Kirjoittaja Aihe: Kun kevääksi kääntyy (S • kevättunnelmia, Jani/Simo • spurttailua, 7/7 raapaletta)  (Luettu 10176 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


S • kevätsöpöilyä Janin ja Simon tapaan • 7/7 triplaraapaletta

Minä olen varmaan tullut hulluksi. Päätin nimittäin näin ex tempore osallistua Spurttiraapale IV -haasteen seitsemännelle kiekalle. Minun pitäisi oikeasti tehdä kaikkea muuta kuin kirjoitella tällaista hömpänpömppää, mutta inspiraatio iski aivan yllättäen, ja lisäksi kaipaan elämääni söpöilyä ja näitä miehiä ja kanavan kevättunnelmien purkamiselle. Olikohan siinä tarpeeksi monta huonoa syytä... ;D Oli varmaan. Näistä raapaleista olisi tarkoitus tulla tällaisia keväisen kevyitä, kevyen keväisiä, ja yritän hyödyntää haasteen inspiraatiosanoja kirjoitellessani. Raapaleet eivät vaadi kontekstia ollakseen ymmärrettävissä, vaan niiden on tarkoitus toimia ihan yksittäisinäkin; yhdistäviä tekijöitä ovat vain paritus ja kevätmiljöö.

Paljon kiitoksia jos päädyt lukemaan, arvostan sitä! ♥ Kommenteistakin ilahdun aina kovasti. Jani ja Simo ovat aikaisemmin esiintyneet shotissa Hetken hengähdys, S, mutta sitä ei tartte lukea päästäkseen sisään tähän sarjaan. // Vielä lisää Jania ja Simoa: Huh hellettä (ja hellyyttä), K-11.

// Tämä raapalesarja sijoittui vuoden 2017 Finipikareissa jaetulle 3. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa. Kiitos! :-*






300 sanaa • spurttisana kuukausi

Sivustaseuraajan silmin Janin oli helppo todeta, että kevätkuukaudet olivat Simon lempikuukausia.

Tuike Simon silmissä ei sammunut synkimpinäkään sydäntalven öinä, mutta kevään tullen se kirkastui ja sai uutta eloa. Jani löysi Simon usein jo tammikuussa lojumasta raukeana parveketuolissa; nauttimasta pikkuhiljaa keväiseksi taittuvasta taivaasta, yllättävän lämpimästä auringonpaisteesta ja lintujen uskaliaan pirteästä liverryksestä. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän Janista tuntui siltä, että Simo kävi sisätiloissa lähinnä nukkumassa – ja tietenkin töissä. Simo hiihti niin kauan kuin ladut olivat hiihtokelpoisia, ja sen jälkeen hän käveli, käveli ja käveli – ja hymyili kevättä tuikkivin silmin. Edes siitepölyallergia ei saanut Simoa pysymään sisällä.

Jos Janin olisi pitänyt veikata, mikä yksittäinen kuukausi oli Simon suosikki, hän olisi veikannut sitä kuukautta, kun oli tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista kevään ensimmäisille parvekekukille. Yleensä se kuukausi oli toukokuu, sillä useimmiten toukokuun loppuun mennessä heidän parvekkeensa kukkalaatikoista pilkisteli jo iloisenvärisiä tarhaorvokkeja. Jani seurasi aina yhtä huvittuneena, miten suurella rakkaudella ja huolella Simo hoivasi pikkuruista puutarhaansa.

”Mitäs virnuilet?” Simo kysyi eräänä toukokuisena iltapäivänä kukkalaatikon ääressä kyykkiessään ja vilkaisi virnistäen olkansa yli Jania, joka seisoi parvekkeen kynnyksellä kahvikuppi kädessään.

Jani pudisti päätään hymyillen. Simolla oli uudet kirkkaanoranssit puutarhahansikkaat, jotka sointuivat mitä mainioimmin yhteen vaaleanvihreän essun kanssa.

”No?” Simo naurahti ja nousi seisomaan pudistellen multaa essustaan. Hän pudotti kukkalaatikkoon kuokkansa – vai mikä ikinä se jättiläishaarukka olikaan – ja asteli Janin luo. ”Mikä sua nyt noin hymyilyttää?”

”Sulla on multaa poskessa”, Jani sanoi ja pyyhkäisi Simon vasenta poskea kämmenselällään. ”Sovitaan että vaikka se.”

Simo virnisti. ”Eikö jokaisella itseään kunnioittavalla parvekepuutarhurilla ole?”

Hetken he vain katselivat toisiaan. Kahvikupin kuumuus pisteli miellyttävästi Janin kämmentä, ja Simon veikeä katse lämmitti hänen vatsanpohjaansa. Lopulta Simo päätti hävitä tuijotuskilpailun ja kurkottaa suikkaamaan suukon Janin suupieleen. Jani oli vähällä läikyttää kahvinsa.

Jania hymyilytti vielä sittenkin, kun hän palasi sisälle tarkistamaan ruotsin kakkoskurssin sanakokeita. Ei hänkään sentään ollut aivan immuuni Simosta ja kevätauringosta huokuvalle positiivisuudelle.
« Viimeksi muokattu: 21.11.2018 12:57:03 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


300 sanaa • spurttisana nipistää

Simo röhnötti sohvannurkassa verkkareissa ja kulahtaneessa hupparissa, katsoi toisella silmällä Simpsoneita ja luki toisella uusinta National Geographicia. Hän piteli leukapielellään hammaslääkäristä saamaansa jääpussia, jonka oli tarkoitus helpottaa hampaanpoiston jälkeistä turvotusta ja kipua – häneltä oli nimittäin puolitoista tuntia sitten poistettu alaviisaudenhammas. Operaatio oli ollut kinkkinen, sillä hammas oli ollut enimmäkseen piilossa ikenen sisässä ja sen juuret olivat olleet ristissä. Jälkivaivat olivat sen mukaiset: kasvojen vasen puoli oli turvoksissa, ja leikkaushaava vuosi niin, että hoitajan antamat tufferit olivat jo loppuneet ja Simon oli pitänyt siirtyä vanulappuihin. Kipua ei onneksi ollut, sillä puudutusaine vaikutti yhä. Simo ei voinut olla nipistämättä poskeaan silloin tällöin – oli hassua, kun napakinkaan nipistys ei tuntunut.

Simo kohensi jääpussia ja nyki hupparin hihaa paremmin kämmenensä peitoksi, sillä hänen näppinsä alkoivat olla kohmeessa. Siinä laiskanlinnassa oli oikeastaan ihan hyvä olla, varsinkin kun iltapäiväksi oli luvattu rankkasadetta. Simo vilkaisi mikroaaltouunin kelloa. 15:35 – Janin pitäisi pian kotiutua töistä. Simo toivoi tämän ehtivän ennen sadetta.

Ei aikaakaan, kun ovi kävi ja Jani änkesi eteiseen reppu ja pyöräilykypärä kädessään. ”Moi! Mikä meininki?”

”Mikäs tässä lötkötellessä”, Simo naurahti. Vanutuppo suussa sai hänet kuulostamaan siltä kuin hän olisi purrut huultaan puhuessaan. ”Vielä puoli naamaa puuduksissa, ja verta pulppuaa kuin valtimokanyylista, mutta ei tässä hätää ole. Mä kävin hakemassa ne lääkkeet.”

”Hyvä juttu.”

Jani meni keittiöön, ja Simo kuuli lasin kilahduksen ja suhinaa, kun hanasta laskettiin vettä. Simo keräili koipensa lähemmäs vartaloaan siltä varalta, että Jani haluaisi liittyä köllöttelyseuraksi. Pian Jani istuutuikin viereen, mutta Simon tervehtimisen sijaan hän kurkotti sohvapöydälle ja asetti sille pienen lasin, jossa oli – leskenlehtiä. Simo tuijotti silmät pyöreinä iloisenkeltaisia, pirteänterhakkaita kukkia, joiden takana Homer Simpson nautiskeli parhaillaan donitsia.

Jani raapi niskaansa ja katseli jonnekin lattialistan tienoille. ”Niitä on tosi paljon siinä puron varrella, ja mä… No…”

Simo suli hymyyn, pani lehtensä syrjään ja pyydysti Janin käden omaansa. ”Ne on nättejä. Tosi kiva yllätys.”
« Viimeksi muokattu: 24.07.2017 21:25:53 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


300 sanaa • spurttisana tulipesä

Jani nuuhkaisi höyryä, jota kohosi hänen edessään olevasta keittokulhosta. Simo oli tehnyt kesäkeittoa, ja Jani oli päässyt istahtamaan valmiiseen pöytään töistä saavuttuaan. Simolla oli ollut yövuoro, eikä Jani voinut olla ihmettelemättä, miten tämä saattoi olla hereillä jo iltapäiväkahdelta – ja vieläpä pirteänä kuin peipponen. ”Mä vain heräsin siinä puolenpäivän kieppeillä ja tuumin, että tekisipä mieli kesäkeittoa, kohtahan on jo kesä”, oli Simo kuitannut hänen ihmettelynsä.

Eipä siinä valittamista ollut, sillä Janilla oli sudennälkä. Hänen lounaansa oli jäänyt kevyehköksi, sillä ruokalistalla oli ollut kalapuikkoja, joista hän ei vuosien yrittämisen jälkeenkään ollut oppinut pitämään. Kesäkeitto oli ilahduttava yllätys, etenkin Simon tekemänä. Siinä oli kaikki perinteisen kesäkeiton ainekset, mutta erityisen herkullisen keitosta teki Koskenlaskija, jolla Simo tapasi suurustaa liemen. Resepti oli Simon isoäidin.

”Mmm”, Jani mumisi ja nojautui tuolin selkämystä vasten, sillä keitto oli vielä liian kuumaa lusikoitavaksi.

Simo naurahti ja silitti jalallaan Janin nilkkaa pöydän alla. ”Sä näytät rättiväsyneeltä. Mitäs ahkerat opiskelijat tänään keksi sun pään menoksi?”

”Ihan kiltisti olivat. Normaalia perjantailevottomuutta, ei kummempaa.” Jani hiljeni hetkeksi ja siveli pöydänreunaa sormillaan, kunnes muisti jotain hauskaa. ”Ruotsin vitoskurssilla on yksi tyttö, joka harrastaa luovaa kirjoittamista kaikilla opiskelemillaan kielillä, ja se kyseli multa tänään, mikä on tulipesä ruotsiksi. Takka ei kelvannut, vaan se tarvitsi nimenomaan tulipesän. Fyysisistä sanakirjoista mä en löytänyt, ja netistä onnistuin kaivamaan sellaisen kuin brandhärd, mutta se on pikemminkin tulipesäke. Täytyy tutkia vielä.”

Simo kurtisti kulmiaan. ”Mikä edes on takka ruotsiksi?”

Jani naurahti. ”Mitä, etkö sä tiedä, eikö takka ole olennaisimpia sanoja kun te ohjaatte ruotsinkielisiä potilaita! Se on eldstad. Miten päivystyksessä meni?”

”Aika hiljaista. Ei onnettomuuksia. Aamuyöstä pari pään TT:tä, mutta kumpikaan ei osoittautunut infarktiksi eikä vuodoksi. Ihan hyvä yö siis.” Simo sekoitteli keittoaan ja maistoi sitä varoen lusikankärjestä. ”Tää alkaa olla jo syömäkelpoista…”

Jani nyökkäsi ja poimi lusikan. Hänellä oli työpäivänjälkeisestä väsymyksestä huolimatta levollinen olo. Kesäkeitto oli mukava alku viikonlopulle.
« Viimeksi muokattu: 25.09.2017 21:40:26 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


300 sanaa • spurttisana hillitön

Simo sai houkuteltua Janin kevään ensimmäisille jäätelöille, kun he olivat matkalla keskustaan viikonlopun ruokaostoksille. Matkan varrella olevaan puistoon oli vastikään avattu Ingmanin jäätelökioski, ja väenpaljouden perusteella se oli oikein tervetullut piristysruiske lämpeneviin päiviin. Simosta tuntui, että puiston penkeillä istuskeli alati ihmisiä jäätelötötteröineen, joten oli jo korkea aika testata valikoima itse.

Heidän edellään jonotti muutama ihminen, joten heillä oli hyvin aikaa punnita vaihtoehtoja. Vanhanajan vanilja, rommi–rusina, mango–meloni, mutakakku, vadelmasorbetti…

”Valitaanko toisillemme?” Simo ehdotti ja pukkasi mietteliästä Jania käsivarteen. ”Mä nimittäin keksin jotain juuri sulle sopivaa.”

Jani kohotti kulmiaan. ”Ai keksit vai? Kunhan se ei ole polka, mä en välitä piparmintusta.”

”Ei ole, mä lupaan. Haluatko sä kuppiin? Mä taidan ottaa, helpompi syödä.”

”Joo, kuppi on hyvä.”

Simo nyökkäsi tyytyväisenä, ja Jani vilkaisi häntä epäluuloisen näköisenä.

”Haluatko sä oikeasti, että mä valitsen sulle?” Jani kysyi. ”Jos valitsisit itse vain, enhän mä osaa…”

Simo hipaisi Janin kättä ja hymyili. ”Hassu. Ei se ole niin tarkkaa. Mä lupaan tykätä mistä tahansa, mitä sä mulle valitset. Jopa Jaffa-jätskistä.” Simo tyrskähti kämmeneensä, ja Jani pudisti päätään huvittuneena.

x

He suuntasivat aukion laidalla olevalle penkille nauttimaan jäätelöitään. Simo oli saanut mascarpone–lemon–limen, josta hän oli ilahtunut kovasti, sillä hän ei ollut koskaan maistanut sitä. Janille hän oli valinnut kahta makua: pekaani–kinuskin, koska Jani piti pähkinöistä, ja sateenkaaren, koska keltapunavihreäraidallinen jäätelö näytti niin piristävältä.

”Tää on tosi hyvää. Sitruunaista”, Simo tuumasi hetken maisteltuaan ja vilkaisi hymyillen Janin annosta. ”Jos sä et jaksa syödä kaikkea, mä autan mielelläni… Onko se riemunkirjava mistään kotoisin?”

”Hyvää itse asiassa. Omenaa tai päärynää, mansikkaa ja… olisikohan vaniljaa. Raikasta.”

”No hyvä. Se ei varmaan sovi yhteen pekaani–kinuskin kanssa, mutta ainakin se on pirtsakkaa. Hassulla tavalla hillitöntä.”

Jani hymyili, pyydysti lusikkaansa sateenkaarijäätelöä ja lykkäsi sen Simon suuhun. Sitten hän painoi pikaisen suukon Simon niskan seutuville ja naurahti tämän korvaan: ”Itse olet hassulla tavalla hillitön.”

Simo tunsi punastuvansa.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2017 21:26:34 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


300 sanaa • spurttisana vielä

Janin silmät olivat väsyneet ja tuntuivat turvonneilta, kun hän tihrusti saksan rektioverbien listaa ja mietti, millaisia virkkeitä hän koostaisi niistä A-saksanlukijoiden rektiokokeeseen. Hän oli aika varma, että hänen silmänsä myös punoittivat. Ne tuntuivat punaisilta, sikäli kun silmät nyt saattoivat tuntua punaisilta. Jani hieraisi niitä ja ravisti päätään virkistyäkseen, mutta se oli virhe – pää tuntui sietämättömän aralta, oli kuin aivot olisivat heilahdelleet ja paiskautuneet kallon seinämiä vasten. Jani sulki silmänsä, joita alkoi oitis poltella, ja huokaisi – suun kautta, sillä hänen nenänsä oli tukossa.

Simo kurkisti makuuhuoneeseen, jonka sängylle Jani oli linnoittautunut verbeineen. Hän katseli hetken ja pudisti päätään.

”Ei hyvä”, Simo arvioi. ”Se on hyvä, että sä olet sängyllä, mutta sun pitäisi olla peiton alla, ei sen päällä.”

Jani kohotti kulmiaan ja vastasi tukkoisella äänellään: ”Kumpikohan meistä on terveydenhuollon ammattilainen? Kuumeessahan pitäisi nimenomaan pyrkiä pitämään kehon lämpötila aisoissa eikä kohottaa sitä peittokasalla.”

Simo hymyili, mutta hänen silmistään kajasti huoli. ”Paljonko sulla on kuumetta?”

Jani laski verbilistan vatsalleen huokaisten. ”Hei, kyllä mä pärjään. Mene vaikka pihalle, niin et saa tartuntaa. Jokohan siellä on mitattu kevään lämpöennätys?”

Simokin huokaisi, asteli Janin vastusteluista huolimatta peremmälle ja istuutui sängynlaidalle. Janin helpotukseksi Simo ei kokeillut hänen otsaansa vaan laski käsivartensa hänen rinnalleen, silitti olkapäätä. Se tuntui hyvältä, vaikka hänen kuumeinen vartalonsa olikin hellänä ja ärsykkeille herkkä.

Simo hymyili vaisusti. ”Anteeksi. Ei kevätflunssat parane hössöttämällä, mä tiedän. Mutta voisitko sä edes jättää työt myöhemmälle?” Simo vääntyi paikallaan vinottain, jotta saattoi tihrustaa Janin papereita. ”Schmecken? Kuulostaa suukolta.”

Jani tyrskähti. ”Maistua.”

”No, maistuisiko sulle vielä toinen teekupillinen?”

”Starker Tee mit Zitrone würde mir sicher schmecken.”

Simo kohotti kulmaansa kysyvänä.

Jani lepuutti silmiään hetken ennen kuin katsoi Simoa hymyillen ja sanoi: ”Kyllä mulle voisi maistua. Vahvana ja sitruunalla, jooko?”

Simo taputti Janin rintaa ja lähti teenkeittoon. Jani antoi silmiensä painua uudestaan. Ehkä Simo oli oikeassa – ehkä työt voisivat odottaa hetken…
« Viimeksi muokattu: 24.07.2017 21:27:04 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Oh, päädyin nyt viimeisenä iltalukemisena tämän pariin, koska jotenkin kaipaisin jo kevättä! Ja tämäpä olikin oikein kiva ja ihanan valoisa rapsusarja, joka todellakin välittää hienosti tunnelmansa. En ole ennen tähän pariskuntaan tutustunut, mutta ei se menoa haitannut ollenkaan - sulla on miellyttävä tapa tuoda hauskoja pieniä yksityiskohtia vaikkapa kaksikon ammateista, jolloin tässä on ihana arkisuus. (Pahoittelut jo tässä vaiheessa sanan "ihana" ylikäytöstä, mutta se kuvaa niin täydellisesti tämän meininkiä!) Ehkä tässä mun näkökulmassani on vähän myös sellainen lukiolaisen uteliaisuus, että mitäköhän siellä suljettujen ovien takana opettajien kotiarjessa tapahtuu. :D

Myös yksi asia, mikä erottaa tämän niin konkreettisesti kaikista muista lukemistani slash-hötöistä, on ehdottomasti tuo Janin ja Simon ikä. He kuitenkin ovat jo paljon aikuisempia kaikkiaan kuin esimerkiksi toisilleen jatkuvasti kettuilevat teinipojat, ja se tekee heidän suhteeseensa ja koko tekstiin tosi kivan sävyn. Arki toimii heidän välillään, kummallakin on suhteessa omat roolinsa ja omat juttunsa, mutta silti kaikki tehdään älyttömän ihanalla tavalla yhdessä. Tykkään paljon tässä siitä, kuinka kaksikko välittää toisistaan, siinäkin on juuri tuo sama kypsyys ja tarpeeksi pehmeä välittäminen, joka ei taitu liiallisen fluffyn puolelle.

Kielellisesti nämä ovat sopivan kepeitä aiheeseensa liittyen ja maalailevat ihania tilannekuvia verbivalinnoillaan ja yksityiskohdilla (rakastan tuota Simon isoäidin kesäkeittoa! :D). Otsikot on hauskasti poimittu ja kiteyttävät hienosti jokaisen raapaleen ytimen - tässä juuri ilmestyneessäkin tuo yhtäkkinen kielenvaihdos saksaan toimii mukavasti. Tyylikkäitä kokonaisuuksia, jotka toimivat sellaisenaankin yksiköinä, eivätkä tosiaan tarvitse taustalleen välttämättä mitään ennakkolukemisia mieskaksikosta. Nyt ei edes väkisin vääntämällä löytynyt mitään kritisoitavaa, koska nämä olivat niin ihania! Ehkä ihan hyvä niinkin välillä. :P Kiitokset! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Bluji, kiitos hirmuisesti aivan ihanasta kommentista, joka lämmittää sydäntäni kovin. ♥ Se on minulle suuri aarre, olen lukenut sen vaikka miten monta kertaa onnesta hykerrellen. On ihanaa tietää, että näitä on luettu ja että nämä ovat viihdyttäneet, vaikka ovatkin vähän tällaista höttöä vailla syvempää tarkoitusta. Todella kiva kuulla, että arkisuus ja Janin ja Simon vakiintunut suhde toimivat. Minä jostain syystä tykkään kirjoitella tällaisia arkipätkiä aikuisista miehistä, nää on ihan lempparijutskiani vaikka ovatkin varmaan aika tyhjänpäiväisiä. ;D Hienoa myös, jos tekstit toimivat yksittäisinäkin, koska siihen vähän pyrinkin. Apuaaa, kiitos kiitos kiitos, olet todella kultainen kun jaoit ajatuksiasi näistä! :-*



Minä feilasin spurtin viime lauantaina, kun olin laiska enkä osannut aikatauluttaa tekemisiäni, mutta aikomuksissani on silti saattaa tämä sarja loppuun. Hyödynnän myös kahdessa viimosessa raapaleessa spurttisanoja, vaikkeivät ne enää spurttiin osallistukaan. Ei varsinaisesti mikään ihme, että tässä kävi näin, mutta olen yhtä kaikki iloinen että ylitin itteni ja blokkini ja lähdin spurttailemaan! :)






300 sanaa • spurttisana aakkoset

Simo keinahteli kannoillaan Cittarin makeisosastolla ja pohti, mitä ostaisi. Oli Erikin nimipäivä, ja Erik oli Janin toinen nimi, joten oli ihan perusteltua yllättää Jani – vaan millä? Budjetti oli vaivaiset pari euroa, sillä Simo oli hoksannut merkkipäivän keskellä kävelylenkkiään, kun jonkin pikkutavaraputiikin näyteikkunassa oli ollut liitutaulu, johon oli kirjoitettu päivän nimisankarit. Simolla ei tietenkään ollut mukanaan lompakkoa vaan ainoastaan taskun pohjalta löytynyt kahden euron kolikko, joten oli tyydyttävä vähään. Jotain pientä voisi ostaa, mutta mitä? Jani söi harvoin makeaa, mutta edellisenä iltana hän oli sattunut sopivasti naureskelemaan omituista makeanhimoaan.

Simo harkitsi lähtevänsä ja tyytyvänsä antamaan Janille ison halauksen merkkipäivän kunniaksi, kun hänen katseensa sattui minipussiin sirkusaakkosia. Simo tiesi Janin pitävän sirkusaakkosista, sillä heidän opiskeluaikoinaan tämä oli toisinaan ostanut niitä tenttiinlukukarkeiksi. Sitä paitsi – mikä olisikaan sopivampi nimipäivälahja?

x

Simon kotiutuessa Jani kyyhötti keittiönpöydän ääressä saman askareen parissa kuin tunti sitten, kun Simo oli lähtenyt kävelylleen: katsomassa tabletiltaan Die Wolke -nimistä saksalaista katastrofielokuvaa, jonka hän aikoi näyttää kakkosvuosikurssilaisilleen kevään viimeisellä tunnilla. Kun Simo laski karkkipussin pöydälle, Jani pysäytti elokuvan, jossa oli meneillään jonkinlainen autoajelukohtaus, ja nosti katseensa Simoon.

Simo istuutui pöydän toiselle puolelle vesilasillisensa kanssa. Janin hämmentynyt ilme hymyilytti häntä. ”Merkkipäivän kunniaksi.”

”Merkkipäivän?”

”Mä annan vihjeen…”

Simo repäisi pussin auki ja alkoi etsiskellä sopivia kirjaimia, mikä oli hieman haastavaa heikossa valaistuksessa. Hän järjesti ne jonoksi Janin eteen ja seuraili Janin ilmettä, johon syttyi ymmärrys vasta viimeisen kirjaimen kohdalla.

”Erik”, Jani toisti ja pudisti naurahtaen päätään. ”Enhän mä edes tiennyt, että tänään on Erikin nimipäivä.”

”Mä sain tietää, kun yhdessä näyteikkunassa oli liitutaulu, jossa luki päivänsankarit.”

Jani hymyili, pudisti uudelleen päätään ja nappasi E-kirjaimen suuhunsa. K:n hän kurotti syöttämään Simolle.

”K niin kuin kiitos”, Jani naurahti.

Simo poimi vuorostaan R:n ja syötti sen Janille, kun tämä oli nielaissut edellisen karkkinsa. ”R niin kuin rakas”, hän sanoi, silitti Janin säärtä varpaillaan ja kurotti pörröttämään tämän hiuksia.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2017 21:27:29 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
No niin, viimosta viedään vihdoin. Onpa ollut mukavaa naputella tällaista kevyttä höttöä ja hätyytellä samalla blokinpoikasta. Toivottavasti näistä on ollut jotakin iloa muillekin! Suuret kiitokset kaikille, jotka mahdollisesti ovat näitä räpellyksiä lueskelleet. ♥






300 sanaa • spurttisana syödä

Jani haukotteli. Kevätaurinko porotti suoraan kalliolle, jolle he olivat istuutuneet pitämään lepo- ja evästaukoa, ja lämpö teki Janin uneliaaksi. Kevät oli hassua aikaa: varjossa ja tuulessa sai hytistä kylmästä, ja suorassa auringonpaisteessa taas teki mieli riisua kaikki ulkovaatteet. Jani olikin luopunut takista ja sormikkaista, ja Simo oli vienyt säästä nauttimisen vielä pidemmälle riisumalla kengät ja sukatkin ja pitelemällä jalkojaan karheaa kiveä vasten.

”Otitko sä sen toisen viinirypälerasian?” Simo kysyi ja kääntyi kurkistamaan Janin reppuun.

Jani raotti silmiään ja huomasi, että viinirypäleet olivat toden totta jo huvenneet parempiin suihin. ”En, eikö me tultu siihen tulokseen että säästetään ne myöhemmäksi? Sulla on kyllä kyltymätön ruokahalu.”

Simo naurahti ja otti huikan vesipullostaan. ”Varo vain, mä syön kohta sutkin.”

”Syö nyt ensin ne suolakeksit loppuun”, Jani kehotti hymyillen ja antoi silmiensä painua jälleen kiinni.

Takana oli raskas viikko. Täysi lukujärjestys, kevätkokoukset ja salibandyturnaus olivat pitäneet Janin kiireisenä. Hänen hermonsa olivat olleet aika kireällä, mutta sitten Simo oli saanut kiskottua hänet erätauolle, rentoutumaan luonnonsuojelualueen rauhaan. Jani oli aika nopeasti muistanut, miksi kiireidenkin keskellä kannatti käydä haukkaamassa happea. Keväinen metsä oli virkistävä ympäristö sulavine jäätiköineen, vihertävine sammalineen ja livertävine lintuineen, ja kalliolta avautui kaunis näkymä puiden latvojen ylle.

Kotvan kuluttua Jani kuuli vierestään liikettä ja pienen ähkäisyn. Hän avasi silmänsä ja huomasi, että Simo oli heittänyt pitkäkseen ja mytännyt takkinsa tyynyksi. Simo oli sulkenut silmänsä, ja hänen huulillaan viipyili hymynaavistus. Jani unohtui katselemaan puolisonsa hiljakseen kohoilevaa rintakehää, paljaita sääriä jotka polviin saakka käärityt lahkeet olivat paljastaneet, kulmakarvojen levollisia kaaria – ja yhtäkkiä hän muisti, miten onnekas olikaan, kun Simo oli astunut hänen elämäänsä ja pysynyt siinä kaikki ne vuodet, keväästä kevääseen.

Janikin laskeutui selälleen lämpimälle kalliolle. Pilvettömän taivaan loputon sini levittäytyi heidän yläpuolellaan, aurinko langetti häikäisevän kirkkaita säteitään ja linnut lauloivat väsymättä. Jani hapuili Simon käden omaansa eikä halunnut muuta kuin olla juuri siinä, juuri siinä hetkessä.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2017 21:28:01 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Iltaa Kommenttikampanjasta! ^^

Valitsin tämän raapalesarjan, koska kevät on aivan ihanaa aikaa ja mikäs sen parempi yhdistelmä kuin kevät ja onnellinen pariskunta :3 Se keväisyys monine kasvoineen todella huokuu noista raapaleista: auringonvalon lämmön ja karhean mullan tuntee, maistaa jäätelön ja kesäkeiton maut kielellä, hymyilyttää ja ilostuttaa.

Virheitäkään en tekstistä löytänyt, se on kevyttä ja söpöilevää, muttei mene kuitenkaan liian ällöromanttiseksi tai höyhenmäiseksi liioitteluksi. Arkista hellyyttä ja paljon pieniä asioita, joihin lukija pystyy samaistumaan, koska ne herättävät muistoja ja luovat mielikuvia ^^

Nyt tarkemmin itse raapaleisiin. Mennään ihan järjestyksessä eli parvekepuutarhuri ensin.

Simo ja Jani erottuvat hyvin persoonina alusta asti, kun Simo on kevätintoilija, siinä missä Jani seuraa vuodenajan vaihtumista enemmän sivusta, eikä ole niin vahvasti osa sitä heti kun vain pystyy. Tuossa on sellaista aikuista leikkisyyttä, josta pidän, ilman että se olisi liian keveää. Viimeistään loppu paljastaa, että herrat taitavat olla 30 ikävuoden tienoilla, vähän alle tai yli. Ainakin sellaisen mielikuvan jotenkin tuosta saa, kun työelämässä jo ollaan opettajana, eikä siihen kouluttautuminen käy ihan hetkessä, kuten ei lääkäriksikään. Tarpeeksi vanhoja ollakseen vähän lapsekkaita ^^
Eräs asia minulla kuitenkin pisti tuossa silmään: tekstissä toistuvat monta kertaa sanat kuukausi ja kuu. Kuukausi oli toki spurttisanana, mutta sen käyttö tuossa mittakaavassa ehkä vähän jo hyppää silmille, olisiko siihen voinut yrittää keksiä synonyymiä tai kiertää? :3 Tämä on vain yksi mielipide, joku toinen saattaa tykätä runsaasta toistosta tehokeinona.

Keltaista valoa tiivistää ihanan keväisellä tavalla seuraavan raapaleen rakastavan yllätyksen ^^ "pirteänterhakkaita kukkia" on aivan valloittava ilmaus, oikein huokuu keväistä energiaa ja vahvoja värejä! Sopivathan Simpsonitkin toki keltaiseen otsikossa, mutta se ei tainnut olla se pointti. Mitä viisaudenhampaan poistamiseen tulee, niin alkoi omatkin hampaat vihloa tuota lukiessa, ai ai. Hyvin sait minut myötäelämään Simon tuskan.

Kesäkeitto-raapaleen osalta oli kiva pieni yksityiskohta tuo Koskenlaskijan lisääminen joukkoon ^^ (kiinnitän huomiota olennaiseen)
Herrojen ammatit tulivat myös soljuvasti esille syömisen lomassa rupatellessa. Kummallakin on omat elämänalueensa töiden suhteen, mutta ovat kuitenkin kiinnostuneita toistensa työpäivistä, suloista :3 Konkreettiset esimerkit, kuten tuo tulipesäke-pohdinta ja TT-kuvaus, auttoivat hahmottamaan kumpaakin ammattia paremmin ilman sen laajempaa kuvailua. Tykkäsin tuosta takka-sanan pidemmästäkin pohdinnasta, kun oikeasti mietittiin, mikä se voisi olla, eikä vain todettu, että asiaa tutkittiin ja sillä selvä. Se muodosti myös hyvän aasinsillan Simon töihin. Tulipa itsellekin nälkä, kun luki miesten syömingeistä, nam ^^

Hassulla tavalla hillitön oli sulostuttava sekin. Alkoi tehdä mieli jäätelöä. Mukavaa, että Jani ja Simo eivät ole nirsoja jäätelöidensä suhteen, vaan suostutaan syömään sitä, mitä toinen valitsee arvostaakseen toisen vaivannäköä ja luottamusta. Otsikko sopii jälleen hyvin tiivistämään noiden keskinäisen suhteen ^^ Teksteistä tulee olo, että Jani ja Simo ovat olleet yhdessä jo kauan - kuten viimeisestä raapaleesta käykin ilmi - joten mietin tuota punastumista. Ehkä vuosienkin jälkeen vielä voi punastella äkkinäiselle kehulle ^^

Sitten ollaankin flunssassa - ikävä jokakeväinen riesa, johon moni samaistuu. Sait hyvin kuvattua Janin olotilan, joka ei ole järin mairitteleva. Huolehtiva Simo on hellyyttävää luettavaa, hyväähän se vain tarkoittaa. Tuo saksa yllätti ensin, mutta ilmeisesti monet ruotsinopettajat opettavat myös saksaa - näin ainakin meidän lukiossa. Se laajensi kivasti Janin työmaata ja toi leikkisyyttä flunssaisen ankeuden keskelle ^^

Tuossa karkki-raapaleessa nuo sirkusaakkoset ovat ihanan yksinkertainen ja samalla omaperäinen idea, nosti leveän hymyn huulille. Se on sekä erityinen ja yksityinen että hassutteleva lahja, tiivistää taas hyvin miesten suhteen, joka on sekoitus leikkisyyttä ja arkea ^^ Taas sitä nähdään, että ei se hinta tai merkki, vaan ajatus.

Kallio kuvastaa sitä, mitä Jani ja Simo ovat toisilleen: kallio, joka on jämeränä vierellä vuodesta toiseen. Tuossa on sekä se konkreettinen kallio että symbolismi hyvin mukana. Tuossa siirrytään kivasti hyväntahtoisesta naljailusta herkempään pohtimiseen, mutta tilanne pysyy silti aurinkoisena. Ihana lopetus ^^

Pidin myös kaiken kaikkiaan siitä, että olit kuvannut Janin ja Simon näkökulmasta vuorotellen ^^

Kiitos keväisestä lukukokemuksesta! ^^ Pahoittelut kommentin myöhäisestä antamisesta! Palaan tämän pariin varmaan sitten, kun kevät puskee vahvemmin esiin, jotta pääsee fiilistelemään!




 
« Viimeksi muokattu: 05.03.2017 23:54:52 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Secu, voi että, kiitos kovasti aivan ihanasta kommentista! Olen ihan onnessani siitä. Mukavaa että nappasit tämän kamppiksesta (ja mukavaa tietysti sekin, että tämä on sinne linkattu, jee). On hauskaa kuulla, millaisia ajatuksia ja fiiliksiä nämä kevätpätkät ovat herätelleet. Oletpas saanut näistä paljon irti kaikenlaista, vaikka nämä ovat vain tällaisia pikkuisia raapaisuja arjesta.

Mukavaa kuulla, että Simo ja Jani erottuvat omiksi persoonikseen ja että sekin toimii, että heidän näkökulmansa vuorottelevat. Minun on jostain syystä kamalan vaikea kirjoittaa Simon näkökulmasta, Jani tulee aika luonnostaan mutta Simon kanssa saa vähän vääntää ja kääntää... ;D Hienoa siis, ettei päätökseni kirjoittaa molempien näkövinkkelistä mennyt ihan pöpelikköön. Veikkaan että ikäarviosi osuu aika lailla oikeaan; minustakin tuntuu, että miehet ovat tässä siinä kolmenkympin kieppeillä. Tosin nämä raapaleet eivät ole jatkumoa toisilleen eivätkä välttämättä kuvaa ees yhtä ja samaa kevättä, joten iät voivat vähän heitellä. Aikuisia ihmisiä joka tapauksessa, kun opinnot on jo takanapäin ja työurat käynnissä. Selvennän muuten sen verran, että Simo on ammatiltaan röntgenhoitaja. :) Ja Jani tosiaan opettaa sekä ruotsia että saksaa. Ruotsi ja saksa on tosiaan aika yleinen kombo, vaikkakin nykyään työllistymisen kannalta ilmeisesti vähän kinkkisempi juurikin yleisyytensä takia ja siksi, että ruotsin opiskelu on vähentynyt (minuakin kehotettiin ottamaan kylkeen jokin eksoottisempi kieli, vaikka espanja, kun aikoinaan aloittelin kieltenopen opinnot).

Enpä muuten tullut ollenkaan aatelleeksi, että Simpsonitkin natsaavat keltaisuutensa vuoksi kyseisen raapaleen otsikkoon. ;D Kaksin verroin keltaisuutta, haha!

Kiitos hirmusti kaikista ihanista sanoista, kehuista ja myös kehitysehdotuksista, ihanaa kun jaksoit lukea ja kommentoida! ♥ :-*
« Viimeksi muokattu: 06.03.2017 06:58:35 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
No niiiin, vihdoin olen täällä! Aloitan vapaapäiväni mieluusti juuri tällä tekstillä ja suurella mukillisella kahvia. :)

Ah, kevät! Keväiset tekstit on aina mun alkuvuoden elämän suola, joten jo se sai minut silloin jokunen aika sitten tarttumaan tähän sarjaan, vaikken kovinkaan usein originaalia lueskele. Toinen on syy on juurikin se, että haluaisin lukea originaalia useammin. Joten töttöröö, täällä ollaan.

Ensimmäinen osa on hellyyttävä ja täynnä mitä hauskempia ilmauksia ja yksityiskohtia, kuten jättiläishaarukka, tarhaorvokki, uudet kirkkaanoranssit puutarhahansikkaat ja tietenkin itseään kunnioittava parvekepuutarhuri. Jo näillä saa hymyn huulille, leveän hymyn, joten voit vain kuvitella miltä näytän kahvimukini äärellä, kun näihin kaikkiin lisätään vähän söpöilyä ja kevättunnelmaa, joka on muutenkin viedä minut mennessään. Voi nam. En muuten ole lukenut sitä aiempaa tekstiä, jossa nämä kaverit seikkailevat, joten en tiedä heistä mitään etukäteen. Pidin erittäin mielenkiintoisena sivuhuomautuksena sitä, että Jani päätyi tarkistamaan ruotsin kakkoskurssin sanakokeita. Ruotsin opettaja? Luokion ruotsin opettaja? NÄMÄ ON AIKUISIA MIEHIÄ! <3 (ei sillä, on teinisöpöilykin ihan kiva mutta !!)

Toinen osa sitten! En varmasti koskaan ole lukenut tekstiä viisaudenhampaan poiston jälkeisistä tunnelmista! Voi pyhä jysäys miten ihanan kuvailevaa ja tilanteen esiin piirtävää tekstiä. Oon ihan taivaassa. (Tässä vaiheessa kuuluu tietää, että olen yksityiskohtien ja tarkentavien kuvailujen suurin fani!) Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii! EN EHKÄ KESTÄ! Maailman suloisin Jani toi maailman suloisimmalle potilas-Simolle kevään sisälle! <3___<3 Kuinka huomaavaista! <3 Tässäkin osassa pidin paljon kertovista asioista, kuten esimerkiksi näistä: National Geographic, Simpsonit (koska miksi ei ja ne nyt aina tulee telkkarista), pyöräilykypärä kertoo Janista hahmona, ja ehdottomasti iloisenkeltaiset, pirteänterhakat leskenlehdet! Hurrdurr, minä kehrään.

Oi, olen hämmentynyt! Kuka ihme ei pidä kalapuikoista? Olen siirtynyt osaan numero kolme ja tykkään tästä jo heti alusta alkaen, koska kesäkeitto! Musta on niin hauskaa, että kamalan moni inhoaa kesäkeittoa, mutten tunne ketään joka ei pitäisi kalapuikoista. Ja sit on Jani joka on nurin kurin. Ja pidän siitä. Pidän Janista ja Simosta, molemmista. En osaa enää sanoa kummasta enemmän. Ja ahaa! Juuri kun olin aikeissa pohtia Simon työtä, koska yövuoro ja koska Janin hommat on jo selvillä, niin sieltähän se tupsahti! Musta on kiva, että näiden ammatit on suht tavallisia, opettaja ja ehkäpä sairaanhoitaja? Ei mitään kivenkovia business miehiä tai toimiston kauluspaitoja. Miehet kuvataan usein kauluspaidoissa ja salkkuineen kaikkineen. Jännä muuten. Ihana hetki kesäkeiton äärellä, pidin taas asioista, mutta eniten kesäkeitosta. (Okei, pakko kyllä mainita ruotsin kurssin tyttö, joka kyseli tulipesästä, nerokas tapa saada spurttisana mukaan, erittäin mielenkiintoinen tapa!)

