Mustan käärmeen eloa | S

[Crys]

Nimi: Mustan käärmeen eloa
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Narcissa/Lucius
Genre: Angst
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteisiin Angst10 II, Otsikoinnin iloja -haaste otsikolla tekstilainausotsikko, Perspektiiviä parittamiseen #2 parituksella pahis-paritus ja ficlet300 sanalla äiti.


Malfoyn kartanoon ravaa taas mustaan pukeutuneita velhoja, joilla on karmivan pääkallomaiset maskit kasvoillaan. Lucius seisoo oven vierustassa vastaanottamassa ystäviään, ja Narcissa seisoo Draco sylissään miehensä käskystä hieman kauempana. Kuolonsyöjät eivät katso hyvällä, kun yksivuotias Draco purskahtaa itkuun huomatessaan velhojen pelottavat maskit. Kuolonsyöjät katsovat ohi mennessään Narcissaa inhoten, kun tämä sallii lapsen itkeä.

”Hys, Draco”, Narcissa yrittää hyssytellä, mutta Dracoa pelottaa, eikä Narcissa voi tätä syyttää. Olisi typerää, jos ei pelkäisi sitä porukkaa, jota Malfoyn kartanossa liikkui.

Lucius kävelee Narcissan luokse ripakoin askelin. ”Miksi sallit hänen itkeä tällaisella hetkellä, Pimeyden Lordi on täällä tuota pikaa”, Lucius sihahtaa ja vilkuilee kuolonsyöjäystäviään.

”Anteeksi”, Narcissa sanoo kuuliaisesti, tuntien hieman huojennusta siitä, etteivät he ole kaksin. Ei Lucius uskalla lyödä häntä muiden nähden, ellei hän sitten tekisi jotain todella kauhistuttavaa kuten kaataisi teetä ohi kupin. Narcissa kiiruhtaa viemään itkevän pojan yläkertaan.

Narcissa tuudittaa Dracon uneen ja laskee tämän sitten hopeareunusteiseen kehtoon, joka on aivan liian suuri niin pienelle lapselle.

”Voi Draco”, Narcissa kuiskaa pidätellen kyyneliään. ”Toivoisin niin, että voisin antaa sinulle paremman tulevaisuuden”, hän sanoo ja asettelee paremmin Dracon ylle Luciuksen hankkiman viltin, johon on kirjailtu musta käärme.

Narcissa hengittää syvään, mutta se ei auta hänen kivistävää sydäntään, joka laskee kauhulla päiviä jolloin hän joutuisi todistamaan mustan käärmeen eloa poikansa kyynärvarressa.

[Neiti Syksy]

Nappasinpas tämän tekstin ihan noh, uteliaisuudesta. Tuo otsikko oli kovasti mieleeni.

Tämä olikin verrattain erilaista, mihin olen tottunut. Nyt kun tarkemmin ajattelen, kuulostaakin hyvin sopivalta, että kuolonsyöjät paheksuisivat itkevää lasta. Kuitenkin on puhdasverinen ja kaikkea, pitäisi osata kasvattaa lapset paremmin! Tämä pelottavuus oli myös kiva. Sitä ehkä vähän ihmettelin, että Lucius olisi väkivaltainen perhettään kohtaan, mutta osasin senkin jotenkin ohittaa suuremmin puuttumatta. Ei vain osu omaan fanoniini.

Loppu oli myös pysäyttävä. Tämä oli muutenkin lyhyt teksti, mutta paljon tunteita ja tapahtumia. Puhdasverisyys, pelko kuolonsyöjäporukoista, äidin pelko lapsensa tulevaisuudelle... Tästä näkyi kyllä paljon sellaista Narcissaa, mikä on myös seiskakirjassa. Koska äidinrakkaus on se vahvin rakkaus.

En oikein osaa muuta sanoa, mutta halusin ilmaista kommentilla tykänneeni!
- Syksy

[Crys]

Neiti Syksy: Kiitos kommentistasi, kiva että tykkäsit

[Dokumentti]

Kommenttikampanjasta heei tännekin!

Ihmettelen, etten ole tätä aiemmin huomannut. Tykkään lukea Malfoyn perheestä ja siksi tämän nappasinkin.

Minua hiukan häiritsi sama kuin Syksyä, eli tuo Luciuksen väkivaltaisuus, ei sovi myöskään minun fanoniini. Tai lähinnä omissa kuvitelmissani Lucius saattaa huitaista kävelykepillään, mutta ei varsinaisesti ole välivaltainen.
Tähän kuitenkin tuo sopii,  pelotteeksi ja jotenkin tuon Narcissan ahdistuksen vahvistukseksi ja sen miksi hän toivoi pojalleen jotain ihan muuta.

Pystyn kuvittelemaan kuolonsyöjien halveksunnan itkevää lastakohtaan, ei mitään käytöstapoja yksivuotiaalla lapsella.  Luciuksen osallisuus lapsenkasvatukseen tulee hyvin esiin "Miksi sallit hänen itkeä tällaisella hetkellä?"
Itseäni tuo ehkä nauratti, Tiedätkö, ihan vain koska Lucius on niin Lucius! vaikka kertoo toki kuinka alistettu Narcissa on, kuinka hänen täytyy aina tehdä kuten mies käskee.

”Voi Draco”, Narcissa kuiskaa pidätellen kyyneliään. ”Toivoisin niin, että voisin antaa sinulle paremman tulevaisuuden”, hän sanoo ja asettelee paremmin Dracon ylle Luciuksen hankkiman viltin, johon on kirjailtu musta käärme.

Narcissa hengittää syvään, mutta se ei auta hänen kivistävää sydäntään, joka laskee kauhulla päiviä jolloin hän joutuisi todistamaan mustan käärmeen eloa poikansa kyynärvarressa.

Mua melkein itketti! Tässä Narcissa on kuten hänet kuvittelenkin. Rakastava suojelevat äiti, joka ei tahdo Dracolle mitään pahaa, mutta ei kuitenkaan tee mitään asioiden muuttamiseksi!
Hän antaa miehensä alistaa ja päättää kaikesta. Hän tietää, että Draco joskus saa pimeänpiirron, mutta ei tee muuta kuin laskee päiviä. Ei lähde, ei jätä miestään ihan vain, koska he ovat puhdasverisiä, Malfoyn suku on hyvä, rikas ja vaikutusvaltainen. Jessus nainen, kasvata itsetunto! Okei, meni nyt vähän ohi aiheen. 

Kuitenkin, tykkäsin tästä tosi paljon! Oli kiva pätkä Dracon ei niin mukavista lapsuuden hetkistä ja Narcissan ahdingosta. Tykkään tälläisistä teksteistä, joissa on jokin pieni kohtaus jostain, eikä niissä varsinaisesti ole paljoa asiaa tai selitellä oikeastaan mitään. Kuitenkaan ei jää fiilistä, että jotakin puuttuisi tai teksti olisi vajaa. Olet kertonut sopivasti, jättänyt samalla tarpeeksi tilaa myös mielikuvitukselle. Silloin tekstit ovat parhaimmillaan ja lukukokemus on oikein miellyttävä.

Kiitos siis tästä! 

[Crys]

Dokumentti: Tehtävä suoritettu jos sain melkein itkemään eiku kiitos kommentistasi

[Fairy tale]

Pieni pellapäinen yksivuotias potkuhousuissaan kenties? sulatti sydämeni.  Tietysti yksivuotias pelästyy ja itkee, sehän on selvä. Ilmeisesti Narcissan odotettiin näyttäytyvän tässä tilanteessa ainakin hetken. Mitähän Pimeyden lordi olisi tosiaan todennut? Ehkä toisinaan jopa lordi itse on yllättävämpi ja "lempeämpi" kuin kuolonsyöjät ikinä.

Päässäni alkoi kelata... jos kerran Draco on vuoden, kykse on siitä kesästä, jolloin ihan kohta Harryn vanhemmat kuolevat. Pimeyden lordi ON ollut voimissaan ja kuolonsyöjät ovat eläneet loistokautta.

[Crys]

Fairy tale: Draco potkuhousuissa on kyllä suloinen ajatus <3 Kiitos kommentistasi

[Larjus]

Kylläpä voi lyhyt tekstikin olla ankea ja ahdistava... o.o Toisaalta aihe on kuin luotu siihen. En yhtään ihmettele, että pieni Draco itkee semmoisia maskinaamoja nähdessään, musta tuntuu että itteänikin näin aikuisena moinen itkettäis.

Narcissan ahdistus ja huoli on melkein käsinkosketeltavissa, ja vaikka mä kuulun Neiti Syksyn ja Dokumentin kanssa samaan populaan, joka ei tommosista väkivaltavihjauksista diggaa (lol kuka ees innostuis siitä, että joku on väkivaltainen ), on mielenkiintoista ja ihan freesiä näin vaihteluksi lukea vaihtoehtoisia näkemyksiä (varsinkin kun mulla on pohjimmiltaan tosi pehmot mielikuvat Luciuksen ja Narcissan parisuhteesta).

Olisi typerää, jos ei pelkäisi sitä porukkaa, jota Malfoyn kartanossa liikkui. 

Niinpä. Ja mulle tuli erittäin vahvat fiilikset kirjoitetun pohjalta, että myös Lucius pelkää sitä porukkaa, joka hänen kartanoonsa on astunut.

Ja äääh toi loppu... Niin ahdistava mutta kaunis. Narcissan äidinrakkaus on vesiselvää. 😭❤

[Crys]

Larjus: Tunnelma sitten ainakin välittyi Tämä oli tosiaan ei niin pehmo kuvaus Luciuksen ja Narcissan avioliitosta, vaikka paljon mitään ei ehtinyt lyhkäisessä pätkässä tapahtumaankaan. Hyvin mahdollista, että myös Lucius pelkää osaa porukasta, ainakin Voldea itteään Kiitos kommentistasi!