Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot): Fortuna favet fortibus, S, Roope & Kultu, oneshot  (Luettu 3043 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Fortuna favet fortibus (Onni suosii rohkeaa)
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot)
Ikäraja: S
Paritus: Roope & Kultu
Genre: Riitely

Summary: ”Et itsekään vetelisi hirsiä mielelläsi tuossa sängyn irvikuvassa! Tule ja kokeile, ja mieti sen jälkeen kahdesti ennen kuin valitat omasta kipeästä selästäsi!”

A/N: Halusin kirjoittaa jotain tähän nimenomaiseen otsikkoon, ja pienen tuuminnan jälkeen syntyikin jälleen pienimuotoista tarinaa Roope Ankasta. Yleensä otsikkoa saa miettiä puolin ja toisin, mutta joskus se loksahtaa paikalleen jo alkutekijöissä. Sekin oli hauska huomata, että jokainen repliikki tässä tarinassa huudetaan... :P



***



Kultu hätkähtää hereille mökin makuuhuoneen ulkopuolelta kantautuvaan kolinan, mätkähdyksen ja ärjymisen sekakuoroon. Hetken hän kuvittelee jonkin hyökänneen hänen ja Roopen majapaikkaan, kunnes muutaman lisäsekunnin jälkeen päättelee toisin ja nielaisee kurkkuun pompanneen sydämensä takaisin rintaan.

Kuten hän on jo ehtinyt arvellakin, metallisten tölkkien keko oven takana on romahtanut ja muutama niistä vierii parasta aikaakin ympäri mökin epätasaista lattiaa. Kaiken keskellä pällistelee Roope, joka kokoaa itseään lattiatasosta näyttäen epätavallisen hurjistuneelta oletettavasti siksi, että hän on päässyt todistamaan moista nöyryytystä. Mökissä on hämärää, mutta heidän silmiensä kipinät valaisevat juuri sopivasti.

”Hei!” Kultu äyskähtää ääni käheänä nukkumisesta. ”Täällä yritetään nukkua, mikäli se on sinulle epäselvää!”

”Niputa se nokkasi, jos millään maltat!” Roope kuulostaa vähintään yhtä kiukkuiselta kumartuessaan noukkimaan karkuun vierineen tölkin. ”Minulla ei sattunut olemaan silmiä, joilla nähdä pimeässä!”

”Istu ja pala, sinulla on lyhty ihan selkäsi takana!” Kultu osoittaa painottaen esineen nimeä, eikä voi uskoa, että hänet on juuri herätetty jonkin niin pienen mutta pahuksen raivostuttavan asian vuoksi.

”Siitäpä ei ole sammuneena paljoa iloa!”

Todellinen kysymys siinä kohtaa lienee, miksei Roope ole hoitanut asiaa kuntoon aiemmin, mutta väsymys saa Kultun silmät miltei harittamaan ja nokan nuokkumaan kohti lattiaa kuin näkymätön magneetti kiskoisi.

”Viis minä sinun puolipäteviksi jääneistä tilpehööreistäsi, minä tarvitsen unta enkä sinunlaista @%^l# kaistapäätä pistämään hösseliksi keskellä yötä!” hän murisee nojautuen ovenkarmia vasten siltä varalta, että Roope kokee tarvetta aukoa päätään lisää, mikä taas viivyttäisi hänen yöpuulle palaamistaan.

”Olisi sinulta ylenpalttisen jaloa sitten kalppia takaisin kutsuvien vällyjen väliin!” Roope kerää tölkin toisensa perään ja kopauttaa ne mökin pöydälle yksi kerrallaan niin, että jokainen ääni jyystää Kultun unisia aivoja kuin vasara paukuttaisi nauloja.

”Jos sitä koinsyömää möykkyä voi nyt määritellä mitenkään kutsuvaksi!” Viime päivien kasaamat univelat nakertavat häntä etenevissä määrin kuin termiittiarmeija vanhaa tuolia.

Roope kalauttaa viimeisen tölkin pöydälle ja mulkaisee häntä kulmiensa alta kuin ei olisi uskoa kuulevansa sellaista mutinaa juuri sinä hetkenä.

”Tekee sinunkin kermapyrstöinesi hyvää tutustua joskus astetta enemmän todellisuuteen, jossa kaikki ei ilmaannu eteen pumpulissa tarjoiltuna!” tämä sanoo herttaisen viileästi.

”Et itsekään vetelisi hirsiä mielelläsi tuossa sängyn irvikuvassa!” Tarkemmin ajatellen mikä vain mahtaa voittaa liiterissä yöpymisen, mutta sillä ei ole hänelle tippaakaan merkitystä siinä kohtaa. ”Tule ja kokeile, ja mieti sen jälkeen kahdesti ennen kuin valitat omasta kipeästä selästäsi!”

”Minä en edes valittaisi kipeästä selästä, joten viis veisaan tuostakaan pointistasi!” Roope ristii käsivartensa vihaiseen puuskaan. ”Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa tutustua vuoteeseesi edes perusperiaatteen tasolla!”

”Ei sillä, tilaisuutesi meni jo!” Kultu hymähtää takaisin niin muikeasti, että Roope näyttää melkein häkeltyvän. ”Ja kuulitko: se lähetti terveisiä perään!”

”Hyvä! Tee sinä samoin kuin se niin sanottu tilaisuus ja kipitä jo muualle siitä!” mies ärähtää ja Kultu puolestaan kiskaisee oven niin kipakasti kiinni, ettei ihmettelisi, vaikka vähintään yksi sarana vaurioituisi lähtemättömästi.

Äskeisen sanasodan jälkeen hiljaisuus tuntuu kummallisesti soivan. Kultu nojaa ovea vasten ja hieraisee silmiään tukalasta väsymyksestä. Roopen kanssa asioista vääntämiselle ei koskaan ole olemassa sopivaa ja kutsuttua ajankohtaa, mutta ilmeisesti aamuyön tunteina sellainen on sataprosenttisen huono idea. Eikä hänellä oikeastaan olisi edes ollut energiaa aloittaa mitään nokankoputtelua. Pelkkä pahoittelu Roopen kohdalla olisi ehkä juuri ja juuri riittänyt hänelle, mutta sellaisen sijaan mokomalla koinsyömällä juntilla on ollut tarjota kaikkea muuta.

Kultu on juuri aikeissa siirtyä takaisin viharakkautta osakseen nauttivaa sänkyä kohti, kun lattian narahdus oven ulkopuolella säpsähdyttää hänet. Aluksi hän uskoo kuvittelevansa sen, mutta sen kuuluessa toiseen kertaan ei jää pienintäkään epäilystä sen alkuperästä.

Salamannopeasti Kultu kiskaisee oven auki. ”Oletkos ja menetkös jo #/%@& siitä, senkin taulapää!”

”Älä kuvittelekaan, että olisin kyhjöttänyt ovesi takana muun takia kuin näiden!” Roope menettää malttinsa yhtä nopeasti kuin hänkin ja tarjoaa hänelle kädestä pitäen katsottavaksi tölkkejä, joita tämä on pinoamassa hänen ovensa eteen tuttuun tapaan. Sen sijaan Roope ei näytä jostain syystä haluavan katsoa häneen suoraan, mikä ei toisaalta hetkauta Kultua liiaksi. ”Painu nyt sinne nukkumaan, ellet sitten ole harkinnut kallonkutistajaa toisena vaihtoehtona!”

Kultu tekee sanaakaan sanomatta työtä käskettyä ja tuntee nolostuksen punan kuumottavan poskillaan. Hän luultavasti toruisikin itseään, ellei olisi jo hyvä aika sitten vakuuttunut Roopen merkillisistä aivoituksista sen verran, ettei tämän todellisista tarkoitusperistä totta vie voinut koskaan olla täysin varma.

Kultu hautautuu peittojensa alle ja kääntää visusti katseensa mökin karheaan seinään. Vaikka hän miten käskisi itseään unohtamaan äskeisen sirkuksen ja keskittymään vain unen saamiseen, hän ei silti malta olla ajattelematta, miten siihen pahuksen vuoteeseen tosiaan mahtuisi toinenkin henkilö.

« Viimeksi muokattu: 04.02.2019 01:10:24 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Jesjee, lisää Kultu/Roopea! ^^ Just tällaiseksi nahisteluksi olen itsekin mieltänyt heidän yhteiselonsa kaivauksella. Että päällisin puolin kinastellaan kaikesta mahdollisesta, mutta kuitenkin pinnan alla kytee jotain hieman enemmän, eikä sitä uskalleta myöntää.
Lainaus
Vaikka hän miten käskisi itseään unohtamaan äskeisen sirkuksen ja keskittymään vain unen saamiseen, hän ei silti malta olla ajattelematta, miten siihen pahuksen vuoteeseen tosiaan mahtuisi toinenkin henkilö.
Eli tämä! Voi että, mikä lopetus, täysosuma sanoisinko.
Lainaus
”Jos sitä koinsyömää möykkyä voi nyt määritellä mitenkään kutsuvaksi!” Viime päivien kasaamat univelat nakertavat häntä etenevissä määrin kuin termiittiarmeija vanhaa tuolia.
Hahah, molempien sanastelu oli oikein osuvaa ja muutenkin hyvin ankkamaista tekstiä jälleen, molemmat olivat erittäin hyvin tunnistettavissa itseikseen.

Nautin jälleen suuresti tästä tekstistä (koska tätä paria ei todellakaan mitään liikaa ole). Ihanaa, että jaksat aina välillä kirjoitella tätäkin fandomia ja kiitos tästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Olen lapsesta asti tuntenut salaista viehtymystä tähän kiukkupyrstöiseen pariskuntaan, ja oli jotenkin hilpeä yllätys törmätä ficciisi. Kesti hetken päästä sisään kirjoitettuun Ankka-tarinaan, mutta hyvin se toimi jo heti alkumetreiltä - tai pitäisikö sanoa riveiltä - lähtien. :) Kieli oli kirjoitettuna vähän hassun tuntuista, vaikkakin varsin sarjakuva-autenttista. Monen lausahduksen pystyi helposti näkemään puhekuplana.

Lainaus
”Minä en edes valittaisi kipeästä selästä, joten viis veisaan tuostakaan pointistasi!” Roope ristii käsivartensa vihaiseen puuskaan.
Jotenkin niin roopemainen lausahdus tämäkin. ;)

Jatkuneekohan tämä vielä, olisi hauska seurailla tämän kaksikon sanailua ja salaista haikailua toisiaan kohtaan enemmänkin.

PS.
Lainaus
Genre: Riitely
;D ;D ;D Ihana.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 121
Toi otsikko jo pelkästään kiinnitti huomion ihan täysin, koska ainakin mulla alkoi heti soimaan päässä se The Last Sled. ;D Se onkin muuten loistava albumi.

No mutta kuitenkin, odotin jotain samankaltaista kuin aiemmissakin teksteissäsi enkä pettynyt lainkaan. Itse suurena sanailun ja pitkien dialogien ystävänä tykkäsin miten tässä oli melkein koko ajan jotain pientä sanaharkkaa. Hahmot pysyivät todella luontevina ja tätä voisin lukea enemmänkin, jos sulla vain inspiraatiota riittää.

Lainaus
”Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa tutustua vuoteeseesi edes perusperiaatteen tasolla!”

”Ei sillä, tilaisuutesi meni jo!” Kultu hymähtää takaisin niin muikeasti, että Roope näyttää melkein häkeltyvän. ”Ja kuulitko: se lähetti terveisiä perään!”
Ai ei kiinnosta vai? Kyllä nyt vähän arvelen muuta. Ja tuskinpa tuo tosiaan se viimeinen tilaisuus oli.  ;)

Lainaus
”Älä kuvittelekaan, että olisin kyhjöttänyt ovesi takana muun takia kuin näiden!”
Heh heh ;D

Kiitos tästä!
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Grenade: Mihinkäs sitä riitelyn ja pinnan alla kytevien tunteiden viehättävyyttä mihinkään pääsisi. :D Tuleviin ficceihin voisin ehkä miettiä jotain toisenlaista, vaikkakin sitähän tämän kaksikon yhteiselo pääasiassa onkin. Ihanaa, että lopetus iski! Minulla oli jälleen vähän hankaluuksia päättää mihin lopettaa tarina, mutta ilmeisesti se toimi ihan hyvin. ^^

Fiorella: Joo, muistan itsekin, miten hämmentävää oli lukea sarjakuvatarinaa kirjoitetussa muodossa, mahtoikohan juuri olla jokin Aku-tarina. Sarjakuvien muuttaminen proosatekstiksi on kyllä monilta osin mielenkiintoista. :D Tämä yksittäinen tarina taitanee jäädä tähän (ellen jostain syystä oikein innostu ;D), mutta itse fandom ja shippi, tuskinpa vain.

Helyanwe: Oih, koko albumi on kyllä niin ihana ja The Last Sled top 3:ssa. ;D Kieltämättä siitä kyseisestä kappaleesta juuri sainkin tämän ficin otsikon päähäni. Ja juoneltaan tämä oli tosiaan tuttua ja hilpeää nokan aukomista, jossa taustalla oli jotain veikeämpää motiivia, kuka tietää, köh. Hyvä, että Roope halusi nähdä niin paljon vaivaa tölkkien uudelleenasettelussa, ei ainakaan pääse Kultu karkaamaan minnekään. xD

Kiitoksia kaikille kommenteistanne! <3<3

- Ayu

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Hahaha, tää oli ihan loistava! :D Ei yhtään häirinnyt, että kuvat puuttuivat, sillä tulikivenkatkuinen nokkapokka puhui kyllä puolestaan.

Don Rosa ja hänen piirtämänään Roope, Roope Ankan Elämä ja Teot ja Kultu Kimallus, kaikkien näiden fani olen ollut pienestä pitäen. Tämä teksti teki kyllä kaikille kunniaa! Dialogi oli kirjoitettu noita &%#€#%-herjoja myöten niiin alkuperäisille tarinoille uskollisessa hengessä, että Don Rosakin varmasti hyväksyisi. "Niputa nokkasi" ja "Istu ja pala" olivat juuri sellaisa ilmauksia, joita ei mistään muualta voisi lukea. Ja vaikka dialogi olisi hyvin voinut olla suoraan sarjakuvaruuduista, se oli kuitenkin selkeästi omaasi. Kultu ja Roope olivat molemmat tinkimättömän omia itsejään, ja se, että vihjaukset johonkin orastavaan rakkauteen kaiken kiukkuilun takana jäi vain lukijan havaittavaksi (tai siis, Kultu ja Roope eivät tulleet siinä kohdin toisistaan tietoisiksi), oli mielestäni hyvä valinta.

Pakko nyt vielä ihan quotata tähän alle lempilausahduksia:
Lainaus
”Viis minä sinun puolipäteviksi jääneistä tilpehööreistäsi, minä tarvitsen unta enkä sinunlaista @%^l# kaistapäätä pistämään hösseliksi keskellä yötä!”

Lainaus
”Minä en edes valittaisi kipeästä selästä, joten viis veisaan tuostakaan pointistasi!” Roope ristii käsivartensa vihaiseen puuskaan. ”Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa tutustua vuoteeseesi edes perusperiaatteen tasolla!”

Nauroin jo tässä kohtaa ääneen...

Lainaus
”Ei sillä, tilaisuutesi meni jo!” Kultu hymähtää takaisin niin muikeasti, että Roope näyttää melkein häkeltyvän. ”Ja kuulitko: se lähetti terveisiä perään!”
... ja tää oli ihan täydellinen vastine! :'D

Kiitos paljon illan piristyksestä (kertaa kaksi)!

her shaking shaking
glittering bones

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Paljon kiitoksia, sugared! <3 Harvemmin Rosa nerokkaine dialogin kiemuroineen jättää kylmäksi, ja saman hupaisuden tavoittelu oli oikein hauskaa! Jotenkin olen huomannut, että Ankka-fandomin kanssa etenkin dialogit tuntuvat valuvan paperille suhteellisen kivuttomasti. Toiminee vastapainona sille, ettei näissä juurikaan mitään kunnianhimoista tapahdu juonen puitteissa. :'D Ihan huippua, jos teksti sai nauramaan ääneen!

Molemmat ovat kyllä yksiä toopeja, kun eivät tajua ynnätä yhtä yhteen ja tehdä ratkaisevaa askelta toisiaan kohti... Sepä kaikessa juuri onkin niin mainiota. Lukija on enemmän perillä kuin ankat itse. :D

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Genre: Riitely
No awww :D

On se kyl kiva löytää näitä sun kirjoittamia Roope/Kultu-ficejä, joita en ole vielä lukenut. On nää vaan niin mainioita. Sugared hienosti sanoi, että dialogi vois olla kuin suoraan sarjisten puhekuplista, mutta on se silti niin selkeesti omaasi, ja komppaan. En kyl yhtään ihmettelis, jos vielä joku päivä Akkareista päästään lukemaan sun kirjoittamia (tai kääntämiä) tarinoita :D Ois aika bueno (mut onneks meillä on ainakin sun kirjoittamat mahtavat ficit ♥)

Lainaus
Sekin oli hauska huomata, että jokainen repliikki tässä tarinassa huudetaan... :P
No kuinkas muutenkaan, kun on nämä kaksi kyseessä ;D

Lainaus
Mökissä on hämärää, mutta heidän silmiensä kipinät valaisevat juuri sopivasti.
Tää oli ehkä mun lempivirke koko ficissä, koska ai että, ihan mainio ;D Ja sopii sarjakuvamaailmaan hyvin tollainen, että silmät kipinöi niin että se ihan valaisee. Yksittäisistä sanoista kermapyrstö oli just paras, mä kun muutenkin tykkään kermaperseläpästä ym. niin tommonen uppoo!

Lainaus
”Eikä minua voisi vähempää kiinnostaa tutustua vuoteeseesi edes perusperiaatteen tasolla!”
”Ei sillä, tilaisuutesi meni jo!” Kultu hymähtää takaisin niin muikeasti, että Roope näyttää melkein häkeltyvän.
Ei niin, ei tietenkään kiinnosta ;)

Lainaus
Vaikka hän miten käskisi itseään unohtamaan äskeisen sirkuksen ja keskittymään vain unen saamiseen, hän ei silti malta olla ajattelematta, miten siihen pahuksen vuoteeseen tosiaan mahtuisi toinenkin henkilö.
Tässä kohtaa suusta pääs väkisinkin "awwww", koska voi että ♥ On nää kaks aikamoisia, kun eivät vaan saa asioita kunnolla sanottua :D Tätä ficiä lukiessa aloin ajatella, että molemmat on aikamoisia tsundereita, ja pelkkä ajatus että "Roope Ankka on tsundere" kuulostaa jotenkin niin väärältä... 😂😂 Mut mikä mä oon tosiasioita kieltämään...
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中