Jäätelömakuja, jäätelömakuja, jäätelömakuja! Rakastan sitä, että joku ei osta vain jäätelöä. Rakastan sitä, että joku ei osta vain mansikkajäätelöä tai vain suklaajäätelöä. Rakastan sitä, kuinka joku ostaa MASCARPONE–LEMON–LIME jäätelöä! Tai pekaani-kinuskia ja sateenkaaria. Tai jaffa-jäätelöä. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Tämä raapalesarja kiteyttää mun kuvailumakuni. <3

Juuri kun luulin, ettei tämä tästä voi enää parantua niin saksaa. Saksaa. Mun mieleni on hellänä tälle tekstille kuin Janin kuumeinen kroppa ärsykkeille. En kestä. Oon ihan hyytelöä. Rakastan tämän osan pelkkää nimeäkin jo niin kamalanpaljonettäpissaanhunajaa. Starker Tee mit Zitrone, aijaijaijai. Mun tekee mieli tehdä keväinen banneri tai taustakuva ja laittaa siihen tämä teksti. Tämä kommentti alkaa olla vähän päätön ja hännätön, pahoittelen, mutta oon ihan liian fiiliksissä ollakseni järkevä ja kovin rakentava sanoissani. :D

Sirkusaakkoset on ihan huippuja ja niitä pitää nimeomaan syödä niin, että sanoo jonkun z niin kuin zombi ennen kuin sen syö. Haha. :D Tykkäsin siitä, miten huomaavainen tällä kertaa on Simo (oli kyllä jo edellisessäkin osassa) ja ihana kävelylenkin parin euron budjetti. Jotenkin niin realistista. Itse kaupan kassalla työskennellessäni oon kuullut niin monet kerrat kuinka joku poikkeaa kaupassa lenkiltään ja pohtii, että mitenkähän mahtaa ne taskunpohjalta löytyneet kolikot riittää yllättäviin mielitekoihin. :D Tykkäsin luonnollisesti myös saksalaisesta katastrofielokuvasta. Mmmmmh. Pidin myös siitä, että oli toisen nimen nimipäivä, eikä ihan perus tavallinen nimipäivä. :3

Ai että. Tämä viimeinen osa on ihanan seesteinen. Jotenkin niin rauhallinen ja kiteyttää hyvin sen kevään tunnelman. Kiireisen ja työntäyteisen syksyn, talven ja alkukeväänkin jälkeen usein tulee sellainen, ah aurinko, taidanpa hetken vain nauttia ja olla -fiilis. Ja hengittää! Oi kyllä. Keväisin muistaa yhtäkkiä vain hengittää. Tästä jäi tosi ihana ja keväinen ja iloinen fiilis. Ihan mielettömän tunnelmallinen sarja raapaleita, täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia ja hahmojen tarinaa kertovia viittauksia ilman sen syvempiä selittelyjä siitä mitä kukakin harrasti tai teki työkseen. Ne tulivat ilmi kerronnassa. Pidin tästä ihan tosi tosi paljon ja oon iloinen, etten kiirehtinyt tän lukemista ja kommentoimista johonkin nopsaan väliin vaan odotin tätä oikeaa, rauhallista hetkeä. Kiitos lisäajasta ja ennen kaikkea kiitos näistä raapaleista ja niiden jakamisesta. <3

- Frac



I'm into Herbology now u_u

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kylläpä minua nyt hemmotellaan kivoilla kommenteilla! Frac, kiitos kovasti kaikista ihanista sanoistasi, olen ihan hymy korvissa täällä. ♥ Minua jotenkin hävetti tyrkyttää näitä Kommenttikampanjassa, mutta nyt olenkin iloinen siitä, että tyrkytin ja että sinä tulit nämä sieltä napanneeksi, koska minulle tulee kommenttiasi lukiessani sellainen fiilis, että tässä on tainneet teksti ja lukija kohdata ihan hyvin. En ikuna pienessä mielessäni ees aatellut, että näistä voisi olla noin paljon iloa kenellekään, mutta tietysti olen tosi iloinen jos on. Jee!

Haha, juu, aikuisia miehiähän nämä. Minä tykkään hirveästi lukea (ja kirjoittaa) ihan aikuisista, ja on aina kivaa huomata, etten ole ainoa laatuani. Voi että, olen niin iloinen että tykästyit kumpaankin hahmoon! He tosiaan ovat varsin tavallisia tyyppejä tavallisine ammatteineen (Simo on muuten röntgenhoitaja :) ). Ai sinäkin tykkäät saksasta! Minä olen ihan saksafani, vaikka harmillisen vähän sitä tulee nykyään käytettyä. Pitäisi taas aktivoitua sen parissa, ettei pääsisi kielitaito vallan ruostumaan. Hihi, tuosta tulisi varmasti söpö banneri tai taustakuva. ;D

Ihana kuulla, että yksityiskohdat ja kuvailu toimii. Pakko tunnustaa, että viisaudenhammaspätkä syntyi siitä, kun iteltäni poistettiin tuossa muutama viikko takaperin kaksi viisuria. Yksi vielä eessä tällä viikolla, enkä oota sitä varsinaisesti innolla, hyrrr.

Apua, en nyt osaa sanoa mitään järkevää, mutta ilahduin kommentistasi ihan tosi paljon enkä vain voi olla hymyilemättä, kun luen sitä. Niin ihania sanoja, niisk. Kiitos kun otit tämän sarjan kamppiksesta, ja kiitos kun jaksoit lukea ja kommentoida! Arvostan kovasti, kun sain lukea ajatuksiasi ja fiiliksiäsi näistä raapaleista. Kiitos! ♥ :-*
« Viimeksi muokattu: 08.03.2017 06:49:53 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Kommenttikampanjasta, hyvää päivää. Valitsin tämän listauksesta, koska kevätsöpöilyä on kivaa lukea näin syksylläkin (jokin tuli varsin huijattu olo, kun muistelin näitä lukiessani viime kevättä, jolloin sateli lunta vielä toukokuussakin - jospa ensi vuonna saadaan oikea kevät.)

Tosi mukavaa lukea näin aikuista ja kypsästi käyttäytyvistä miehistä. Vähän vaihtelua sekopäiseen teinislashiin, joka sekin toki on välillä paikallaan. Kuitenkin arkisöpöily on mielestäni parasta, ja tässä tuli ihanasti ilmi molempien töiden aiheuttamia rasitteita, sekä luonteenpiirteitä. Simo on sellainen hoivaajatyyppi ja Jani selvästi hieman... en edes tiedä. Auktoriteettia selvästi on, sopivat hyvin ammatteihinsa :3

Ensimmäinen! Hmm, pidin erityisesti kevättä tuikkivista silmistä (ihana ilmaisu) sekä sietysti parvekepuutarhasta. Talven jälkeen on aivan ihana tunne haistella ja hipelöidä kosteaa multaa ja orvokkeja! Ne kaikki ihanat värit, mieto tuoksu ja se rutiini, jolla multapaakut pullautetaan ulos ja hajautetaan vähän juuristoa ennen istuttamista. Ihanaa, olen ihan fiiliksissä!

Toinen taas! Hiiiirmuisen suloista, tuoda nyt leskenlehtiä kipeälle miehekkeelleen piristykseksi (vaikka puudutus vielä armollisesti vaikuttikin). Keltaista valoa on itsessään ihananaisen höpsönsuloinen nimi!

Kolmas oli myös kivaisa, kesäkeitto ja perjantailevottomuus! Pakko olla koskenlaskijaa, nam nam.

Jäätelökoju! <3__<3 Ihanaa, kun valitaan jäätelömakuja huolellisesti toiselle ja sitten syötetään toista lusikoilla!

Aaww, viidennessä osassa Simo on hirmuisen huomaavainen, kun tuo teetä ja huolehtii kipeästä puolisostaan. Itse en osaa yhtään saksaa, mutta tuo oli kyllä kivaa.

Ääh, melkein liian söpöä! Varsinaiset kuhertelijat, hehhe. Nimppareita on hyvä juhlistaa vaikka karkkipussilla ja sohvakotoilulla. Taas nämä muuten syöttivät toisiaan, suloista <3

Viimeinen. Ihana päätös ihanalle rapsusarjalle. Keväällä on erityisen kivaa retkeillä luonnossa, pidin kuvauksesta siitä miten sormikkaat, kengät ja sukat saivat lähteä fiilistelyn tieltä.

Lainaus
Jani unohtui katselemaan puolisonsa hiljakseen kohoilevaa rintakehää, paljaita sääriä jotka polviin saakka käärityt lahkeet olivat paljastaneet, kulmakarvojen levollisia kaaria – ja yhtäkkiä hän muisti, miten onnekas olikaan, kun Simo oli astunut hänen elämäänsä ja pysynyt siinä kaikki ne vuodet, keväästä kevääseen.

AAAAAAAAHH! Pysyvyys parisuhteessa on kuitenkin kaikista ihaninta.

Tätä tulikin vähän töpö, mutta toivottavasti ilahdut tästäkin. Ihana ja suloinen ovat kyllä pääasialinen sisältä tässä kommentissa.
Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Jotenkin vain nappasin nämä luettavakseni ja vieläpä keskellä syksyä, kun kirjoitat keväästä. Mutta eipä tuo haittaa. On mukavaa lukea keväästä kun syksy käy päälle. Nyt minäkin käytän sanaa ihana, sillä luen täällä suu korvissa ja toistelen sanaa ihana. Tällainen kevyt, mukava, kuvaileva ja tunnelmallinen luettava teksti on nannaa tällaiseen tavalliseen maanantaipäivään. Tästä voisi oppia arvostamaan arkipäiviä ja pieniä asioita enemmän, esim. hedelmäaakkoset arkea piristämään, puolison valmistama valmis keitto kun tulet työstä rasittuneena, ihana kun joku huolehtii kun olet flunssassa tai hammasärkyisenä jne. Arki ei ole pelkkää jäätelöä ja karkkeja, vaan myös kärvistelyä elämän kolhuissa ja kivuissa.

