Minunkin mielestäni tämä oli erinomainen tunnelmointiteksti! Senkan ja Neirinin kuvailu oli minusta hienoa ja pidin kovasti heidän syksy/talvi-dynamiikastaan. Tää on kieltämättä lukijan tarkkaavaisuutta vaativa teksti, mutta se ei lainkaan haitannut ainakaan mua.

Olipahan mielenkiintoinen lukukokemus! Pidin tästä kyllä kovasti, tämä oli kaunis ja valtavan tunnelmallinen teksti. Kiitos paljon tästä tekstistä!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend