Kirjoittaja Aihe: Tuoksussasi talvet tuhannet | Luna Lovekiva/Ginny Weasley | S  (Luettu 2540 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 404
Author Ingrid
Fandom Harry Potter
Genre fluffy
Rating S
Pairing Ginny Weasley/Luna Lovekiva
Disclaimer Hahmot © J.K. Rowling

A/N Tämä teksti on sinulle, SparklingAngel! Toivoit salaiselta ystävältäsi jonkinlaista femmefluffya Ginny/Luna -parituksella. Kerroit pitäväsi talvesta, läheisyydestä, tähtitieteestä, söpöilystä ja ystävyydestä. Toivottavasti tämä tekstinpätkä tuo iloa sinun päivääsi. ♥



Tuoksussasi talvet tuhannet


Pulleat lumihiutaleet laskeutuivat seesteisten tuulenpuuskahdusten mukana pakkasessa huurtuneille pellavasuortuville. Villapipon suuri tupsu pomppi iloisesti huolettomien askelten tahdissa ja lumi narskui kenkien alla.

Luna Lovekiva asteli posket punaisina hehkuen pitkin lumen kuorruttamaa Tylyahon mukulakivikatua. Virkatun lapasen peittämässä kädessään hänellä oli paperipussi, joka sisälsi Hunajaherttuan herkullisimpia piparminttukonnia ja sukupalloja. Paperipussin rapina sai Lunan vaaleanpunaiset huulet kaartumaan vienoon hymyyn. Hän tiesi vatsaa kutittelevien piparminttupastellien olevan Ginnyn suosikkimakeisia. Ennen joululomaa he olivat syöneet niitä niin paljon, että Ginny oli saanut vatsansa kipeäksi.

Luna heräsi ajatuksistaan, kun ripeät juoksuaskeleet saavuttivat hänet ja tuttu laventelin tuoksu tuulahti hänen kasvoilleen. Lumen ja pakkasen keskellä Ginnyn hiukset näyttivät entistäkin punaisemmilta. Luna katsoi kirkkain silmin toisen kasvoja, joilta Pakkaspeikko ei ollut tohtinut viedä yhden ainuttakaan kesakkoa.

”Hei”, Ginny tervehti lempeästi ja tarttui Lunaa kädestä lumisella lapasellaan. Toisessa kädessään tytöllä oli puhtaanvalkoiset kaunoluistimiset.

”Hei, Ginny”, Luna vastasi pää aavistuksen kallellaan ja vilkaisi edessään seisovan tytön ruusunpunaisina hehkuvia huulia. ”Kuinka rusettiluistelu sujui?”

Heidän lähtiessään kulkemaan kapeampaa kujaa pitkin kohti Matami Puddifootin kahvilaa, paasasi Ginny rusettiluistelussa parinaan olleesta Ernest Macmillanista, joka ei ollut pysynyt lainkaan pystyssä liukkaalla jäällä. Luistelun sijasta poika oli pyllähdellyt alati jäätynyttä lampea ympäröineisiin lumihankiin, ja niinpä Ginny oli joutunut tyytymään varsin yksinäiseen luisteluleikkiin muiden luistellessa pariensa kanssa.

Kahvilassa oli ajankohtaan nähden varsin hiljaista. Ginny haki heille suuret kermavaahdolla kuorrutetut kaakaomukilliset, jotka he istuutuivat nauttimaan ikkunan edustalla olevan pyöreän pöydän ääreen. Ruutuikkunan laudalle laskeutunut puuterilumi piilotti tytöt kadun katseilta.

”Mitä sinulla on siinä?” Ginny kysyi, kun Luna laski paperipussin pöydälle. Luna löysensi villakaulahuiviaan ja hymyili.

”Piparminttukonnia.”

Se sai Ginnyn nauramaan helmeilevää nauruaan ja hänen viileät sormenpäänsä hipaisivat Lunan kalpeaa kämmenselkää.


Talvi-illan hämärtyessä tytöt pyyhkivät kermavaahtoviikset toistensa huulilta ja astuivat kahvilan lämmöstä kirpeään pakkasilmaan. Luna tarttui Ginnya kädestä ja johdatti heidät lyhtyjen valaiseman kujan läpi velhokylän reunalle. Suurten lumihankien keskellä kulki pieni mutkitteleva polku, jota pitkin he tarpoivat kohti etäämmällä kohoavaa nummea. Sen laelle päästessään Ginny kellahti puuterilumeen ja veti Lunan vierelleen.

He katselivat tummuneelle taivaalle syttyneitä tähtiä ja orastavien revontulten helmaa. Lumi pöllähteli vienosti heidän kasvoilleen kevyissä tuulenpuuskahduksissa.

”Kertoisitko sen tarinan taas uudelleen, Luna?” Ginny pyysi lumisia kengänkärkiään heilutellen ja käänsi katseensa vierellään makaavaan pellavapäähän. Luna hymähti lempeästi, mutta nyökkäsi kuitenkin mielissään.

Hän kertoi tarinansa revontulten taivaallisista valoleikeistä ja siitä, kuinka tähdet kuiskuttelivat toisilleen ja rakensivat iankaikkisia helminauhojaan kuun tanssiessa ikivalssiaan. Tarina sai kerta toisensa jälkeen Ginnyn tummat sielunpeilit säihkymään kilvan yötaivaan kanssa ja Luna oli upota niiden pohjattomaan tähtisumuun.

Heidän hangella lepäävät hiussuortuvansa sekoittuivat toisiinsa pehmeän lumisateen alla. Hiutaleita laskeutui Lunan kasvoille ja paperipussi rapisi hänen villatakkinsa taskussa, kun Ginny hivuttautui hänen ylleen. Rohkelikko puristi pellavapään kättä tiukemmin omassaan ja painoi suudelman toisen pakkasessa aavistuksen rohtuneille huulille.

Ilma väreili heidän välillään ja siinä viipyi vieno minttuinen tuoksu. Se sai Ginnyn huulet kaartumaan hymyyn suudelman lomassa.

”Ensi kerralla sinun täytyy ostaa viuhpiiporeita ja pippuripiruja – tai vaikka kookosjääkuutioita”, hän kuiskasi vasten Lunan suupieliä. Luna naurahti hiljaa ja siveli Ginnyn tulenpunaisia hiuksia painaen sitten kasvonsa suortuvien sekaan. Hän hengitti syvään toisen pehmeää tuoksua ja kuiski hiljaisia sanoja tytön korvaan.

”Mitä vain sinä haluat, Ginny.”

Ginny vetäytyi kauemmas ja kohotti hymyileväisen katseensa Lunaan, jonka ilme oli hieman yllättäen muuttunutkin mietteliääksi ja aavistuksen vakavaksi. Ginny katsoi tyttöä kysyvästi ja silitteli lempeästi toisen pakkasen puremia poskipäitä. Hetken asiaa tuumittuaan Luna kuitenkin kohotti katseensa takaisin Ginnyn ruskeisiin silmiin.

”Hm, niin, paitsi tietenkin siirappitoffeeta – narksujen mukaan yhteen liisteröidyt leuat eivät ole kovin mieluisa kokemus.”

”Eivät tietenkään”, Ginny totesi huvittuneena ja hivuttautui lähemmäs Lunaansa jättäen heidän kasvojensa välille vain kevyenä väreilevän ilmavirran. ”Enkä minä siinä tapauksessa voisi tehdä näin”, hän jatkoi kuiskutellen ja painautui uudelleen vasten Lunan huulia.

Luna tunsi kehonsa jännittyvän ja vatsansa pohjalla villinä hyppineiden piparminttukonnien pysähtyvän aloilleen. Ginny tuntui lämpimältä hänen sylissään ja tytön huulet hänen omillaan saivat miellyttävän lämpimät kipinät syöksymään tähdenlentojen tavoin pitkin hänen siroa vartaloaan.

Siinä hetkessä Luna hukkui tähtisumunsa lumoon haluamatta edes löytää tietään takaisin todellisuuteen.


« Viimeksi muokattu: 05.07.2020 14:38:00 kirjoittanut Ingrid »

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi Ingrid, kiitos tuhannesti! Tämä todella oli niin superihana, etten kestä! Luna/Ginny on rakkaus, ja kun sä osaat kirjottaa niin taitavasti, eikä tämä ollut poikkeus! :) Ihanasti kuvailit tunnelmia ja asioita tässä, oon pitäny muutenki sun kuvailutyylistäsi tarinoissa. :) Seesteisyys löytyi, mikä on tyyliin aina jokaisessa Luna-ficissä, siltä vaan ei ilmeisesti voi välttyä hänen tapauksessaan :D Ja yhteinen kaakaohetki (kaakao on parasta) kahvilassa on jotain niin söpöä ja tavallaan juurikin suloisen romanttista, ja se sopi näille neideille tosi ihanasti! Ja hauskaa, että heillä on tässä yhteinen oma "juttu" nuo piparminttukonnat. :)
Oon sanaton, tai en nyt ihan, mutta iloinen olen tosi paljon. Luin tän jo melkein heti kun julkaisit, mutta en halunnut heti kommentoida, koska luin sen niin kiireisenä aikana ja halusin käyttää aikaa tän makusteluun ja kommentoimiseen.
Mut kiitos superisti, oot ihana! <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

tähtitaivaanmaalari

  • ***
  • Viestejä: 24
Tää teksti on rakkautta! <3 Tässä tiivistyy kaikki miksi mä rakastan talvea! Ööö, en osaa sanoa mitään järkevää, mutta kiitos ihan hirveästi! <3

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! :-* Listauksesi johdatteli minut tämän tekstin ääreen, sillä kaunis, talvinen nimi vetosi minuun. Rakastan talvea, kirpeitä pakkasia ja lumisia maisemia, ja jotenkin tuntui ihanalta ajatukselta tunnelmoida sitä näin keskellä kesää. Ginny/Luna ei kuulu suosikkiparituksiini, mutta ihan mielelläni minä kuitenkin luen, jos sitä vastaan tulee. Potter-femme ylipäätään on aina pop!

Voi että, talvinen miljöö välittyy tekstistä todella elävästi ja samaistuttavasti, niin että siihen on helppo uppoutua vaikka kesäaurinko ilakoikin tuolla ikkunan toisella puolen. Tylyaho ja talvi on ihastuttavan tunnelmallinen yhdistelmä, ja hymisen tyytyväisyydestä lukiessani Matami Puddifootin kahvilan ikkunalle kertyneestä lumikerroksesta ja lyhtyjen valaisemasta kujasta. Talvimiljöön lisäksi tekstistä välittyy kutkuttavalla tavalla nuorten tyttöjen välinen ystävyys ja ihastus. Se on läsnä aivan koko ajan, Lunan kantamasta paperipussista lähtien, ja lopussa se vielä ikään kuin konkretisoituu lumisella nummella makaamisen ja jaettujen kosketusten myötä. Suloista! Tulee sellainen haikea fiilis, että ollapa itsekin vielä nuori ja käydäpä koulua yhtä taianomaisessa ympäristössä... ;D

Tekstissä on paljon kauniita kuvauksia, kuten esimerkiksi tämä:
He katselivat tummuneelle taivaalle syttyneitä tähtiä ja orastavien revontulten helmaa.
Orastavien revontulten helma, miten kuvaava luonnehdinta! Kokonaisuutena kuvailua on minun makuuni ehkä hieman liikaakin, kun tuntuu että melkein valtaosaa substantiiveista luonnehtii jokin adjektiivi (vaaleanpunaiset huulet, suuret lumihanget, pehmeä lumisade, siro vartalo) - siitä tulee hiukan hengästyttävä fiilis, eikä se oikein jätä tilaa omalle mielikuvitukselle. Toisaalta runsas kuvailu sopii kyllä juuri tämän mittaiseen tekstiin, jossa keskitytään yhteen hetkeen ja tunnelman luomiseen. Jos tämä olisi ollut pidempi kokonaisuus, lukeminen olisi voinut käydä raskaaksi.

Kiitos tästä talvisöpöilystä, pidin kovasti ja pääsin itsekin ihan talvitunnelmiin! :) -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Aamua! Talvinen söpöily on luonnollisesti parasta mahdollista luettavaa näin aurinkoisena kesäaamuna, joten kun tämän lukulistaltani bongasin niin tokihan tähän oli tänään keskityttävä. Luna/Ginny ja Hunajaherttua on ehdottomasti aina erittäin toimiva yhdistelmä, ja niinhän se oli tälläkin kertaa. Joskus sitä vaan kaipaa jotain yksiselitteisen suloista!

Ja hurjan suloinenhan tämä oli! Tässä oli ihastuttavan paljon erilaisia piirteitä, jotka yhdessä saivat aikaan ihanan kokonaisuuden. Talvinen Tylyaho miljöönä oli minustakin tosi hieno, ja tekstin valtavan kaunis kuvailu auttoi todellakin luomaan vahvoja mielikuvia tapahtumapaikoista. Tämän parituksen kohdalla huomaan pitäväni juuri tämmöisistä arkisista Tylypahka-hetkistä, ja senkin takia pidin tästäkin tosi paljon. Tästä välittyi myös vahvasti Lunan ja Ginnyn välinen erittäin vahva suhde, joka sai minut ainakin hymyilemään. Vaikka teksti itsessään ei ollut mitenkään hirveän pitkä, tyttöjen välisen suhteen syvyys tulee tästä hienosti esille! Esimerkiksi piparminttukonnat ja revontulitarinat olivat omiaan vahvistamaan heidän historiaansa, ja olivat myös ihania yksityiskohtia tässä.

Lainaus
Luna tunsi kehonsa jännittyvän ja vatsansa pohjalla villinä hyppineiden piparminttukonnien pysähtyvän aloilleen.
Olipa hienosti sanottu! Muutenkin tämä teksti oli täynnä toinen toistaan hienompia ilmauksia, useampaan otteeseen olin aivan häkeltynyt siitä, miten hienoja lauseita ja sananvalintoja tässä oli. Ne puolestaan saivat aikaan vähän sellaisen unelmoivan tunnelman tähän tekstiin, mikä sopii minusta aina loistavasti etenkin Lunasta kertoviin teksteihin.

Ah, olipa tämä ihana! Söpöt tekstit onnistuvat aina ilahduttamaan, ja hyvät söpöt tekstit toki vielä enemmän ja tämä kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Kuvailua oli toki runsaasti, mutta minusta se teki tästä tekstistä jotenkin tunnelmallisemman ja kuvaileva tyyli tuntui luontevalta. Tätä oli ihana lukea, tämä toi hymyn huulille ja vähän semmoisen tyhmän virneenkin siihen rinnalle. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, ihanaa että löysin tämän!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.