Pelkästään tuo ammattien pieni avaaminen kertoo hahmoista jo vähän enemmän. Päivätyö on siellä taustalla ja muovaa omalta osaltaan millainen hahmo on. Minäkin haluan ilahtua kotiin tuodusta pienestä leskenlehdestä. Taidanpa mennä lukemaan näistä kahdesta lisääkin. Piristi kummasti arkeani tämä tämmöinen löytö.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Isfet, ihanaa kun nappasit tämän listauksestani, vaikka nyt onkin syksy! Minustakin kevätsöpöilyä on kivaa lukea (ja kirjoittaa) oikeastaan mihin vuodenaikaan tahansa. Olen vähän tällainen vuodenaika- ja luontotunnelmoija. En myöskään tiiä melkein mitään ihanampaa kuin arkisöpöily ja aikuiset miehet, ja niistä aineksistahan tämä soppa sitten aika luontevasti syntyi. ;D

Apua, olen niin otettu kaikista kauniista sanoistasi ja ennen kaikkea tosi iloinen siitä, että sarja herätti ja välitti positiivisia fiiliksiä. Nämä hahmot on minulle rakkaita ja tärkeitä, ja mietteitäsi heistä ja heidän suhteensa dynamiikasta on todella ihanaa lukea. Ihan hurjaa, että näistä höppänöistä on iloa jollekin muullekin kuin minulle!

Kiitos paljon ihanasta kommentista, se saa minut hymyilemään ja iloitsemaan! :-*

Fairy tale, hauskaa että sinäkin päädyit tämän sarjan pariin vuodenajasta huolimatta! Ihanaa, että satuit avaamaan topan ja vieläpä tykästymään sisältöön. On mukava kuulla, että nämä rapsut herättelivät ajatuksia arjen pienten asioiden arvostamisesta. Minusta ihan tavallinen arki on joskus se elämän suola, ja elelyyn tulee kummasti lisää väriä ja onnea, kun osaa iloita ihan pienistäkin jutuista ja arvostaa niitä. Ite oon toisinaan aikamoinen synkistelijä ja pessimismissä kieriskelijä, joten tekee hyvää kirjoitella välillä tällaista arkihömppää ja keskittyä sen avulla kaikkiin hyviin asioihin. :)

Suuret kiitokset ihanasta kommentista, kylläpä se ilahdutti! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Oookei, elikkä kommenttikampanjan puitteissa tervehdys! Mun on pitänyt kommentoida tätä niin pitkään, että oikein hävettää myöntää, mutta nyt, nyt vihdoin, olen täällä sepustuksineni! Luin näitä kyllä julkaisutahtiin ja tykkäsin kovasti, mutta laiska on laiska. ;D Pyydän siis syvimmin anteeksi ja jaan mietteitäni. Ja niin kauan kuin muistan, niin peukku spurttailulle! Vaikka et ihan koko viikkoa saanut täyteen, niin hieno suoritus silti, ja saitpa tämän kuitenkin loppuun. :)

Simo ja Jani ovat jotenkin hassuja. Tavallaan samanlaisia, tai ainakin samantyylisiä, mutta silti kuitenkin täysin erilaisia. Mulle tuli näitä uudelleen lukiessa sama fiilis kuin aiemminkin, eli että Simo on vähän enemmän sellainen hetkessä eläjä, luonnonlapsi, kun taas Jani sortuu toisinaan suorittamiseen. Silti molemmista huokuu tietynlainen rentous, ja ehkäpä nimenomaan yhdessäolo on saanut sen aikaan. Yhdessäoloa on selkeästi jo takana jonkin verran, joten jos joskus on mitään epävarmuuksia ollut, niin ne on selätetty aikoja sitten. Jotenkin suloista. ♥

Itse en ole sekuntiakaan asunut kerrostalossa tähän mennessä, mutta voin hyvin kuvitella, että löytyy monta Simon kaltaista parvekepuutarhuria. ;D Vaikka tilaa ei ole paljon, niin kannattaahan se käyttää hyödyksi! Monet kerrostalojen parvekkeet vaikuttavat omaan silmään kovin karuilta, joten pieni väripilkku ei ole koskaan haitaksi.

Lainaus
Hän pudotti kukkalaatikkoon kuokkansa – vai mikä ikinä se jättiläishaarukka olikaan – ja asteli Janin luo.
Ihan mahtava! Jättiläishaarukka, voi Jani. ;D Jotain, minkä voisin kuvitella pääsevän myös omasta suustani, hih.

Toisessa rapsussa mua vähän häiritsee se, että Simolta on revitty viisaudenhammas irti puolitoista tuntia sitten, ja hän puhuu ihan tyynen rauhallisesti. Vaikka tuleekin esille, ettei puhe ole täysin selvää, niin mun mielikuvissa se oli silti turhan selkeää. Itsekin tuon kokeneena ei olisi tullut mieleen edes avata suuta tuossa kohtaa. x) Mutta joo, sovitaan vaikka niin, että Simon leikkaus sujui huomattavasti paremmin kuin mun oma eikä muurannut suuta umpeen kuten itse kuvittelin. ::) Tuo kukkasten tuominen oli muuten tosi suloinen ele Janilta! Melko osuva piristys parvekepuutarhurille. Ja muutenkin näistä rapsuista erottuu se, että miehet haluavat tehdä hyvää nimenomaan toisen puolesta. Sirkusaakkoset eivät ehkä ole kovin kekseliäs lahja, jos yleisesti pohtii, mutta se sopii tuohon tarkoitukseen loistavasti. Tärkeintähän on ajatus, ja näissä tilanteissa Simo ja Jani ovat osanneet ajatella toisiaan suloisilla tavoilla.

Yleisesti ottaen tykkään siitä, että näistä rapsuista löytyy kivoja pikku yksityiskohtia, joilla ei periaatteessa ole merkitystä, mutta jotka luovat tarinasta monivivahteisempaa. Esimerkiksi tuo, että kesäkeiton resepti on Simon isoäidiltä: ei se näiden raapaleiden kannalta ole oleellisin tieto maailmassa, mutta se on kiva lisähuomautus. Pystyin heti kuvittelemaan mieleeni pikku-Simon isoäitinsä viereen odottamaan kieli pitkänä keiton valmistumista.

Lainaus
Simo kurtisti kulmiaan. ”Mikä edes on takka ruotsiksi?”
Tunnen tuskasi, Simo. :D

Näitä lukiessa ei voinut olla hymyilemättä. Simon ja Janin positiivinen fiilis jotenkin tarttui. Varsinkin näin talven pimeinä päivinä tällainen on mukavaa vaihtelua! Varsinkin kun itse olen sellainen perusnegailija, niin ei haittaa yhtään. ;D Sulla on kyllä taito kirjoittaa näitä arkisia, pieniä hyvän mielen tekstejä. Älä ikinä lopeta, jooko. ♥

Bannu Ingridiltä ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tomsessed, kivaa kun innostuit tarttumaan tähän sarjaan Kommenttikampanjan merkeissä! :) Tämä on omalla tavallaan minulle rakas tuotos, koska tämä on kuitenkin ensimmäisiä Finissä julkaisemiani originaaleja ja Janiin ja Simoon olen kieltämättä vähän kiintynyt. Mutta höpspöps, ei tarvitse ollenkaan hävetä ettet ole saanut kommentoitua aiemmin! Kuten varmasti hyvin tiedät, allekirjoittanut on vielä paljon laiskempi ja saamattomampi, jäiks... :-[

Luonnehdintasi Janista ja Simosta taitaa osua aika hyvin yksiin oman käsitykseni kanssa. Minäkin näen Janissa suorittajan ja Simossa pikemminkin hetkessäeläjän. Yhteiseloa heillä tosiaan on jo takana, ja pidän hyvin mahdollisena sitä, että he erilaisuuksineen lopulta tasapainottavat toisiaan. Ja onhan heissä myös yhteistä, olen samaa mieltä. :)

Viisurinpoiston jälkimainingit ammensivat inspiraationsa hyvin pitkälti omasta kokemuksestani. Ensimmäinen leikkaukseni oli ihan kamala, kun puudutus ei tehonnut ja hammasta vihloi niin maan vietävästi, eikä jälkikäteenkään varsinaisesti kivaa ollut, mutta pystyin kyllä puhumaan ihan hyvin, vaikkakin pikkuisen sammaltaen. ;D Simon kokemus on tietysti voinut olla kivuttomampi ja helpompi. Toivottavasti onkin ollut, haha!

