Kirjoittaja Aihe: He molemmat tarvitsivat sitä, L/R, S, angst, romance, oneshot  (Luettu 1837 kertaa)

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 452
  • Ava Fractalta <3
Otsikko: He molemmat tarvitsivat sitä
Paritus: Lily/Remus
Ikäraja: Sallittu
Genre: angst, romance, oneshot
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin.

A/N: Virkehaaste oli ihanan inspiroiva! (Sanalista löytyy ficin lopusta.) Vaikka alku on hieman angstinen, on loppu enemmän romantiikkaa, joten koin tämän enemmän sopivaksi tänne Hunajaherttuaan.


He molemmat tarvitsivat sitä.


Kun katse kohtasi ikkunaruudun, ja silmäily tavoitti ulkoilman hieman pinttyneen lianpeittämän lasin lävitse, näkymä oli utuinen. Verhot, jotka roikkuivat suuren ikkunan molemmin puolin, heijasivat edestakaisin viiman voimasta, joka vanharakenteisten karmien läpi puhalsi.

Jokainen aamu, jonka Lily odotti satiinisessa yöpaidassaan Remusta kotiin, tuntui koetukselta. Viime kerralla mies oli ollut naarmuilla päästä varpaisiin juostuaan piikikkään pensaan lävitse vain siksi, että nenään oli kantautunut toisen suden haju. Miten vaikeaa olikaan ollut antaa itsensä rakastaa jotakuta Remuksen kaltaista, kun tiesi, että rakkaus voisi satuttaa enemmän kuin mikään muu.

Lily oli jo jonkin aikaa suunnitellut valmistavansa sudenmyrkkyjuomaa, mutta se vaati hyvin harvinaista loiskasvia, jota esiintyi vain Tyynellämerellä sijaitsevalla saarella. Mikäli maailmanpyörä olisi aikanaan osoittanut Lilylle toisen suunnan, ei hänen olisi tarvinnut taas kerran seisoa kädet puuskassa miettimässä yhtä velhomaailman vaikeimmista liemistä.

Talon seinät olivat kuin paperista tehdyt, eikä ollut ihme, kun jostain kuului selvästi, kuinka tikka naputti puun kaarnaista pintaa. Äänen poljento oli tasainen: nap, nap, nap. Samanlainen naputus kuului Lilyn pään sisällä kevyenä kuin höyhen, mutta kuitenkin yhtä häiritsevänä kuin kellontikitys, joka tikittää liian kovaa hiljaisissa huoneissa juuri silloin, kun pitäisi keskittyä. Liian vähien nukuttujen yöunien seurauksena Lilyn ajatukset muuttuivat sameiksi aivan kuin sumupilvi olisi vallannut koko mielen.

Joskus Lily mietti, miten erilaista hänen elämänsä olisikaan, jos hän olisi valinnut toisin. Mitä jos hän olisikin kirjoittanut historiansa tavalla, jolla Remus ei olisi osallisena sitä? Olisiko silloin hänen maailmansa auringonkeltainen; täynnä onnea ja vaivattomia päiviä? Olisiko Lily kuin maailmanvaltias vailla murheita sälyttäessään ne muiden niskoille ja paistattelisi itse rikkauksissa?

Syvä hiljaisuus valtasi huokauksen jäljiltä yksinäisen huoneen, kun tikka lopetti tasaisen soittamisensa. Vaikka ääni oli ärsyttänyt Lilyn hermoja, äänettömyys oli vielä pahempaa, sillä se kylvi mieleen sellaisia mielikuvia, joita hän ei olisi halunnut nähdä valveilla. Eikö se yksinkertaisesti riittänyt, että ne mielikuvat pujahtelivat hänen uniinsa öisin aina silloin, kun Remus ei ollut vierellä?

Vaikka maailmankaikkeus yritti osoittaa, että tämä elämä ei ollut Lilya varten, nainen ei ollut valmis luovuttamaan. Lily muisti ensimmäisen kerran, kun Remus oli tukistanut hänen tukkaansa hellästi, mutta silti niin rajusti samaan aikaan, ja se muisto huumasi hänet edelleen. Lily muisti, millaiselta olivat näyttäneet ne ruusut, jotka Remus oli hänelle ojentanut pyytääkseen anteeksi heidän riitaansa, jonka Lily oli aloittanut.

Muistoihinsa uppoutuneena hän tuijotti horisonttiin, jonka ääriviivoja usva hämärsi. Viimein pienen matkan päässä näkyi miehen raahustava askel, ja Lily käänsi katseensa peiliin varmistuakseen, että näytti tarpeeksi hyvältä miestään varten. Vaikka hän tiesi Remuksen olevan väsynyt, hän tahtoi uskoa, että miehessä oli vielä virtaa, ja hän antaisi Lilyn tulla hurrikaanin lailla. He molemmat tarvitsivat sitä, jotta he voisivat varmistua siitä, ettei heidän rakkautensa lakastuisi yksin valvottujen öiden mukana. Kun Remus astui makuuhuoneeseen, hän käveli suorin askelin kohti Lilya ja tukisti tätä juuri sillä tavoin kuin Lilyn ajatuksissa vain hetkeä aiemmin; hellästi, mutta rajusti samaan aikaan, ja antoi samalla sanalle huuma aivan uuden merkityksen.



1.   utuinen
2.   viima
3.   koetus
4.   piikikäs
5.   rakastaa
6.   saari
7.   pyörä
8.   naputtaa
9.   poljento
10.   höyhen
11.   pilvi
12.   joskus
13.   historia
14.   keltainen
15.   valtia
16.    hiljaisuus
17.   kylvää
18.   yksinkertainen
19.   maailmankaikkeus
20.   tukistaa
21.   ruusu
22.   peili
23.   hurrikaani
24.   lakastua
25.   suora
« Viimeksi muokattu: 16.01.2017 22:40:42 kirjoittanut Tikkis »
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kumma, ettei tätä ole vielä kukaan kommentoinut. Tässä oli tunnelmaa, ja olen aina salaisesti tykännyt Lily/Remus -ajatuksesta. :)

Minusta tuntui jotenkin erityisen herttaiselta ja remusmaiselta, että mies pyysi anteeksi Lilyn aloittamaa riitaa.  ;D

Olit saanut hienosti ympättyä yhteen tarinaan melkoisen määrän sanoja, ja tuo virkemääräkin tekee oman rajoituksensa tekstiin. Silti kokonaisuus toimi kivasti ilman, että haastetta sen kummemmin ollenkaan mietti, ja naputtamiset sun muut tukistuksetkin upposivat tarinaan sujuvasti. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~