Ihanaa että rapsut saivat hymyn huulille ja että positiivinen fiilis tarttui! Minäkin hymyilen täällä ihan höperösti ihanaa kommenttiasi lukiessani. Kiitos hirmusti, sinä ihanuus! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Vaihdokkaista hei vain! <3

Mä aloitin tätä lukemaan silloin kuin tää oli vielä kesken, mutta en tiedä tiedätkö tunnetta, mutta kun joku hahmo on liian tuttu, niin lukeminen on vaikeaa. :D Eli siis tarkoitan, että joku hahmo on niin samanlainen kuin joku ihminen kenet tunnet oikeasti. :D Näistä toinen on nimeä myöden niin samanlainen kuin eräs kaverini, että tämän lukeminen oli todella häiritsevää. ;D En päässyt koko aikana irti siitä mielikuvasta ja loin väkisin päässäni toiselle näistä tuntemani henkilön ulkonäönkin, kun olemus oli aivan samanlainen.  ::)

Mutta jos ohitetaan tuo, niin tämä oli oikein söpö ja juuri niin hyvää tekstiä, kun sinulta saattaa odottaakin!
Kevät on ihanaa aikaa ja monet ihmiset piristystä kevään myötä, itsekin huomaan sellaisen piirteen itsessäni. Kevät ja lähestyvä kesä tuovat aina mielialaan kohotuspiikin! :)

Parvekekukkien laittaminen toi hymyn huulille ja se onkin ihanan keväistä touhua, vaikka itse olen toivoton kukkien kanssa.

Kukkien tuominen, varsinkin itsepoimittujen on aina suloista! Näin miesten kesken leskenlehdet ovat varsin toimiva ratkaisu. Koska toinen on selvästi keväänlapsi, niin ne ovat romanttinen ajatus, mutta eivät kuitenkaan siirappisia kuten ruusut. :D

Kesäkeitto on kyllä kerrankesässä pakollinen!
Lainaus
”Mikä edes on takka ruotsiksi?”
En mäkään tiennyt. :D Valistuinpa jälleen lukiessani! ;)

Jäätelö osa oli oikein suloinen! Miehet valitsivat toisilleen oikein hyvin, selvästi ovat oppineet toistensa maun hyvin ja nyt mäkin haluan maistaa sateenkaari jäätelöä! :'D Heti heräsi mielenkiinto.

Kesä/Kevät flunssa on aina yhtä ärsyttävää! Silloin ei millään viihtyisi peittojen alla (tai päällä) sisällä, kun ulkona on kaunis sää! Tuntuu aina yhtä kamalalta luovuttaa ja levätä. Se on täysin eri asia kuin talvella. Onneksi kuitenkin oli Simo huolehtimassa flunssapotilaasta. :)

Awww, tuolle nimipäivä osuudelle! Aakkoset olivatkin oikein mainio nimipäivä lahja! ;) Enpäs olisi itse tuollaista tajunnut edes. :D Söpöä, söpöä!<3

Lainaus
Jani unohtui katselemaan puolisonsa hiljakseen kohoilevaa rintakehää, paljaita sääriä jotka polviin saakka käärityt lahkeet olivat paljastaneet, kulmakarvojen levollisia kaaria – ja yhtäkkiä hän muisti, miten onnekas olikaan, kun Simo oli astunut hänen elämäänsä ja pysynyt siinä kaikki ne vuodet, keväästä kevääseen.
Lopussa sitten sulinkin tälle ihan totaalisesti! Hymyilin vain typerästi. Näillä kahdella oli selvästi vankka suhde, jossa molemmilla on hyvä olla. Se tuli ilmi kaikista osista tavalla tai toisella, mutta pidin kun Janikin asiaa lopussa vielä pohti ja kuinka he ovat olleet yhdessä keväästä kevääseen.<3

Nämä olivat oikein ihania, pahoittelen vain pientä kommenttoitia osakohtaisesti, mutta jokaisesta pidin kovasti! Alussa tosiaan takkuili tuon ensimmäiseksi mainitsemani asian takia, mutta kyllä se siitä sitten, kun alistuin siihen etten pääse siitä mielikuvasta eroon, niin huomasin nauttivani tekstistä silti ja naureskelin, että se kaverini olisi kyllä juuri tuollainen jos olisi juuri nyt vakavassa suhteessa. :D
Kiitos siis tästä!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Hohoo, projekti etenee ja nytpä päätin palata tänne! Muistelinkin, että oon nuo ekat viisi rapsua kommentoinut joskus aikoja sitten (yli kaksi vuotta?!), joten päädyin lukemaan nämä kaksi vikaa osaa tästä ja tuitui, kun oli niin ultrasöpöä :D

Kuutosrapsussa Simon ajatus pienestä nimpparilahjasta on sydäntä lämmittävä - juuri tuollaiset arjen muistamiset pitävätkin varmaan parisuhteen tiiviinä ja kumppanin olon rakastettuna! Etenkin tykkään tässä siitä, miten Aakkosilla on selkeä yhteys Janin historiaan, niin ne toimivat samalla semmoisena muistutuksena: "täältä lähdimme". Simon Onnenpyörä karkeilla pelattuna oli hauska, ja ihan lopuksi K niin kuin kiitos ja R niin kuin rakas hymyilyttivät kyllä paljon. I niin kuin ihana raapale!

Vika raapale sitten toimiikin kivana lopetuksena koko sarjalle ja tiivistää tuon Suomen epävakaan kevään tulon - saattaa olla lämmintä, saattaa olla viileää, mutta joka tapauksessa on kevät, nyt kyseessä on vain asennekysymys. :D Tykkään siitä, miten tässä sarjassa ruoka on ollut niin vahvasti toistuvana elementtinä aiemmista kesäkeitoista ja jäätelöistä näiden vikojen osien Aakkosiin ja piknikherkkuihin; tosin liekö se ihmekään, kun Simo on tuommoinen herkuttelija ;D

Oijoi, olipa hauskaa palata tänne. Ehkä seuraavana vuorossa sitten onkin nuo kesäraapaleet, kun niitä en ole näyttänyt kommentoineen... mutta joka tapauksessa, kiitos näistä! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Dokkari, kääk, pahoittelut kun olet näin kauan saanut odottaa vastausta ihanaan kommenttiisi! Olen kyllä lukenut sen monta kertaa, ja se on minulle oikea aarre niin kuin kommenttisi yleensäkin. ♥

Hui, nyt kävi kiinnostamaan että kumpikohan näistä miekkosista onkaan sinun kaverisi kaltainen! ;D Aika hurjaa, että olen jotenkin onnistunut kehittelemään noin samankaltaisen tyypin. Ymmärrän kyllä hyvin, että lukeminen voi olla häiritsevää, jos hahmo tuntuu häiritsevän tutulta. Hyvä jos pystyit lopulta kuitenkin nauttimaan tekstistä!

Kiitos kovasti ihanista sanoistasi! :-*

Ronsu, voi sinua kun tällaisenkin jostakin esille kaivoit! ;D Ei vaan, on aina ihanaa saada sinulta kommentteja, ja tämähän tosiaan olikin alkujaan sinulle tuttu teksti, joten kivaa että innostuit palaamaan tämän pariin. :) Ihan hullua kyllä, että siitä on jo kaksi ja puoli vuotta, kun tätä rapsusarjaa kirjoittelin! :o Olin silloin vielä ihan vasta-alkaja Finin originaalipuolella, ja on hassua miettiä, miten paljon kaikenlaista onkaan tämän kyhäelmän jälkeen tullut kirjoiteltua.

Minäkin veikkaan, että arjen pienillä teoilla ja muistamisilla on lopulta suurensuuri merkitys parisuhteen hyvinvoinnille ja kestolle. Janilla ja Simolla se puoli tuntuu tosiaan olevan kunnossa, hehe.

Kevät on tosiaankin asennekysymys! Osuvasti luonnehdittu. Se on mielentila, joka ei parhaimmillaan hetkahda mistään, vaikka ulkona vihmoisi räntää ja viima jäädyttäisi posket. ;D

Kiitoksia kovasti sinulle, olet niin kultainen kun jaksat lukea ja kommentoida näitä minun hömpötyksiäni! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day